Tuulitukka - elämän noita

Satuinpa huomaamaan pari kiinnostavaa seikkaa. Ilmeisimmin taistelu äänistä tulevia eduskuntavaaleja varten alkoi viimeisimmän puolueiden kannatusarvioiden tultua julki. (Miksi muuten tämä on aina Taloustutkimuksen tekemä?) Vaikka vaalit ovatkin vasta ensi keväänä, ei puoli vuotta ole kovinkaan pitkä aika.... vaikuttaa (meinasin laittaa manipuloida, mutta olkoon) ihmismieleen.

Tietenkin ensi ällistyksenäni viittaan Soinin julkaisemaan "Juutuupi" klippiin, jossa hän ykskantaan ilmoittaa, että "Me menemme hallitukseen". Vaivaa säästääkseni liitän sen tähän:

Niin. Olisivathan nuo jo viimeksi sinne päässeet, mutta seurahan ei kelvannut. Nyt, kun Keskusta johtaisi kannatuslukemia, Soini hykertelee riemuissaan. Pitäähän hallituskumppanin valinnassa olla tarkkana! Piiri pieni vaan pyörii. Oikeastihan kyse ei ole puolueiden kannatuksista, vaan lähinnä kannattamattomuuksista, ts nukkuvien puolue ratkaissee taas kerran Suomen poliittisen ilmapiirin... Jotta asia ei olisi helppo edes herääville tai edes jo heränneille, päänvaivaa aiheuttaa puolueiden lukumäärä. On jos jonkinlaista pienpuoluetta, mutta uskooko kukaan niiden oikeasti pääsevän joskus vallankahvaan kiinni? Edellisessä pääpaino on tosiaan sanalla valta, koska sitähän politiikka on.

Yhteiskuntarakenteita ja valtion käsitettä lienee mietitty niin kauan, kun historiaa on vaan kirjoitettu. Arvossa pidetyt filosofit tulivat järjestäin lopputulokseen, jossa yhteiskunta perustui jollain lailla luokkaeroille. Sokrates piti lakeja kovassa arvossa, vaikkakin hänen oikeudenmukaisuutensa riippui pitkälle määrittelijästä (ts. yhteiskunta-arvosta), Aristoteles nojautui pitkälle järjen käyttöön ja eriarvoisti ihmisten osallistumisoikeutta, koskapa ns. luonnolliset orjat joilta puuttuu käytännöllinen harkintakyky kokonaan, eivät olleet valideja yksilöitä päättämään mistään asiasta. Platonkin kannatti luokkayhteiskuntaa, jossa hallitsijat erotettiin ali-ihmisistä (ihmisten luontainen eriarvoisuus). Platon lienee ollut sitä mieltä, että asteittaisen rappion muoto on demokratia, josta seuraa vääjäämättä tyrannia, koska demokraattien joukostaan valitsema johtaja kuitenkin tyrannisoi kansalaisiaan.

Kuulostaako kivalta? Demokratia on hieno käsite, noin niinkuin paperilla. Todellinen tasa-arvo ei toteudu demokratiassakaan. Enemmistö voittaa aina, koska totaalista yhdenmielisyyttä ei liene olevan missään yhteiskunnassa koskaan, jolloin demokratiaa voidaan pitää siten hajauttavana järjestelmänä. Sitä kai nuo muinaiset viisaat tarkoittivatkin sillä, että pienen vähemmistön on hallittava suurta enemmistöä.

Jokainen poliittinen ryhmä käyttää samalla tavoin machiavellismia linjatessaan päämääriään ja tavoitteitaan. Päämäärä on muuttumaton (jos ajatellaan tasa-arvoisen hyvinvoinnin ja kehityksen olevan ihmiskunnan päämääränä), keinot saavuttaa se vaihtelee. Oppositio saattaa seuraavassa hetkessä olla enemmistö, mikä muuttuu? Päämäärä vai keinot sen päämäärän saavuttamiseksi?

Valinnanvara on aina hyvä asia, mutta ehdottomuus huono. (Melkein) kaikissa asioissa on myös jotakin hyvää tai ainakin jotain, josta voi synnyttää tarkoituksenmukaisuutta. Vähän sieltä täältä, sekoitetaan ja saadaan hyvä soppa? Miksi ei. Jotkut väittävät, että järjestys on kaiken elämän perusta. Pitännee paikkaansa, koska täydellistä epäjärjestystä ei ole olemassakaan. Mikä sitten on se kokonaisuus, joka sekoitettuna maistuisi enemmistölle parhaiten? Kuka osaa olla niin fiksu, että haistaa trendit, vetää oikeasta narusta oikeaan aikaan? Oikeammin, kuka osaa olla aikaansa edellä? Varsinkin nyky-yhteiskunnassa nopeus on valttia, tämän päivän uusi on huomenna jo boring.

Siksi yllätyinkin, kun törmäsin uuteen yrittäjään Suomen poliittiseen karttaan, nimittäin Kristallipuolueeseen. Kyseessä ei tosin ole (vielä) puolue, mutta kova hinku siihen suuntaan on, puolueohjelmat ja kaikki on jo laadittu. Motto "puolueella" on: Sydämellä tekemistä paremman puolesta. Ja toiminta-ajatus lyhykäisyydessään

Meille on tärkeää edistää suvaitsevuutta sekä erilaisuuden ymmärtämistä, jotta jokainen kansalainen hyväksyttäisiin tasavertaisena etniseen taustaan, uskontoon, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta.

Tällä hetkellä ei mitään uutta? Mutta. Tässäpä olisikin puolue, joka nojaa mm. termeihin rakkaus, tietoisuus, sydänlähtöisyys, vaihtoehtoiset hoitomuodot, luonnonmukaisuus. Mikään näistä asioista ei ole henkilökohtaisesti todellakaan uutta allekirjoittaneelle, enkä edes ole sitä vastaan, että em asiat lisääntyisivät huomattavasti. Päinvastoin. Mutta että politiikkaan? Demokratiaa? Utopiaa? Parempaa huomista? Aito vaihtoehto?

Hmh. Niin. Miten sen ottaa, onko kysymyksessä todella pyrkimys politeiaan, vaiko vain romanttinen pyrkimys rousseaulaiseen yhteiskuntaan, jonka suvereenina perustana on kansantahto (“yleistahto”) ja jossa ihmiset ovat vapaita korruptiosta - tässä kohtaa vapaita taistelusta omaisuudesta ja vallasta. (lisää pohdiskelua tarv. http://www.munkka.fi/linkit/filosofia_fi4.pdf, tässä viitteenä s.16-17).

Ainakin ohjelmaa läpi selatessani, en voi sille mitään että saan pienoista populistista mielleyhtymää päähäni. Niin moniin asioihin on tartuttu, joista on viime aikoina "kohistu", alkaen maahanmuutosta (tai tuolla oikeammin "meidän rahoista hyötyjistä"), huumepolitiikasta, lasten huostaanotoista, rokotuksista ja yleisestä vaihtoehtolääketieteestä, eläkeiästä jne. Luonnollisesti pitää olla ajan hermoilla! Ja löytyyhän ihmetykseeni (siis miksi politiikkaan?) myös vastaus ihan heiltä itseltään:

Ihmisenä olemisen perustarpeet ovat samat elämänkaaren eri vaiheissa: rakastaa ja tulla rakastetuksi, osallistua, liittyä, kuulua johonkin ja olla ihmisenä kokonaisuus.

Kyllä, kyllä. Liittyä ja olla osallinen. Hyvää tuolla löydän todellakin sen peräänkuuluttamisen, että ihminen on itse vastuussa asioista(an) ja itseohjautuvuuden korostamisen. Siksi ihmettelenkin, miksi siihen tarvitaan poliittista puoluetta...eikö näitä asioita todellakaan saada läpi muuten? Käsittämätöntä. Mutta kuten edellä jo sanoin, vaihtoehdot ovat aina tervetulleita! Yksilön vapautta valita ei voine liikaa korostaa ja mikä onkaan parempaa kuin valinnan runsaus. Sen verran kuitenkin piru hyppii olkapäällä, etten voinut olla huomaamatta ohjelman määrätynlaista raakiluutta. Kukaan ei todella ole seppä syntyessään, mutta kuitenkin....

Palkkatyön ulkopuolella olevia on kannustettava enemmän kaikenlaiseen toimintaan, joka tuo onnellisuutta yksilölle itselleen sekä sen kautta heidän läheisilleen. Esimerkiksi joillekin kerrostaloissa asuville eläkeläisille riittää, kun he saavat osallistua oman voimiensa mukaan taloyhtiön kunnossapitoon. Vaikka pienen kukkapenkin hoitaminen pihalla voi tuoda iloa heille itselleen ja muille. (Työ ja hyvinvointi)

- En ymmärtänyt, miten kukkapenkkien hoitamiseen tarvittaisiin puoluetta.

Erilaisten pakotteiden asettaminen on tehtävä kansanäänestyksin ja tervettä maalaisjärkeä käyttäen. Esimerkiksi autonrenkaisiin asetettavat ilmanpaineanturit ovat tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa rahastusta, koska Suomessa ei ole juuri ilmanpaineista johtuvia onnettomuuksia. (Muutos lähtee yksilöstä -> Suoran demokratian edistäminen)

- Olisin ehkä riemastunut jonkin muun esimerkin käytöstä. Toisaalta tämä kuvaa erittäin hyvin sen, mitä järkeä nykyään säädöksillä tmv on. Ja suoran demokratian edistämiseen parempi esimerkki on vaikka ihmetys siitä, miksi kansalaisaloite on edelleen vain paperilla näkyvä hahmotelma. (Nyt toi piru olkapäällä huutaa: Kuka sen sitten päättää, mikä on tarpeeksi järkevää eli maalaisjärkeä? Tiivistyykö tyhmyys joukossa? Mitä jos paha saakin vallan ja järjen käyttöä ei enää ole?)

Olemme huolestuneina seuranneet kehitystä, jossa autoteollisuus saa mielivaltaisesti kehittää autoja niin, että esimerkiksi lampun vaihto ja monet muut pienet huoltotoimenpiteet tehdään kuluttajille mahdottomiksi (Ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvointi -> Tuotteiden kehittäminen kuluttaja- ja ympäristöystävällisiksi)

- Kestävä kehitys lienee olevan jo "normisettiä" puoluekannasta riippumatta. Hieno esimerkki kuitenkin! [sarkasmi!]

Päiväkodeissa ja kouluissa on oltava opetussuunnitelmaan sisällytettyinä myös eläinten rakkaudellinen kohtelu. (Ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvointi -> Eläinten hyvinvoinnin edistäminen rauhanomaisin keinoin ja yhteistyöllä)

Kuitenkin muualla ohjelmassa sanotaan, että "vastuu väkivallattomuuden opettamisesta kuuluu ensisijaisesti vanhemmalle lapsen varhaisiästä aikuisuuteen." En ole kuullut tai nähnyt vielä koulua, jossa eläimiin suhtauduttaisiin jotenkin epäkunnioittavasti. En ainakaan usko, että biologian opetus olisi niin paljon viime aikoina muuttunut....

Pakolaistyössä on tärkeää pitää ensisijaisena, että avun saavat ne, jotka sitä todella tarvitsevat ja järjestelmämme hyväksikäyttö on tehtävä mahdottomaksi . Lapsilisät pois suurituloisilta - kehitysmaiden tukia vähennettävä. (Hyvinvointivaltion kehittäminen)

- Voisin ehkä mainita jotakin tasa-arvosta, mutta en viitsi. Eihän rahalla ollut mitään tekemistä tämän rakkaudellisen puolueen kanssa?

Terveyden edistäminen -> vaihtoehtohoidot. Painotamme ihmisen omaa vastuunottamista itsestä ja terveydestään niin, että ihminen voi itse valita hoitonsa länsimaisesta lääketieteestä, luonnonmukaisesta hoidosta tai näitä yhdistelemällä. JA Työhyvinvoinnin edistäminen -> Ensisijaisesti työhyvinvoinnin edistäminen lähtee aina itsestä.

- Nytkö ei voi valita, mitä hoitoa haluaa ja/tai mitä käyttää? Tarvitaanko tosiaan puoluetta siihen, että ihminen ottaa vastuun itsestään?

En sano, etteikö löytyisi asiaakin. Paljonkin. Vastuu on tosiaan jokaisella itsellään, mitä valintoja tekee. Jopa siitä, mitä "puoluetta" kannattaa, vai kannattaako mitään :) Loppukaneettina on mainittava loistava lause, jonka todellakin myös löysin Kristallipuolueen sivuilta:

Kaikille eivät sovi askartelukerhot!

(EDIT 28.10, lisäsin linkin itseohjautuvuusteoriaan)

Matter does not become mind, but mind provides information to build matter.

Yleensähän en jaksa ottaa kantaa kaiken maailman hihhulointiin, mutta nyt taas pari tapahtumaa sai kupolin kiehumaan yli. Alustan tässä, etten ole virologian asiantuntija enkä salaliittoteorikko (vaikka niitä on hauska lukea!). Tämä on yleistä ihmettelyä asiasta Ebola.

Kahvipöytäkeskustelussa jeesusteltiin jokin aika sitten sitä, kun Suomeen matkalla olleessa lentokoneessa epäiltiin ebola tartuntaa. Ei siinä mitään, hyvähän sitä on olla varovainen. Vaikka nyt ei ole ollut lähelläkään paikkoja, joista em. tartunta olisi voinut tulla. Se mua ärsytti kaikista eniten, että järkevinä pitämäni ihmiset (tuossa kahvipöytäkeskustelussa siis) ilmaisivat kohtuullisen hysteeriselta tuntuvia kannanottoja asiaa kohtaan. WAT? Siis niinkuin oman pään käyttö ei ole edelleenkään sallittua, vaan mennään mukaan pelotteluun siitä, että nyt me (taas!) kuollaan kaikki? Joo-o. Toinen asia, joka sai mitan täyttymään, oli se että kuulinpahan, että joidenkin instanssien mukaan on hoitovirhe terveydenhuoltohenkilöstön olla ottamatta kausi-influenssa rokotetta ja siihen painostetaan... Jossain on paikkoja, joissa suoraan sanotaan, että et ole meillä töissä, jos et ota rokotusta taas kohta. Että vapaaehtoista vai? Joo-o. Kolmas asia sai kai sitten sappeni kiehumaan kokonaan yli. Tuttava kertoi, kuinka hän inhoaa käydä katsomassa laitoksessa vanhuuttaan sairasta äitiään, “joka pidetään väkisin hengissä” (<- hänen omat sanansa). Puhuimme aika pitkään eutanasiasta. Sitä ei voine kukaan järkevä ihminen sekoittaa muiden päätökseen kenenkään muun elämän arvosta… Silti ihmiset arvotetaan ulkopuolelta ihan päättömin logiikoin!

No niin, asiaan! Joitakin asioita, jotka minua häiritsevät (ja häiritsivät jo alun alkaen) tässä ebola keississä:

1) Ebola tarttuu huonommin kuin flunssa. Se ei tartu ilmateitse tai ruuan tai juoman välityksellä. Se ei elä pitkään ruumiineritteiden ulkopuolella ja on helposti torjuttavissa hyvällä hygienialla (saippuapesu riittää). Tauti ei tartu oireettomista kantajista (itämisaika 2-21 vuorokautta). Jotta Ebolaa epäiltäisiin, täytyisi sairastuneen olla matkustanut epidemia-alueella tai olla ollut kontaktissa sairastuneisiin.

Okei. Jos siis ajatellaan, että hygianian tason ylläpitäminen on normaalilla ihmisellä (matkailijalla) perusasioita, mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Meetkö sä muutenkaan tahallasi koskettelemaan ja halailemaan - tai muutoin lähelle ihmistä, joka on sairasoireinen? Eri asia olisi, jos tauti tarttuisi myös itämisvaiheessa tai muutoin tarttuisi oireettomasta taudinkantajasta (vrt HIV). Toisaalta matkoilta saattaa saada vaikka mitä muita tauteja, joihin liittyy kuumeilu ja pahoinvointi. Ainahan nyt on sitten kyse ebolasta, jos ylipäänsä jotain oiretta on, eikö? Voi helvata.

Mutta suojaudutpa sitten miten tahansa, voit saada tartunnan. Kuten on käynyt joillekin (länsimaisille) sairaanhoitohenkilöstölle. Tällöin kyseessä on vain ilmeinen oma virhe hygieniassa eikä edelleenkään räjähtävästi leviävä tauti… Tuosta voi tosin olla erimieltäkin, jos ajatellaan vaikka sairaalabakteereja… Josta ajatus lentää seuraavaan ihmetyksen aiheeseen:

2) Viimeisin ebola epidemia alkoi helmikuussa 2014 Guineasta leviten Liberiaan ja Sierra Leoneen. Taudin juurethan ovat jo 70-luvulla ja joidenkin lähteiden mukaan jopa 30-luvun natsien laboratorioissa (tästä myöhemmin lisää). 15. lokakuuta 2014 mennessä ebolaan oli sairastunut noin 9000 ja kuollut noin 4500 ihmistä, joka on mielestäni aika vähän. Mutta kysymys kuuluukin: Miksi taudin leviämistä ei ole estetty aiemmin? Miten voi olla niin, että rajat laitettiin kiinni vasta syys-lokakuussa? Miksi monien maiden viranomaisten mukaan se ei uhkaa levitä maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, mutta Maailmanpankin johtaja Jim Kim katsoi ebolan riskin kasvaneen länsimaissa melkoisesti? Mitäs maailmanpankilla on tämän asian kanssa tekemistä?

Ilmeisesti aika paljonkin, koskapa ovat investoineet 400 milj. dollaria avustuksia pahimmin sairastuneisiin maihin. Tämän lisäksi myös Obama on liikutukseltaan ollut niin ajatteleva, että uhraa 3000 sotilasta “auttamaan taistelussa" ebolaa vastaan. Kuten aina, operaatiolla on nimikin ja se on Operation Unified Assistance. Ai kun kivaa! ([sarkasmi]). Pahat kielet paikan päältä kertovat, että ebola on oikeasti väline päästä käsiksi Sierra Leonen timantteihin sekä Nigerian öljyvaroihin. Ainakin.

Onneksi jokin muukin on hieman sitä mieltä, että asiassa pelataan aikamoista mediapeliä, jossa instanssit WHO:sta YK:iin ovat “huolissaan” ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista (<- nyt menee hetki, ennen kuin pystyn jatkamaan… naurattaa niin vietävästi!) .Jos tätä heijastaa, voi seuraavaksi pohtia

3) Mikä on ebola? Tarinat kertovat sen alun perin ilmaantuneen 70-luvulla Kongossa Ebola-joesta löytyneestä viruksesta. Tosin, asiantuntijat epäilevät sen olleen olemassa vuosisatoja. Tällä hetkellä alkuperäisenä taudinaiheuttajana pidetään hedelmälepakoita ja tällaisen kuolleen lepakon tartuttaneen 2-vuotiaan lapsen Guineassa nykyisessä epidemiassa alkuvuodesta.

Tokikin tälläkin asialla saattaa olla monta puolta. Ajatus on lähtenyt kiirimään siitä, että ebolaa ollaan levitelty tahallaan ihmisiin ja tuo 2-vuotias ensimmäinen uhri olisi ollut vain hämäystä. Jotkut jopa väittävät, ettei ebolaa ole ede olemassa "luonnollisena" sairautena, toisin sanoen huhut laboratoriossa syntyneestä viruksesta ottavat tuulta allensa. Mielenkiintoista kyllä, netissä on ihan kaiken kansan nähtävänä dokumentti, jossa kerrotaan kanadalaisen lääkeyhtiön Tekmiran kivasta pienoisesta projektista ebola -rokotteen tutkimiseksi. Hyvin mielenkiintoista on se, että tutkimuksen kesto oli tammikuu-heinäkuu 2014, jolloin iältään 18-50 vuotiaita terveitä ihmisiä rokotettiin ebolalla. Laboratorio sijaitsee Keneman kaupungissa, joka on Sierra Leonen kolmanneksi suurin kaupunki. Niin, sattumaako? Jos sotketaan taas raha ikävästi ihmisten hyvinvointiin, on Bill Gates & co. tietenkin suurin hyödyn saaja ebolacasessa. Tästä(kin) saa jokainen vetää vapaasti omia päätelmiään, miehän tässä vaan ihmettelen! Oman pään käyttö voi olla joskus ihan kivaa…

No mutta. Ei muuten vanne kiristä enää yhtään niin paljon. Mitäpä näistä! Ei elämästä selviä kuitenkaan hengissä, joten LIGHTEN UP! :D

Luin hyvin mielenkiintoisen blogikirjoituksen. Tuon olisin voinut sanasta sanaan itse kirjoittaa. Jäin miettimään, onko se joka kerran yhtä vaikeaa ymmärtää pointti ja ymmärtääkö joku sen muka ihan automaattisesti? Yleensähän muutokseen tarvitaan jokin suurempi tapahtuma... hakkaa päätään seinään niin kauan, kunnes alkaa liikaa koskemaan.

Näistä asioista lienen jeesustellut tässä jo pitkään. Luopumisesta, harhoista, kaikenlaisista sijaistoiminnoista, odotuksesta siitä, että onnellisuuden avain olisi itsen ulkopuolella, sokeudesta ja kuuroudesta. Tyhmyydestä, valheista ja petoksista. Vastuun sysäämisestä muualle. Ja varsinkin pelosta.

Luopuminen on vapautta. Sellaista vapautta, jota ei voi sanoin kuvailla, jos sitä ei ole itse tuntenut. Vaikka kuulostaa oudolta, kun mikään ei tunnu missään, se on juuri sitä! Katsanto kanta, sisäinen rauha, jota mikään tapahtuma ei voi enää horjuttaa... Zen?

Vapaa ihminen on vahvin. Ja silloin sitä vahvuutta voi käyttää aidosti muidenkin hyväksi. Silloin ei enää lasketa vaakakuppeja ja saamisia/ottamisia. Tasapaino säilyy aina kuitenkin, lopulta. Sehän se lopullinen tarkoitus onkin... ;)

Itse asiassa niin kauan kun roikkuu muissa kiinni ja jatkaa pelaamista, lopullista vapautumista ei tapahtu.

Mietiskelin tuossa. No olipas yllättävää. Mutta kuitenkin alkoi naurattamaan kohtuullisella voluumilla. Kun siis viime vuosien vaikein opetus on ollut se, että minun pitää olla ottamatta kantaa asioihin, jotka eivät kuulu minulle. Eli siis melkein kaikkiin... :D Mutta minkäs luonteelleen mahtaa, jos on aina ollut sellainen, joka esimerkiksi inhoaa kaikista eniten lausetta "Tämä on aina tehty näin" tai muutoin ei voi ymmärtää järjen käyttämättömyyttä toimissa. Niin sitten pitäisi olla hiljaa? Joo.

Kävin viime viikolla Kampin Lidlissä töistä tullessani, se kun on sopivasti matkan varrella. Juuri sopivasti samana päivänä, kun uudelleenavajaiset olivat menossa. Eli porukkaa oli enemmän kuin sallittua. Mikäs siinä, en suostunut ottamaan pulttia kauheasta ryysiksestä ja siitä, että kaupan kiertämiseen meni noin 40 minuuttia. Kaiken lisäksi kassojen sijoittelu kusi, ja kunnolla. Jonotin suhteellisen rauhallisesti kuitenkin kassallekin. Jono oli silmämääräisesti reilusti yli 10 metriä. Alkuun huvitti, kun ihmiset huokailivat ja puuskuttelivat jonottaessaan. Joku kiroili ja suurin osa vaihtoi jalkaa sen näköisenä, että kärsimys oli valtava. Mua vaan huvitti - mihinkäs minulla on kiire, valmiissa maailmassa...

No. Siinä alkoi kuitenkin yleinen tunnelma kihisemään aika pahasti. Kun siis jonon poikki rynni ihmisiä koko ajan päämääränään päästä hakemaan jotain, toisaalla joku urpo yritti änkeä keskelle jonoa koreineen (tästä kuului kylläkin hyvin äkäisesti takaa huuto "JONON PÄÄ ON TÄÄLLÄ!!!!!!") ja muutakin samanlaista, jonka nyt kaikki jonottajat ovat varmaankin joskus kokeneet. Tunnelmaa ei auttanut lainkaan huntuihin pukeutuneiden naisten ryhmä, joilla kolmella (viidestä) oli ostoksiensa lisäksi lastenvaunut mukana...

Päätin sitten, että eihän me tällaista katsella lainkaan! Suustani uupui vain pilli, jolla olisin voinut viheltää ohjeita... Ihan ensimmäisenä sanoin huntupäisille: "Teistä kahdella ei ole ostoksia, eikä vaunuja mukana. Te menette noiden kahden vaunun kanssa kassojen ohi odottamaan näitä muita, jotka ostavat jotain." Tietenkin ne katsoivat mua aika hölmistyneinä, WAT? En antanut sen hämätä, vaan hieman kovammalla äänellä kehoitin tekemään, kuten käsketään! Meni ne... Seuraavaksi ohjeistin ihmisiä, joilla oli vain joitakin tavaroita ostettavanaan, että "Te menette tuolle pikakassalle, koska teillä on alle 5 ostosta käsissänne. Mars, mars!" Meni ne... Okei, alkoi näyttämään aika hyvältä jo.

Seuraavaksi näköalani avautui hyllyn takaa vasemmalle, jossa näin neljä (4!!!) kassaa, jossa oli jonoa noin kolmen-neljän ihmisen verran. Käännähdin kannoillani ja huusin taakse jonoon päin "Tuolla vasemmalla on neljä muuta kassaa, joissa ei ole oikeastaan lainkaan jonoa, menkää sinne!" Meni ne... Jep, johan lyheni jono tuntuvasti. Seuraavaksi vieressäni käytiin episodi, jossa nuorehko nainen läheni uhkaavasti pienen lapsensa kanssa kassajonoa, tarkoituksenaan ilmeisesti päästä läpi. Siinä oli henkilökuntaan kuuluva ihminen kävelemässä juuri ohitse, jolta tuo nainen kyseli "Missäpäin on maito? En tullut ostamaan mitään muuta ja täällä on aikamoinen kaaos..." Henkilökuntaan kuuluva ei tiennyt missäpäin on maitohylly. Avasin taas reippaasti suuni ja ilmoitin naiselle, että maitohylly on tästä oikealle noiden hyllyjen takana suoraan, osoittaen pontevasti ojennetulla kädelläni oikealle takaviistoon. Ja voit mennä tästä läpi...menihän se.

Okei. Homma tuntui helpottuvan huomattavasti, ei kuulunut kiroilua enää kovinkaan paljon, eikä huokailujakaan. Voi tietenkin olla, että kukaan ei uskaltanut pukahtaa mitään, kun pelkäsivät että alan ojentamaan heitä jollain tavalla.... Kerrankos olin päässyt vauhtiin, en jättänyt asiaa siihen! Pääsin vihdoin kassalle, jossa oli jo kohtuullisen stressaantuneen näköinen nuorukainen. Sanoin hänelle maksettuani ostokset, että "Otapas seuraavan kerran joku muu kassa, koska tämähän näyttää olevan se kuormittavin!" Poika vaan hymyili... No mitäs se mulle kuuluukaan!

Mitä opin tästä? No ainakin sen, että eipä mistään näytä mitään tulevan, jos ei erikseen ihmisille sanota. Ja myös sen, että ei mun tosiaankaan tarvitsisi ottaa kaikkeen kantaa! Vai tarvitseeko? Jep. Kevennyksenä luonnehdinta minusta. Sitäkään ei tarvitse ottaa liian tosissaan ;)

(Ensimmäisen vollin voi lukea halutessaan täältä.)

Kun tähän asiaan heittäytyy tosissaan ja kohtuullisella intohimolla, alkaa huomaamaan, kuinka helppoa se onkaan! Taitaa pitää myös paikkaansa se, että tosiaankin saat sitä mitä tilaat. Edellä mainitsemani asiat eivät ole vielä lopullisesti ratkenneet, mutta suuria edistysaskeleita on tapahtunut! Tällä hetkellä odotamme lopullista "tuomiota" - niin työpaikkojen kuin raha-asioiden osalta. Yllättäviltä tahoilta on tippunut huojennuksia ja positiivisia viestejä - ylimääräistä löytyikin yhtäkkiä aika paljon enemmänkin kuin 2€ kolikko taskusta! Ihmeellistä.

Joka tapauksessa, aiheena on tällä kertaa ihan elävät enkelit. Ne, jotka vaeltavat täällä keskuudessamme. Aivan samalla lailla olemassa, kuin nuo muutkin mainitsemani. Minulla on ollut ilo törmätä heihin aina elämäni varrella, mutta nyt tuntuu, että täällähän on aivan tungosta jo! Minne vain menen tai minne katson, enkeleitä, enkeleitä joka paikassa! Oletko Sinä huomannut?

Sen lisäksi, että näitä ihmeellisiä olentoja tapaa, heistä myös kuulee :) Miltei jokainen käymäni keskustelu viime viikkoina on ollut hyvin merkityksellinen ja pyörinyt hyväntekemisen ympärillä, samoin kuin yksittäiset tapahtumat tai asiat ovat ihmeellisesti linkittyneet toisiinsa. Vyöry... Sen lisäksi, että olen saanut itseni päälle enkelimäistä pölyä, olen toistuvasti löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen itse tarjonnut pölyä jollekin muulle. Aiemmasta poiketen, positiivinen vaikutus on ollut huomattavan pikainen! (Ohimennen: Onko vika minussa, vai tuntuuko muistakin siltä, että sekä aika että tapahtumat menisivät paljon pikaisemmalla vauhdilla kuin aiemmin? :o) Eräänä esimerkkinä tapahtuma parin viikon takaa (tässä käytän kokemuksia omasta elämästäni, tarkoitus on vain konkretisoida tilanteita käytännön oikeilla kokemuksilla. Ja muidenhan kokemuksista en voi puhua kuten omistani):

Törmäsin aivan yllättäen henkilöön, jonka olen nähnyt yhden ainoan kerran noin vuosi sitten tätä ennen. Muistan, kuinka surullinen ja huolestuneen sekä yksinäisen näköinen tämä minulle täysin vieras ihminen oli. Luonteenomaisesti en voinut jättää häntä niine hyvineen vain "kärsimään", vaan juttelin hänen kanssaan kohtuullisen pitkästikin omasta aloitteestani. Tarkalleen mitä, en muista. Nyt kun näin hänet uudelleen - välittömästi, kun hän bongasi minut ihmispaljouden keskeltä, hän riensi hymyssä suin halaamaan mua. Kiitti siitä, kuinka olin valanut häneen silloin elämänuskoa ja antanut ohjeita, jotka olivat osoittautuneet aivan oikeiksi. Kuinka säteilevä hän nyt olikaan! Ilostuin siitä todella, todella paljon! Hän näytti itse kuin elävältä enkeliltä siinä :) Kuinka ollakaan, vajaa viikko tuosta sain postia kolmannelta henkilöltä, jonka esittelin tuossa tilaisuudessa tälle enkelille... hänkin kiitti vuolaasti esittelystä (ja kysäisi "Mikä sinut sai esittelemään meidät toisillemme?" En tiedä...) ja kertoi, että heillä on hyvin mielenkiintoinen työprojekti alkamassa yhteistyössä tuon johdosta, molemmat ovat asiasta kovin innoissaan... Jännää.

Oletko koskaan ajatellut, kuinka pienellä vaivalla voisit saada jollekin muulle hyvää aikaiseksi? Törmäsin juuri juttuun, jossa puhutaan kuuden sekunnin haasteesta. Pienellä asialla, sanalla, eleellä, toiminnalla voi parhaimmillaan muuttaa elämiä. Eikä edes yhtä tai omaansa, vaan monia! Sanonta hyvän laittamisesta kiertämään ei ole turha. Hyvä kertaantuu aina, vaikkei itse sen tulosta näkisikään - eikä sen tulosta tarvitsekaan itse nähdä. Pääasia on levinneisyys!

Itse harjoitan yksinkertaisia toimia mielelläni. Esimerkiksi maailmalta varastamani idea, jossa kirjoitetaan tuntemattomille kannustavia rakkauskirjeitä. Itse jaan postikortteja, joissa on lyhyitä, positiivisia ja kannustavia viestejä. Jätän niitä intuition mukaan satunnaisiin paikkoihin, esim. bussiin. Intuitio kertoo, koska aika on hyvä ja oikea (tai olisiko se sittenkin noi yläkerran enkelit, jotka kertovat? :D) Silloin tällöin tiputan myös naapurin postilaatikkoon kortin. Joskus olen nähnyt naapuria parin päivän päästä tuosta pyörätuolissaan joko pihalla, kaupassa tms tässä lähistöllä ja poikkeuksetta hyvin, hyvin kirkkaasti hymyilevänä. Hän ei tiedä, kuka kortteja laittaa, eikä sillä olekaan mitään väliä. Mutta itsekin hymyilemättä ei voi tuon jälkeen olla!

Toivoisin, että ihmiset tarttuisivat useammin pieniin asioihin. Sekä itsensä, että muiden hyvinvointia silmällä pitäen. Pienestä syntyy suuri vuori. Kannustaisin myös tarkkailemaan ympäristöä, jotta huomaisi ne elävät enkelit ympärillään.

Aloitatko jo huomenna? :)

Jälkikirjoituksenomaisena mainintana (tai ehkä kevennyksenä) jostain tuli mieleeni taas mainostaa Petteri Poukkaa! Vierailen silloin tällöin hänen FB profiilissaan, jos haluan itselleni hyvän mielen ja/tai nauraa kippurassa. Jos ihmisellä on se 1730 kaveria ja 5853 seuraajaa, ei voi olla ihan huono! :D
https://www.facebook.com/peteonkeisari?fref=ts

Liian raskaita energiavirtoja välttääkseni kuuntelin eilisestä erilaisia soundeja... ja nukuinpa paremmin kuin aikoihin! Tuli käytyä ties minkälaisissa paikoissa...

Joka tapauksessa, minuun resonoi eniten Neptunus, sitten Miranda ja Uranus. Saturnus oli kovin häiritsevä kokemus!

Miltäs Sinusta tuntuu? :)

"Alchemy is inconceivable without the influence of her elder sister astrology." - Carl Jung

It is the formless, invisible field of energy of infinite dimension and potentiality,
the substrate of all existence,
independent of time, space, or location,
of which it is independent yet all inclusive and all present.

Ajattelinpa roiskaista kertomusta enkeleistä. Valistuneet lukijani (ketkä?! :D) tietävät, että mulla on aika... kyseenalaiset jutut. Henget ovat minun ystäviäni jne. Niin en sitten viitsinyt rajoittaa ajatusvirtaani, enkä ole kiinnostunut siitä, kuinka hulluna mua pidetään, vaan päätin ulosantaa seuraavaa:

Olen ennenkin kirjoittanut sydämeni kyllyydestä ja ah! niin intohimolla firmasta Kela. Viimeksi jo epäilin, että paskaa möivät taas, mutta monien mutkien kautta en sitten mennytkään taas kuluttamaan ahteriani kyseiseen firmaan (kyllä mä suoritin aikamoisia laskutoimituksia ja fundeerauksia siinä ja ajattelin, että hyvin menee sittenkin). No ei mennyt. Firma muisti minua niin ihanalla kirjeellä, jossa kyllä myönnettiin, että minä olen toiminut alun alkaen oikein ja rehellisesti, virhe on ollut heidän päässään. No just. Sehän ei auta siihen asiaan mitään, saahan ne kaadettua kaiken minun niskoilleni kuitenkin. Wat evö, tuohon ei kuole. Eikä ehkä kerkeä nälkäänkään kuolemaan kunnes asia on setvitty lopullisesti - joskus ensi vuonna varmaankin - vaikka sekin voi olla tietty uhkana, kun kuuluu niihin ihmeellisiin hyypiöihin, jotka tienaavat alle 2100€ /kk brutto ja joista ministeri Räty ei ole koskaan kuullutkaan.

Tuo edellinen liittyy kyllä asiaan, pysy pöksyissäs, pösilö! Kun mullahan on kaksi suojelusenkeliä (kuten kaikilla muillakin on, ainakin yksi). Lucia ja Rose. Rose on se, joka on vakavampi - vähän niinkuin äitihahmo - ja Lucy on hiukan leikkisämpi tapaus. Se tekee pientä jäynää mulle, kun menen liian vakavaksi (so alan esimerkiksi murehtimaan asioita. Murehtimallahan mikään asia ei selviä tai muutu). Näitä viestejä pitää osata tietenkin lukea ja "olla virittäytynyt" asiaan. Viesti voi tulla vaikka jostain eläimestä, jota mulle käy aika usein. Noh, juttelinpahan tuossa sitten joku aika sitten vakavasti heille, myös tuosta Kela-asiasta, mutta myös muista "huolistani" kuten työpaikasta, rahavarannoista jne.

Pari päivää tuosta postiluukusta tipahti kirje, että minulle hyvitetään seuraavassa sähkölaskussa X summa rahaa. Sitä seuraavana päivänä löysin yllättäen ylimääräisen 2€ kolikon takkini taskusta (mä en pidä rahaa taskussa, koskaan). Kalea ei asia ole (vielä) koskenut, mutta onhan instituutioita vastaan aika vaikea taistella... Nämä pienetkin merkit ja tapahtumat riittävät minulle, tulin niin iloiseksi ja onnelliseksi, koska tiedän miksi nuo asiat tapahtuivat... tai ketkä sen saivat aikaan! Upeeta!

Tämä ei loppunut siihen. Tänään pomo tuli töissä tarjoamaan minulle kokoaikaista paikkaa, tosin vain korkeintaan puoleksi vuodeksi. Sanomattakin on selvää, että se jelppisi mua aika paljon! Mutta! Meillä on töissä myös tyyppi, jonka sopimus on katkolla tämän kuun loppuun (tässä vaikka kuvitteellisella nimellä Ilona). Hän on ollut vähemmän aikaa töissä kuin minä, siksi pomo tarjoaa ensin mulle.... Mä en tiedä, voinko suostua! Ajattelen Ilonaa. Hänen miehensä on ollut jo pitkään työttömänä, eikä taida ihan heti saada työpaikkaa, vaikka tietokone sauhuaa hakemuksia koko ajan vaikka minne. Ja nyt Ilonallakin on loppumassa työ... enhän mä voi ottaa paikkaa Ilonan naaman edestä! Mullahan on kuitenkin jäljellä joka tapauksessa tämä nykyinen osa-aika. Hän jäisi kokonaan ilman.... Ymmärtävätkö Lucia ja Rose, jos en ota? Eikö ole parempi, kun antaa muillekin? Saanko toista tarjousta heiltä enää? Eikö pyytteetön hyvän toive toiselle kantaisi kuitenkin, enhän kieltäytyisi oman etuni tähden?

Mun pitää keskustella tästä. Jotenkin ajattelen, että enkelit ymmärtävät.
Koskas sinä olet viimeksi keskustellut enkeleittesi kanssa? :)

Todellinen vauraus ei synny siitä, mitä olet hankkinut, vaan siitä, mitä olet antanut pois.- David Wolfe

JK: Tuli mieleeni muistikuva lapsuudesta. Olin alle kouluikäinen (4-5v?) ja istuin metsässä kiven päällä (mummola). Äiti huuteli mua huolissaan pihalta, mihin se kuriton kakara on taas mennyt!? Menin kiltisti kuulemaan huutoa ja mitä sä siellä metsässä kokoajan kökit, siellä on käärmeitäkin! jne. Katsoin hämmästyneenä (toi on ihan daiju! :D) ja sanoin: "Minä juttelin puiden ja keijukaisten kanssa! Kuuntelin tuulen laulua!" Ei kai tarvii sanoa, että äiti mumisi suunnilleen, että hulluhan se on ja nyt syömään siitä.... Noh. Minähän "juttelen" edelleenkin puiden kanssa ja jopa kivien... tällaista tää on. Ihan hiton kivaa!

Tätä voisi pitää vaikka ajatus jatkumona hihhuloinnista. Siihen kyllä liittyy aika montakin muuta asiaa, joita on tullut vastaan viime päivinä (esimerkiksi blogisti WilleWaun ansiokkaasti rummuttama NSR -kansanliike. Kiitti Wille! <3) Tietenkin myös maailman tapahtumat; sodat ja mellakointi liittyvät tähän läheisesti.

Joka tapauksessa sysäys ajatukseen lähti toisaalla erään henkilön niin ihanan romantisoidusta mietteestä siitä, että "poliitikkojen tarkoitushan on tuottaa hyvää... Miksi sitten suurella osalla ihmisiä on paha olla?" Niinhän sitä luulisi! :D Oma ajatukseni tästä lauseesta muotoutui sekunnin murto-osassa täksi: "Politiikan (lue:kontrollin) tarkoitus on estää anarkian (lue: vapauden) leviämistä." Pitihän tuota alkaa sitten ihan oikeasti funtsimaan ja taidan* pikkuhiljaa ihan oikeasti kallistua sille kannalle, että ainoa oikea ratkaisu asioihin on anarkismi. (Tokikin lienen olleeni aina vähintään piiloanarkisti, koskapa vapaus on ollut minulle aina ns. elämää suurempi asia, josta en muodosta kompromissia. Koskaan.)

Wikipedian määritelmien mukaan anarkismia pidetään yleisesti poliittisena suuntauksena. Itse nojaisin mieluummin lauseeseen Anarkismi ei välttämättä tarkoita mitään vakiintunutta poliittista ideologiaa. Filosofisena aatesuuntana se voi myös tarkoittaa vapautta ”ajatella omilla aivoillaan”, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Joillekin anarkismi kuvastaa puhtaasti vapautta. Myöskään useiden mielikuvien mukainen väkivallan ihannointi (!?) tai sen käyttö ei kuulu millään lailla mielestäni anarkiaan - lyhyt määritelmähän on ei esivaltaa ja mitäpä muuta väkivalta on kuin valtaa...... ;) (mie oon muutenkin pasifisti. Piis, piis tai tulee turpaan! [kevennys])

Esivalta on vanhahtava nimitys, jolla tarkoitetaan julkista valtiovaltaa, jonka vallan alaisia yksityishenkilöt ovat, ja hallitukselle kuuluvia tehtäviä suorittavia viranomaisia. Sana viittaa etenkin yksilön velvollisuuteen noudattaa valtion säätämiä lakeja ja muita määräyksiä, sekä myös poliisi- ym. viranomaisten oikeuteen käyttää tarvittaessa myös väkivaltaa. Sanoo wiki. Mikä mielenkiintoisinta, tietenkin Raamatussakin käsitellään esivaltaa ainakin roomalaiskirjeissä: Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Tietenkin kun kysymys on uskonnollisesta kirjasta, Jumala on kaiken vallan lopullinen käyttäjä. Valta siis on ok, kun kerran Raamattukin sanoo niin? Okei... noh, minä en pidä uskonnoistakaan niiden valtaakäyttävän luonteensa takia, joten ei tämäkään oikein iske.

Luin Uuden Suomen blogeista mainion kirjoituksen asiasta (tietenkin kommentteineen), näemmä en liene ihan yksin sitten ajatuksineni. Vähintään astetta hurjempaa anarkismia (ellei sataa, riippuu lukijasta. Varoituksen sana kuitenkin herkkänahkaisille!) esittää Sinenmaa, jonka ajatuksia on tullut seurattua jo vuosia. Siinäpä anarkisti!** Eikä pelkästään siksi, ettei varmasti koskaan tule olemaan ehdolla minnekään (poliittiseen toimeen). Sitä paitsi hän on sanonut aivan mainion lauseen "Eihän auringollekaan makseta siitä, että se paistaa kaikille" ;) Maailmalta kuuluu kertomuksia muistakin tyypeistä, jotka vaikkapa kieltäytyvät käyttämästä rahaa tai oleilevat muutoin joillain lailla normista poiketen. Ihan hyvin tulevat toimeen, joten ketää pelottaa eniten vaikkapa omavaraisuus tai vaihtotalous? No, ketääpä luulisit… (Hyvä esimerkki tällaisesta pelosta on tuo kananmunakeissi, kun pientilallinen ei saa toimittaa lähiruokaa ravintolalle. Jep, jep.) Tietenkin bitcoin lienee miltei nerokkain esimerkki tällaisesta ajatustavasta.

Anarkismi on kuitenkin (ollut jo jonkin aikaa) nousussa ympäri maailmaa, sitä ei kai kukaan kiellä? Occupy, Anonymous ensimmäisinä ja lisää on varmaan tullut niin paljon, ettei edes pysy mukana…tapoja on monia. Onko se sitten vastaus kysymykseen, miten kaikki voisivat voida paremmin, jää nähtäväksi. Vaarana on tietenkin hajota ja hallitse - syndrooma, eli ihmisen oman egon inhaakin inhampi vaikutus saada kaikki kuitenkin lopulta itselleen. Puhdas anarkisti on tietenkin vallan mielestä hihhuli, vaikka hän itse haluaa vain olla vapaa.

Eikö niin? :)

Protestoijia CNN pääkonttorin edessä 18.8.2014. Yhtenä kommenttina: "Funny. Didn´t see that on CNN..."

* Avainsana on taidan. Ei ole huolta ettenkö maksaisi verojani, tekisi työtäni tai olisi noudattamatta lakeja myös huomenna, kuulunhan yhteiskuntaan ja valtioon nimeltä Suomi. Koskaanhan ei voi tosin tietää, koska lopetan... :D

** Kosminen Näytelmä on dokumenttielokuva Kati Sinenmaan yrityksestä elää yhteiskunnan ulkopuolella.
http://www.kafi.fi/kosminen/press_fi.html
http://kupuramiekka.blogspot.fi/2013/04/kotisi-vai-linnasi.html

Väärin ajateltua. (Anarkistisia puheenvuoroja herruudettomasta yhteiskunnasta)