Teoriasta totuuteen

Ihme päivä. Puolen yön jälkeen mulle on saarnattu muunmuassa siitä kuinka olen kuulema marttyyri, nykyisestä asumismuodosta ja ilmeisesti siitä että ei olisi kuulema pitäny lopettaa toimimatonta parisuhteen alkua tuossa muutama viikko sitten.

Märttyyriväite tuli siitä kun todettiin mun olevan lyhyt ja kommentoin naurahtaen että tiedostan etten ole suoranaisesti pissiksien nykyhetken ihannemiesmääritteen ruumiillistuma. Mä en kyllä vieläkään näe miten toi tekee musta marttyyrin mutta olkoon. :D

Toinen ihminen alkoi mussuttamaan siitä mun asumismuodosta. Toistaiseksi siis asun hyvän ystävän kanssa joka sattuu olemaan yksi existäni. Jotenkin en nyt nää sitä ongelmaa tässä. Exällä on uusi äijä joka on itseasiassa vielä helvetin hyvä tyyppi ja itselläni on omia kuvioita aina satunnaisesti. Olis kuulema normaalia muuttaa erilleen. Jep. Sen takia että joku pitäis mua normaalimpana mun pitäis tuplata mun laskut kuukausitasolla. Ehkä ei. :)

No samainen ihminen rupesi vielä valistamaan minua parisuhde-etiketistä. Parisuhde ei ole kuulema vakava jos se loppuu suht. lyhyeen ja jos jonkinlaista viritystä jonkun muun kanssa on ollut alle 6kk sitä ennen. Kai se nyt on ihan sama kestääkö se parishde kuukauden vai 60 vuotta jos siinä ollaan asenteella mukana. Tuokin kaatui vain ja ainoastaan siihen että läheisyyden tarjontaa oli omasta puolestani vähemmän kuin toisella sen kysyntää. Tuppaan elämään omaa elämää jonka osa se parisuhde on enkä parisuhdetta jonka osa oma elämä on.

Odotan innolla loppuvuorokautta koska nämä sattuivat kaikki ensimmäisen 4 hereilläolotunnin aikana. :D

Tuli jostain syystä melankolinen olo näin päivän lopuksi...

Siispä päivän viimeinen tai sanotaan ensimmäinen biisi on 69 Eyesin Radical

It's not the morning
It's not the dawn
The daylight savings remind me of the fall
I'd like to stay here all night long
But the time is near
And the summer's almost gone

Don't ask me why
I don't want to feel like forever young anymore
Just catch my fall before I crawl on the floor

It's not the morning
It's not the dawn
The daylight savings remind me of the fall
I'd like to stay here all life long
But my time is near
And my summer's almost gone

Chorus

It's so radical - after all

Yleisön pyynnöstä:

Ja taas. Pitkissä vapaissa kaikessa hienoudessaan 1 helvetin iso ongelma. Kaikki muut on järjestäen töissä. Tästä seuraa tekemisen puutetta. Sitten jokainen voi miettiä missä suht. ongelmattoman elämän omaavalla alle kolmekymppisellä ajatukset liikkuu kun on tuntitolkulla luppoaikaa käsissä.

Tänään oli taas sellainen olo että olis voinu ottaa muutaman oluen, pelailla lätkää jos onnistuis ujuttautumaan sopivan äijämäisen muijan kämpille, ruokaa laittaessa tuikata sitä tiskipöytää vasten ja toistaa tarvittaessa. No pöperöt on syöty, lätkää ei jaksanu pelata ja se tiskipöytää vasten pyllistävä hehkeä kaunotar puuttuu kuvioista. Pitäisköhän sitä lähteä tänään riivaamaan emäntiä kuppilaan tai alkaa soittelemaan tutuille? Tuurilla sais limpun lisäksi vielä aamupalaakin. Tähän sopii melkein se Matin "pilluhan se on mielessä mutta hypätään nyt ensin".

Noh jos tyytyis menemään iltapuntille hikoilemaan ja harkitsis asiaa sen jälkeen. Veikkaan että poimin matkalta joltain pitsanpolkijalta roiskeläpän ja katson jotain elokuvaa jossa miehet vetää toisian läskeihin huolella enne grande finalea jossa tulee perinteisesti joku älyväpää nintendoukon kung-fu liike joka suunnilleen räjäyttää universumin. Jep. On se vaan niin että naiset on kivoja mutta kyllä taistelija katselee kuitenkin valmiin piparin puutteessa mielummin sankaritarinoita kuin lähtee vonkaamaan jotain pubiruusua kämpille juomaan mun viinat ja tuottamaan viskibassoa montusta joka näyttää, haisee ja maistuu tuhkakupille.

No, pidetään optiot kuitenkin avoinna.

Tuossa äsken fiilistellessäni päivän viimeisiä kappaleita ja miettiessäni että minkähän bändin tuotantoon sitä seuraavaksi tutustuisi meinasin, korjaan, SAIN järkyttävän paskahalvauksen. Lähdesivustoa selatessa siirtelin kursoria pitkin ruutua ja osuin sillä johonkin mainokseen jossa oli joku leijona muka karjumassa säälittävällä narinaäänellä. No se ääni tuli kuitenkin helvetin kovaa musiikin yli ja muutenkin kun oli jo sammumispisteeseen asti väsynyt niin mitään ei osannut odottaakaan. En ole varmaan ikinä tarkistanut niin nopeasti huoneessa olevia asioita ja sitä josko jotain ylimääräistä, kuin äsken. Valehtelematta sekunnissa olin paikantanut joka saatanan pölyhiukkasenkin huoneesta. Istuin uudestaan löhöasentoon miettimään mitä oikeasti tapahtui. Voi vaan kuvitella kuinka pupillit on rävähtäneet koko silmämunan levyisiksi. Olis taas saatu hyvää materiaalia johonkin ufo-/mutanttileffaan ihan ilma tehosteita.

Päivän viimeinen biisi on: Sentenced: End of the Road

Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one

Piti vetää alkoholiton toipumispäivä vaikka sain lekurilta luvan kupittaa. Ei onnistunu. Työkavereiden kanssa metalli keilalla ja joutu ottamaan pari rohkaisevaa....mutta vain 2.