Analysoinnista lissöö

Toisaalla eräs nuorempi nainen sanoi saman asian paremmin mitä itse yritin selvittää hiukan laajemmalla kaavalla. Varsinainen teksti löytyy linkin takaa: http://pohjolankasvatit.blogspot.com/2010/11/vatvominen.html

"Vatvominen

"Rakkaus on sitä, että on kuusikymmentä vuotta naimisissa eikä oksenna kertaakaan!"
Rauno Repomies Pasilan jaksossa Tauno Muikku

Naiset vatvovat parisuhteitaan ihan liikaa.

Koko ajan ollaan miettimässä, onko kaikki nyt kunnossa, voisivatko asiat olla paremmin, onko tuo mies sittenkään se paras mahdollinen, rakastaako se minua oikeasti, olenko tarpeeksi hyvä hänelle, onko hän tarpeeksi hyvä minulle, mihin elämämme on menossa, olemmeko aina yhdessä ja niin edelleen ja niin edelleen.

Itsekin tykkäsin ennen huovata ja vaahdota asioita. Mitä enemmän aikaa vatvomiselle uhrasi, sitä epävarmemmalta kaikki näytti ja sitä enemmän vatvottavaa löytyi. Suhde oli koko ajan vaakakupissa, jatkuvan arvioimisen kohteena. Ongelmia oli sitä enemmän, mitä enemmän minä mietin asioita. Mielikuvitus oli mukana ja epävarmuus söi sydäntä. Mitä jos, mitä jos, mitä jos.

Mitä jos?
Kerran sitten mieheni sanoi minulle, että hän ei aio enää vastata kysymyksiini, jotka sisältävät sanaparin "mitä jos". Siitä alkoi kehitys. Jatkoin kyselyä, mutta huomasin itsekin milloin tuo inhottava sanapari karkasi suustani - ja vastausta ei kuulunut, kuten mies oli sanonut.

Pikkuhiljaa lakkasin kyselemästä moisia, ja samalla ajatusmaailmakin muuttui. Aloin miettimään muita asioita. Elämässä olikin yhtäkkiä muutakin ajateltavaa! Aloin keksiä muuta tekemistä ja lakkasin miettimästä turhia. Hitaasti mutta varmasti elämänlaatu parani ja itsetunto nousi, kun lakkasin systemaattisesti kyseenalaistamasta sekä itseäni että suhdettamme.

Järkevänä pysymisen tärkeys
En sano, etteikö elämäänsä olisi hyvä pysähtyä toisinaan miettimään. Parisuhteessa pitää kuulumiset ja elämän tapahtumat jakaa toisen kanssa, ja jos on paha mieli, siitä on kerrottava toiselle. Ratkaisua mietitään sitten yhdessä.

Liika ajattelu on kuitenkin myrkkyä, koska sillä on - etenkin meidän naisten mielissä - tapana saada pikkujutut näyttämään suurilta ongelmilta. Riitoja ja pahaa mieltä syntyy täysin turhasta.

Ole onnellinen, älä murehdi
Ehkäisypillereiden lopettaminen rauhoitti minut ja sinetöi muutoksen. Nykyään arki on riidatonta ja ihanan turvallista. Mies käy töissä, minä opiskelen ja huolehdin kodista. Kun mies tulee työpäivän jälkeen kotiin, menen halaamaan häntä. Ruoka on valmista. Illalla katsomme yhdessä suosikkisarjat televisiosta. Omalla ajallaan mies pelaa tietokonetta, soittaa rumpuja ja keksii kaikenlaista projektia itselleen. Minä häärin kotona, piirrän, teen käsitöitä ja puuhailen mitä kulloinkin mieleen tulee. Yhteisinä vapaapäivinä käymme mieluusti kotona maaseudulla, tai vaikkapa ulkona syömässä. Toisinaan haemme roskaruokaa kotiin ja katsomme elokuvia.

Se on parasta ylellisyyttä!

Arki on ihanaa. Miksi vatvoa sitä sen enempää ja kyseenalaistaa onnellisuutta? Liian moni suhde kaatuu nykyään siihen, ettei tasaisen, turvallisen arjen alkamista hyväksytä. Vaaditaan loppumatonta intohimoa ja toimintaa. Kihloihin kiiruhdetaan kuukausissa tai jopa viikoissa ja aluksi ollaan umpisokeasti onnen kukkuloilla. Kun kuherrusaika on ohi ja arkea on elelty yhdessä jo jonkin aikaa, moni kuvittelee, että rakkaus on loppunut. Miksi ihmeessä? Siitähän se todellinen rakkaus vasta alkaa!"

Kirjoitettaessa soi Goblin's Dance -Ensiferum