Analysointia

Niin, tätä ihanaa kasarin keksintöä, parisuhteiden painajaista, kun kaikki pitää analysoida puhki. Eräs kaveri sanoi tänään pari aiheeseen liittyvää hienoa lausahdusta. "Musta on vaan niin mälsää tehdä "pariutumiskuviosta" sellaista puhkianalysoitua tiedettä. Ite meen fiiliksen mukaan, enkä näe järkeä noiden asioiden suuremmassa analysoinnissa, kun se ei hyödytä mitään eikä ketään, vaan pelkästään katkeroittaa. Ignorance is bliss :)" "Ylipäätään silloin jos mitä tahansa ongelmia ilmenee, olisi hyvä yhdessä yrittää sitä analyysia. monesti ihmiset tekee sen virheen, että lähtevät pohtimaan jonkun ulkopuolisen kanssa näitä juttuja, yrittämättä sitä kumppanin kanssa. Tietenkin sitten jos se ei yhdessä onnistu niin sitten. Kun parisuhde toimii vain jos se on tiimi, joka on ikäänkuin "me vastaan maailma", jos suhteeseen "tuo ulkopuolisen", se tiimi on rikki." Thus spake AP.

No, onhan se noin. Minulle sanottiin taannoin että minun pitäisi vetää enemmän tunteella ja ehkä pari viikkoa sen jälkeen että olen haudannut sydämeni roskiin....tarkoittaen ilmeisesti samoja asioita. Oletan että tämä johtuu siitä, että olen "saavuttanut" analysoinnissa tason jonka myötä osaan kohtuullisella tarkkuudella ymmärtää lennosta omien tuttujeni ratkaisujen perimmäiset, ns. alitajuiset tarkoitusperät. Tietoisen mielen selitys toiminnalle voi olla minulle täysin käsityskykyni ulkopuolelle sijoittuva asia, mutta se mitä käytännön asiaa sillä ratkaisulla haetaan ja miksi harvemmin karkaa minulta enää nykyään.
Lapset, älkää opetelko tähän. Rakkaus on hieno asia tasan siihen saakka kunnes sen olemassaolon tarkoitus tulee ymmärrettyä ja sisäistettyä. Sen jälkeen se on vain asia muiden joukossa eikä millään muotoa ihmeellinen juttu. Kyseinen ihmisiä askarruttava tunnemaailman enigma on minulle suunnilleen yhtä ihmeellinen asia kuin vaikkapa taulun ripustaminen seinälle. Se on kiva juttu jos taulu on hieno, mutta ei siinä mitään "niinq tosi siistii" ole.
Arvatkaapa ottaako tälläinen ihmistä päähän. No, muista en tiedä mutta minua ottaa. Ei ymmärrys tee ihmisestä tunnekuollutta, ainoastaan latistaa ne tunteet joita ymmärtää. Iloista tässä on toki se, että tämä tekee samat asiat niin positiivisille kuin negatiivisillekin tunteille. Vitutus vähenee kun ymmärtää mikä vituttaa ja miksi. Sanotaan nyt vaikka että X myöhästyy lennolta. Ensimmäinen reaktio on harmistus jollain asteella ja useimpien ihmisten kohdalla aletaan kiroilemaan bussin, taksin, ruuhkan tai muun ulkopuolisen syyn pohjalta tätä myöhästymistä...kunnes tajutaan että jos olisi lähteyt aiemmin kuin viimeisellä mahdollisella hetkellä niin virhemarginaalin kasvaessa epäonnistumisen todennäköisyys laskee ja syy on sitten kuitenkin loppupeleissä ihmisessä itsessään. Syö sekin miestä mutta itselleen raivoaminen on hankalampaa kuin muille ihmisille huutaminen ja näin tunne on, mutta se menettää "teräänsä".
(SPOILER ALERT!)
Sama juttu rakkauden kanssa. Miksi rakastan tätä naista (siis hypoteesissa)? Koska hän haastaa minut älyllisesti, on minulle mukava, pitää minusta omalta osaltaan huolta, haluaa suunnilleen samoja asioita elämältään, jne. jne. ja...eli siis yksinkertaistettuna koska hän on oman alitajuntani mielestä sopiva lisääntymiskumppani juuri minulle. No vittu jee. Kaveri jonka voisi pistää paksuksi koska yhteispeli toimii tarpeeksi hyvin ja tasaisesti. Jotenkin endorfiinipiikkiä ei tulekaan kun koko yhtälö on melkein yhtä tarkasti laskettavissa kuin mikä tahansa keskiasteen matematiikan kokeen tehtävä. On se rakkaus siellä edelleen, on se edelleen hienoa, mutta jaksaako siitä olla täpinöissään samalla tavalla kuin silloin pentuna kun ei vielä tajunnut muuta kuin sen, ettei se toinen poistu omista ajatuksista oikein missään tilanteessa? Ei jaksa.
(/SPOILER ALERT!)

Eli, kun teille rakkaat ihmiset tulee hinku analysoida sitä suhdettanne, älkää tehkö sitä. Jos siinä suhteessa ei ole oikeasti joku todellinen asia vialla niin, että se asia pitää ratkoa, teillä ei ole mitään syytä tietää yhtään mitään muuta kuin sen, että te joko haluatte olla sen ihmisen kanssa tai ette halua. Heti kun rupeatte keittiöanalysoimaan sitä, kusette yhteiseen murokuppiinne. Ei, sukka lattialla ei vielä riitä syväanalyysin perusteeksi. Se, että sinä haluat ja se toinen ei halua lapsia, joku on pettänyt tai jotain muuta ihan oikeasti ikävää on ilmennyt ovat sellaisia juttuja jotka ovat sen analyysin arvoisia. Nytkkisääntönä kun yhteiselo ei onnistu niin sitä voi analysoida mutta jos homma toimii keskimäärin niin antakaa sen asian olla.

Yrittäkää ymmärtää niitä tunteitanne vasta kun niistä on teille tai muille haittaa. Siihen saakka vetäkää tunteella...

Näin minun mielestäni...