Teoriasta totuuteen

Joku on joskus sanonut, että "se jolla onni on se onnen kätkeköön". No, olen eri mieltä, useimmissa tapauksissa.
Joskus on kuitenkin tilanteita jolloin sitä haluaisi, että ihmiset pitäisivät mölyt mahoissaan tai ainakin huomioisivat yleisönsä. Esimerkki tällaisesta voisi olla vaikka sellainen tilanne, jossa joku saa ylennyksen tmv. ns. tiskin alta jaettuna ilman mitään muuta meriittiä kuin se, että on hyvää pataa pomonsa kanssa samalla kun joku muu ammattitaitoisempi jää nuolemaan näppejään. Tällaisen jälkeen kun tämä pomo menee hehkuttamaan ylennettyä niille jotka vetivät lyhyemmän korren luottaessaan enemmän kykyihinsä kuin kieleensä. Tuosta nyt ei ollut kyse, mutta idea varmaan selvisi.

Vastaavia skenaarioita on varmasti loputtomasti. Jotkut kärsivät niistä kateuttaan, minä muista syistä jos ylipäätään ollenkaan. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus ja on jerittäin positiivista olla ekstrovertti omista hyvistä kokemuksista. Toivon aidosti hyvää ihan jokaiselle ihmiselle. Joskus sitä vaan toivoisi, ettei "saisi" kuulla jokaista yksityiskohtaa ihan joka asiasta. Sama toki pätee myös negatiiviseen ilmaisuun.

No, toisaalta, ainahan sitä voi valita mitä infoa suostuu vastaanottamaan.

Joku joskus sanoi jotain sen suuntaista, että kun tajuat olevasi joukon ulkopuolella, on aika tarkistaa mistä se johtuu.

Oma kantani tähän on se, että jos kyse ei ole mielenterveysongelmasta, kyse on melkein aina siitä, että se joukko on jossain asiassa rankasti hakoteillä eikä kuuntele järkipuhetta. Tähän tulokseen pääsee toki vain tosiaan oman ja muiden kantojen kriittisellä tarkastelulla, näytön arvioinnilla, lähdekritiikillä ja muilla vastaavilla keinoilla.
Pitää siis kyetä ottamaan selvää onko vika itsessä vai joukossa ja hyväksymään lopputulos vaikka se olisi itsessä.

Itse olen helpottanut omaa elämääni näiltä osin sillä, että pidän turpani kiinni jos en ole ottanut asiasta oikeasti selvää tai sitten ilmoitan heti kärkeen, että kyse on arvauksestani. Joskus arvaus on oikea, joskus ei ole. Faktat ovat kuitenkin faktoja ja niitä vastustavilla tuppaa olemaan tapana olla väärässä.

Tämä on itse asiassa aika koomista huomata miten ajat muuttuu. Toleranssi ihmisten ikäeroille ihan normaalia keskustelua käytäessä on puolittunut noin 10 vuoden aikana.

Olinpa tässä taannoin pippaloissa. Tavan mukaan, kun porukka on ulospäin suuntautunutta ja hyväksyy myös sellaisia asioita jotka eivät ole 100% 1:1 omien linjaustensa kanssa, pippaloissa tulee jauhettua juttua käytännössä kaikkien kanssa. Niin tälläkin kertaa.

Tilanne: Oli siis kekkerit. Parin juomapelin jälkeen katselen keittiössä kuinka nelikko pelaa paripelinä beer pongia. Joku itselleni täysin random ihminen pölähtää "tyhjistä" viereen ja kysyy "kuka sä oot". Esittelen itseni niin kuin nyt ihan normaalisti on tapana. Siinä sitten niitä näitä jutellessa pistän merkille kuinka tällä toisella menee kiihtyvällä tahdilla kurkusta alas jotain Tuc-keksien kaltaisia maustettuna valkosipulitahnalla jolle on varmaan nimikin olemassa. Keskustelu muuttuu Q&A-tyyliseksi haastatteluksi jossa vastailen sitten kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee samalla kun katselen sitä "matsia". Kun "matsi" loppuu, tajuan että olen juuri referoinut elämänkertani niiltä peruskoulun jälkeisiltä osilta. Tiedän toisesta osapuolesta vain että hänestä on tulossa suunnittelija joka ei vielä tiedä mitä on suunnittelemassa tai millä alalla, mikä pätee osapuilleen kaikkiin muihinkin sen illan edellisiin ja sitä seuranneisiin keskusteluihin täysin riippumatta kanssakeskustelijan sukupuolesta (ja että tällä nimenomaisella henkilöllä on vahva tarve tietää henkilökohtaisia asioitani). Oletan siis, että tämä on niissä kuvioissa ihan normia, porukka haluaa varmaan tietää kenen kanssa on tekemisissä. (Itseäni kiinnostaa yleensä kevyemmät aiheet tai sitten sellaiset jotka eivät ole ns. henkilökohtaisia.) Keskusteluun on osallistunut siihen mennessä liuta ihmisiä hyvin lyhyesti. Myös kokemuksen mukaan ihan normia tuollaisissa tilanteissa.
Murros vaiheessä hän kysyy "kuinka vanha sä oot". Ensimmäinen ajatus oli "mitä väliä, ei tässä mitään pariutumista ole menossa" ja vastaan sitten rehellisesti. Keskustelu loppuu kuin seinään, ilmoitan, että haen oluen ja todettuani takaisin tullessa keskustelijan sijoittuneen uudelleen tilassa päätän osallistua lähimpään toiseen keskusteluun.

Todennäköisesti tässä kävi niin, että tämä kyseinen henkilö oli jollain tasolla kiinnostunut tutustumaan allekirjoittaneeseen aina siihen saakka kunnes selvisi että ikäero on liikaa. Mitä ikinä se sitten oli, en tiedä. En tosiaan ollut itse kiinnostunut siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa käyn platonista kyselytuntia. Koen tämän silti aika hämmentäväksi. Olen meinaan sen verran selkeästi vanhempi kuin kukaan muu niissä kekkereissä, että olisin suoraan veikannut ikäeron melkein jokaiseen paikalliseen olevan jotain 10 vuoden luokkaa, pois lukien illan emäntä ja ulkomaan vahvistus. Oma kokemus 10 vuoden takaa on se, että oman ikäluokan ihmiset tekivät ikäarvionsa pintapuolisesti eikä ikä ollut ongelma niitä näitä jutellessa. Nykypäivänä sen ikäisille nähtävästi on.

Tästä voi vetää pari vaihtoehtoista päätelmää. Keskusteleminen on osoitus muustakin kuin halusta keskustella. Ikä voi olla jonkin sortin este kasuaalille jubailulle. Ja/tai, mene ja tiedä...

Tässä rupesin kelailemaan historiaa ja naisia sekä miehiä joihin olen elämäni aikana törmännyt. Otinpa vielä eilen täsmäiskun pippaloissa samaisen aiheen tiimoilta ja tulokset ovat edelleen horjumatta samat.

Yhtään feministiä en tiedä joka ei ennen asian esiin tulemista olisi useita kertoja avautunut kuinka perseestä miehet ovat. Yhtään sellaista naista en tiedä, joka olisi sitä mieltä, että miehet ja naiset ovat aivan jees, eikä olisi samaan aikaan sitä mieltä, että feminismi on järkyttävää kuraa. Yhtään sellaista miestä en tiedä, joka kannattaisi feminismiä eikä olisi luonteeltaan sellainen ympäriinsä tönittävä tossukka.

Pardon my french, mutta tämä havainto huvittaa minua aivan helvetisti. Ok, otanta ei ole kuin se kolmisensataa ihmistä, ei siis voi puhua mistään yleisen faktan tasolla vaikuttavasta havainnosta. Yhteensattumaksi en silti usko, liian säännönmukaista.

Saman voi helposti havaita tarkastelemalla kotimaisia feministejä...tai oikeastaan ihan minkä tahansa länsimaisen sivistysvaltion feministejä jotka olisivat syntyneet ja kasvaneet kyseisenlaisessa valtiossa. Ainuttakaan en ole vielä löytänyt joka ei avoimesti kuuluttaisi muodossa tai toisessa näkemystään miesten ala-arvoisuudesta perustuen sukupuoleen. Vastaavasti en minä, eikä kukaan muukaan ole vielä onnistunut osoittamaan ainoatakaan feminismiryhmittymää (Naisasialiittounione, Tulva etc.) joka jollain tavalla tuomitsisi tuollaisen toiminnan saati että vaatisi vielä jäseniään kunnioittamaan miehiä miehinä.

Mitä tästä voi päätellä? No, ainakin sen, että feminismi nykyään on vihaliike joka keskittyy syrjimään poikia/miehiä joko suoraan tai tyttöjen/naisten suosimisen kautta. Feminismi ei myöskään ole nykymuodossaan tasa-arvoliike. Nähtävästi kannattajajäsenistö on pääasiassa joko itsekunnioituksen vajeesta kärsiviä miehiä tai miehiä kohtaan kunnioituksen vajeesta kärsiviä naisia. Tämä siis Suomen kaltaisissa länsimaissa. Homma muuttuu tragikoomiseksi siinä vaiheessa kun pistetään rinnalle feministi sellaisesta valtiosta jossa naisilla menee oikeastikin aika heikosti, ne mimmit kun eivät ole monesti millään tasolla miesvihaisia vaan haluavat vain samat oikeudet kuin maansa miehillä on ja ovat jopa valmiita luopumaan omista etuuksistaan tasatakseen tilannetta.

Länsimaissa kyse on siis ihan puhtaasta seksismistä. :D

!!EDIT!!
On aivan mahdollista nimittää itseään feministiksi ja olla toimimatta miessukupuolta vastaan ja/tai nostamatta naissukupuolta jalustalle. Se kuitenkin edellyttää sitä, ettei ymmärrä feminismin sisältöä, metodeita, saavutuksia tai suuntausta.
!!/EDIT!!

Jottei kukaan jäisi kylmäksi, heitellään vähän kuuluisien feministien lausahduksia tähän. :)

“I feel that ‘man-hating’ is an honourable and viable political act, that the oppressed have a right to class-hatred against the class that is oppressing them.” – Robin Morgan, Ms. Magazine Editor

“To call a man an animal is to flatter him; he’s a machine, a walking dildo.” -– Valerie Solanas

“I want to see a man beaten to a bloody pulp with a high-heel shoved in his mouth, like an apple in the mouth of a pig.” — Andrea Dworkin

“Rape is nothing more or less than a conscious process of intimidation by which all men keep all women in a state of fear” — Susan Brownmiller

“The more famous and powerful I get the more power I have to hurt men.” — Sharon Stone

“In a patriarchal society, all heterosexual intercourse is rape because women, as a group, are not strong enough to give meaningful consent.” — Catherine MacKinnon

“The proportion of men must be reduced to and maintained at approximately 10% of the human race.” — Sally Miller Gearhart

“Men who are unjustly accused of rape can sometimes gain from the experience.” – Catherine Comins

“All men are rapists and that’s all they are” — Marilyn French

“Probably the only place where a man can feel really secure is in a maximum security prison, except for the imminent threat of release.” — Germaine Greer.

Tämä voi kuulostaa alentuvalta, mutta sanon sen silti. Ihmiset ovat huvittavia kun yrittävät "scorettaa". Niin naiset kuin miehetkin. Kerronpa tästä tarinan eiliseltä.

Istuttiin kuppilassa. Viereisessä pöydässä oli pari äijää ja kolme mimmiä.
Toinen miehistä oli sellainen mieskalenterista revityn hunksin, palomiehen ja ison firman välitason johtajan risteytys. Sellainen adonis joita näkee normaalisti vain kuvissa. Toinen mies oli sitten vähän vaatimattomampi, mutta ihan perus ok kunnossa, siistit vaatteet päällä, tukka kunnossa jne. Molemmat siis sellaisia joiden voisi kuvitella kyllä saavan naista, mutta rinnakkain asetettuna "tasoero" oli suorastaan koominen.
Mimmit olivat sellainen kolmen nippu joita usein näkee ravintoloissa. Aivan hyvässä kunnossa varmasti jokainen (mitä nyt voi niistä vaatteista arvioida), yksi naamasta selkeästi paremman näköinen kuin kaksi muuta ja nämä kaksi sitten olivat ns. eskorteeraamassa tätä yhtä, istuen mimmin molemmin puolin. "Johtajanaaras" ja pari "hännystelijää". Nämä kolme muskettisoturitarta olivat lisäksi tukaltaan kaikki eri värisiä, blondi, brunette ja punapää.
Asetelma oli melko koominen.
Tämä porukka jutteli sujuvasti keskenään, mimmeillä oli naamat niin leveässä hymyssä kuin ne venyivät ja jos silmien kiiluminen tätä adonista katsottaessa olisi ollut näkyvämpää, olisi voinut koko kuppilan valot pistää suoraan pois päältä eikä valaistus olisi ainakaan huonontunut. Tämä "alfauros" olisi siis voinut vain poimia minkä tahansa niistä mimmeistä, ehka parikin tai kaikki kolme. Viisikolla oli hauskaa, juttu luisti ja porukkaa nauratti. Selvää pässin lihaa siis?

No ei. Ei se nyt niin yksinkertaista ole. Onko se koskaan? Onneksi muuttujat tuottavat sivustakatsojille komiikkaa vaikka itse tilanteessa porukkaa tuskin nauratti...tai ainakaan kaikkia. :)

Samaiseen pöytään tulee jostain "puun takaa" pari sen "adoniksen" naispuolista "kaveria". Tumma ja vaalea, kolmikon mimmejä lyhyempiä. Sellaisia "taskuraketteja", vaalea selvästi tummemman "wing-girl". Vetivät tämän adoniksen huomion itseensä välittömästi. "Wingman" koitti siinä hetken aikaa viihdyttää aiempaa kolmikkoa kunnes hänkin taipui tulokkaiden puoleen. Sillä sekunnilla kun nämä kaksi uutta mimmiä ilmestyivät pöytään muuttuivat aiemman kolmikon ilmeet vähintäänkin murhaaviksi.
Meinasin nauraa ääneen. Voin vain kuvitella mitä näiden mimmien päässä sillä hetkellä tapahtui. "Siis niinq ooämgee! Toi pits kehtaa tulla tähän huoraamaan, just ku mä olisin/mun kaveri olisi saanut ton miehen. Siis niinq vittu mitä paskaa niinq." Sattumalta tiedän yhden sen kolmikon mimmeistä työn kautta ja jos ne muut olivat mitenkään saman tyylisen ilmaisun ja ajattelun käyttäjiä niin tuo on melko lähellä sitä mitä siellä päässä on sillä hetkellä liikkunut. I shit you not, sen mimmin melkein jokaisessa lauseessa on "niinq" alussa tai lopussa. :D'

Enikeis, tämä tummempi kahdesta olisi voinut käytöksensä puolesta suoraan vaan sanoa sille "adonikselle", että jos lähtevät heti niin voivat aloittaa paneskelun aikaisemmin. Se keikistely ja säätäminen oli niin läpinäkyvää (varmaan ihan tarkoituksella), että kukaan ei sitä voi missata. Vaaleampi näytti lähinnä odottavan sitä, että joutuuko ottamaan osuman tiimin puolesta sen "wingmanin" takia vai pääseekö pelkällä paikalla olon vaivalla tilanteesta. Ei siinä mitään, tämä kolmikko sitten odotti naama norsunvitulla hiljaa kun miehet ja "uudet naiset" juttelivat jostain.
Nyt jos itse olisin ollut joku niistä kolmesta mimmistä niin olisin pitänyt itsetuntoni kasassa ja vaihtanut maisemaa heti kun näytti siltä, että huomio on pysyvästi jossain muualla kuin heissä. Minkä takia pitäisi kasailla itselleen itsetunto-ongelmia kun kerran ei ollut pakko. Tämä olisi viisasta. Homman nimi kävi jo selväksi.
Vaan ei, nämä kolme murensivat kollektiivista itsetuntoaan siinä katsellessaan kuinka nuoremmat ja ilmeisesti enemmän jätkien silmää miellyttävämmät mimmit veivät heiltä miehet. :)

No, komiikka ei pääty tähän. Jossain välissä nämä tulokkaat lähtivät vessaan/baaritiskille tmv. kahdestaan (koska siis pissaaminen on tunnetusti ryhmätehtävä, tai jotain). Tämä "adonis" sitten päätti alkaa taas jakamaan huomiota kolmikolle, mikä näytti aika hankalalta. Taas, jos olisi ollut omalle kohdalle sattunut tilanne niin en olisi edes yrittänyt lämpätä naista jonka olen juuri norannut viimeisen tunnin ajan toisen naisen takia. Jännästi tämä tyyppi ilmeisesti kuitenkin luuli voivansa saada kaiken. Hullua, eikö?
No ilmeisesti ei, koska nämä kolme mimmiä lämpenivat siihen samaan keikistelyn ja flirtin tasolle uudestaan noin minuutissa. Nyt nauroin jo ääneen. Luulin, että suomalaisella naisella on itsetunto, mutta ilmeisesti edes paremman näköisillä, tai ehkä juuri paremman näköisillä ei sitä ole.
Joka tapauksessa, tällä yhdellä miehellä oli siis jonoksi asti naisia, piti vain valita kenet ottaa. Ihailtava tilanne jos sen kantaja ei olisi ollut niin jumalattoman typerä. Pariutumisessa on yksi sellainen tavallaan kirjoittamaton sääntö jonka mukaan sitä ketä yrittää voi vaihtaa kerran samassa porukassa jos tekee sen ajoissa. No, se "ajoissa"-piste oli jo ohitettu aikaa sitten, mutta ilmeisesti nämä mimmit olivat sen verran epätoivoisia että se ei vielä kaatanut peliä. Koomista, koska muuta olisi voinut luulla sen ympäröivään maailmaan kohdistuneen koppavuuden perusteella. :D
Ok, äijä oli siis vaihtanut kohdetta jo toiseen kertaan, onnistuneesti. Kudos! Harvoin tuollainen onnistuu samassa pöydässä varsinkaan jos se kohde vaihtuu takaisin edelliseen.

Välillä on käsittämätöntä huomata miten puusilmiä ihmiset ovat kun mietitään miten he reagoivat muiden ihmisen elämäntilanteisiin. Joistakin tuon näkee "heti kättelyssä", toisista sen havaitseminen saattaa viedä ainakin minulla aikaa. Välillä sitä tajuaa, jonkin random keskustelun kesken, että ihminen joka vaikuttaa päällisin puolin hyväntahtoiselta onkin sitten toisessa tilanteessa syystä tai toisesta vähän vähemmän hyväntahtoinen asenne. Annetaan nyt vaikka fiktiivisenä esimerkkinä sellainen, että henkilö X on 4-raajahalvaantuneena pyörätuolissa, henkilö Y ehdottaa koko porukalle vaikkapa koripallopeliä, X toteaa, ettei tilastaan johtuen ole siihen kykenevä, Y sitten vastaa tähän vaikka "no voi vittu ku säki oot tollanen vammanen" ja nauraa päälle. Ihan tosi hyvä läppä. Not.

No, nimenomaan tuollaista ei tiettävästi ole nyt käynyt. Ihmisillä on kuitenkin taipumus olettaa, että jos itsellä on mahdollisuus tehdä jotain, niin totta kai kaikilla muillakin on. Välttämättä niin ei ole. Yksinhuoltajaäidillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia joko rahallisista tai aikalogistisista syistä singahtaa baariin joka kerta kun sinkkukaverit päättävät lähteä eikä minun mielestäni se ole mikään syy alkaa pilkkaamaan tätä mammaa. Joskus se nyt vaan on niin, että vaikka itse voisi tehdä jotain, niin joku muu ei sitä mahdollisuutta omaa.
Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun on tullut menoja sumplittua ja todettua, että jo kolmen ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen on välillä vaikeaa. Ei ole kuitenkaan koskaan tullut mieleenkään alkaa pilkkaamaan ketään niistä joiden aikataulu ei jousta tai eivät muusta syystä johonkin tiettyyn ajankohtaan sijoittuvaan menoon voi osallistua.

Ihmisten elämät ovat erilaisia. Se mikä voi tuntua itselle vaikealta voi taas jonkun toisen perspektiivistä olla helppoa. Tämä ei johdu siitä, että kyseinen asia/toimi olisi helppo vaan siitä, että lähtökohdat ovat erilaisia. Itse olen jo töiden puolesta jatkuvasti tilanteissa joissa ihmiset ovat vihaisia syistä jotka eivät omalla kohdalla riitä vielä edes lievään hermostumiseen. No, heidän elämänsä nyt vaan on niin helppoa, että pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat katastrofeilta. Vittuilenko minä heille siitä? No en. Miksi vittuilisin? Minun elämäni ei siitä paremmaksi muutu. Itse asiassa minä hyödyn sellaisista ihmisistä jo siksikin, että pääsen näkemään miten hiukan isommat ongelmani johtavat siihen, ettei minulla ole tarvetta suuttua vaikkapa siitä, että joudun odottamaan hissiä hetken pidempään kuin mitä kuvittelin joutuvani.

Minulla ei ole tapana sääliä ihmisiä. Ihmiset eivät ensinnäkään sillä mitään tee ja toisekseen haaskaan siinä vain aikaani. Yritän kuitenkin ymmärtää niitä realiteetteja jotka eroavat omistani ja samaistua niiden kantajien tilanteeseen yrittäen nähdä asioita heidän näkökulmastaan. Nämä tyypit joiden mielestä on ok hyökätä ihmisten kimppuun käyttäen välineinä jotain asiaa joka ei ole näiden ihmisten käsissä mutta kuitenkin olennainen osa heidän elämäänsä...he rehellisesti sanottuna saavat minut hiukan surulliseksi. Heilläkin kuitenkin on omia ristejään kannettavanaan ja jos se risti alkaa painaa liikaa se vaikuttaa heidänkin elämäänsä. Olisi tavallaan mielenkiintoista nähdä miten he reagoivat siihen kun saavat osakseen sitä kohtelua mitä muille tarjoavat. No, minä en pääse sitä luultavasti koskaan itse näkemään, mutta ehkäpä pääsen kuulemaan tarinan sellaisesta. :)

Ei ole uusi juttu varmaan kenellekään, että maailmasta löytyy jonkin verran ihmisiä jotka tietävät kaiken...omien sanojensa mukaan tai ainakin luovat sellaisen imagon itselleen. Törmäsin itse sellaiseen tänään, taas. Oli kyllä ennestään tiedossa että olen juuri sen tyyppisen ihmisen kanssa tekemisissä, joten osasin sittne myös odottaa tuota tilannetta.

Aiheena oli nyt Ukrainan mellakoinnit. Tämä henkilö kauhisteli sikäläistä menoa. Totesin sitten ettei ole kaukana Suomenkaan osalta tuo. Hirveän montaa ääliömäistä mokaa ja läpinäkyvää kansan kusetusyritystä hallitus ei voi enää tehdä jos mielii että mellakoinnilta säästytään.
Sain palautetta siitä kuinka kuulemma rinnastin ikävästi suomalaista eduskuntaperseilyä ja ukrainalaista presidenttiperseilyä toisiinsa.
Jos ollaan rehellisiä niin eihän noilla ole merkittävää eroa muuten kuin siinä, että Ukrainan meininkin on avoimesti perseestä siinä missä meillä syydetään kansalle hiljalleen toimimattomia muka-vaikutuskanavia (kansalaisaloite noin esimerkiksi) jotka eivät ole oikeasti edes konsultoinnin asemassa valtion hallintoon liittyen. Nämä poliittiset pseudoalmut yhdistettynä kansalaisen välinpitämättömyyteen ovat todennäköisesti ainoa asia joka pitää vallan vielä siellä missä se halutaan pitää. Rinnastus on siis aivan aiheellinen.

No, kysyin sitten mikä ero näiden kahden välillä on lopputuloksen osalta. Vastaukseksi sain liudan "mietippä sitä"-tyylisiä väistöjä ja pari ad hominemia. Vastaus kysymykseen jäi siis kuitenkin saamatta.

Nähtävästi feikattu viisaus saadaan ammuttua alas parhaiten kysymyksillä. Ei sinällään mitään uutista ole tuossakaan, mutta aina se jaksaa naurattaa. :D

Kuulostaako tutulta? No, en tiedä muista mutta minulle kuulostaa. Joskus se aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta. Sellaisesta omakohtainen esimerkki on ihminen joka suuttuu minulle siitä, että maksaa 90% laskuista ja asiaa tarkastellessa minä sitten maksoin kuitenkin enemmän ihan oma-aloitteisesti. Joskus se on vähemmän hauskaa.

Ihmisillä on satumaisen hyvä kyky unohtaa mistä kaikki alkoi siinä vaiheessa kun heitä itseään nyppii jokin asia. Näin käy itse asiassa todella usein silloin kun joku koettaa olla "nokkela" heittämällä jonkin pienen tai isommankin "piikin" jonkun toisen ihmisen suuntaan ja päätyy lopulta huomaamaan että pilkka osuu omaan nilkkaan. Tästä yleensä sitten seuraa sitä ihan aitoa henkilökohtaisuuksiin satuttamistarkoituksessa lähtemistä sillä oikeutuksella, että se toinen ihminen kehtasi kääntää oman "hyvän" jutun kertojaansa vastaan. Vika on siis jonkin käsittämättömän logiikan mukaan sen jolle ensin vittuiltiin, ei sen joka ensin vittuili ja jolle vastattiin.

Tämä on nyt taas vain minun mielipiteeni, mutta kyllä se leikki pitäisi kestää jos sen itse aloittaa. Mitä järkeä on lähteä tökkimään muita jos ei ole hyväksynyt mahdollisuutta siihen, että onnistuu vahingossa tökkäämään ohi ja telomaan itsensä? Olen nyt törmännyt "tänään" tähän kahdesti ja molemmilla kerroilla vika on hyvinkin ilmeisesti toisen osapuolen mielestä minussa.

Ensimmäisessä tapauksessa minulle ilmoitettiin että olen jonkin sortin vajukki kun kehtasin esittää ajatuksen siitä, että feministijärjestöt ovat hyväksyneet ääriaineksensa ajatukset. Siis sellaiset joissa 80% miehistä tapetaan ja loput jätetään siitoseläimiksi. Kysyin sitten onko jokin järjestö irtisanoutunut niistä ajatuksista. Sain vastaukseksi kysymyksen siitä pitäisikö minun mielestäni nimeltä mainitsemattoman poliittisen tahon irtisanoutua samansuuntaisiksi mielletyistä äärielementeistä ja heidän toiminnastaan. Vastasin "kyllä". Kaivoin sen tueksi nettiartikkelin josta ilmeni että on. Kysyin mikä feministijärjestö on irtisanoutunut äärifeministien miestentappovisioista. Sain vastaukseksi vain haukkuja ilman mitään vasta-argumentteja.

Toisessa skenaariossa minulle oli kirjoitettu ihan nimellä osoitettu viesti. Vastasin siihen asiallisesti korjaten pari virhekäsitystä (käyttäen lähteenä sanakirjaa termien osalta, itseäni aikomusteni osalta ja logiikkaa) sikäli kun se nyt oli tarpeen. Aihe kun oli tasolla "jos 1+1=2, niin silloin, kun yhteen lisätään yksi, on tulos kaksi". Sain vastaukseksi omaani kauniisti muotoillun ilmoituksen suksia...jonnekin. Aiheutan kuulema jätettä kirjoittamalla nettiin.

Molemmissa tapauksissa minulle esitettiin siis kommentti, pidin erikseen huolta siitä, etten missään tapauksessa lähde mihinkään asiattomuuksiin vastauksessani. Ilmeisen argumenttien kesken loppumisen seurauksena ihmiset päättivät kertoa minulle, etteivät pidä siitä, etteivät pysty tarjoamaan mitään vastaperustelua kirjoitukselleni/vastausta kysymykseeni. Ei toki noilla sanoin, mutta siitähän on kyse siinä vaiheessa kun ihmiset alkavat henkilökohtaisuuksiin asiasta puhumisen sijaan. Eniten tässä hämmästyttää se, että pidän näitä ihmisiä aivan fiksuina noin muuten. Ilmeisesti se itsetunto ei vaan kestä kaikilla sitä, että huomaa haukanneensa liian ison palan eivätkä rahkeet enää riitäkään asian loppuun viemiseksi.

En minä taaskaan parempi ihminen ole kuin he, mutta pidän silti erittäin huolestuttavana sitä, että tämä nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus jos kyse on jostain "oikeasta" asiasta.

Pääsin jälleen tänään todistamaan jo itselleni monestakin lähteestä tutuksi tullutta käsittämätöntä vastuuttomuutta/tuplastandardia. Tässä kyseisessä yhteydessä oltiin tilanteessa jossa on "faktaa" ja "hauska läppä" nimetä yhden väestöryhmän olevan perseestä ja ns. toisen luokan kansalaisia. Näiden samojen ihmisten mielestä ei kuitenkaan ollut millään tasolla hauskaa kun heidän väestöryhmänsä nimike vaihdettiin alkuperäisen tilalle. Kuulostaa minusta vakavasti rasismille jos kyse on "rotujen" keskinäisestä "vitsailusta". Jos vaihdetaan aiheeksi sukupuolet, niin hommasta tulee vihamielistä seksismiä. Jokin ismi nostaa päätään käytännössä joka kerta kun "vitsille" annetaan jokin aihe.

Se mitä en tässä ymmärrä on se, miksi se ei muka toimisi juuri niin kuin yllä kuvailin. Leikitään hetken että joku tummempi kaveri on menossa samaan ravintolaan ja huomaan lakupötkön kääreet maassa, nostan ne ja tarjoan niitä tälle tummempihipiäiselle sanoen "hei sä tiputit sun paperit". No, aika vaikea olisi mennä väittämään etteikö vitsi olis "rotuun" liittyvä ja hiukan kiusoitteleva. Vielä vaikeampaa olisi väittää sitä vakavalla naamalla hyväntahtoiseksi läpäksi. No, jos käännetään roolit päikseen ja saan siltä ihmiseltä valkosuklaapatukan paperit samalla replalla kyyditettyinä. Onko se sitten rasismia? Entäpä silkkaa vittuilua? Minun mielestäni on täysin riippumatta siitä minkä värinen se tyyppi on joka kohteeksi joutuu. Yleinen mielipide on eri kuin omani. Siis "vitsihän" on huono joka tapauksessa, mutta jotenkin kummasti ihmiset eivät miellä "soveliasta kohdetta" kohtaan osoitettua vihamielisyyttä sellaiseksi.

Jostain syystä, mikä siis onnistuu välttelemään tajuntani syövereitä virheettömästi, on olemassa jonkin sortin suojelukohteita huumorille ja vastaavasti kohteita joiden kohdalla minkään tason ilkeämielisyys ei ole väärin. Koen tämän kyseenalaiseksi. En vähiten siksi, että ne sairaimmat "läpät" tulevat järjestäen niiltä jotka mielestään ovat niin oikeamielisyyden airuita kuin ihminen nyt olla voi. No, siinä nyt sinällään ei ole mitään uutista, että jonkin ihmisryhmän ahdingosta kiksejä saavat eivät koe niiden ihmisten ahdingosta läpän heittämistä mitenkään vääränä. Se mikä on kuitenkin uutinen minulle vieläkin, on se, että laajamittaisen hyväksynnän tuolle toiminnalle saa käytännössä aina kun vaan valitsee kohteensa "oikein".

Otetaan pari esimerkkiä ihan tyypillisistä tilanteista. Sanotaan, että mies lyö naista. Kirkas enemmistö ei mieti miksi vaan tuomitsee teon suoraan. Jos osat vaihdetaan päikseen niin sama enemmistö olettaa miehen "ansainneen" sen mitä sai. Jos taas joku ulkomaalainen raiskaa naisen jossain puistossa, niin kyse on yksittäistapauksesta. Jos joku kotimainen heebo kehtaa esittää näkemyksen siitä, ettei ehkä ole viisautta ottaa maahan ketä tahansa varsinkaan ilman mitään ehtoa siitä, että pitäisi kyetä elättämään itsensä, niin johan kommentti julistetaan vihapuheeksi ja se kansan osa jota hän edusti rasistiseksi.

Minut on edellisellä viikolla tuomittu seuraavien nimikkeiden alle niiden vierestä löytyvin perustein:

- Paha ihminen: Koska en halunnut ottaa kotiini asumaan itselleni tuntematonta koditonta ilman minkään sortin takuuta siitä, että kämppäni säilyy ehjänä ja tavarani sen seinien sisäpuolella.
- Naisvihaaja: Koska kehtasin mennä sanomaan, että mielestäni nainen on aivan yhtä paljon vastuussa omista teoistaan kuin mies omistaan. Koska kehtasin sanoa, ettei tasa-arvoa saavutetan syrjimällä toisia ja suosimalla toisia ja/tai "poimimalla kirsikoita kakusta" (http://static.fjcdn.com/pictures/Equal_45943a_2224234.jpg). Myös koska kehtasin sanoa, että nainen joka myy seksiä on prostituoitu ja pariutumiseen liittyy lainalaisuuksia jotka eivät ole yksilön mielivaltaisen määrittämisen mukaisia vaan selviävät tarkastelemalla sitä miten pariutuminen toimii (mitä on siis muistaakseni tutkittukin ja tulokset osoittavat kliseiset pariutumisvinkit pariutumisvirheiksi).
- Assburgeriksi (asperger): Koska kehtasin sanoa mitä mieltä olen eikä se mielipide, vaikkakin oli tutkitun tiedon mukainen, kompannut toisen keskustelijan väitettä.

Nämä "objektiiviset" määritelmät ovat siis seurausta siitä, että kehtasin asettua "vastatuuleen" kommentoimalla jotain "suojelukohdetta" kriittisesti. Mitään vittuilua näihin ei siis liittynyt vaan teksti oli asiallista. Toisaalta, ihmisille on tyypillistä lähteä henkilökohtaisuuksiin yms. asiattomuuksiin siinä vaiheessa kun heillä ei ole tarjolla vasta-argumenttia eikä syystä tai toisesta halua/kykyä myöntää olevansa mahdollisesti väärässä. Tämä oli siis odotettavissa. Kyse on ihan normaalista viikosta minulle. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen huomauttanut jostain moraalivirheestä itseään muita parempina pitävien ajatuksissa ja seuraus on aina sama: olkiukkoja ja asiattomuutta. Hyvänä puolena on se, että joka kerta kun niin käy sitä tietää olevansa ainakin lähes oikeassa.
Ei siis todellakaan niin, että olisin jotenkin parempi ihminen, mutta pidän nähtävästi tarkemmin huolta siitä, ettei näkemykseni ole ristiriidassa sen kanssa mitä puhun muuten. Ajatuksena siis ”elä niin kuin saarnaat”. :)

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen silpomisen vastaista päivää. Ilmeisen uusi juttu kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa tänään. Koska olen sitä mieltä, että lasten ja ylipäätään muutenkin ihmisten silpominen on väärin vastoin heidän täysi-ikäistä tahtoaan, päätin katsoa josko löytäisin jostain jotain puolueetonta vastustusta silpomiseen liittyen. En löytänyt. Moralistiverkostot ovat siis päättäneet, että tyttöjä ei saa silpoa ja aivan hyvästä syystä, mutta poikia saa mikä taas on melko käsittämätöntä. Jännää sinällään koska näiden järjestöjen pitäisi ns. moraalisesti suoraselkäisiä, mutta totuus on taas tarua kauheampi. Mielestäni tämä on ns. "hevonpaskaa". Ei niin, että mielestäni tyttöjä tai naisia saisi kohdella kaltoin. Se on hyvin yksiselitteisesti väärin. En kuitenkaan näe mitään perusteltua selitystä sille miksi poikia tai miehiä saisi kohdella kaltoin ja siitä huolimatta nämä "oikeamilisyyden airuet" sukupuolirajauksillaan tuottavat juuri sen vaikutuksen.

Eli siis kauheuksia ei saa tehdä, paitsi jos niitä tehdään pojille. Vähän ironista, että tätä kutsutaan tasa-arvoksi. Pitäisi varmaan kysyä joltain paremmin tietävältä missä vaiheessa ihmisoikeudet alkoivat olemaan vain naisten juttu tai missä vaiheessa miehet lakkasivat olemasta ihmisiä.