Heh.
Kun laitoin tänne blogiin noin kuukaus sitten siitä kerrasta ku menin itsekseni baariin ja potkasin sitten jalkaan sitä yhtä naista jonka näin ja jonka kanssa juttelin. Ja joka kertoi muuttaneensa ihan lähelleni melkein samana päivänä. Jonka kanssa en kuitenkaan yhteystietoja vaihtanut. Juteltiin 10 minsaa, se jutteli kavereilleen minsan, sitte ojensi käden ja sanoi että hei hei, niin en kehannu kysyä, eikä tuntunu että siihen juuri mitään syytä onkaan.
Huomasin äsken sattumalta kun tutkin googlella että mitä asuntoja sen lähellä sijaitsee, niin löysinkin sattumalta hänen talon, ja hänen nimen.
Se oli sanonu nimekseen Iina. Ton mukaan on kuitenkin Niina. Ja osotteekseen oli sanonu Sejasekatu 40. Vaikka se onkin ton mukaan Sejasekatu 42. Ja on tuo sama nainen koska sillä on ihan samanlainen koirakin.
Sattumoisin vieressäni oli silloin jo kauan istunut valkonahkatakkinen nainen jolle en kuitenkaan jutellut mitään, ja joka poistui melko äkkiä kun aloin jutella tolle yhdelle. Ja huomasin valkonahkatakkisen ilman valkoista nahkatakkia tuossa lähikaupassa. Eli sekin asuu tässä jossain ihan lähellä. Baarissa olisin arvioinut sen olevan 28, lähikaupassa 33. Tämän toisen arvioin baarissa olevan 22 vaikka se oli 29. Siitä se oli niin otettu aivan kuin olisi saanut ison säkillisen pipareita ja toffeeta.
Onkohan yleistä että baarissa nainen esittäytyy väärällä nimellä? Tuskin kyse on siitä että kuulin väärin. Onhan se tietenkin vähän mahdollista mutta... Kysyin sen vielä siltä että siis nimi oli se ja se (en muistanu kunnolla, kun sen ihan ekana kysyin vielä vähän jännittyneenä tms puhuen mitä ekana tulee mieleen jne) ja kyllä se nyökkäs.
Mutta kyllä se netti vaan rulaa. Ei voi kuulla väärin. Ei voi jäädä ilman yhteystietoja (paitsi chatissa, mutta enää mitään hyvää chattia edes olemassa), ei tuu kaverit väliin, kumpikaan ei sammu, ja harvoin lähtee vessaankaan. Ja voi tutkia toista etukäteen vaikka miten tarkkaan ennen kuin ottaa yhteyttä. Ei tule vaihdettua pitkiä katsekontakteja hämyssä seisovan silhuettihahmon kanssa. Ei tarvitse odottaa että se iso korsto lähtee siitä pois. Ja koskaan ei käy niin että juttelee suht kauan jonkun kanssa ja sitten huomaakin sillä kihlasormuksen. Voi ihan joka päivä tutustua, ei tarvitse sokeasti tuijottaa vain lauantain ja sunnuntain välistä yötä. Ja vaikka miten pienissä erissä. Ei kiirettä että menee baari kiinni, ei kiirettä että saavutaan naisen kotiovelle. Ja, harva nainen on netissä kovinkaan bitch. Jos häntä ei kiinnosta, hän vaan ei ole missään yhteydessä. Ei mitään keinoystävällisiä jutteluita ja päännyökkäilyjä ja mukakiinnostunutta turinointia ja sitten ohi mennen huomautus että "tota mun pitäs lähtee etsimään mun kavereita". Kaikki on netissä mukavampaa ja luontevampaa ja sujuvampaa.
Rakastan nettiä!
Mutta ei kannata netissä ihastua tms. Kiinnostua alustavasti joo, ja olla halukas tapaamaan toinen. Mutta tunnesidosten luonti kannattaa jättää reaali-ihmisten harteille. Ei turhia odotuksia tai paineita. Tapahtuu mitä tapahtuu. Ja jos rakkauden lähtölaukaussarjatulia ei satu ilmoille, niin kuitenkin se muu, esim kaveruus varmaankin. Johon kuitenkaan harvoin kukaan enää alentuu, jos on jo ne Mese-sydän-hymilöt vaihdeltu. Shokilta ei näe enää mitään siinä missä joskus oli se uuh aah kultuliini. Ja jos tapaa ihmisiä netitse vain jotta rakastuis tai edes liukukitkaa harjoittais niin... Hölmö asenne sekin. Oikea asenne minusta se että pitää toista kiinnostavana ja mukavana ihmisenä. Jonka haluais tavata vaikka se oiskin samaa sukupuolta ja molemmat heteroja.
Eli heteronainen joka luet tätä ja olet ehkä kiinnostunut tapaamaan minut joskus: jos olisin nainen, haluaisitko yhä tavata minut? Jos et, niin taidat olla hakemassa vain SITÄ tai SITÄ tai SELLASTA, joten hei hei, älä ole minuun missään yhteydessä enää milloinkaan.
