Kesän pimeys

Olen vaihtanut
tyynyliinan sopimaan
katseesi väriin.

Rakkaus jo siksi
ettei omatuntosi
sinua syytä.

[316]

Jos joskus syksyn alettua kulkee hiukan tuulisen bussipysäkin ohi jolla sattuu huomaamaan seisoskelemassa naisen jota kohtaan joskus on tuntenut jotain ja joka on tuntenut jotain takaisin, niin eikö ole selvää että samalla pysäkillä voisi joskus olla joku, tai jollain muulla pysäkillä joku, jota kohtaan myös voisi tuntea jotain samaa kuin sitä yhtä kohtaan, ja enemmänkin, tai sehän kuulostaa asialta jonka täytyy olla aivan varma. Mutta mistä sen ihmisen huomaisi tai tunnistaisi? Mutta jos miettii sitä yhtä ihmistä, ja miettii ettei olisikaan koskaan tuntenut sitä, olisiko silti erottanut jotain... Ja jos niin mitä?

http://www.sheilaomalley.com/archives/mm4.jpg
http://www.starstore.com/acatalog/James_Dean_Times_Square_L.jpg
http://www.michenermuseum.org/exhibits/images/radical-vision-ginsberg.jpg

Herkkyys? Salaperäisyys? Jotain omanlaista?

Ovatpa dramaattisia nuo kuvat. Mihin se perustuu? Entä jos tuossa olisi ihmisiä ympärillä. Pistäisikö silti silmään juuri nämä ihmiset. Mietteliäitä he ainakin ovat. Tai päättäväisiä. Miltä ihmiset yleensä bussipysäkeillä näyttävät? Siltä että kun olet kävellyt ohi, et muista kenestäkään mitään. Ja sama se oikeastaan missä tahansa muuallakin missä voisi jonkun huomata.

Kasvot väkijoukossa on yllättävän uusi klisee, perustuen erääseen lauluun 1949 South Pacific -musikaalissa. Oletko koskaan erottanut pitkän matkan ja väenpaljouden läpi jonkun joka katselee tarkasti juuri sinua? Minä en. Ainut kokemus on kun seisoin keskellä toria jonka laidalla oli kävelemässä nainen kokovalkeissa vaatteissa, eikä muita ihmisiä välissä tai missään oikein. Katsekontakti kesti koko matkan siihen kun se seisoi edessäni ja sanoi olevansa enkeli. Joka aneli että tarjoaisin kebabin. Se oli kaunista.

Some Enchanted Evening

Some enchanted evening
You may see a stranger,
you may see a stranger
Across a crowded room
And somehow you know,
You know even then
That somewhere you'll see her
Again and again.

Some enchanted evening
Someone may be laughin',
You may hear her laughin'
Across a crowded room
And night after night,
As strange as it seems
The sound of her laughter
Will sing in your dreams.

Who can explain it?
Who can tell you why?
Fools give you reasons,
Wise men never try.

Some enchanted evening
When you find your true love,
When you feel her call you
Across a crowded room,
Then fly to her side,
And make her your own
Or all through your life you
May dream all alone.

Once you have found her,
Never let her go.
Once you have found her,
Never let her go!

Jos sen lumotun kutsuhuudon joskus aavistaa aistivansa, niin mitä sitten siis..? Ehkä paikalle pysähtyminen olisi ensi askel. Sitten voisi vaikka sanoa jotain. Kahden ihmisen välinen yhteys alkaa ihan yhtä helpolla selvinpäin kuin humalassa, jos vaan on alkaakseen. Jos sitä vaan yrittää ja katsoo mitä tapahtuu. En koe kovin luontevana tilannetta jossa joku ihminen esim bussipysäkillä jotenkin vaan kiehtoo enemmän kuin 1000-2000 edellistä bussipysäkkien ihmistä, ja käppäilen silti vaan pois niitä maksamakkaraa ja appelsiinimehua ostamaan joita niin kaipaan. Haluaisinko että joku tekisi itselleni samoin? En tietenkään.

Monesti liikun kameran kanssa, ja tietenkin haluaisin kuvan siitä ihmisestä. Melko luontevaa olisi kysyä voinko ottaa kuvan. Yksi erityinen kategoria joka kiehtoo on kaupankassajonomuotokuvat. Kuinka monella on sellaisia? Ensin tietenkin voisi esim tervehtiä, ja, jotain. En oikein tiedä. Pitää varmaan treenailla. Sitten kuvan tai pari otettuani voisin vaikka sanoa että onko sulla netti, hyvä, laita Googleen halipatsuippaaa, 3 aata siis lopussa, niin löydät mun blogimerkinnän jonka tein juuri sinusta&sinulle, 1-200 päivää ennen kuin edes tiesin sinusta juuri mitään, paitsi että kyllä sinut sitten tunnistan kun huomaan...

Olin kymmenettä kertaa tänä kesänä baarissa (alkuvuodesta olin 7 kertaa), ja melko sama meininki oli kuin parilla edellisellä kerralla.

En ottanut edes vaaleanpunaista kameraani mukaan, koska siinä ei olisi ollut edes filmiä, eli se olisi ollut silkkaa rekvisiittaa.

Suuntasin toiseen lempibaariini jossa on vaikea olla näkemättä tuttuja naamoja. Vartin ehdin juoda tuoppiani, kun takaa ilmestyi tuttu hahmo kumartumaan juttelemaan, se jonka kanssa kimppakyydin sovin yhtenä iltana baarissa, säästäen 16e veljen luona käynnissä.

Kyselin miten sillä ne festarit meni, ja sieltä tuli liuta kirosanoja.

No sitten se käy pöydän toiselle puolelle istumaan. Kohta nurkkasohvatuoliin on istahtamassa joku nainen, tai ehkä molemmat, mutta kaveri häätää ne pois. Ne sitten istahtaa minun viereiselle sohvalle.

- Tunnetko sinä tuon.
- Joo..
- Aika törkee oli meille.
- Niin...

Sitten tuli niiden kanssa juteltua kaikenlaisesta. Ne oli siskoksia. Veikkasin että 24 ja 25 vaikka oikeasti 18 ja 26. Nuorempi oli ekaa kertaa ollut siinä baarissa 13-vuotiaana, siis ennen kuin minä olin edes ollut missään baarissa. Juttelin vähän enemmän sen nuoremman kanssa. Reilun vartin kohdalla huomasin SEN sormuksen. Jotain se kertoili että on/off-suhde on. Voi olla että haki parempaa miestä itselleen, vähän sellanen kuva jäi. Että katselee sitä ukkoo niin kauan kunnes löytää sopivamman.

Olen tosi amatööri kun en vieläkään tajua katsoa sitä sormusasiaa melko ekaksi. Vaikka, jos sen olisin huomannut, eikö juttelu olisi tyssännyt heti alkuunsa. Ei se kovin hirveä keskustelun kiihdyttäjä mulle ole että naisella on sormus SIINÄ sormessa.

Sanoin naiselle että se kuulostaa aivan yhdeltä jonka tiedän. Ja niin kuulostikin. Murre, äänensävy, tapa puhua, intonaatiot. No se on minulle yleistä. Tiedän 3 naista jotka kaikki kuulostaa minun korvaan melko samalta.

Se sitten jutteli myös kaverini kanssa. Ja kun kaverille selvis nuo ikä- ja sormusasiat niin kohta ne sitte huuteli toisilleen kaikenlaista kuittailua. Naiset lähti tanner tömisten yhteen diskoon josta olivat jo leiman käteensä saaneet. Kaverin kämppis tuli ihmettelemään miten kaveri oli sillä välin kun se kävi hakemassa juomista saanu homman kusemaan ihan totaalisesti. Se varmaan jo oletti että joutuu luopumaan kämppiksestään kun se löysi itselleen naisen, ja sitten kun se palaa niin nyrkit melkein viuhuvat. Tai ainakin sanat lentelee ekstraterävinä tikareina. Repesin nauramaan ja lähdin vessaan. Se oli kuin joku sketsi. "Pick up lines from hell".

Aattelin tekstata naiselle pahoittelut kaverin käytöksestä. Mutta sillä puolella katua numerohaku ei löydä yhtään sen nimistä, vastapuolella katua 2. Joten kai sillä on salainen numero tai prepaid. Olisi tietenkin aina helpompi kysyä se numero jossain vaiheessa. Se kyllä näytti siskonsa passia jota se käyttää henkkarina, mutta huomio kiinnittyi kyllä numeroihin ja kuvaan, ei mihinkään kirjainten tapaisiin. Näytin omatkin henkkarit kun ne epäili että olisin 22.

Toisessa lempibaarissani oli ne tuolit nyt täynnä istuskelevia takataskuja. Joten suuntasin baaritiskin kulmalle. Tilasin juoman ja ryystin sitä loppuillan siinä eli noin 2 tuntia.

Huomasin että 90% juomien tilaajista tuntuu olevan miehiä. Jossain vaiheessa viereen rantautui yksi nainen, jonka tunnistin. Se vaan ojensi puhelimensa.

- Mitä mä teen tällä...
- Laita numeros.

En löytänyt valikoista Luetteloa, vain Lokin, jossa oli ihan jotain muuta. Piti kysyä neuvoa miten se toimii, ja se sanoi että painelen vaan sen numeron siihen niin se itestään menee.

Sitten se vielä testas että se oikeesti on minun, piti näyttää vilkkuva puhelin.

Taisin siinä vaiheessa sanoa että tiedän sen naisen, että se oli se joka varasti minun käsineet uutenavuotena, samassa baarissa. Se eka selitteli että oli uutenavuotena ihan muualla, tai että olinko minä se joka nousi moottoripyörän selkään, ja kaikenlaista ihan hataraa. Mutta kyllä se jossain vaiheessa jotain muisti.

Oli tälläkin kertaa ihan sikahumalassa. Harvoin näkee naisia niin humalassa baarien sisäpuolella. Jos, niin ne on jotain joiden kanssa olen sopinut treffit baariin...

Sen jutut oli melko sekavia. Esim:

- Mitä sä teet tämän jälkeen.
- Menen kotiin.
- Minne siellä.
- Sänkyyn.
- Mitä tekemään.
- Nukkumaan..
- o_O! Onko sinulla jotain vialla..?!?
- Yleensä ihmiset menee baarista kotiinsa, ja nukkuvat sängyissään...

Tuntui kuin se pitäisi minua humanoidina kun aioin tehdä jotain niinkin paranormaalia kuin kävellä baarista kotiini.

Myöskin kun vilkuilin narikan suunnalle se uteli että mitä ihmettä oikein teen. Juuri edellisenä iltana luin netistä että kun mies on ensitapaamisella kiinnostunut, se vilkuilee ympärilleen. Joku luolamiesaikainen vaistomainen teko, että onko dinosauruksia tai muita liehittelijöitä lähistöllä. Ja nainen taas kiinnostuneena tapittaa vain päin miestä. Mutta, tämähän ei ollut ensitapaamisemme. Ehkä se oletti että vilkuilen näkyykö kiinnostavia naisia. Taisi olla melko oikeassa. Mutta sen intensiivisen humalainen tuijotus kiilui kyllä niin yli että en olisi uskaltanut sitäkään katsella yli sekuntia kerrallaan. Aivan kuin olisi yrittänyt nielaista minut hypnoosipupilleihinsa.

Mietin kuitenkin että kun sen jutut oli niin sekavia, ja ulkonäkö myös, eli yks silmä tuijottaa ja toinen alkaa seilaamaan kohti luodetta, niin olisi extreme-kokemus tavata tuo nainen selvinpäin. Kun en voi juuri mitään sanoa millainen se olisi omana itsenään. Humalassa selvästikin melkoisen humalaisen oloinen.

Miksi dissata jotakuta vain siksi että kun näin sen niin se oli hirveässä humalassa..? Ehkä tämä oli eka kerta tänä vuonna kun se edes joi mitään. Ja ehkä se ei edes juonut paljoa, vaan esim litran siideriä, mutta se käyttää jotain unilääkkeitä tai masennuslääkkeitä joiden takia se menee PaulaAbdul-transsiin kun vähänkin jotain maistelee.

Kun heräsin 14:15 huomasin että siltä oli 04:31 tullut tekstari että mitä oikein meinaan. En taida vastata että blogimerkintää aion susta pukata nettiin...

Edelliset baarin kautta sovitut treffini oli 1,5v sitten. Ja jos miettii edellisiä 5-10 keille olen enemmälti jutellut baarissa tai saanut numeron niin kaikki on olleet joko kihloissa tai asuvat 200-500km päässä. Vaikkakin, nyt tajuan ettei mulla ole mitään havaintoa tämän naisen sormustilanteesta. Mitään en ainakaan huomannut. Mutta asuu vain 20km päässä.

Kyllä baarit on mukavia paikkoja. Siellä voi tutustua mukaviin ja herttaisiin ihmisiin.

Tajusin että jos sellasen listan tekisin, se ois kuitenkin vain läpileikkaus mun Naisen ulkonäkö -makuun. Kaikki keiden ulkonäöstä pidän, vaikuttavat olevan myös mukavia ja järkeviä. Jotkut naiset on tosi hot jne, mutta niistä näkee että ne on bimbomaisia tai luuskamaisia tai vaikka mitä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..? No ei missään nimessä. Yksi haikukin voi kertoa jo järkyttävän paljon enemmän kuin joku jpeggi. Cityn kuvat kertovat about "kyllä", "ehkä", "ei", tai "ei missään nimessä".

Cityn top 10 naiset aakkosjärjestyksessä:
1) A
2) a
3) i
4) J
5) J
6) m
7) N
8) s
9) v

No sitä kymmenettä en nyt jaksa ruveta humalassa miettimään. Hauskaa iltaa vaan kaikille meitsi lähtee baariin. ILMAN KAMERAA. Koska ei kehtaa niin sika olla että ottas sen mukaan vaikkei siinä oo ees filmiä.

ps: 10) O - tosin aakkosjuärjestys murtui mutat show awhat.....sdtsdggsd

Mikäs sen mukavampaa kuin litkiä olutta, katsella modernia tanssia ja kuunnella pianon ja sellon symbioosia, ennen baari-iltarupeamaa.

Kuulin seuraavassa tanssipätkässä olevan kappaleen yhden viime vuosien dissatuimman (miksi ihmeessä, paitsi kuin että siinä sattuu näyttelemään Madonna) elokuvan loppukohtauksessa, eli Madonnan Swept Awayssä, joka on moderni versio 70-luvun elokuvasta Swept Away... by an Unusual Destiny in the Blue Sea of August.

[SPOILER]
Kalastaja ja miljonäärin vaimo (jotka vihasivat toisiaan laivalla) ovat päätyneet autiolle saarelle. Jossa yhteisluokkakastit riisuutuvat. Vähän kuin Survivorissa. He sitten rakastuvat tms. Vaikka ensin kalastaja orjuuttaa Madonnaa, pesemään pyykkiä jne. Heitä arveluttaa mitä suhteelle kävisi takaisin oikeassa maailmassa. Heidät joidenkin päivien tai viikkojen päästä pelastetaan. Madonna olisi valmis jättämään miehensä jne, mutta väärinymmärryksen takia heidän treffinsä epäonnistuu ja Madonna nousee miehensä helikopterissa pois, molemmat siis luulee saaneensa pakit toiselta, vaikka molemmat olisivat olleet valmiit jatkamaan saarella alkanutta suurta rakkaustarinaa myös oikean maailman puitteissa, kaikesta muusta välittämättä. Kalastaja juoksee nousevan helikopterin taustalla sormus kädessään. Hidastettuna, tietenkin. Huuto ei auta kun propellien kohina peittää sen. Kalastaja viskaa sormuksen kaaressa, ja se uppoaa meren mutaan. Hi das tet tu naaaaa.... . . . . .. . .

http://www.youtube.com/watch?v=TqlwbxIlOWA

Nerudan Oodi pianolle keskiosa imperfektistä preesensiin muokattuna:

hopeinen
kivi
tai käsi
kätketyssä lammessa:
makeus pisaroi
kuin sade
kellon pinnalla,
valo lankeaa
lukitun talon peräseinälle,
smaragdi kulkee läpi syvyyksien
ja soinnahtaa meri,
yö,
niityt,
kasteen pisara,
ikivanha ukkonen,
ruusun arkkitehtuuri laulaa,
hiljaisuus vierii aamuruskon leposijoille.

Kaveri ei taidakaan pitää synttäreitään, ainakaan tänään, tai ei ainakaan minua sinne halua, tai sitten olettaa että jo alustavan kutsun perusteella sinne tungen, joten kippailenpa Lidlin 7 euron mäyräkoiralta turpaa ja niskaa, ja väännän mehevää läppää eräästä toukokuun haikustani, joka yksi parista kymmenestä joita Kolmen sepän patsaalla tihersin, ja siellä ne löytyy tuolta blogistani ne muut jos vaan jaksat selata. Teinkin eilen kategorioita ihan, mutta vielä ei ole läheskään kaikki haikut Haikut-kastiin ripoteltuna.

Juoppo nimeltä
Jallu huutaa kaikille
naisille: Bella!

En silloin tiennyt mistä oikein oli kyse. Mutta tossa 2 tai 3 viikkoo sitten tuli televisiosta Fellinin Amarcord. Elokuvasta yleisesti sen verran että se on eräänlainen taiteellinen American Pie. Paljon "huumoria" (tai ainakin kohtauksia) ruumiineritteistä, ruumiinäänistä, masturbaatiosta, rinnoista, ilotytöistä, kylähulluista jne. Takamuszoomeja unohtamatta. Ja vielä se että kaikkea tulee useaan kertaan ja venytettynä. Esimerkkinä vaikka se että kun yksi poika vääntää liitutaululle jotain laskua niin muut tekee papereista sellasen pitkän rännin pulpettien ali johon yksi kusee ja se kusi sitten liruu sen jakolaskun kanssa pähkäilevän pojan jalkojen juureen, ja kun kohta ope huomaa niin se on hyvin hyvin vihainen. Noin 2 minuuttia siis tuota, vaikka jo 10 sekunnin kohdalla tietää tasan mitä tulee tapahtumaan.

Monella on varmaan melkoisia ennakkokäsityksiä italialaisia tai "taide" elokuvia kohtaan, mutta heistä tuo Amarcord varmaan olisi melko hauskakin.

Mutta sitten Bella-kohtaukseen. Päähenkilö on siis yksi poika. Jonka eno on mielisairaalassa. Kesällä he sitten hakevat enon hevosvankkuri-ajelulle. Elokuvahan sijoittuu jonnekin 30-luvulle. Enolle tulee kusihätä joten he pysähtyvät. Eno ja veljensä käyvät purkamassa paineitaan aukean hehkuvan pellon laidalla. Se vaan että eno ei avaa vetskareitaan vaan lorottelee vaan housuihinsa. Vähän sitten lahkeita ravistelee. Äiti toruu kun muut tirskuvat enon käytökselle.

Kohta he saapuvat maatilalle. Se oli lempikohtauksiani, eläimineen. Kuvakirjamaista, vähän kuin Marie Antoinetten lampaat.

Eno vaan kiipeää erääseen jätti-isoon tammeen, ja alkaa hoilottaa sieltä että tahtoo naisen. Siinä äänessä on jotain niin raastavaa kaipausta. Kaikki tietää ettei se koskaan mitään sellaista saa, hullu kun on. Ja 30-luvullahan ei ollut edes nettitreffejä. Sieltä korkealta, näkymättömistä se sitä huutelee yli peltojen, mutta eipä tiedä kuuleeko sen oikeasti kukaan muu kuin ne maatilan ihmiset. Jossa kyllä muita naisia kuin se veljen vaimo ei taida olla.

Kohta muut alkaa haluta sen pois sieltä kailottelemasta. Mutta jokainen joka tikapuita kiipeää saa pian pollaansa kiven. Eno esitteli niitä matkan aikana. Hänellä oli taskuissaan sileitä kiviä. Tabermanninsa varmaan lukenut tms. Tätä joku kiipeää tikapuita ja saa päähänsä kiven -vitsiäkin venytetään "vähän" yli. Oiva paikka laittaa kahvit tippumaan.

Muut esittävät aivan kuin poistuisivat ja kurkistavat sitten kulman takaa mitä tapahtuu. Huuto vain jatkuu.

Joten mielisairaalan apua kaivataan. Ja kukas sieltä marssiikaan kuin KÄÄPIÖNUNNA. Ja aivan pian eno on takaisin maan kamaralla, eikä enää huuda mitään.

Se ei haikustani käy ilmi että Jallu seisoi penkillä kailotellessaan tuota bellaa. Silloin en osannut tietää mistä tarkalleen on kyse. Mutta Jallu oli selvästi katsonut Amarcordin. Ehkä hän ei muistanut miten se "tahdon naisen" italiaksi menee, en minäkään siitä verbi-puolesta paljon saanut selvää, mutta bella on helppo muistaa.

Se vaan että siellä ei kääpiönunnia näkynyt, ja kun Jallu laskeutui, hän vaan jatkoi istumista. Mutta onneksi Jalluun ei ollut tehnyt vaikutusta se mitä Tabermann sanoo sileistä kivistä. Tai mitä olakrez sanoo heruttamisesta.

Siis jos pelkästään Cityyn liittyviä asioita käsitellään.

1. Viestiarkisto on julkinen.
2. Viestiarkistossa on enimmäkseen muuta kuin yhden lauseen, sanan tai hymiön viestejä.
3. Profiili löytyy.
4. Jos selvästi kaikesta päätellen on sinkku, niin on myös Vieteltävissä (jotta hänet voi löytää helpommin, ei tosin haittaa jos on niin vakikasvo että muutenkin tuppaa törmäämään).
5. Harrastukset kohdassa muutakin kuin kuntosali.
6. Profiilitekstissä muutakin kuin 1-2 lausetta tyyliin ota yhteyttä jos haluat tietää lisää.
7. Ei nettitestien copy-pastetettuja tuloksia tai horoskooppiläppää profiilissa.
8. Kuvia löytyy.
9. Kuvista pieni osa on tuoppikädessä-kategoriaa.
10. Ei niin että 50 kuvaa joista 48 siitä armaasta turrimurriterrieristä, tai joitain Simpsoneja tai muita netistä varastettuja.
11. Jos blogi niin siellä on muutakin kuin että "voi kun tänään sataa" tai "nukuinpa tossa päikkärit" tai "vitsi että tekis mieli baariin".
12. On joskus laittanut Cityyn deitti-ilmoituksen.
13. On joskus vastannut Cityn deitti-ilmoitukseen.
14. On käynyt joskus nettitreffeillä.
15. Ei näin: Popeda,Yö,Eppu Normaali
16. Heruttaa olakrezia.

En tahdo olla nikki sinun
viestiarkistossasi
sun villeiltä vuosiltasi,
kun leccis lähti ja saapui Pasi.
Ja ne viestisi sä säilyttäisit
epäjulkisena sukulaisilta piilossa.

En tahdo olla naurun aihe
miittiporukoiden,
kun istutte ilkamoiden
ja muistelette cityläisiä,
joiden kohtaloksi koitui nolla pikaviestiä
jo huonon kuvagalleriankin tähden.

Mä tahdon sun Meseen
ja saada sinun jpeggejäsi koneeseen.
Mä tahdon sun Meseen,
sun aamukahvisi camissa mun eteen.
Mä tahdon sut Meseen
ja saada sut mun kaa Youtubeen.
Mä tahdon sut Meseen,
sun stringit mun pyykkikoneeseen.

En tahdo olla kasvot,
jotka Cityssä nähdessäsi
uskot kyllä tietäväsi
jostain menneisyydestäsi.
Ja kun sä ehkä muistat,
vaivalloinen hymiö
kuvakommentissasi karehtii.

En tahdo olla öinen vonkaus
sähköpostiisi vain,
tai kinkyisessä chatissain
näin hylkäämises sulle kostain.
Nyt sun ja harmaablogisen
miehes nettirauhaa häiritsen.

Mä tahdon sun Meseen
ja saada sinun jpeggejäsi koneeseen.
Mä tahdon sun Meseen,
sun aamukahvisi camissa mun eteen.
Mä tahdon sut Meseen
ja saada sut mun kaa Youtubeen.
Mä tahdon sut Meseen,
sun stringit mun pyykkikoneeseen.

Pliis addaa nyt...

(Ihan hivenen Pekka Ruuskaa mukaillen.)

Tonni täyteen ja MM82 sai onnittelut 14:lta, minä vain yhdeltä. Olenko 14 kertaa epäsuositumpi, tai onko MM82 14 kertaa suositumpi, tai tykätympi, kuin minä..?

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=27717
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=35017

Sniff. Sniisk. Nyyh. Volloti-volloti.

No sentään täällä kyykytän hänet:

http://www.city.fi/yhteisot/top100/

#15 vs #27 !!!

Burrito (20.11)

Burrito on lörppä,
lämmettyään mikrossa 55 sekuntia.
Ajattelen syödessäni viikonlopun tapahtumia.
Teimme yhdessä tacoja.
Olimme kiertäneet kehää bensaletkujen ympärillä
Krakataun soidessa, joku rauhallisempi,
jazzkuppila-tyylinen.
Sitten hän sinkoutui etupenkille
sormet ojentuen käsilaukkua selaamaan.
Jostain mutkasta paljastui lappu.
Hän oli laittanut koodinumeron oikein.
Kohta liikennevaloissa autoja kiisi
ja kasetti siihen sopivalla kohdalla.
Raikkaat värit levisivät
sateisen tuulilasin mukana
tummia taustoja vasten.
Lauantaina haimme television,
toinen talo sen sinihippuvaloisen puun jälkeen.
Oltiin ajettu kahdesti ohi kun ei ollut kiire.
Myyjä oli sellainen pienehkö mies,
kuin joku metsän tonttu saduissa.
Kirkas kuva siinä oli.
Juuri oli menossa hyppynarukohtaus,
ainoassa Jarvan elokuvassa jonka olen katsonut,
tai 70-luvun suomalaisistakin kai ainoa.
Mies joka ei osannut sanoa ei.
Naisen rinnat hytkyivät villapaidan alla.
Seuraavana aamuna,
asennettuani, ensimmäinen mitä näin oli
Barbie-nukke viemärissä,
veden puhdistuksesta kertova Ylen ohjelma.
Että kuinka monta lelua suomalaiset vuodessa laittaa vessanpönttöön.
Tuossa välissä oli mansikkasiideritölkki tipahtanut kaupan kivilattiaan.
Sen pohjasta suitsusi näkymätön makea pilvi nahkatakkini punaiselle olkapäälle.
Mietin, kun hän vei sen tölkin salaa varastoon,
miltä siitä tölkistä tuntui valua siellä yksin kuiviin.
Nyt olen syönyt.
Huomaan keltavalkoraitaisissa lakanoissani
rasvaläntin.

Löllömansikat (27.11)

Ei kannata sulattaa mansikoita mikrossa monta minuuttia.
En se minä ollut.
Hän se oli.
Taskulämpimät löllömansikat.
Kuohkean, tuulenraikkaan rahkan seassa,
siihen sotkeutuneina, soluttautuneina,
kuin viemäristä tai mahalaukusta noukittuja,
löysiä, voimattomia,
kuin lattialämmitysparketilla
koko illan maanneet.
Ei mansikat pahoja ole,
tai lämpö.
Tai lämpöisät mansikatkaan.
Mutta ei kaikki tule toimeen keskenään.
Hyvin harva
edes joten kuten.

Wieneri, kahvia ja voileipä (16.2)

Kahvinkeitin muuttaisi huomenna.
Ensimmäinen kerta kun syön
missään muodossa vaahterasiirappia
wienerissä jota haukkaan
kun istahdan nauttimaan viimeistä kahvia Savonkadulla.
Keskelle käytävää siroon punaiseen nojatuoliin.
Maija Mehiläisen mukista. Ei korvaa.
Pöytälamppu takana
vartioi kenkiä.
Näen muovipussin yli
kaistaleen seinään nojaavaa maalaustani.
Nurkassa nimeni ylösalaisin.
Vessa säteilee homeista valoa raostaan.
Kahvi jo haaleaa.
Sitten käyn huoneessani
järjestelemässä tavaroita vielä vähän.
Sujautan jonkun runoni joidenkin papereiden väliin.
Noudan lauantaimakkararuisleivän ja
lähden painumaan saunaan,
ehkä myöskin takaperin ensimmäistä kertaa täällä.
Olen laittaa kengät jalkaan
vaikka sinne pääsisi sisäkautta.
Yritän ensin sulkea veden valokatkaisimesta.
Meinaan hakea saippuat (sentään mukana)
kun pitäisi laskea löylykippo täyteen.
Olen pahempi kuin vanhainkodissa.
Teen vaikka mitä ihan väärin ja hölmössä järjestyksessä.
Tiedän juuri ja juuri mitä on tapahtumassa.
Heittelen löylyä.
Olen ihminen joka on juonut kupin kahvia,
katsellut ja ajatellut hetken maailmaa.

Vihreät oliivit (20.7)

Vihreät oliivit jääkaapissani odottavat sinua.
Tule, ja laita minulle jotakin mihin käytät niitä.
Minä olen kertonut sinulle toukokuisesta katastrofista.
Kuka sitä unohtaisi,
sähköä pitkin vieritin sinulle makuaistimukseni.
Sinä tiedät etten edes syö oliiveja.
Sinä tiedät jo vähän mitä kaikkea kummallista
voin tehdä krapulassa tai nälkäisenä.
Eihän me toisistamme paljoa tiedetä,
mutta tiedän että tahdon sinun tulevan minun keittiöön,
tee ruokaa meille, ja katsotaan sitten
mitä kaikkea maailma laittaa meille tapahtumaan.
Jostain rakkauden yrittäminen tulee alkaa,
niin miksei myrkyn värisistä
tynnyrin muotoisista marjoista
joiden ontaloon on tungettu jotain punaista.