Helsingin keskustassa asuvana koiranomistajana aamu- ja iltalenkit pukkaavat helposti kiertämään samoja kortteleita. Koiraa kusettaessa tulee väkisinkin seurattua ravintoloiden elinkaaria. Ensin katutasossa toiminut yritys iskee lapun ikkunaan, jossa kerrotaan toiminnan loppuneen. Ei aikaakaan, kun ikkunaan on ilmestynyt uusi viesti, jossa kerrotaan paikalle avattavan uuden ravintolan. Sitten meneekin muutamasta viikosta useaan kuukauteen voimapapereiden välistä loistavia raksavaloja tuijotellen. Lopulta, kuin varkain, ovat paperit poissa ja ovenpieltä koristaa ruokalista – jonkun unelman täyttymys, oma ravintola.
Tässä vaiheessa minulla on yleensä tapana lyödä koirani kanssa vetoa siitä, kuinka kauan ravintola pysyy hengissä. En tee sitä vahingonilosta – sydämessäni on aina paikka varattuna yrittäjille – vaan kokemuksen tuomasta rehellisyydestä. Bisneksen tekeminen ei ole koskaan helppoa, mutta ravintola-ala tuntuu olevan aivan erityisen raakaa.
Oman ravintolan perustaminen on monelle ruuanlaitosta kiinnostuneelle koko elämän kestävä unelma. Monen kotikokin mielessä piilee ajatus siitä, että osaisi tehdä homman varmasti paremmin kuin 95% muista yrittäjistä. Valitettavasti kyky ilahduttaa perhettään ja ystäviään herkullisilla ruuilla ei tee ihmisestä vielä hyvää liikemiestä.
Ensimmäinen synti mihin niin monet kompastuvat on omaan makuun sokeasti luottaminen. Jos sinun mielestäsi olisi ihanaa, että keskustassa olisi kohtuuhintainen teehuone joka on seitsemänä päivänä viikossa auki puoleenyöhön, ja josta saa aina tuoreita leivonnaisia, niin se ei tarkoita sitä että sellaista olisi taloudellisesti mitään järkeä perustaa. Samalla sokeudella tehdään sitten helposti myös remontti- ja sisustussuunnitelma. Vaikka koboltinsininen olisi lempivärisi, ei ruokaravintolan seiniä kannata sillä maalata.
Seuraava sudenkuoppa on kuvitella että ravintolabisnes olisi ruokabisnestä. Väärin, se on 90 prosenttisesti palvelubisnestä. Kukaan ei ole valmis maksamaan ylihintaa huonosta palvelusta rumassa ravintolassa vaikka ruoka olisi kuinka herkullista.
Se viimeinen ja pahin virhe on sitten se, että kun ravintolassa ei kukaan asioi toista kertaa ja se tekee roimasti persettä, niin sen sijaan että kuunneltaisiin asiakkaita, luotetaan vain sokean itsepintaisesti omaan visioon. Tässä vaiheessa ravintolan ikkunaan ilmestyy viimeistään lappu, joka kertoo yhden unelman päättymisestä ja tilan vapautumisesta seuraavaa varten.
9 kommenttia
Anonyymi
9.12.2009 09:18
Kilpailu on kaikkialla kovaa mutta Suomessa on vielä omat ongelmansa:
1. alkoholihinnoittelu ja verotus. Verotus tekee ravintolassa juomisesta kallista any case. Mutta nykymeno jossa alkon hinnat laitetaan 4-5 kertaisina viineihin, on täysin sietämätöntä. Olin vaimon kanssa "italialaisessa" perheravintolassa ja halvin punkku oli +40€! Joimme pullon skumppaa ja jätimme alkudrinkit juomatta. Mutta ensi kerralla katson sitten viinilistan ennen paikan valitsemista, tosin nyt pikaisella nettiselailulla joka paikassa on aivan järkyttäviä hintoja.
2. ruoka on melko keskinkertaista ja mielikuvituksetonta. Lisäksi tasalaatuisuus puuttuu ts. hyvistäkin paikoista voi saada melko mitättömiä annoksia
3. ruoka on kallista, kun vertaa tasoon. Eli esim. ruotsissa saa selkeästi parempaa ruokaa halvemmalla, kuitenkin maan hintataso on suht sama mutta paremmat palkat. Lontoossa, Cityssä, ruoka toki on kallista myös, mutta palkkataso on moninkertainen verrattuna esim. muuhun britteihin.
4. useimmista paikoista ei saa maistelumenyitä, tai pieniä annoksia. Usein sitten jaamme annoksia vaimon kanssa. Ei meillä ole varaa ja aikaa kuin pari kertaa kuussa käydä ulkona syömässä, sitä paitsi kotona saa useimmiten parempaa (ei, en haaveile ravintolan perustamisesta, koska en osaisi sitä pyörittää ja kokin homma on todella raskasta). Jopa ravintolan menyt (eli esim 3 lajin ateria) on usein etukäteen päätetty, ettei niitä voi itse valita.
5. ihmeellinen käsite: oman rahan mesta. Niin, laitetaan hinnat pilviin, jotta saadaan homma kannattamaan koska firman kortilla se ei paljon missään tunnu. Mihin jää oman rahan asiakkaat? Who cares? Vai olenko nyt Tuomas ymmärtänyt jotakin väärin?
6. ja tähän liittyen, suomalainen tuulipukujuntti menee Chicosiin syömään pakaste-meksikolaista (ja melko kovaan hintaan!) eikä ole vähimmässäkään määrin kiinnostunut ruokakulttuurista. Pääasia että annoksta saa jotakin saatanan plussaa tai bonusta. Onneksi nuorempi sukupolvi on tässäkin huomattavasti parempi kuin pettuleivän järsijät.
7. palvelukulttuuri on aivan käsittämättömän huonoa. Syytän tästä tippikulttuurin puutetta. En siis enää itsekään tippaa kuin silloin jos palvelu on poikkeuksellisen hyvää, ja näissä paikoissa tarjoilijatkin sen tietävät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2009 10:10
Oi Helsingin ravintoloiden guru, viinien vuoren viisas ja suomalaisen ruokakulttuurin suurmufti, ole jalomielinen ja johdata minua, syntistä bigmacin järsijää.
Vien lauantaina ihanan tytön ensimmäistä kertaa ulos. Vaan minne, sitä en tiedä. Voisitko sinä, oi asiantuntija, auttaa miestä mäessä?
Haluaisin viedä Hänet paikkaan, joka on intiimi mutta ei siirappisen romanttinen. Tuleva sydämeni valittu on kasvissyöjä. Rahaa olen opiskelijabudjetista onnistunut säästämään 80 euroa, jolla pitäisi selvitä koko illasta. Ymmärrän, ettei sillä saa usean ruokalajin menua alkudrinkkeineen ja viineineen, mutta jotain sentään. Mitä teen?
Sulkeudun suosioosi ja olen ikuisesti kiitollinen. Jos onni on myötä, lupaan kiittää sinua hääpuheessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
9.12.2009 10:21
Vie Doris Dong Bei Hu -nimiseen sichuanilaiseen ravintolaan Korkeavuorenkadulla (http://www.dongbeihu.fi/). Ravintolan ruuat ovat loistavia, kohtuuhintaisia ja ne voi jakaa mukavasti keskenään. Koska useat ruoka-ainekset ja maut ovat uusia, riittää niistä keskusteltavaa niihin tyhjiin hetkiin kun ei tiedä mitä sanoa. Lisäksi sichuanilaisen ruuan kanssa sopii mainiosti olut, niin budjetti ei pauku ylihintaisten viinien kanssa läträtessä. Donkkari on myös huomaavainen valinta daamin ruokavamman huomioon ottaen; kasvisruokia on vaikka kuinka paljon.
Viimeinen vinkki: kannattaa uskoa niihin tulisuusmerkintöihin (1-3 chilipippuria). Et varmaan halua, että iines istuu vessassa koko loppu iltaa :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
9.12.2009 10:22
Unohdin mainita, että Donkkarista on ollut juttua Cityssä muutama aika sitten:
http://www.city.fi/lehti/ravintolat/arvostelut/201_dong+bei+hu+china+tiger/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2009 20:39
Joko minulla on uskomattoman huono jägä Donkkarin suhteen. En vaan ymmärrä miksi jengi hehkuttaa donkkaria. Olen asioinnut siellä 4 kertaa ja ensimmäistä kertaa lukuunottamatta silloin vielä töölössä niin ruokaa on todella mitään sanomatonta huttua. Ei ruoka ole hyvää tai ns. aitoa jos sinne lätkii mielettömän määrän sichuanilaista pippuria mikä tekee suun tunnottomaksi. Olen tilannut sieltä mm. etukäteen peking ankkaa pöytää varatessa ja kertonut että haluan syödä sitä alkuruuaksi. Odotan 45 min ankkaa joka on puolikas uppapaistettu. Kysyin tarjoilijalta miten hän aikoo valmistaa sen kokonaisen ankan rangan ja muut niin hän vastasi EI OLE.(kiinassa on tapana että jos syöt vain ns. nahkaa niin muu liha ja ranka pilkotaan ja paistetaan vaikka mm morging glorin kanssa). Erittäin kaukana siitä mitä pitäisi olla. En ole noviisi ruuan suhteen vaan hard core kuluttaja mm. parhaita kokemuksia on ranskalainen pesula ja 3 misukan sushi baari tokiossa. Olen myös aasialainen ja tunnen korealaista keittiöötä lukuunottamatta todella hyvin kyseisen genreen ja donkkari on kaukana siitä mikä voisi luokitella hyväksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
10.12.2009 12:15
Dong Bei Hu on jakanut aika paljon mielipiteitä. Ilmeisesti siellä myös ruokien taso vaihtelee melkoisesti.
Itse olen käynyt vain kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla ruoka oli taivaallista. Eteläkiinalaisiin ruokiin erikoistunut ystäväni oli myös oikein tyytyväinen settiin.
Tylsää, jos ruuan taso vaihtelee noin paljon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
10.12.2009 12:53
Romanttisen illan viettopaikaksi sopii myös Antiokia Atabar Eerikinkadulla. Keittiössä hääräävä turkkilainen rouva pitää huolen siitä, että ruoka on aina hyvää.
http://www.city.fi/lehti/ravintolat/arvostelut/144_antiokia+atabar/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2009 17:21
Kiitos, oi ruokakulttuurin kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Seurasin viisasta neuvoasi ja vein deittini Dong Bei Huhun. Deittini oli otettu ja sain kaiken mitä illalta odotin. Kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas Vimma
14.12.2009 19:42
Mukavaa, jos pystyin olemaan avuksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin