Blogi

Anteeksi viime öisestä häiriöstä. Anteeksi, että yskin monta tuntia putkeen ja varmasti pidin puoli taloa hereillä köhimiselläni. Tuntui että keuhkot putoaa sänkyyn ja pää räjähtää siitä yskän voimasta. Ja aamuyöstä se alkoi uudestaan. Nukuin ehkä neljä tuntia koko yönä.

Kyllähän tämä olikin jo tiedossa kun töissä lähes kaikki on tässä samassa taudissa. Ihanaa lähteä sinne keuhkoparantolaan köhimään muiden samassa jamassa olevien kanssa.

Kaikenlisäksi ääni on kun olisi vetänyt viskiä kaksinkäsin ja polttanut vähintään kartongin tupakkaa. Huomenta lapsukaiset, tätillä on ollut vähän rankka yö. :/

Köh köh, ja mukavaa päivää kaikille!

Oletko nähnyt minua jossain? Mä olen hukassa. Jotenkin on sellainen olo, että en tiedä missä olen ja minne menen. Olen niin kuin en olisikaan. Päivät on samaa mössöä töissä ja illat kotona. Pelkkiä rutiineja ja velvollisuuksia, tylsää ja tavallista. Mikään ei kiinnosta eikä huvita.

En kuitenkaan ole mitenkään epätoivoinen tai masentunut, mikään ei harmita eikä ole suurempia suruja tai murheitakaan. Kaikki on periaatteessa hyvin mutta elämä on vaan jotenkin pysähtynyt paikoilleen.

On sellainen olo, että olisin seissyt tässä samassa risteyksessä jo ikuisuuden, enkä tiedä mihin suuntaan menisin, joten en mene minnekään. Seison vaan ja odotan. Mitä, en tiedä.

Näin viime yönä ihan kummallista unta. Musta taitaa olla tulossa alkoholisti. Näin unessa että joku joi mun punkkupullon ja olin tosi vihanen siitä. Kaatelin kaikista laseista itselleni juomaa ja meuhkasin että "ei sitä saa juoda kun se on mun ja kaiken lisäksi vielä ihan uutta punkkua että mäkin haluan maistaa sitä..."

Ja sitten heti aamutuimaan päähäni iskostettiin ajatus, miksi varattu nainen on kiinnostavampi kuin sinkku? Vai onko? Ja jos ei, niin miksi sitten sinkku ei kelpaa jos kuitenkin on annettu ymmärtää että kelpaa.. puolin ja toisin? Ja sitten ei kuitenkaan ymmärretä antaa?

Huh huh, paljon kummia ajatuksia päässä.

*lähtee kaivelemaan AA-kerhon tietoja jostain*

Mulle nyt just heti kaikki tähän niinkun olis jo!!! Mä tahdon suklaata... hirvee himo!

Mistä tällainen himo voi oikeesti tulla? Mitä aivoissa taphtuu silloin kun suklaanhimo iskee päälle? Kun kaikki ajatukset kääntyy koko ajan suklaaseen ja silmissä näkyy suklaan kuvia...

Yritän taistella vastaan kuin kunnon nainen konsanaan. Pakkasessa oleva suklaakakku houkuttelee kyllä kovasti... Eieiei!

Jotenkin onnistuin soheloimaan saksilla tänään sormeni töissä siihen kuntoon että mietin jo lääkärille menoa ja tikkejä sormeen. Verta ei tullut kamalasti mutta haava tuntui olevan melko syvä... en nyt erittele iljettäviä yksityiskohtia mutta sen verran sanon, että näin sen sisään enkä pitänyt näkemästäni. :/

No nyt sormi toimii kuitenkin ihan kohtalaiseti, ja tuntuukin melko normaalilta, joten ei hätää. Lähinnä vaan huvittaa. Olen leikellyt samaan sormeen saksilla ennenkin, ja silloin piti kyllä kursia sormea tikeillä kasaan. Sählä mikä sählä. Sellanen mä olen aina ollut ja nähtävästi tulen aina olemaankin. Hyvä minä taas!

Kannatti nukkua viime yönä melkein kellon ympäri. Ei taas taatusti väsytä vielä pitkään aikaan. Ja päässäkin on ihan liian sekaista, että uni voisi tulla.

Tarvitsisin kainalon, johon käpertyä. Suun, jota suudella. Kädet, jotka kietoutuu ympärilleni ja pitää lujasti kiinni. Sydämen, jonka lyöntejä kuunnella. Silmät, joiden katseeseen hukkua.

Tuu jo!

On niiiiin hyvä fiilis pitkästä aikaa. Istun rakkaan ystäväni kanssa iltaa ja viinipullot lähestyy loppuaan. Maailma on huomattavasti parempi paikka kun on edes joku johon luottaa. Ja nojata hyvinä sekä pahoina hetkinä. Kiitos siitä ystävyydelle! :)

Tulin tänään töistä kolmen jälkeen kotiin ja päätin pestä pyykkiä. Kun olin laittanut pyykit koneeseen, huomasin että minulla ei ollutkaan pesuainetta, joten oli pakko lähteä kauppaan. Otin samalla tyhjät pullot mukaan ja huomasin että pullokaappi oli siivousta vailla. Päätin siivota sen kauppareisuun jälkeen.

Kaupasta tultuani laiton pyykit koneeseen ja aloin siivota pullokaappia. Löysin kaapista viinipullotelineen, jonka päätin koota. Etsin sopivan kokoista kuusiokoloavainta joka puolelta mutta kaikki löytämäni olivat liian suuria. Levitin yhden laatikollisen tavaraa keittiön pöydälle ja paperikassillisen tavaraa olohuoneen lattialle etsiessäni oikeaa avainta. Onneksi löysin vihdoin ruuvimeisselin, jonka avulla sain telineen kasaan. Huomasin että pullokappi oli edelleen siivoamatta...

Virittelin telineen keittiön hyllyn päälle ja kaivoin kaapista muutaman viinipullon siihen. Olin oikeen tyytväinen itseeni. Päätin samalla vähän järjestellä viinipullokappia, ja kaivoin komerosta pahvilaatikon (jossa oli tavaraa kyseiseen kaappiin), joka on muutosta asti ollut piilossa rojun alla. Käsilaukkujen, henkareiden, mattojen ja muun tavaran alta löysin vihdoin etsimäni laatikon. Asetellessani tavaroita paikoileen huomasin että pullokaappi oli edelleen siivoamatta, koloavaimen etsimisen jäljet pöydällä ja matolla levällään ja komero myllätty keittiön lattialle...

Huomasin että touhutessa oli tullut nälkä, ja päätin äkkiä pyöräyttää ruokaa itselleni. Olin järjestellessäni tavaroita löytänyt myös kadoksissa olleet maustepurkkini ja päätin ennen ruokaa vielä laittaa mausteet ojennukseen, mutta innostuinkin siivoamaan koko ruokakaapin. Havainto: pullokaappi edelleen siivoamatta, keittiönpöytä ja olohuoneen matto täynnä tavaraa, komero edelleen myllättynä keittiön lattialla, ja keittoön pöytätasot täynnä säilykepurkkeja, sokeria, jauhoja, jne...

Tämän kaiken seurauksena koko kämppä on nyt kuin pommin jäljiltä. Sain sentäs tehtyä lopulta sitä ruokaa ja nyt kerään voimia kaiken palauttamiseen ennalleen. Hyvä minä! :(

Ainiin, unohdin pyykit koneeseen, levitin ne juuri äsken vasta...

edit. Löysin juuri sen "oikean" koloavaimen, olohuoneen lattian tavaraläjästä. :/

Eilen nukkumaan mennessäni huomasin että rappukäytävästä kuului kummaa ääntä. Koska kello oli jo yli puolenyön, ja yleensä täällä ei kuulu muuta kuin naapurin lattialankkujen narina, niin kummastelin hiukan tuota odottamatonta ääntä. Hetken seisottuani eteisessä, tajusin vihdoin että joku kuorsaa rappukäytävässä!

Tirkistelin ovisilmästä kuin kunnon naapurikyylä konsanaa mutta eihän sieltä mitään nähnyt kun rappu oli pimeänä, enkä uskaltautunut rappuun tekemään tarkempia tutkimuksia. Mutta todellakin, joku nukkui käytävässä ja kuorsaus kaikui komeasti.

Erittäin mielenkiintoista... :/

Ihan järkyttävä ahdistus. Huomenna pitäisi taas mennä töihin loman jälkeen. Ei hyvä. Vaikka töissä onkin kivaa ja viihdyn siellä niin silti...

Lisäksi ahdistaa selvittämättömät asiat. Sekä omat että ystävienkin. Toisilla on ihmissuhde kriisissä ja itsellään on kriisi kun ei ole ihmissuhdetta. Pitäisi myös selvittää eräs vanha ihmissuhdekuvio. Ahdistaa ihan helvetisti sekin. Miksei sitä vaan voisi olla tyytväinen siihen mitä on?

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa muutama juttu pois päiväjärjestyksestä, mm. ovet ja pari muuta asiaa tänne kotiin. Pitäisi alkaa hätyyttelemään remonttireiskaa. Alkaa mennä hermot kun en saa niitä.

Ahdistaa tää helvetin kuume. Pakko kai varata taas lääkäri vaikkei huvittaisikaan. Mä olen kohta ollut kaksi kuukautta kuumeessa. Päivät menee ihan ok mutta aina illaksi nousee lämpö. Ei kai ole ihan normaalia...