Blogi

Reilut kaksi viikkoa selittämätöntä kuumetta takana. Olen alkanut pienessä päässäni viritellä hometeoriaa... Mikä ei sinäänsä ole kovinkaan ilahduttavaa, koska kylpyhuoneremonttia tässä nyt viimisenä kaipaan. Tosin kylppärissä ei ole mitään merkkejä kosteusvahingosta mutta eipä se mitään takaa.

Aikoinaan vielä kotona asuessani kylpyhuoneestamme löytyi hometta. Olin silloin sairastellut ties kuinka monta kummallista nielutulehdusta ja syönyt antibiootteja purkkikaupalla ennenkuin home löydettiin. Silloin kyllä oireena oli jatkuva kurkkukipu ja nyt ei taas ole muuta kun tuo pirullinen kuume.

Ehkä täytyy soittaa isännöitsijälle ja kysellä kylpyhuoneesta vähän lisää. Todennäköisesti kyse on ennemminkin mun pään sisällä tapahtuvasta homehtumisesta tän kaiken kotona kärvistelyn jälkeen mutta parempi katsoa kuin katua. :/

Sitä mokomaa on nyt jatkunut kaksi viikkoa putkeen. Eilen oli ensimmäinen ilta kun mittarin lukemat ei kivunnut yli 37 asteen. Kukaan ei osaa sano mistä kuume johtuu, kaikki tavallisimmat kokeet on tehty ja mitään ei ole löytynyt. Lääkärien mukaan mulla on vaan sitkeä virus.

Virus tai ei, mulla räjähtää pää. Turhauttaa istua kotona ja tehdä... ei mitään. Talviloma menee ihan perseelleen kun joudun olemaan kotona. Tosin eipä mulla mitään suuria suunnitelmia ollut mutta silti. Olo on kun olisi vankilassa. Mieli halajaa ulos aurinkoon, kaupungille shoppailemaan, tapaamaan ystäviä jne... mutta kroppa pakottaa mut näiden neljän seinän sisälle.

Viikonloppu oli onneksi vaihtelua tähän tylsyyteen. Kävin Tukholmassa ja tapasin samalla reissulla kummitätini, jota en ollut tavannut vuosiin. Hän on ehkä maailman lämpöisin ja ystävällisin ihminen. Iloinen, nauravainen ja vilpitön. Heidän perheessään on viime vuosin ollut paljon sairautta ja ainut varma asia on se, että toinen heistä kuolee ennen aikojaa vakavaan sairauteen. Silti en voi muuta kun ihmetellä sitä vieraanvaraisuutta, rakkautta ja lämpöä, jota sain kokea sen muutaman tunnin aikana, jotka heidän kanssaan vietin.

Omat huoleni ja murheeni tuntuivat hetken verran kovin mitättömiltä. Välillä on hyvä matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Tällä kertaa riitti meren yli meneminen. Ja vaikka narisenkin omasta tämän hetkisestä olotilastani, olen silti kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Tämä tauti tuskin minua tappaa. Joten se siitä. Maailmassa on suurempiakin murheita.

Avautumiseni päättyy tällä erää tähän. Kettu kuittaa.

Nyt niitä on kaks! Arvasin että kun avaan sanaisen arkkuni tästä niin joku kiusallaankin "pihkaantuu"... Pyh!

Aika ajoin ihmiset valittaa tosta pihkassa palvelusta... yhdyn valituskuoroon. Ärsyttävää. Tulkoon esiin mokoma pihkautunut! Mars mars!!!

Uusi käynti lääkärillä ja uudet kokeet. Saas nähdä mikä on tuomio, kunhan kokeiden tulokset selviää... sairasloma ainakin jatkuu edelleen. Harmitti niin paljon tämä olotila, että päätin piristää itseäni jollain ja ostin sitten kaksi uutta levyä. Ihan parhautta!

Onneksi viikonloppuna on jotain kivaa tiedossa. Perjantaina äitini ja veljeni ovat tulossa luokseni ja lauantaina suuntaamme nenät kohti Tukholmaa. Ja ensi viikolla olisikin sitten talviloma.

Pyynö arvostaa.

- Päivää, mitäs sulla?
- No mä olen ollu nyt viis päivää kuumeessa, tosi kummallista kun se nousee aina illalla vaan. Nuha ja kaikki muu on jo oikeestaan hävinny, mut toi kuume...
- Ok, se on kuule se influensa. Sitä on nyt niin paljon liikenteessä.
- Ahaa...
- Nii et mitäs varten sä olet täällä? Oot sä huolissa sun tilasta vai tarvit sä lisää saikkua?
- No oikeestaa vähän kumpaakin, en mä oikeen kipeenäkään voi töihin mennä.
- No katotaan toi veri ja katotaan sit...

(Tämän jälkeen sormesta imutellaan verta ja laitetaan se tuubiin, heilutellaan tuubia, heitetään se vahingossa lattialle ja laitetaan lopuksi johonki laiteeseen, joka piippaa muutaman minuutin päästä.)

- Joo, on tää vähän kohollaan.. mut ei paha. Laitetaan sitä saikkua. Montako päivää laitetaan?
- No en mä osaa sanoa, niin että olisin terve.
- No miltä susta tuntuu... kaks vai kolme? Et mitenkä olis?
- No kai sit se kolme et olen varmasti terve. Ei sitte tarvis täällä rampata joka toinen päivä.
- Ok, mä laitan sen.
- Kiitti...

Olen tänään ollut oikea martta...siis sellanen ihmenainen, jolla on neuvo tai niksi joka juttuun. :) En voi kuitenkaan ottaa kunniaa kyseisistä jutuista itselleni, sillä kaikki konstit löysin netistä. Olen puhdistanut vessanpöntön kalkkisaostumista ruokasoodan ja etikan sekä sitkeän hankauksen avulla. Lisäksi sain teipin jättämän ikävän liimajäljen kaapin ovesta pois rasvalla. Loppuhuipennuksena laitoin uudet silikonit laattojen reunaan. Nyt poksauttelen vähän popcornia ja avaan siiderin.

Ainiin. Olen edelleen kuumeessa.. viidettä päivää. Päivät menee ilman mutta aina illaksi nousee kuume... mielenkiintoista. Huomenna on pakko lähteä kai lääkäriin.

Mukavaa lauantai-iltaa!

En vielä menekään huomenna töihin koska en kokenutkaan ihmeparantumista. Kuumetta edelleen. Todella ärsyttävää.

Ilmoitin työpaikalleni että olen tulossa huomenna töihin. Kuumetta ei enää ole ja muutenkin olo on jo parempi, joten mielestäni on siis aivan luonnollista että palaan töihin. Kun siis ilmoitin tämän asian, niin minulle vastattiin että "Jaahas, olet siis kokenut ihmeparantumisen..." WTF?!?

Jäi aika hapan maku suuhun.

Mistähän se oikeen johtuu, että kun on sairaslomalla niin siitä pitää tuntea syyllisyyttä? Tiedän etten ole mitenkään korvaamaton työntekijä ja tiedän että asiat hoituvat työpaikalla ilman minuakin. Siitä huolimatta mietin miten muut jaksavat ja kuinka taas kerran joku joutuu tekemään minun osuuteni töistä. Alkaa muodostua näköjään jo tavaksi soittaa töihin ja ilmoittaa että olen taas kipeä... hävettää suorastaan.

Mä olen tämän alkuvuoden aikana ollut sairaslomalla enemmän kun monena edellisenä vuonna yhteensä. Todella ärsyttävää! Ensin meni selkä, sitten tuli flunssa, sitten vatsatauti ja nyt olen kuumeessa... Normaaliin elämänrytmiin pääseminen tuntuu takkuilevan oikeen urakalla. Kaikenlisäksi kun on jatkuvasti sairaana ja nököttää vaan kotona niin tulee mussutettua kaikkea epäterveellistä. Ja liikunta on jäänyt ihan minimiin. Just kun saan itseni kuntoon ja kirmaan jumppaan niin eiköhän jo taas nurkan takana vaani joku uusi tauti.

Jännityksellä odotan mitä tämän jälkeen on tiedossa... :/