Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
Mielihyväsurffari aalloilla
ei jaksa nostaa kättä nähdä vaivaa
jos instant ei välity kiitos reseptoreihin
palkinnon on oltava välitön
tämän hetken tehtävä ei ole vaivannäkö
kyntää käsin peltoa
vaan annetaan mielen takapihan
rehottaa, kasvaa täyteen rikkakasvia
kun itse maataan sisällä
tietokoneella siinä luulossa
että pelkkä masturbointi
riittää pitämään kunnon hyvänä
Ensin mulla oli masennuksen tynkää. Olen nyt saanut olla rauhassa ja kasata ajatuksiani. Ilmeisesti nyt alan olemaan kondiksessa, koska ensin tuntui siltä että voi ihme, mikä mua vaivaa...nyt olen palannut takaisin siihen ajatukseen että mikä vittu muita vaivaa.
Mun kaltaisella ihmisellä ärsyyntyminen on ihan hyvä juttu...se on tavallaan varoituskolmio muille, tietynlainen defenssi joka suojaa mua siltä etten ole ole aina ymmärtämässä muita yli oman minuuteni rajojen. Mulla on oikeus joskus olla ymmärtämättä.
...tyttö joka keräsi pieniä pyöreiksi hioutuneita kiviä punaisen hupparinsa etutaskuun. Kun hän kosketti maata, hän tunsi elävänsä...hän hengitti ympäröivää ilmaa ja kuunteli hiljaa puiden vastauksia laulaville linnuille. Yhteys. Harmonia. Sopusointu.
Kun hän oli ihmisten ympäröimänä, hän taas tunsi kutistuvansa. Ihmisissä ei ollut samanlaista selkeyttä kuin luonnossa, vaan he olivat etääntyneet jopa itsestään. Hän näki heidät ohjelmoituina omiin käyttäytymiskaavioihinsa, ja tunsi oikean yhteyden puuttuvan...he puhuivat sanoja ilman sanomaa. Sanoja joiden alla oli liikaa tarkoitusperiä ja laskelmoituja vaihtoehtoja.
Olen aika ulospäinsuuntautunut ihminen ja periaatteessa avoin kaikille...teen johtopäätökset muista ihmisistä itsenäisesti ja koen usein sympatiaa niitä kohtaan, joita kovimmiten mollataan.
Mutta aika vaikeaa on päästä mun lähelle oikeasti...huomaan että luotan sellaisiin jotka ovat aika tinkimättömiä sen oman persoonan kanssa ja sanovat mitä ajattelevat ja silti se läsnäolo on voimakas ja pääpiirteittäin hyväntahtoinen.
Tykkään sellaisista jotka ovat heikkoudessaankin vahvoja eivätkä pelkää mennä pintaa syvemmälle...jos tietty syvyys jää puuttumaan, olen aika huono rakentamaan sen päälle mitään satunnaistuttavuutta kummempaa...olenkin niitä joilla on äärettömän paljon tuttuja, mutta hyvin vähän ystäviä, sillä siinä pitäisi olla oikeasti jotain syvällisempää aspektia, jotta mulla olisi kiinnostusta pitää yhteyttä...olen siinä muutenkin aika huono.
Mutta joo, sellaista se on. Jos sinä olet niitä, joita ottaa päähän kun en soittele tarpeeksi tai pidä yhteyttä, kannattaa ottaa itsekin sitä kontaktia, mennään kahville ja katsotaan voiko asialle tehdä jotakin.
Lapset olivat isänsä luona Jyväskylässä ja minä kullan kanssa Turussa häissä...pariskunta olivat aikoinaan törmänneet tämän palvelun kautta <3 Mahtava järjestely, hienot kauniit ja perinteiset häät ja häikäisevä morsian. Myöskin matkaseura oli hyvän henkistä ja ihanaa nukkua hotellihuoneessa...mahtava reissu.
Tarvitsin irtautumista, Turun reissu tuli tarpeeseen.
umpiossa. Pyörin umpiossa. Jumissa. Tarttis saada jostain luonteen lujuutta ja tahdon voimaa.
Tahtoo töihin.
Kävin aamulla uimassa ja vaa'alla samalla...olen lihonut kilon viidessä päivässä. Koska ennestään olen jo lihonut varmaan miljoona kiloa, tuo yksi pieni kilokin on liikaa...katselin itseäni naisten vessassa peilistä ja teki mieli oksentaa. Mitä enemmän ajattelen sitä että olen lihava enkä voi mässäillä, sen enemmän mun tekee mieli syödä. AAAARGH!!! Ihme aivotoimintaa.
Ystäväni sattui sitten soittamaan äsken ja sanoin että olen NIIIInN raivona etten oikein itsekään tiedä mikä vituttaa...hän tiesi kysyä heti että onko sulla ovulaatio...perskules, olin unohtanut sen että tännään on se päivä, ilmankos on ollut sellainen olo että tekisi mieli heitellä parvekkeelta huonekaluja...tekeehän sitä rokkitähdetkin, miksi eivät myös ovuloivat yksinhuoltajat. Päärkele.
Kuuntelen Neljän Ruusun Haloo-levyä vuodelta 92...niin nerokas levy, tykkään teksteistä ja hieman korneista kone-taustoista. Puhumattakaan siitä miten se nostaa nuoruusmuistoja mieleen...mutta myös avautuu tähän päivään ja tähän hetkeen.
Sinuun minä kietoudun
liimaan suikaleeni kiinni
eikä ole hyvää tai pahaa
vaan se läsnäolo
aaltoilevissa tuntemuksissa
koska sitoutuneisuus
on se sana joka kuvaa
eikä sijaa sille
että lähtisin pois
ei edes vaihtoehtoa
kun kanssasi tahdon olla
rakastaa sinua
sellaisena kuin olet
