Runosuolesta

-Kyllä minä suosittelisin sinulle estolääkitystä tuon toisen lääkkeen rinnalle, Lamotrigin toimisi estolääkkeenä ja pikkuhiljaa voisi lopettaa Risperdalin. Lamotriginia käytetään epilepsialääkkeenä ja sen on todettu estävän kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoja, eli niitä ei tulisi ollenkaan.

-Mutta mä en halua syödä koko loppuelämääni lääkettä...se että mulla on erilaisia jaksoja, on osa mua...uskon vakaasti siihen että elämä on kiinni siitä omasta asenteestakin *pohdintaa*

-Ymmärrän lääkevastaisuuttasi, mutta nyt olisi tärkeää että toipuisit takaisin työkuntoon ettet lähtisi puolikuntoisena kokeilemaan. Sopiiko että kirjoitan sinulle sairaslomaa marraskuun loppuun? Sopiiko?

-En osaa sanoa siihen juuta enkä jaata...

Huomenna on lääkäri ja viimeinen sairaslomapäivä. Muuten olo on kohentunut, mutta en oikein tajua yökkäämisiä ja oksenteluita joita ollut monta viikkoa...ei, en ole raskaana vaikka se kiva asia olisikin, mutta veikkaan tämän olevan yksi niistä somaattisista oireista. Krooninen gastriitti eli mahakatarri mulla onkin joskus ollut vatsahaavanalkuineen...keho viestittää että rauhoitu.

Kroppa sanoo että ei töihin, anna sille lääkärille periksi ja ole saikulle vielä vähän, ja pää sanoo että hyvät työntekijät eivät koskaan sairasta. Eli ilmeisesti mun pää on mun kropan ulkopuolella, kai niillä pitäisi olla jonkinlainen yhteys että itse tietäisi mikä on parasta. Jeesuskompleksista kärsivänä olisin itse valmis uhrautumaan muiden puolesta. Ehkä mun täytyisi ihan lastenkin takia prosessoida tuota ajatusharhaa.

Mun poika kertoi tänään, että sen koulukaverit sanoivat että mutsis on ihan lesbon näköinen kun pukeutuukin ihan samalla tavalla.

Ihanaa, mä näytän jonkun 11vee pojan mielestä lesbolta, olen otettu <3

Nainen katsoi miestä ja ajatteli:" Olen lähes koko ikäni toivonut että joku katsoisi minua siten hän katsoo minua nyt".

Hän tunsi silmiensä täyttyvän vedellä...kiitollisuuden kyyneleet virtasivat hymyilevillä poskipäillä.

Jos elää elämää monella eri tasolla
sen sijaan kuin kelluisi vain pinnalla
joutuu luopumaan kristallipallosta
koska kaaosta ei voi hallita
ei ole mitään yleispätevää mallia
jokaiselle niin yksilökohtaista
jos toista viitsii arvostella
saattaa oma lanka olla hukassa
mutta sitä ei vaan itse tajua
ei siitä faktasta mitään hajua
että on niitä jotka tekee ja niitä
jotka arvostelee, ei mikään riitä
nostetaan itsensä jalustalle
ja muut ajattelevat että vittu mikä pelle
me ollaan kaikki sitä samaa hiukkasmassaa
ei kenelläkään varaa nostaa ylös omaa nokkaa

Älä ota tosissasi kaikkea. Älä kuvittele että kaikki ovat sinua vastaan...jos ei ole tavannut ihmistä IRL, tunnet vain pelkän nimimerkin ja omat oletuksesi. Älä ole uhri...jos tulee tunne että kimppuusi hyökätään, mahdollistat sen että niin käy. Se ei kuitenkaan ole totta, tämä ei ole oikea elämä. Tämä on city, virtuaalinen yhteisö jossa ihmiset eivät käytä oikeita nimiään.

*lähtee parvekkeelle itkemään*

(*virn*)

Löysin luomukauppa Ruohonjuuresta Kannabiskeksejä...ei ei, ei ne sellaisia huumekeksejä, vaan niissä on mukana 3% hamppujauhoa. Täytyy sanoa että olen jäänyt koukkuun...ei lisättyä sokeria ja ruokaisuutensa vuoksi vastaa hyvin tuhtia välipalaa. Vie nälän tunteen välittömästi pois eikä maistu liian imelältä, sellainen digestive meets Mysli-meininki.

En tiedä vaan kuinka kaloripituisia ovat...kuitua ainakin on yllinkyllin, suoli tykkää.

Kauheasti cityläisiä käynyt mua stalkkaamassa viimepäivinä...miks?

No olen mä ihana...niin olette tekin <3

...saikkua. Ahdistus on helpottanut jonkin verran ja jaksan olla lapsilleni parempaa seuraa. Että eiköhän tässä elämä ala voittamaan...

Ahdistaa ihan pikkujututkin, kuten töissä ne spekuloivat nillittäjät, yks naapurin akka joka katsoi tänään pahasti kun autossa pussasin kultaa...mikä mun on, missä mun röyhkeys, annan pikkujuttujen häiritä aivan kuin niillä olisi suurempikin merkitys mun elämään.

Kunhan saan vähän levättyä, niin pääsen taas tallailemaan katuja hymy naamalla, saan sen oman itseni takaisin jolloin en välitä negatiivisista puheista tai katseista. Nyt on vähän kuori hauras, mutta ei mulla muuta hätää ole.