Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
Horisontissa liikkuvia valoja
minä katson aina niin kauas
etten näe lähelle
hakemus on postitettu
allekirjoitus puuttuu
tyhjä viiva on aina täynnä toivoa
jää pölyttymään
hetkessäeläjän kärsivällisyyden koulu
odottaa ja odottaa ilman porkkanaa
sillä mitä muuta meillä on
kuin toivo?
Monet vakkarikeskustelijat ovat tänään käyneet mun profiilia katsomassa. Miks? Oonko mä tehnyt jotain pahaa? *virn*
Mun kiipparit ovat hajonneet, koskettimet haljenneet irti ja muutaman vuoden vanha soitin. Rupee tässä nyt köyhä mitään säästämään kun ensin pitää ostaa lapsille vaatteita, uudet farkut kuulemma tarvitsee ja takin kun ei voi pitää toista vaikka sopii mutta väärän värinen ja uusi polkupyörä kun edellisessä on ruostetahroja ja osta osta osta osta.
Okei, ihan kivaa. Mun minuus hukkuu kohta kun ei voi enää edes soittaa. Ja sitten mä vaan istun tietokoneella ja olen täällä.
Ihan kuin mun sielu olisi saanut haavan kun ei voi soittaa enää koskettimia...enkä voi lapsillekaan olla siitä vihainen että on kuulemma ihan vahingossa hajonnut, itsestään tippunut. Pahoillaan mun tyttökin on, kun tietää miten paljon mulle merkkaa mun Casiot.
Olen mäkin hölmö. En ole ihmisten perään pahemmin itkenyt viime aikoina, mutta nyt kun lapset lähteneet leikkipuistoon, itken sitä kun mulla nyt on yksi kieli vähemmän millä voi puhua.
Jalka parantunut ihan hyvin kun en ole sillä liikkunut...kyllä voi ruhjekin kirpaista...mutta tuntuu vähän turhalta olla kotona kun nyt ei satu...ihan hyvin olisin voinut olla töissä. Olisi pitänyt lääkärille sanoa etten mä mitään saikkua tarvii, nyt ne työmaalla on mun takia kusessa.
Mä vilkaisin hetken Elloksen ale-luetteloa...en mä yleensä tilaa mitään, kunhan kuvia katson. Sitten tyttö aloitti:" Oho, miten sä voit hylätä sun citymaailman ja tehdä jotain muuta? Sulla on varmaan siellä omat citylapsetkin joiden kanssa vietät enemmän kuin meidän kanssa"...ja siihen perään herttaista jekkuhymyä...
Myöhemmin kun pikaviesteilin yhden söpön ihmisen kanssa ja hymyilin naama leveenä, tyttö taas soimasi:" Voi kun sulla on taas niin hauskaa siellä sun citymaailmassa, voi että".
Ja nyt mä jäin kiinni että kirjoitan tänne hänestä. Suloinen <3
Joo, Pihis oli oikeassa että mä olen aina sairas...tänään löin töissä sääriluuni ja tajusin miten kipeä kohta se voi olla vaikka ei edes murtumaa löytynyt. Saikkua ja to töihin, kylmäpussia ja sen sellasta.
Niin joo, lasten totarit...pojalla käytös 9 ja tytöllä 10. Moon ylpee =)
Aamulla oli saatanan kipeä pää...nyt mittasin lämmön ja 37.3...toivottavasti ei nouse kun ei jaksais helteellä olla kipeä.
...mutta pakko vielä kirjoittaa tämä. Tein naamakirjassa testin mitä suhdetyyppiä olen..."Kunnes kuolema meidät erottaa"
Yleensähän mun jutut päättyy siihen että toinen ei halua sitoutua...sitten ei itseäkään enää huvita. Mieluummin sitä on sitten vapaalla jalalla kuin roikkuu jossain ja toivoo...kun mä en halua kävellä sen ohi jonka kanssa mä olisin elämän loppuun asti. Kyllä haluan sitoutua jos toinenkin haluaa...sen mä tiedän sydämessäni. Koska kyllä mun sydämessä on paljon sitä annettavaa rakkautta...pitää vaan löytää sellainen joka osaa arvostaa sitä.
Aikoinaan Firestartter13 blogissa luki "ja mä kiitän kaikkia mun faneja"...jätkä oli noussut huomiota saaneiden listalla kun oli keksinyt sen loan heiton...heh...
Mutta nyt mä voisin lainata ja sanoa saman...jä mä kiitän kaikkia mun faneja *kielari*
Ja vielä pitäisi jaksaa olla töissä 12 päivää...sitten mä painun lomalle ja oon siellä kuukauden. Jaksa näitä aikaisia aamuja...
