Runosuolesta

...nyt kotona ihan issekseni. Ainoa vaan että mun kissa on satuttanut etutassunsa eikä pysty sitä käyttämään joten huomenna eläinlääkäriin.

Aina kun mä näen tuon raasun pomppivan kolmella tassulla niin mua alkaa itkettämään...

Nyt kun mulla on toimivat kajarit koneessa kiinni, niin olen aika tykästynyt youtubeen...olen kuunnellut Janis Joplinia kyyneleet silmissä, nauranut Vintiöiden vanhoille jaksoille...ja mikä muuten parasta ylipäätään...alan kyllästyä keskusteluihin eikä jaksa siellä roikkua. Tänäänkin pidin koneen tarkoituksella kiinni ja pelailin sitten seurapelejä lasten kanssa...

Je ensiviikolla tulee hyvä ystäväni Tampereelta poikansa kanssa joten saavat leikkiseuraa toisistaan...viikonlopun olenkin sitten omillani kun lapset lähtevät pariksi päiväksi Jyväskylään.

Ja nyt muuten haisen valkosipulilta...

Tässä riimitys suoraan mun sielusta, tältä musta tuntuu.

Moon aika kiltti, en osaa kunnolla suutani piestä
en räpätä vessan kansistä ja haluan miellyttää miestä
mä oon hyvää seuraa ja mun kanssa saa nauraa
kertoilen juttuja hassuja ja osaan antaa omaa rauhaa
mutta on mulla jotain vikana, kasvatan toisen miehen lapsia
ja siks olen tuomittu olemaan vain seuraa mukavaa
ja kun en muutenkaan ole perinteistä vaimotyyppiä
jokainen päivä on erilainen ja se alkaa miestä nyppiä
se ottaa mieluummin pirttihirmun joka ei anna
ei mitään ylimääräisiä rääpäleitä selässä kanna
jolla on hyvät paperit ja voi ylpeillä sukujuhlissa
taluttaa toista siellä kuin markkinoilla hevosta
ja sitten taputellaan selkään että oot löytänyt hyvän naisen
vaikka tyytyykin vaan puolikkaaseen eikä kokonaiseen
kun mä voisin taas antaa kaiken muun
auringon tähdet ja kuun
mutta en nostaa statusarvoa
tehdä miehestä muiden silmissä parempaa
ja ne muutenkin haluaa päästä helpolla
kun niin vaikeaa puhua tunteistaan

No ollaan sitten seuraa mukavaa
on aika luopua toivosta
sillä mun yksinhuoltajan sydämeni on särkynyt liian monta kertaa
kun miehet puhuu paskaa eikä seiso sanojensa takana sen vertaa
että pystyisivät katsomaan peiliin
ja sitähän se suhde on, eikö niin
peili

En sitten uskalla unelmoida enää mistään
niin ei tarvitse pettyä ja surra taas pitkään

...ole ollut kovin syvällinen. Ajattelin tyhmentää itseni ja vaan riekkua...niin ylikierroksilla on mun pää käynyt vajaan vuoden että nyt keskityn ihan vaan siihen riekkumiseen.

Pitäisi juoda enemmän.

Ei muuta tällä erää. Ajattelin etten ajattelisi mitään sen syvällisempää tänään.

Tänään oli ihan hyvä olla...kunnes tulin ajatelleeksi sitä asiaa että miten sitä tavallaan ei usko ihmissuhteisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa...kyllä mä hauskaa osaan pitää ja mikäs siinä, rempseä likka...mutta toisaalta olen aika surullinen sen vuoksi että tunnen miten mun sisältä on särkynyt jotain pysyvästi. Vaikka voin hyvin ja niin pois päin, en mä mitenkään kärsi tai mua ahdista...mutta jos joskus eksyisin jonkun kanssa yhteen, se ahdistus tulisi ja kärsimykset päälle.

Eli nyt mulle tuli sitten pikkasen surku sen takia että voin ihan hyvin kun mulla ei ole mistään parisuhteista stressiä, ihan kuin itkisi menetetyn illuusion perään. Vaikka mä haluaisin rakkautta yli kaiken, en pidä itseäni juurikaan rakkauden arvoisena tai kyvykkäänä mihinkään tasapainoiseen suhteeseen. En voisi ikinä vaatia keneltäkään niin paljon mitä oikeasti tarvitsisin, mun sisällä oleva tyhjyys huutaa niin kauheasti jos se saa pikkasenkin tarttumapintaa jostain, joten sen vuoksi en sitten voi tarttua...leijua vaan hiukkasena hiukkasten joukossa. Mä en pelkää jos en ole niiden asioiden kanssa tekemisissä mitkä aiheuttaa sitä pelkoa...enemmän mä varmaan olen terapian tarpeessa kuin suhteen.

Eikä tämän tosiasian tiedostaminen ole niin kivaa...mutta tiedostan silti kun ne pulpahtelevat pintaan, pohdiskellaan sitten.
Rehellinen itselle, rehellinen muille.

Tahdotko naisen pullantuoksuisen
kodinhengettären suloisen
joka kiitokseksi palveluistaan
haluu timanttisen sormuksen
ostaa jääkaappiin kaljaa
ja tukee sun miehuutta
ei kyseenalaista
sanoo mitä tahdot sen sanovan
eikä kysele liikoja
pönkittää sun itsetuntoa

No darling
sellainen en ole mä
mun rinnassa
sydän liian kiihkeä
ja tahdon tietää vastaukset kysymyksiin
käännän jokaisen kiven
sukellan aina syvyyksiin
enkä mä sieltä aina helmiä kanna
tukea tarviin itsekin
en pelkästään sitä anna
mun elämä ei koostu tehdyistä suunnitelmista
vaan impulsseista
jotka ovat yllätys itsellenikin
ja niin haluan sen olevankin

Oon levoton
ei musta vaimoksi oo
mutta kiitollinen hyvistä hetkistä
yllätyksellisistä retkistä
ja kaikki mikä ei pysy paikallaan
mua eniten kiinnostaa
laatikot vain rajaa

Mä tulin tänne löytämään itseni
vierellä voin hetken olla
mutta sitten taas
pakko päästä kulkemaan

Oli aivan mahtava miitti...sade ei haitannut kun tunnelma oli hyvä.

Sitten kävin penkomassa pusikkoa ja löysin sieltä munan. Se oli selvinnyt ehjänä ilmalennosta.

Että en mä mitään sellaista tarkoittanut. Ja mitä vittuu se teille nyt kuuluu muutenkaan xD

Lapset lähti Mikkeliin, kävin saunassa ja rentoudun...mukavaa olla ihan itsekseen, luxusta.

En se elämä muutenkin ihmeellistä...yhteys muihin ihmisiin siis merkkaa mulle enemmän kuin mikään muu, se saa olon tuntemaan hyväksi ja täydemmäksi. Kuuntelutin lisäksi tänään töissä mun itsetehtyä musiikkia muilla ja hyvää palautetta sain...kyllä se hiveli. Oikeastaan kannustaa jatkamaan...täytyy myöntää että mulla ovat musajutut jääneet, kun yksin on aika vaikea inspiroitua mistään.

Olen lisäksi miettinyt että jos...siis JOS olen joskus valmis johonkin vakavaan ihmissuhteeseen, sen pitäisi olla varmaan sellainen missä itsekin saisin tukea omille jutuilleni. Toinen olisi inspiroiva muusa...aika paljon on pääpaino ollut siinä että mun tehtävä olisi jotenkin olla toisen emolevylle asennettava apuohjelma, mutta sitten sitä on tavallaan hukannut itseään. Mutta entäs jos kerrankin uskaltaisin ihan röyhkeästi loistaa? Jos miehellä on terve itsetunto, se kestäisi sen ja lyttäämisen sijaan kannustaisi.

Sellaisia kannustavia ystäviä olen jo löytänyt...siinäkin mulla oli ennen kasata itselleni sellaista pelastettavien armeijaa vaikka olin itse vielä enemmän hukassa. Sehän parhautta olisi jos kukaan ei kantaisi ketään, vaan tarpeen tullen voisivat nojautua toisiinsa.

niin paljon voimaa muista ihmisistä ja yleensäkin avoimesta kommunikaatiosta. Sitä on viime päivinä ollut.

Tänäänkin perehdytin niiiiin mukava ja avarakatseisen tytön mun hommiin että mukava lähteä lomille...toisaalta olisi ollut mukava olla samaan aikaakin töissä, meillä oli niin filosofiset keskustelut ja tunsin itsekin olevani vapaa puhumaan mistä vaan ja mitä vaan...tai no, kyllähän mä yleensä aina puhun, mutta eri asia on se kannattaako *virn*