Runosuolesta

Hän näki asiat mahdollisuuksina tai voitettavina haasteina. Sitten hän kohtasi pessimistin, joka näki asiat esteinä. Positiivista ihmistä alkoi vituttamaan toisen nillitys ja hänestäkin tuli negatiivinen...mutta koska positiivinen oli kuitenkin luonnostaan, taas jotenkin alkoi näkemään asiat parempina...kunnes taas toinen alkoi nillittämään ja alkoi vituttamaan. Kuitenkin he olivat tekemissä toistensa kanssa koska positiivista säälitti toisen yksinäisyys ja pessimisti halusi seksiä. Sitten tuli Barbababa ja Barbamama ja he näyttivät mitä on kun taipuu katkeamatta.

Juttelin hyvän ystäväni kanssa joka oli jutellut toisen kanssa ja siinä tuli esille se että kyky tuntea empatiaa ajaa tavallaan vääriin suhteisiin...mielenkiintoinen näkökanta ja tunnistan sitä kuviota itsessänikin. Löytyy munkin parisuhdehistoriastani väkivaltaa, päihdeongelmaa, läheisriippuvuuskuviota...mutta toisaalta sitä löytyy mun lapsuudestanikin, olen lähtöisin rikkinäisestä kodista. Mitä enemmän olen tunnistanut näitä kuvioita itsessäni , sen lyhempään mun suhteet ovat kestäneet, koska vedän puoleeni kyllä rikkinäisistä lähtökohdista olevia, mutta enää en koe niitä käyttäytymismalleja automaattisina. Suurimmalle osalle tietty opittu ja totuttu käyttäytymismalli tuottaa turvaa, vaikka se olisi haitallinenkin niin itselleen kuin muille.

Olen säälinyt, halunnut ymmärtää ja auttaa ja ehkä vähän pelastaakin...kyllä mä sen myönnän. Sitä vaan sitten miettii että sekoitanko mä säälin ja myötätunnon ihastumiseksi ja rakastumiseksi ja tuleeko torjuneeksi sellaisia ihmisiä jotka voisivat tarpeen tullen ottaa minutkin syliin ja sanoa että olet turvassa...täytyy kyllä sanoa että aika paljon se energia on mennyt toisen ympärillä pyörimiseen vaikka itsekin kaipaisi jotain.

Ja nyt tosiaan puhun koko parisuhdehistoriastani, en välttämättä mistään viimeisistä tutustumisista.
Niin ja palatakseni siihen että onko tullut torjuneeksi niitä oikeita joihin en ole ehkä kiintynyt kun heissä ei ole mitään pelastettavaa...aika pelottava ajatus mitä pitäisi kyllä jokaisen rikkinäisistä olosuhteista olevan miettiä. Taustalleen ei voi mitään, sen minäkin olen hyväksynyt, mutta haaveena onkin ollut löytää sellainen joka on myös samanlaisista olosuhteista, mutta kykenee kyseenalaistamaan jopa omat käyttäytymismallinsa ilman että defenssit nousevat pystyyn. Sellainen samanlainen kuin minä, joka kokee turvaa enemmän asioiden jakamisesta ja samalla puolella olemisesta, kuin siitä että itsekkäästi pitää kiinni opitusta, vaikka se ei ole ennenkään mihinkään hyvään vienyt.

Pitäis olla sellainen joka uskoo siihen että kaikki järjestyy...se olisi mullekin sitä suurinta turvaa.

Aika hienoa huomata että mulla on oikeastaan kaikki aika hyvin. Nuorempana olin aika epävakaa, mutta mua pukee ikääntyminen...sitä jotenkin seestyy ja rauhoittuu, mikään ei tunnu niin musertavalta ja osaa katsoa asioita monesta näkökulmasta. Toki vieläkin olen aika tunteellinen, mutta ei mulla enää mitään isoja ongelmia ole ollut kohta viiteen vuoteen, siis sellaisia jotka tuntuisivat ylitsepääsemättömiltä. Aika hyvin moninkertaiselta itsarikandinaatilta...

Oppinut jollain tavalla luottamaan elämään. Lisäksi olen viimeaikoina tehnyt itseäni selkiyttäviä päätöksiä, kuten se etten päätä mitään vaan katson mitä se elämä mulle heittää ja sopeudutaan sitten siihen.

Mutta mulla on paljon annettavaa muille.

...tää hetki on tässä ja nöyränä elämälle.

hyvä suunta, hyvä suunta, siivonnut mun sisäistä työpöytää ja laitellut palikoita oikeista rei´istä...olipas tuo reikä vaikeaa vääntää tuohon muotoon että piti ihan joku heitto pistää siihen väliin.

Ristiriitainen olo...toisaalta kokemusten myötä en oikein usko siihen että mun suhteet voisi kestää, toisaalta taas ajattelen että jos mä löytäisin sellaisen sopivan, se kestäisi ikuisesti.

Mulla on kaksi linjaa myös sen miehen suhteen...toisaalta olisi hyvä jos hän olisi itseäni useamman vuoden vanhempi ja kokeneempi, hänellä olisi lapsia ja biletysvuodet takana päin, haluaisi sitoutua ja tykästyisi mun lapsiin jotka ovat mun elämäni suurimmat rakkaudet. Hän olisi avarakatseinen ja sen sijaan kuin häntä ahdistaisi mun luonnonlapsinen energia ja poukkoilu, hän saisi siitä itsekin virtaa ja kestäisi sen että että jokainen päivä on erilainen.

Toisaalta ei haittaisi vaikka mies olisikin nuorempi...kunhan taas jälleen kerran, hyväksyisi mun lapset...en pääse bilettämään joka viikonloppu enkä sitä edes halua...musta on ihan mukava tehdä yhdessä kävelyretkiä ja leipoa pullaa ja passata, katsoa leffaa sun muuta. Rakastan mun lapsiani eikä mua kiinnostaisi sellainen suhde että toinen haluaisi omia mut...mun kotonakin pitäisi viettää aikaa jossa pyörii ne vieraan miehen lapset ilman että rintaa alkaa puristamaan. Mulle on tärkeää olla hyvä äiti lapsilleni.

Mitä ominaisuuksia mä toivoisin? Ainakin suurin fantasiani olisi se että toinen olisi rohkea sanomaan mitä ajattelee, ja se ajatusmaailma perustuisi enemmän rakentavuuteen kuin vikojen etsimiseen. Sen miehen pitäisi osata sanoa mulle suoraan että nyt nainen puhut paskaa mutta silti tykkään...ja silloin kun puhun totta ja oivallan jotain (sekin ihme saattaa joskus tapahtua) hänellä ei iskisi heti defenssit vastaan ja kokisi sen olevan jonkinlaista valtapeliä...en mä jaksa enää lähteä lyttäämään omaa minuuttani tukeakseni toista, vaan haluaisin jotenkin että kumpikin seisoisi omilla jaloillaan mutta kykenisi kuitenkin heikolla hetkellä nojautumaan.

Ja viriili pitäisi tietysti olla...olen eroottinen romantikko ja laitan aika paljon painoa sille fyysiselle viehättävyydelle...en tarkoita tässä pelkästään ulkoisia ominaisuuksia vaan koen että aivot ovat suurin sukupuolielin. Eroottisesti parhaimmillani olen silloin kun mulla on itseni ja toisen lupa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan...henkinen sielullinen yhteys. Mitä vapaammin voin olla suhteessa oma itseni, sitä kiitollisempi mä olen...siis aika varmasti saa pimppiä jos kohtelee hyvin. Jos ei kohtele...ei se mitään, puhutaan asia selväksi ja sitten sen jälkeen kuksitaan eri asennoissa kuin pienet elukat...tai kietoudutaan toisiimme että rakas...kiitos kun olet olemassa.

Olen aika sanavalmis...muodostan ajatukset nopeasti verbaaliseen muotoon ja olisi hyvä jos toinenkin siihen pystyisi. Olisi ihanaa sanoa toiselle että sä olet oikeassa...koska sanoisin varmasti. Mä käsitän Totuuden olevan jotenkin egojen yläpuolella ja vaikka itsekin olen välillä aika itsekeskeinen ja pikkumainen, sydän sanoo jees jos toinen on enemmän oikeassa...siitä mä tykkäisin. Olemisen vapaus.

Että näin.

Ei kukaan ystävä/tuleva ystävä haluais tulla tänään illalla mun luokse? Vois ottaa pari kaljaa samalla.

...sano mulle mitä vaan, oo mulle peili, opeta mua...

http://www.youtube.com/watch?v=jrlVDXjUfh8&feature=related

PJ Harvey rulaa

Tunnustan...mun nettilasku Welholle usein erääntyy koska maksupäivä on 30pvä kun mulla tulee palkka 16pvä...tiedän, maksut pitäisi hoitaa ajallaan, mutta usein mulla ei parin viikon jälkeen ole palkasta jäljellä mitään, etenkään nyt kun ruuan hintakin kallistui ja ollaan oltu lomalla...lomarahat tulevat vasta sitten kun palaan töihin.

Mun tilillä on 80e ja pelko siitä että netti menee kiinni...enkä löytänyt mistään laskua enkä tajunnut mihin olen sen hukannut...soitin sitten Welhoon. Nettilaskun lisäksi maksan digiboxin lyhennystä ja m-kanavapakettia...

Sanoin sitten että tiedän, olen tumpelo mutta mulla varmaan kohta menee netti kiinni ja olen kadottanut laskunkin, että saisiko niitä viitenumeroita...langan päässä oleva nainen antoi niitä numeroita...sitten kun varkain kysyin että ei varmaan enää tässä vaiheessa ole mahdollista siirtää eräpäivää kun olen ollut lomalla, lomarahat tulevat vasta 16pvä ja mulla jää tuon laskun jälkeen 7e jolla ostan viikon ruuat...nainen vastasi että kyllä pystyn sen laskun silloinkin maksamaan mutta sitä ei voi taata ettei nettiä suljettaisi...

Paniikki paniikki...sitten hokasin että pari vuotta sitten maksoin takausmaksun 100e ja kysyin että voiko sen käyttää...nainen otti asiasta selvää, vastasi jo heti puhelimeen että mulla on sulle iloisia uutisia ja samalla sanoi että hei, sulla on vanha tuo sopimus ja aika pieni 575 että haluaisitko samalla hinnalla vuoden ajan 2megasen...siitä eteenpäin se on pari euroa enemmän. Mä siihen että ilman muuta, tykkään katsella juutuuppia että sitten varmaan se kuva ei pikselöidy samalla tavalla...taisi nauraa mulle, mutta lämpimästi =)

Ja samalla sain tietää että on myös tullut käyttöön sellainen eräpäivä kuin 23...ihanaa, nyt eivät sitten eräänny...sitten käyn tekemässä pankin kanssa suoraveloitussopimuksen ettei enää tule näitä.

Mutta täytyy myöntää että siellä langan päässä oli ihana nainen <3 Ja jotenkin tuli hyvä mieli siitä koko puhelusta koska olen stressannut rahattomuuttani...nyt sitten ajattelin mennä viikonloppuna lasten kanssa Serenaan =)

...halauksen.