Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
...tatuoijalta. Kuun vaihteessa mun nilkassa lukee "ÄLÄ SÄRJE"
Ystäväni Johanna sitä aikoinaan ehdotti...sanoivat ettei siitä tule kovin hyvää ja vanha tatuointi näkyisi läpi, ehdottivat peittokuvioksi tribaalia...mutta ei, mä haluan että siinä lukee älä särje.
Ikävä Johannaa muuten...en ole hänestä kuullut mitään 8kk:teen, mutta se on nyt sellainen joka aina katoilee, eikä se ole haitannut..kun taon jälkeen taas näemme, ei jää keneltäkään huomaamatta että me tykätään toisistamme kovasti.
Mä vihaan tätä paikkaa, tänään sellainen olo. Sori vaan jos jotain haittaa, aina ei voi olla kiva ja symppis. Haista vittu.
Selailin keskusteluita enkä jaksanut kirjoittaa mitään mihinkään, taidan olla kyllästynyt. Ihme elämän korviketta...oikee olis kiva.
No, mietin vähän sitä profiilin poistamista, ehkä se olisi liioittelua. Tosin senkin teen jos jonain päivänä meen naimisiin ja musta tulee rouva, silloin en ainakaan ole täällä...perkele, mua oikeasti ärsyttää miten addiktoiva tämä palvelu on, koko kesäloma meni cityillessä ja sainko mä mun kirjaprojektia eteenpäin?
En...tää yhteisö on korvannut mulle sitä sulhasen puuttumista, jotenkin sitä ajattelee että jos olis hyvä suhde jossa olisi jo sitoutumisen mukanaan tuomaa turvaa (niin sen tuskankin sitten kestää) niin ei tarvitsis täällä olla niin paljon vuorovaikuttamassa. Toki tämä on ollut yksinhuoltajalle tärkeä kanava, mutta jotenkin mä toivon että vois elää enemmän oikeasti.
...poistaa profiili. Ei siksi että tuntuisi pahalta, vaan siksi että tuntuu hyvältä *hymy*
Mutta saas nyt nähdä...jos kymppitonnin takuttaisi noita viestejä, niin vois jonkinmoista taukoa täältä pitää, työt alkaa ja kaikkee.
Jee =)
Eilen olin kaverin ja lasten kanssa Korkeasaaressa...sen jälkeen mua väsytti ihan ihmeellisen paljon.
No olihan se ruumiinlämpö asteen enemmän kuin yleensä...vieläkin tuntuu sitä kuin olisi höyryjuna ajanut yli, keho ihmeen raskas.
No, eiköhän mee ohi =)
No joo oikeessa oot
mieluiten kahden kesken kun täällä asioita oikoo
mutta se ei ollut mun valinta
olisin kyllä halunnut puhua kunnolla
enkä mä taas ollut se joka ekana luovutti
kun jotain taas joku ahdisti
ja jos haluaa rakentaa jotain kestävää
ei pois työntäminen ole järkevää
ei voi vaatia keltään
että pitäisi sitä käytöstä sietää
kun toinen ei usko yhteiseen tarinaan
mutta silti mun pitäis roikkua lahkeessa
Ja oikeessa oot siinäkin että yhdessä pitäisi rakentaa se maa
johon juurensa juurruttaa
mutta se tarvitsee luottamusta
eikä asioiden välttelyä ja pakenemista
ja jos oikeesti tahdotaan toisen kanssa olla
on itsekästä vaatia että toisen polla
kestää hylkäämistä kerta toisensa jälkeen
en mä tätä jaksa, ei se käy järkeen
mä tarviin sellaisen miehen joka tietää mitä tahtoo
ja se tahtois mut, ei pikku rypyistä katoo
että kyllä sinäkin sen draaman osaat järjestää
eikä se ole mitään vakaata käytöstä
ehkä siinäkin sua pelottaa
heittäytyä tuntemattomaan
mutta samalla sä estät sen
koko tulevaisuuden
kun et itse usko meihin
särkyy mun sydän, uppoaa jäihin
Sinun mielestäsi on järkevää
olla paperilla jotain tärkeää
mutta et tajua yhtä juttua
kuorien alla pitää olla sisusta
ja siinä mä sun mieleen olen jäänyt
vaikka en ole hienoja kouluja käynyt
että pidän susta aidosti
vaikka muut kutsuukin sua oudoksi
en tavallinen minäkään
mutta en sietänyt sitä pätkääkään
että aloit turhista jänkkäämään
musta hetken tuntui etten ole mitään
pois ja lähelle ja pois ja lähelle
ja mä hermostun ja sanon että pois mene
yhtä paljon kuin sinäkin
pelkään minäkin
pitäis jomman kumman olla maa
johon juurensa juurruttaa
ja kyllä se syö luottamusta ja itsetuntoa
kun toinen sanoo ettei ole varma tästä jutusta
Silti mä jotain sinussa kaipaan
olen jumissa kun tiedän että jotain taikaa
oli siinä kun käveltiin käsikädessä rannalla
sä näytit mulle rantoja vieraita
ja sait puut syttymään
näytit hyvältä ja mä näin mielessäni kesähäät
ei mua katso muut niinkuin sinä
kuin näkisit mut enkelinä
joka lentää sun elämään
ja tekee siitä kevyempää
mutta sitten sä saatana taas ahdistut siitä
kun mun opinnot ja historia ei sulle riitä
olet päässäsi kuvitellut naisesi olevan muuta
ei sillä olis toisen miehen lapsia eikä kädessä luuta
Mutta mä en jaksa enää
en ole roikkuja ja haluan eteenpäin mennä
ja mua pelottaa ettei tää ole ohi vielä
kun ei jaksais itkeä taas sun perään
Kyllä mä silti oikeasti susta tykkään
raivon partaalle vaan mut ajatuksillasi lykkäät
ja piikki lihassa on sulle mun ylianalysointi
impulsiivisuus ja virtuaalinen liehakointi
pelkään että kahlitsisit mun sielun
koska luontoon mä enemmän kuulun
Ei tule tästä jutusta lasta
mutta tulee kyllä paskaa
ja se sattuu minuun ja sattuu sinuun
ja sattuu vittu puuhevosiin
...en ole sitten mikään roikkujanainen ollut koskaan. Jos ei musta pidä kiinni, en mä jaksa odotella, oon ihan kauheen kärsimättömäksi tullut, etenkin nyt kun on ollut mulla tätä aaltoilua taas ilmassa.
Kesyttämätön.
Kun ihmisten kanssa on tekemisissä, aika nopeasti tulee selville sellainen tietty opittu käyttäytymiskaava...koska itse taas koen muuttuvani joka hetki, sellaisten ihmisten kanssa mulla tulee vaikeuksia kun tiedän millaista käytöstä he minulta odottavat ja missä asioissa mun pitäisi joustaa ja jopa niin pitkälle että mitä mun pitäisi sanoa...mutta ei ihmiset silloin opi ja mäkin saattaisin miellyttämishaluissani nussia omaa minuuttani. Sillä tavalla olen aikuis-iässä ollut "älykäs" että aika nopeasti hoksaan mitä multa odotetaan ja tiedän miten pääsisi "helpoimmalla".
Mutta sori, mulle on tärkeämpää nykyisin kuunnella mun omaa sydäntä ja mieluiten kerään ympärilleni sellaisia ihmisiä jotka hyväksyvät mut sellaisenaan eivätkä yritä ohjata mua mieleisekseen. Se on väärin. Inhimillistä mutta väärin.
