Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
...mä liemeni keitän. Turha itkeä. Kunpa en pelkäisi...mä olen kuin mun kissa Uni...sen mä kesytin. Sillä kävi tuuri kun löysi mut...vielä kun mut kesytettäis sillä nyt on olo vähän hämmentynyt eikä siitä tule niin turvallinen olo.
Ajan kanssa joo. Niin juu, just just...hyvää joulua ja onnellisten kanojen munia.
Mun kissa Uni on paras <3 Se tietää että maailma on paha ja silti se rakastaa mua koska on oppinut luottamaan.
...lomaviikko. Vielä ensiviikko ja sitten töihin, siirryn kahteen vuoroon ja vaihdan kohdetta. Todennäköisesti. Jännää.
”Monen mielen nainen rakastelee miestä eräänä päivänä ja seuraavana toista miestä, hymyilee mielensä rikkinäiselle huumorille miten siittiöt tutustuvat toisiinsa hänen sisällään ja pohtivat maailmankaikkeuden kysymyksiä että mikä sillä Eevalla oikein meni pieleen, kun piti poimia se omena vaikka oli kielletty. Naisen vika. Ainahan se on.”
Marika lopettaa kirjoittamisen.
Pyykinpesukone on lopettanut linkouksensa ja hän tyhjentää koneen. Hän muistelee viimeyönä näkemäänsä unta siitä, miten oli entisellä anopillaan kylässä joka oli ostanut uuden pesukoneen ja kuivausrummun, asennuttanut ne keittiöön ja kun hän oli laittanut pyykit kuivaukseen, koko asunto oli täynnä lentelevää nukkaa, pölyä ja höyheniä.
”Outoja unia…ihan outoja unia, mutta kuivausrumpu olisi kiva”, hän ajattelee ja ripustaa pyykit kylpyammeen päällä oleville naruille. Tosin pari pitkää mekkoa hän ripustaa henkareihin, ei tule vyötärön kohdalle narun jälkeä.
”Monen mielen nainen on naiseudessaan vapaa.
Hän ei ole miehen astia, kylkiluu tai emolevylle asennettava lisä- tai apuohjelma, eikä hän lupaa kenellekään mitään niin ei ole mitään mitä rikkoa tai laiminlyödä.
Monen mielen nainen ei myöskään valehtele, mutta totuushan ei koskaan synny pelkästä mustasta ja valkoisesta…totuus on subjekti.
Hän tietää miten paljon miehet ovat jättäneet hänelle sanomatta tai sanoneet sellaista mitä ovat olettaneet hänen haluavan kuulla…mutta monen mielen nainen ei suoranaisesti pelaa…hän vain pyrkii ottamaan vastaan kaiken mahdollisen hyvän ja nauttimaan siitä niin kauan kuin se on mahdollista.
Monen mielen nainen osaa rakastaa, mutta se rakkaus on pirstaloitunut kokemusten myötä, se tunne on laajemmalla tasolla eikä se enää suoranaisesti suhtaudu yhteen kohteeseen joka ei kuitenkaan osaa arvostaa sitä…ei enää kovin herkästi ottaisi riskejä.
Hän ei enää mielellään odottaisi yhdeltä ihmiseltä suuria, mieluummin tyytyisi niihin hetkiin sillä omenan poimiminen ja siitä nauttiminen on paljon vaivattomampaa kuin kaivaa maahan kuoppa, istuttaa siihen siemen, odottaa että se alkaisi siitä kasvamaan ja jos ei ala, pitäisi heittää kuoppaan uusi siemen ja toivoa että se sentään alkaisi itää, kastella sitä jos taivas ei ole kyynelillään auttamassa, suojata taimi verkolla ettei jänikset ole jyrsimässä ja sitä omenaa pitäisi odottaa ja ehkä ihan turhaan.
Mutta tarkoittaisiko se sitä, että ottaisi sen omenan jonkun toisen puusta?
Ei.
Monen mielen nainen uskoo vapaaseen tahtoon, ei omistukseen.
Jos toinen haluaa antaa omenansa, voi sen syödä, mutta ei voi odottaa että niitä omenoita nyt tulee aina silloin kun hän haluaa.
Ei hänkään ole kenenkään puu, hän on universaali rakastajatar.”
Marika sulkee tietokoneensa turhautuminen ja epäusko takaraivossaan: ”Vittu mä mikään suuri ajattelija ole, olen vain sairaslomalla oleva Siwan kassa. Pitäisiköhän laittaa toinen koneellinen pyörimään?”
Marika ei koskaan tallenna sitä mitä hän kirjoittaa. Pitäisi ensin kai uskoa siihen että saisi jotain loppuun asti…
...päältä kaunis. Itse kun ottaa aika kirjaimellisesti asiat, törmännyt siihen monesti...siksi pitää maistaa kakkua ensin eikä tehdä mitään pintapuolisia oletuksia joita pitää suurena totuutena, ei positiivisia eikä negatiivisia.
Amelie teki muhun aikoinaan todella suuren vaikutuksen...ehkä senkin takia että koen itsekin omaavani aika vahvan päänsisäisen maailman.
Joo, mä olen pohjoinen versio...siihen päälle liimattuna lapsuus joka väkivaltaa ja päihdeongelmaa, kaksisuuntainen mielialahäiriö, korostettu seksuaalisuus ja lievä ylipaino...avot.
Väsyttää. Dorkaa ikävä, henkinen hajaannus päällä, tunnen itseni aika riittämättömäksi mutta silti rakastetuksi...mulla on ihania ystäviä ja lapset <3
Ja täytin 32v tänään klo 12.34
...on kivaa. Ou beibe, olen romuna.
...on vaan niin kivaa =)
On se Dorka mulle niin tärkiä...ollut tiistaista lähtien kylässä.
Ja sitten yks joka on mulle tärkiä ja josta mä tykkään ihan aikuisten oikeesti, mutta olen ollut epävarma että kelpaanko mä...no, mulla nyt muutenkin on ollut viimeisen vuoden aikana vaikeuksia sen asian kanssa sattuneista syistä.
Että nyt voi tykätä sitten kaikessa rauhassa <3
Jos en minä sinusta miestä saa
kuin pitää sylissä vaan hetken kerrallaan
niin kyllä se alkaa ottamaan aivoon
kun itse olis kohta valmis vaikka avioon
voisit minut vaikka paksuksi laittaa
ja meidän yhteiseen taloon karmit vaihtaa
ja sitten me istutettais omenapuu
ja syksyisin ois piirakkaa täynnä suu
kun mä itse sitä sulle leipoisin
rakkaudella emännän ottein
Että olis parempi jos vihdoinkin
alkaisit uskomaan että olen sopivin
erilaisuudet täydentävät toisiaan
ja palapelejähän me ollaan
kiikkustuolissa sua kuitenkin ärsyttää
kun päästit mut pois lentämään
voihan olla että sopiva olis joku muukin
mutta elämä on lyhyt ja kaatuu ne puutkin
mä olisin kuitenkin tässä
senkin ihana pönttöpää
