teille kaikille ihanille ihmisille joiden kanssa olen tänään jutellut <3 Kiitos että olette olemassa...kiitos.
Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
teille kaikille ihanille ihmisille joiden kanssa olen tänään jutellut <3 Kiitos että olette olemassa...kiitos.
Löysin niin sikamakeita vaatteita ja yhdet kengät...niitä sitten sovittelin ja mun tyttö sanoi:"Aiti...sä näytät aika keksikkäältä".
Keksikäs...he he =D
-Mä näin viime yönä unta että teippasin mun tissejä jotta ei tarvitsisi käyttää rintaliivejä. Muut ihastelivat että näyttäpäs ne näpsäköiltä.
-Kuvittelin juttelevani älykkäitä ja viisaita asioita työkaverille, mutta
olin kuitenkin hiljaa
-Kuvittelin päässäni miten kirjoitan eräälle ihmiselle sähköpostia
mun aivoituksista, mutta jätin sen tekemättä
-miettinyt missä vietän mun vapaa viikonloppuni kun lapset lähtevät
reissuun.
-oloni on lievästi jakomielitautinen...yksi osa innostunut, yksi toivonsa
menettänyt, yksi iloinen, yksi kiimassa, yksi surullinen, yksi järkevä, yksi hullu, yksi itsenäinen, yksi läheisriippuvainen, yksi jeesus-kompleksinen, yksi yksinäinen, yksi joka haluaisi halata puita ja yksi joka haluaisi olla yksin eristyksissä muista ihmisistä.
Lievästi???
-Töissä olin tehokas ja pesin miesten suihkut ja lattiakaivon. Hinkkasin
myös rappuset
-päättänyt olla oma suodattamaton itseni vaikka helpommin ihmiset
pysyisivät lähellä jos pelaisin pelejä. En osaa enkä tajua niitä,
en ole sillä tavalla älykäs.
-Eräs ystävä on Englannissa ja kauhean ikävä kun oon tottunut että se
soittaa mulle <3 Siinä on ihminen jonka tunnen hyvin läheiseksi.
-Ja niin pois päin.
ja tässä ei ole mitään
muuta kuin toivo ja pelko
eikä mitään konkreettista
niillä on valta
jos ei käsitellä
alta pois
annetaan tilaa
orvokeille
...mitään vitun asiaa. Mutta hyvää joulua ja onnellisten kanojen munia <3
Pingottunut nälkä
hormoonien ohjaus
vai pakkomielle
selkä kaarella
päästää voihkauksia
karkaavat varkain huulilta
hiusten latvoissa asti
työntöjen tunne
kun kahden elämä
yhdistetään samaan rytmiin
yhtyä niinkuin yhtyvät
5-20 miljoona paria
samaan aikaan
maailmojen laulu
kertoo intohimosta
naiminen on kaiken alku
(menee kylmään suihkuun yksin)
Olispa tavallinen ja osais projisoida nämä tuntemukset muihin että kato nyt totakii...mä vaan hymyilen, availen ovia mummoille, lallattelen, törmään puuhun ja nauran että oho.
Hintana nämä päivät jolloin tunnen että olen jotenkin viallinen. Se tässä on onneksi lohdullista että kun on jutellut muiden kanssa, nämä tuntemukset eivät ole niin uniikkeja ja ainutlaatuisia kuin sitä kuvittelisi. Vertaistukee, vertaistukee...puolin ja toisin =)
En jaksa tänään lähteä Tavastialle...riitelin (harvinainen tapahtuma) mun pojan kanssa siivousjutuista ja molemmilla paloi käämit...ja molemmille tuli heti sen jälkeen valtava itsensä syyllistys. Nyt ollaan sitten halittu ja juteltu että mikä johtaa mihinkin ja mitä niille pitäis tehdä.
Mutta mieluummin veisin lapset tänään lätäkölle uimaan kuin lähtisin sinne rokkikeikalle...sitten olisin kuitenkin huomennakin väsynyt.
Vielä viikko töitä, sitten alkaa loma. Ihan mukava juttu.
-Tänään olen puristellut vatsamakkaraa ja olen ylipäätään lievästi
suruinen että siitä saa niin tukevan otteen. Lomalla aloitan
Vogelin 7pvän paaston jolla lähtee kiloja. Sitten pitäis liikkua.
-Huomasin että haluni masturboida on lisääntynyt...olenkin ollut siinä
aika passiivinen viime kuukausina.
-Olen iloinen viikonlopusta. Huomenna pääsee tavastialle, jee.
-Iloinen siitäkin että tutustunut uusiin mukaviin ihmisiin. Surullinen
siitä että IRL-kaverit ovat jääneet yhtä ihanaa ystävää lukuunottamatta.
-En jaksa vastata teksteviesteihin, tuli keneltä tahansa.
-Ikävöin yhtä Johannaa, olisi kiva kuulla mitä hänelle kuuluu
-Oikeastaan aika tyytyväinen kuitenkin
Olipa kerran instant-ihminen. Hän halusi aina kaiken heti. Aamulla hän heräsi, ei painanut torkkuherätystä 20x (kuten allekirjoittanut) vaan oli heti valmiina uuteen päivään. Sitten painoi kahviautomaatin nappia cafe latte ja samalla kun hän hajosi molekyyleiksi teleportaatiolaitteessa matkalla kootakseen itsensä työpaikalla uudestaan, hän oli siemaissut kofeiinit sisuksiinsa. (Älä kysy miten, mä vain kirjoitan.)
Instant-ihmisen työ oli kelata ihmisten unelmia mahtavalla ajansiirtolaitteella, joka isoa isoa isoa summaa vastaan kelasi suoraan ihmiselle suoraan nenän eteen huippuhetket. Hän piti työstään, koska sai käyttää laitetta ilmaiseksi.
Mutta eräänä päivänä hän huomasi olevansa tyhjä. Oli saanut kaiken helposti...mutta ei enää, ei enää. Hän halusi opetella odottamaan.
Ja odotti ja odotti ja odotti tajuamatta että vastaus löytyy sisältä.
Sen pituinen keppihevonen.