Runosuolesta

Jotenkin virkeä olo. Jutelkaa mun kanssa.

Näin muutama yö sitten unta että olin menossa assariksi televisiosarjaan Salatut Elämät. Jossain koululuokassa harjoittelin sarjassa esiintyvien tyyppien kanssa reploja ja he olivat ystävällisiä, joskin hieman varautuneita.

Alkoivat sitten kamerat käymään, ja siinä näyttelin oman osuuteni, joka taisi sisältää peräti kaksi lyhyttä replaa. Ohjaaja ja se joka huolehti castingista, alkoivat sitten siinä hihkumaan että voi että kun sä olet todella lahjakas ja näyttävän näköinenkin (tästä kommentista olin vähän ihmeissäni, koska tunsin itseni lihavaksi...sitten ajattelin että toisaalta eivätpä muutkaan ole siinä sarjassa anorektisia malleja, kai he hakevat sitten ihmisen näköisiä) että meidän käsikirjoittajat kirjoittavat sulle nyt hieman isomman roolin. Mietin sitten että onkohan se niin keskeinen rooli, että mun kasvot ja nimi alkaa pyörimään ohjelman alussa. Mietin myös sitä että pitäisiköhän mun irtisanoutua mun nykyisestä työstäni joka on sairaalassa. Ja saisinkohan enemmän rahaa, voisin sitten ajaa ajokortin ja hankkia auton sekä isomman asunnon.

Että sellaisia unia =) Ihan vaan loppukommentiksi että en todellisuudessa juurikaan seuraa kyseistä ohjelmaa...mutta todentuntuinen se oli =)

Olen rakastunut...mä olenkin aina tykännyt karvaisista otuksista jotka eivät anna mun nukkua öisin. Ainoa vaan kun antaa pusun, en oikein innostu siitä...henki haisee pahalle ja mistä sen tietää vaikka äsken olisi nuollut persereikää.

Mutta Uni ja Prinsessa...mä silti rakastan teitä. Antakaa mun ensiyönä kuitenkin nukkua...nytkin on kello yli puolen yön ja juoksette pitkin seiniä.

"Kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa toisen näkökulmasta on perusedellytys keskustelun onnistumiselle. Äärimmäinen itsekeskeisyys (egosentrismi)voi estää kommunikaatiota. Itsekeskeinen ihminen olettaa, että muut näkevät asian samoin ja ajattelevat samoin kuin hän. Jos toinen keskustelijoista taas osaa hyvin asettua toisen asemaan, se voi kompensoida ja keskustelu voi kaikesta huolimatta onnistua kohtalaisen hyvin."
(Näkökulman vaihtamisen taito: Antti S.Mattila)

Olisi kyllä mukavempaa jos ihmiset kommunikoisivat sosiosentrisemmin...olisi huomattavasti vähemmän ihmisten välisiä ristiriitoja, jos opittaisiin laajemminkin näkemään asia myös toisen vinkkelistä, sen sijaan että puolustetaan sitä omaa tapaa ainoana ja oikeana.

Mun hyvälle ystävälle kävi sellainen juttu, että törmäsi paskanjauhajaan, joka kyllä puhui isoja asioita, mutta taisi olla monta muutakin sellaista kierroksessa joille jauhaa sitä paskaa myös. Aika sääli, koska mun ystävä on järkinaisia jolla kuitenkin on iso sydän.

No, sellainen fiksu sydämellinen välitön ja ihanan rempseä rehti nainen ei kusipäälle sovikaan...parempi että löytää sitten kaltaisensa.

Olisin toivonut hänelle silti että olisi löytänyt taas muutakin kuin paskapään, joita tuntuu olevan jokainen mitä hänen eteensä sattuu. Joko suurin osa miehistä on paskaa puhuvia ohariolleja, tai sitten kaverilla on vaan paska tsäkä. Siinä vaan on se, että jos törmää kokoajan pelkkiin kermankuorijoihin, sitä voi alkaa luulla ettei miessukupuolesta muita löydykään...voi sokeutua niille kultajyville.

Heikkoudessaan vahva

-tunnistaa omat rajoitteensa ja hyväksyy ne

-ymmärtää että kaikilla meillä on omia pikku bugeja

-paheet ovat renkiä, ei isäntiä

-ratkaisukeskeinen

-realistinen

Vahvuudessaan heikko

-kieltää rajoittensa

-saattaa vaatia enemmän muilta kuin itseltään

-pahe on isäntä

-eskapistinen

-luo illuusioita vahvasta identiteetistä

-herkkä defensseille

Ps. Moon sekamuoto. Matkalla vasta.

Näin unta siitä että mun hammas vuosi verta ja että raskaustesti näytti plussaa ja hoin vaan että ei näin, ei näin, mieluummin tilaustyönä kuin vahinkona.

Hassuja unia. Aamupalaksi söin piparia. En tarkoita nyt mitään tyttöjen välisiä juttuja.

Joulun toivotuksia kaikille niille joiden kanssa olen tai tulen olemaan tekemisissä. Kaikkea hyvää <3

Katselin sinkkuelämä-sarjaa joka on vähän joo...mutta tätä jaksoa kun vilkuilin, mä itkin. Jokainen löysi rakkauden jostain...hitsi, tuntuu ihan hoopolta. Ripsaritkin levähti.

Aika jännä kun olen yleensä ulkoisesti aika välitön hömpänpömppä, lasten joulujuhlassa mä tunsin itseni vähän poikkeavaksi.