Firman virkistyspäivän jäljiltä...

Lainatakseni kolleegaani virkistäytymisen osalta: Me ollaan hävitty tää peli.

Mistä se johtuu, että nykypäivänä virkistäytyminen on synonyymi ryyppäämiselle? Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei ole yhtään virkeämpi olo kuin sen päivän aamulla. Nukuin liian vähän, vaikka krapulaa ei ole olen sen verran perillä kroppani suorituskyvystä että parikin tuoppia tuottaa seuraavalle päivälle sen verran tehojen laskua että huomaan sen, virkistävä seurapeli oli tänä vuonna jenkkifutdista ilman suojia jonka seurauksena polvien, kaulan ja ranteiden välistä tuskin löytyy enää huomena yhtään väriltään normaaliksi itselleni tulkitsemaa ihoa. Se on perin mielenkiintoista miten hyvin sormenjäljet näkee ihostaan. Niin, ja nenään sattuu vaikka kukaan ei tapellutkaan. Nenä vs Kyynärpää 0-1. Pakko muuten nostaa hattua jätkille. Omani oli vammoista sieltä lievemmästä päästä ja lähes kaikki osumat menivät alle minuutin keräilyllä tai "ootsä kunnossa" "ei tuu verta"-dialogeilla historiaan. Ei se valittaminen auttanut talvisodassakaan, perkele.

Fantastista tässä on kuitenkin se, että mieli on virkeä. Uskomatonta, mutta totta. Vaikka fysiikka kärsi, mieli virkistyi vähintään samalla mitalla. Seitinohut ranskalaistyyppinen päällä ja MIESTEN urheilua. Väsymyksen takia asiakaspalvelupatterit on hiukan lopussa joten voi olla että tyhmiin kysymyksiin tulee tyhmiä vastauksia, mutta muuten ei vituta mikään. Naispuolisten kavereiden kiukuttelutkin ainoastaan naurattaa vaikka normaalisti koen niistä lähinnä lievää tylsistymistä.

Pitää vissiin alkaa harrastamaan jotain kontaktiurheilua jotta pääsee kilpailemaan. Pää näyttäisi päästävän stressiä vapaaksi paremmin kun skabaa fyysisessä lajissa toisia ihmisiä vastaan.

Joka tapauksessa, hienoa oli.