Kesän pimeys

Sampopankin x-työntekijä on Uutistoimisto Olakrezin mukaan pieraissut viikonloppuna erään suuren supermarketin hissitiloissa. Ambulanssimiehien mukaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Sampopankilla on viime aikoina ollut lukuisia ongelmia tietoliikenneyhteyksiensä kanssa. Nyt soppaan heitettiin siis hissiongelmat.

Uutistoimista Olakrez jää kiivaana odottamaan jatkoa Sampopankin ongelmiin, jotta pääsisi kääntelemään veistä haavassa ja haavaa veitsessä ja sirottelemaan siihen vihreää Tabascoa ja lyömään lyötyä Olan takaa.

Hedelmäliha
lasin pohjalla mieleen
sinut palauttaa.

Suurta luksusta,
ajatukset kehräävät
aivon pankolla.

Lusikan tungit
kahviini yllättäen.
Mietin eroja.

Olet semmoinen
joka saa sanomaan ah.
Tuntuu paljolta.

Leijani onkin
liian monimutkainen.
Päästä naruista.

Voiko välittää
itsestään? Tätä tuumin
matkan luoksesi.

Heittelen noppaa
muurahaisten keskellä.
En tiedä miksi.

Yksi jumalan
huippupiirre: rahalla
ostamattomuus.

Kondomikääreen
repale saattaa näyttää
eteen ja taakse.

Kumarrun hiukan
linja-auton istuimen
nojan alitse,
erotan naisen niskan
ihoa murun verran .

Bussipysäkin
siimeksessä graffiti
kuin haikun alku.

Että olisi
ihminen näyttää kaikki
mihin kyetä.

Varmaan yleistä
kostaa toiselle jotain
mistä ei tiedä.

Rakastan olla
sateisen aamun ainut
vain t-paidassa.

Lokit liukuvat
kuin unohdus kostean
terassin pintaa.

Nyt riittäisi jo
maailma sellaisenaan.
Jotenkin vaan päin.

Torin keskellä
huomioni kiinnittää
vain Geisha-kääre.

Mietin runoutta,
kierrän lammen kuvetta.
Vyö katsoo vettä.

Pieni laituri.
Ei koskaan yhtä pieni
järvi sen alla.

Monesti otan
menestyäkseni, en
voi sille mitään.

Taskulamppujen
keilat heilahtelevat
kun runo päättyy.

Elokuvissa
terapeutiltakin voi
löytyä sydän.

Kuravetesi
ennen, jälkeen; samppanjaa
- saatanan kusta.

Mietin erästä elokuvaa. Jos odottaa 4 tähden elokuvaa, ja se onkin 3 tähden, se tuntuu 2 tähden elokuvalta. Sama on suhteissa, kun kaikki on ohi. Ensin toista on hehkuttanut sydämessään vaikka miten, sitten kun tajuaa millainen se onkin, niin kompensaationa, tiedostamattaan, alkaa esim inhota sitä. Näin homma tasoittuu.

Suihkussa mietin tuota, kuten edellistäkin haikua. Siinä mietin myös elokuvaa. Tavallisia ihmisiä. Mietin myös Good Will Huntingia. Näissä on harvinaisen hyvät terapeutit.

Taskulamppu-haiku kertoo siitä kun mietin bussissa, kun näin 2 tyttöä (tuskin paljoa yli 16 ainakaan) ajelemassa skootterilla. En päässyt 5 tavua pitemmälle. Monesti haiku tulee itsestään 17 tavuun, joskus 2 ekaa riviä itsestään, sitten pitää keksiä vielä 5 tavua jostain. Sitten sovittelet eri sanoja runon loppuun. Ja ne antavat valokeilansa runon alulle, ja runon alku niille sanoille. Pitää katsoa molempiin suuntiin, katsoa käykö se. Valitut sanat vaikuttavat taakse päin. Edellä olevat sanat vaikuttavat jäljessä tuleviin. Mietin myös että runon lukeminen on kuin olisi kellarissa taskulampun kanssa, etsii ulospääsyä, tai etsii mitä siellä kellarissa edes on. Ja samoin runon tekijä etsii runon lukijaa. Toisaalta ajattelin myös että tuo haiku kertoo ihmisen (etenkin runoilijan) kuolemasta. Jälkeen päin hänen elämäänsä tutkitaan ja ronkitaan. Tai nostetaan hetkeksi valokeilaan. Jne jne. Paljon muutakin ajattelin.

Monesti otan -haiku tuli siitä kun sanomalehdessä oli joku jännä lauserakenne tyyliin "Koiranruokaputiikki ei ole ottanut menestyäkseen". Jos sanotaan että "ei menesty" niin ei tiedä tarkoitetaanko nykyhetkeä, nykyhetkeä+tulevaa, nykyhetkeä+edellistä 2 vuotta, vai mitä. Mutta "ei ole ottanut menestyäkseen" eikös tarkoitakin kaikkea alkuhetkestä nykyhetkeen. Istuin bussipysäkillä vartin miettien miten saisin lisämerkityksen tuohon sanontaan. Nythän tuon voi lukea myös niin että "otan alkoholia jotta menestyisin naisten parissa paremmin, en mahda sille mitään että näin vaan pitää tehdä" tms.

Pieni laituri kertoo siitä että haiku on pieni, kuten laituritkin, mutta järvi on iso. Ensin meinasin tehdä jotenkin että "Pieni laituri/ voi olla lähtöpiste/ Antarktikselle". Kuka sitten haluaa lähteä uimaan ja sukeltelemaan ja syventymään ja uppoamaan siihen mitä siinä järvessä on.

Mietin runoutta.. Siinä vesi tarkoittaako sadetta, lammen pintaa, kyyneliä. Siitä haikusta voisin jauhaa vaikka tunnin putkeen mutta en nyt kehtaa.

Geisha-kääre-haiku.. Laskin pyöriä Anttilan seinällä, koska halusin selvittää miten iso osa pyöristä on Jopoja. 89:äs oli. Vaaleanpunainen. Otin kuvan. Sen takapyörän alla oli lottokuponki (siis se mikä täytetään, ei se kuitti). Eikös ne ruudukot ole vaaleanpunaisia..? No torin keskellä satuin sitten huomaamaan Geisha-kääreen. Sekin siis vaaleanpunainen. Paljon siis mukavia sattumia. Toisaalta ei haikussa ole mitään polkupyöristä tai tilastoista tai lotoista. Mutta se oli mukava hetki. Pyörästä on kuva ja suklaakääreestä haiku.

No, tossa jotain tulkintoja ja taustatietoja.

[277]
{123}

Tajusin pari viikkoa sitten että aika moneen Seiskan ja iltalehtien lempinaiseen minulla on joku yhteys.

1. Janina Frostell - treffasin aviomiehensä serkun kerran Cityn kautta.
2. Martina Aitolehti - olin kerran jatkoilla serkkunsa luona.
3. Janita Janatuinen - kaverin serkun vaimo.
4. Johanna Tukiainen - tapasin kerran erästä tanssiryhmänsä entistä jäsentä muutaman kerran valokuvauksen merkeissä.

Jännää se että Janita Janatuinen oli joskus (2002-2003) yhtä kuuma nimi kuin Johanna Tukiainen nyt. Mutta kun Hymyssä ja muualla on ollut kuvia ja juttuja että nyt on hankittu Suomen isoimmat silikonit, ja sitten kun tulee vuoden tauko juttuihin, niin... Ei nykyään ainakaan juuri kukaan nainen tiedä että kuka ihmeen Janita Janatuinen.

Ja mitä kuuluu Sanna Suutarille tai Satu Lapille?

Marika Fingeroosiin minulla ei ole mitään yhteyttä.

Kysymys tämän merkinnän lukijoille: muistatko Johanna Viben?

Aina sama maalaus, aina samalla seinällä,
aina ihan se sama, sillä samalla seinällä,
tai jos värit haalistuukin ja kangas kupristuu,
niin sen verran hitaanlaisesti
ettei sitä voisi mitenkään huomata.
Ja ne samat kehykset.
Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta kanavilta,
tismalleen samoina aikoina, ei muutoksia,
ja aina samat elokuvat, tai ehkä joskus eri,
mutta samat juonet, lähes tyystin samat dialogit,
pienoisin näyttelijävariaatioin.
Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
huoneet samat katto sama lattia sama,
ovet ja ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja.
Kappale se sama soimassa joka kerta, aina
samasta radiosta, samalla volyymillä,
samalla lailla seinistä kaikuen hievahduksen,
se yksi ja sama levytys, enintään joskus uusi viiru levyn pinnalla,
tai sitten muuten vaan satunnainen rapsahdus.
Samoja nuotteja samoihin korviin jotka kokisi ne samoin,
nyt kuin silloin.
Aina samat säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta välillä,
mutta samoihin kohtiin, samalta kuulostaen kuin muulloinkin.
Aina samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita,
lautaset samat, lautanen sama.
Se sama vuodenaika, sama planeetta,
sama kohta sitä planeettaa,
sama suunta,
ja sama tai vain huonompi vauhti kulloinkin.
Tai jos ei aivan noin niin
se että siltä
ainakin tuntuisi.

--

Tuo on vähän niinkuin minun versio eräästä lempisitaatistani:

rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
- CMX: Ei koskaan

Kerrostaloidylli

Pikkulapsen kirkunaa
iltakahdeksalta.
Kuvittelen unenpöpperössä
sen tulevan puskista,
kun se tajuaa kuolevansa.
Rentoudun lisää,
luomieni sisällä
alkaa Hitler pelata
pasianssia huvilan kuistilla.
Kohta unelmointini tantereen läpi vyöryy
erilaisia moottorisahamalleja pilvin pimein.
Alan hiljaa hyväillä itseäni hyväilemistäni.

--

Kusta itseään silmiin ja todeta että sataapa kovaa

Minulla se on.
Totaalinen kyky ruikeksia kuseskella itseään silmään.
Se jos mikä on liiallisen romantikismiikan peruspilareita.
Sitä olen minä tullut harjoittaneeksi
tässä kevään mitassa
mitä mielettömimmässä määräsuhteissa.
Täytäntöönpantavaksi minut on laitettava häpeäpaaluporstuaan
oman sieluni pelitantereilla.
Mitä vittua oikein menin ajattelemaan
kun tulin ajatelleeksi kauniita asioita
si.. ei, enää en mainitse si, ei,
en.

Tein sen jotta minusta tuntuisi pahalta.
Tein sen alitajuisesti.
Tein sen jotta minulla olisi niin paha olo.
tein sen koska rakastan tätä.
Minä tein sen jotta ahdistaisi.
Tein sen sinulle.
Tein sen että minulla olisi niin vaikea huono olo.
Tein jotta pääsisin rämpimään, rypemään,
halusin silmäni litiseviksi, kehon hataraksi.
Halusin vavahdella siinä.
Halusin sen vavistelevan minua.
Tahdoin niin tuntea voimattomuutta,
kaipasin riutumusta,
oli sellainen ikävä hauraisiin kyyneliin,
minulla oli nälkä kokonaista itkua,
kaipasin vajota pyhään paikkaani,
enkä taaskaan tiedostanut mitään.
Vasta kun pykälä pykälältä
kulma kerrallaan levitoin valoon.
Kaiken tein tahallaan itse,
kaikkea en tajunnut mitä tein, toimin,
olin tekijä, sain.
Olen hulluna tähän,
näihin.

Olen yksinäinen ihminen.
Niin juhlavalta kuulostaa se.
Kuin kultakehykset pääkallon ympärillä kuin kauneus.
Miten tässä näin kävi.
Tunnen niin suurta onnea
että maailmassa ei ole vielä menty kieltämään minua,
ja tuskinpa koskaan.
Vierittelen kieleni päällä noita sanoja
jotka voisivat olla
mottoni, oodini, kansallislauluni, nimeni.
Kuin maa vesi ja ilma.
Mitä muuta voisi olla.
Jääkaappi huruaa kun
suutelen turpaan kainalossani köllivää
julmettua vaaleanpunaista yksisarvista pörrölelua.
Pyörin ja kierin sängyssäni ja olen minä.

Ensiksi: aseta minut kotisivuksesi.
Älä tyydy yhteen sattumaan, hetkeen.
Ja jos sinulla on tulostin niin anna laulaa.
Älä jätä minua tänne.
Lue minua ajatuksella,
onko se paljon pyydetty.
Ota minut mukaasi sänkyyn
tai auton takapenkille tai puistoon.
Älä tyydy yhteen asentoon.
Haluan kaikkialle elämääsi.
Enkö ole sen arvoinen.
Älä vain pidä minua samana kuin sitä muuta
hiiren näykkäiltävää
jonka unohdat lähes heti ykskaks
siltä nököttämältä.
Haluan elämääsi.
Älä missään nimessä jätä minua vain tänne.
Etkö halua koskea minua?
Ota minut tästä.
Vie minut muualle.
Pidä kuulakärkikynää lähelläsi.
Jos tykkäät jostain näissä merkitse.
Tai jos on omia huomioita.
Lisäile. Piirtele. Alleviivaa.
Anna ideoiden vyöryä.
Takapihoilla, sohvilla, aurinkotuoleilla, laitureilla.
Linja-autossa.
Heitä roskiin paperit jotka eivät suo mitään.
Tai syydä metsän pimentoon.
Kokonaisina, tai repaleisina, tai suikaleina,
saksittuna, rutistettuna, unohdettuna, hyljättynä.
Keräile parasta minua salaisiin mappeihisi,
tai hei, ei sillä ole minulle väliä,
mieluiten päinvastoin, jääkaapin oviin,
kehystettynä eteiseen, yöpöydällesi makaamaan,
kenen tahansa huomata.
Lähetä tilinumerosi paperi- ja mustekuluihin
niin laitan sinulle 5 euroa.
Luuletko sen olevan minulle mikään raha.
Et tiedä vielä kenen kanssa olet tekemisissä.

Jos jäät kiinni että
teet mitenkään muuten
tungen fileerausveitsen
aataminomenasi
halki.

Sinä sait minut siivoamaan asuntoni.
..Asunto a ni.
Sinusta oli tullut se
jolle saatoin antaa
sen surullisen tuntemattoman
vaaleanpunaisen villapaidan.
Se olit sinä joka halusit tiskata
kaikki minun syntymäpäivästä saakka
kasaantuneet ja läjääntyneet
ja läkähtyneet ja paisuneet ja ruuhkautuneet astiat.
Ja sinun kanssa minä
ja minun kanssa sinä
söimme hernekeiton puhtaan pöydän ääressä hiljaa
niin keskellä yötä kuin pystyy.

28.6

Viisi euroa
kesäloman ekoista
mansikoista; liikaa!

Mistä se kielii
kun aina vastataan vain
ammatilla kun
kysytään sitä miksi
tulet sitten isona.

Jos nainen sanoo
elokuvassa että
"Tykkäätkö musta?",
niin eikö kuulostakin
kaurismäkeläiseltä.

Itsetunto niin
terve että Suomessa
olen vain mulkku.

Kaikki mitä on
yöpöytäni sisällä
on vain sinulle.

29.6

Pitkän yön jälkeen
itikan silhuetti
vihdoin ranteella.

Punainen töhnä
sormessa, ympärillä
enää vain tv.

Sormi korvassa
ettei itikka kuulu.
Idioottia.

Kolme kolmesta.
Itikan tappajana
tänä kesänä
siis vielä täydellinen.
Itsetuntoni vyöryy.

Viimeisen tapan
nyrkein suoraan parkettiin.
Machoekstaasi.

30.6

(GTA)neljän
jälkeen tahdon listiä
mökin itikat.

Miten minut on
valittu siksi jolle
lisäät: "Kuulitko?"?

Huutoäänestys:
ketkä tahtoo että tuo
koira mestataan?

Olen keskellä
suomalaista unelmaa.
Ja tahdon sinut.

Saksatar ihan
apeana, ja leikkaus
vellovaan punaan.

Kunpa kuorsaisi
kovemmin niin itikat
eivät kuuluisi.

1.7

Alkoi paskattaa,
joten jätin taakseni
spektrien kaaren
joka saaren lanteesta
oli kohoamassa.

Tahtoisin joskus
tehdä aivan samoin kuin
Alex metrossa.

http://www.einsiders.com/reviews/archives/show_theatrical.php?review_theatricle=179

2.7

Koira pyyhältää
ohi. Kupissa pinta
alkaa väreillä.

Suhteeni ovat
kuin Sapo-klassikoita.
Eivät runoutta.

4.7

Kun ajattelen
sinua kahvi menee
oikeaan kurkkuun.

Hän suunnitteli
virtuaalihotelliin
huonekaluja.
Ei uskoisi mutta se
paistoi hänen kasvoistaan.

8.7

Lomaa vain päivä.
Mökkitien viivakoodit
jaloin askellan.

10.7

Inspiraatio
sumuinen vastaranta
masennukselle.

Huomisen kukat
kasvavat nenästäsi
toisia kohti.

11.7

Petteri maksaa
velkansa. Unessani.
Epätoivoista.

12.7

Lupaan poimia
kadulta lotto- tai muun
kupongin, vaikka
taskussani olisi
jo yksi jonkunlainen.

Tehtävät lukijalle:
- mistä noista pidit eniten?
- mistä noista pidit vähiten?
- tuntuuko että noissa on harvinaisen paljon humoristisen tuntuisia, oliko monen lopetusrivi punch linen oloinen?

[255]
{122}

Näyttää siis about siltä että noin 500 haikua saan tänä vuonna tehtyä, ja noin 230 tankaa. Tavoitteeni olivat 500 ja 100 että sikäli hyvä.

Lisätehtävä:
- olisiko joku noista parempi laajennettuna tankaksi?
- olisiko joku noista parempi tiivistettynä haikuksi?

Kun tavumäärät on 17 ja 31 niin luulisi että moni jäisi 22-26 tavun maastoon, josta olisi vaikea venyttää tankaksi, ja kutistaa haikuksi. Mutta useimmat ajatukset joita minulle tulee näihin liittyen, on joko enintään 19 tavua alunperin, tai 27-33. Eli yhden sanan vaihtamalla, tai yhden pois jättämällä, tai lauserakennetta muuttaen asettuu kohdilleen, jos ei siis jo muuten osu. Tuntuu jotenkin mahdottomalta tehdä 4-rivinen, 24 tavuinen runo. 5-7-5-7. Kai sillekin joku termi jo on.

Bonustehtäviä:
- miten koet sen että suhde on kuin Sapo-klassikko?
- oliko kupin pinta koiran juomakupissa vai ihmisen kahvikupissa?
- tajusitko että saksatar-haiku liittyi EM-finaalin jälkitunnelmiin? Jos et niin miksi et?
- koitko että lomaa on alunperinkin vain päivä, vai että sitä on ollut monta päivää ja nyt on se viimeinen menossa? Koitko että mökkitie askelletaan paljain jaloin vai sandaalit jalassa? Vai peräti Crocsit? Mökille päin vai mökiltä pois päin?