Kesän pimeys

käsialani
matojen reitit Nietzschen
munakarvoissa

unessa kahmoin
hedelmäosastolla
solisluihisi

hukuttaudutaan
välillämme vyöryvään
ulottuvuuteen

läpivuotava
kaipaukseni ikäväni
ylitunkeva

ja sitten sinä
olit siinä mutta et
ollutkaan sinä

masentunut sää
vaivaantunut kävely
kaksi kahvia

hymyn palatsit
kasvoillasi kuin keidas
pöydän takana

juopot juttelee
muut eivät edes katso
tällainen Suomi

kohti mitä nuo
ihmiset torin yllä
kuin nuotinnokset

treffit myöhässä
tuntematon numero
- boksereita myy

tunne ei tullut
heti vaan se valloitti
kuin kesä metsän

ohimoillesi
telepatiahaikun
teen joka tunti

Ei kiroilu vaan
siis ihan kaikki joka
vitun puolelta.

Detaljiesi
vuorijonot ja meret
hyvin valtaisat.

tahdon pelata
pingistä sinun kanssa
sataa kaataen

Sydämelleni
sinä niin kuin muratti
tulenpunainen.

Minun huuleni
temmellä ja teurasta
kaipauksellasi.

Vartija heivaa
sammuneen laiturilta.
Kaipaan jotakin.

Tahdon asettaa
peukalot lanteillesi
kassajonossa.

kaikki se mitä
havaitsen aistin koen
aavistan tunnen

sinkosi suolan
kitalaen sydämeen
kaurakeksini

Eilen itkin kun
sokerikiteestä ei
yhtään haikua.

Dalin ja Kafkan
kalpeat aavistelmat
sisimmästäni.

Parhaissa madan
baariin, bussi tyhjillään
ohi, vituttaa.

Herään heittäen
kainalotyynyn kattoon,
sitten räjähdän.

Hyvä kai se vaan,
muut tekee kaikenlaista
paitsi haikuja.

Tulevaisuuden
luulin olevan selvä,
sitten se sammui.

Kohtasin mäen
yllä juopon, lähes jäin
keskustelemaan.

Otin kaapista
mansikkatäysmehuni,
kotiin talutin.

Minulle kävi
mehulasini lailla.
Pohja jäi pöytään.

Vain rajatuilla
alueilla toisiimme
saadaan hipaista.

Kuin avaamaton
rairuohopussi rakkaus
alla rintani.

[179 haikua nyt blogissani]

Rakkauden kyyhky
väisteli kaikki luodit,
sukeutui meihin.

Mistä tämä kertoo, mikä sai tekemään tämän? No sain yhdellä deittipalstalla vastauksen yhdeltä naiselta. Mietin sitten jälkeen päin mitä olin ollut tekemässä silloin kun se minulle vastasi (huomasin vastauksen vasta noin 47 tuntia myöhemmin, eli, en sitä minäkään aina vaan deittipalstoilla roiku). Lähin hetki mitä muistin, 25 minuutin tarkkuudella, oli se kun katsoin MTV3:lta tulevaa elokuvaa jossa ensimmäisessä maailmansodassa yhdysvaltalainen pataljoona jää saksalaisten piirittämäksi johonkin metsään Ranskassa.

Mikä ihmeen rakkauden kyyhky? No se varmaan ei monillekaan kerro mitään. Eli sotahistorian kertausta. Se oli siis tositapahtumiin pohjautuva elokuva. Tykistö on saanut väärät koordinaatit (radiolla ei kuulunut kunnolla kunnes se sitten tuhottiin, tai olivat joutuneet perääntymään). Joten tykistö syytää pommeja omien niskaan, tietämättä sitä, kun se kadonnut pataljoona on siellä metsän kätköissä. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, eikä edes Meseä, joten viestinnässä käytettiin melko paljon kyyhkysiä. Piiritetyllä pataljoonalla (joka on jo muutenkin ihan pulassa, saksalaisia on 5-10 kertaa enemmän ja lisää tulossa) on vielä yksi kyyhkynen jäljellä. Sen nimi on Cheri. Joka siis kai ranskaksi tarkoittaa rakas tai ystävä.

Piiritetyt väsää lapun johon laittavat oikeat koordinaatit ja se tungetaan jonnekin Cherin vyölaukkuun tms. Saksalaiset tietenkin yrittää ampua kyyhkysen alas. Mutta se väistelee ja peippailee melko mallikkaasti. Ehkä jotain osumaakin saa mutta kytö kotipesään on kova. Nyt se on jossain museossa esillä. Eli pääsi siis läpi kaikkien mutkien jälkeen. Yksikin sentin tai kaksi enemmän johonkin suuntaan mennyt luoti olisi muuttanut kymmenien ihmisten kohtalot. Tai ehkä jopa koko sodan. Toisaalta, se olisi saattanut ratkaista sen ettei toista maailmansotaa olisi käyty...

Eli, miten pienestä kaikki on kiinni. Ja miten kymmeniä mutkia on. Miten monessa kohtaa homma voi lätsähtää ja mennä päin mäntyjä, siis jo ennen kuin mitään edes oikeasti tapahtuukaan. Esimerkiksi se että tämä blogimerkintä on näin pitkä, tai ei ole sen ja sen verran pitempi, saattaa johtaa siihen että huomenna joudut rekan yliajamaksi, tai astut jäätelökioskin jonoon juuri samalla hetkellä kun...

Ja miten radikaali merkitys voi olla jos kaikki luodit tuleekin väisteltyä, joista useimpia ei edes kerkeä rekisteröidä, ehkä joku olisi osunutkin mutta kivääri sattui juuri jumittamaan. Miten iso efekti, sodassa, jossa sadat ja tuhannet miehet ja tykit tappelee vastakkain, yhdellä kyyhkyllä. Joskus, ja tosiaankin vain joskus, homma kosahtaa puikseen. Mutta, kuka haluaisikaan että rakkaus kärsisi inflaatiosta? Toisaalta, kuka pösilö edes uskoo että mitään sellaista kuin "rakkaus" (huoh, haukotus) on olemassakaan..? Kyynärpää ylös. No, pystyttekö nuolemaan?

Siitä deittivastaajanaisesta nyt ei mitään tullut. No, tuo haiku ainakin. Ja tämä blogimerkintä. Joka vastaa muutamaa kyyhkyn siiven räpsäisyä. Miten aiot jatkaa tätä viestikapulaa eteenpäin? Miten maksimoit sen että todennäköisyys miellyttävään jäätelökioskinjonosessioon on huomattavasti enemmän nurkan takana kuin ylitsesi mylisevä rekka?

Ja jos vielä hienosäätäisin noppaasi niin laitan tähän vielä tämän lauseen. Tämä viimeistään hakkaa kiveen sen että osaat juuri oikeaan aikaan poistua huomenna jäätelöä ostamaan. Jos otat mangon, et saa koko kesänä, mitään. Mutta jos otat rommirusinan, lupaan että kesäsi on monessakin mielessä aivan saatanan aurinkoinen.

Oikeastaan voisin kertoa vielä sen että joskus talvella näin jossain marketissa sellasen 12 DVD:n paketin jonka nimenä oli Sotakoira. Sen hinta oli 29,95e. Kyljessä olevista selostuksista pidin eniten juuri tuon kyyhkyselokuvan synopsiksesta, ja kansikuvasta. Olisin halunnut ostaa sen, mutta minulla oli rahaa vain jotain 27 euroa. Olisin kyllä voinut lainata loput rahat siltä kenen kanssa siellä marketissa pyöriskelin, mutta en sitten viitsinyt. Ja jatkossa sitten en enää törmännytkään tuohon. Jos olisin sen ostanut, en olisi sitten enää keväämmällä tietenkään enää televisiosta samaa elokuvaa katsellut.

Jolloin olisi tämäkin lause jäänyt kirjoittamatta.

Hauskaa matkaa r... rommirusinaa kohti.

rekastaen,
olakrez

Sulta kun saisin
Noin unelmoida taisin
Viinalta haisin

Olet niin sinä
ihmistäsi rakastan
ja meitä meissä.

kauniimpi olet
kuin maailman greipit ja
mangot yhteensä

täysin ja tyystin
totaalisen kokonaan
rakas ja armas

Kiitos että teit
jäähyväisistämme niin
vaatimattomat.

Treffit pulkassa.
Meitsi rojahti niskat
taittaen kesään.

Olen autisti.
En minä tiedä miten
sinut iskisin.

kuin huljutetut
rantavedessä raskaat
alushoususi

Se yksi puisto,
boheemiuden poukama -
nyt steriloitu.

Ei sitten kerta
on kahvi ihan loppu.
Siirrynpä sinuun.

Jo toinen kerta
kun vuoksesi tipauttuu
maksamakkara.

Näytit minulle
ettei kahvinkeitto niin
vaikeaa ole.

Maksamakkaraa
niin paljon leivän päällä,
menee sieraimeen.

Vaaleanpunainen
lumihiutale minun
silmään laskeutui.

Tuossahan on ekalla rivillä 6 tavua!

Mutta ennen kuin korjaan sen, mietitään hiukan mistä tuo haiku kertoo. Kuinka monta vaaleanpunaista lumihiutaletta olet nähnyt? Kuinka moni lumihiutale on koskaan laskeutunut silmääsi? Onko tässä kysymyksessä ensisilmäyksellä rakastumisen metafora? Rakkauden kohtaamisen harvinaisuus? Rakkauden ohimenevyys? Sattumanvaraisuus? Vai kohtalo? Vaaleanpunainen kohtalo?!

Vaaleanpunainen lumihiutale siis sulaa silmään. Sekoittuu kyynelnesteeseen. Hetken maisema on vaaleanpunainen. Vähitellen katse kuitenkin palautuu kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi. Mutta minne se lumihiutale joka suli vedeksi meni? Haihtuiko se ilmaan, vai sulautuiko pään sisälle jonnekin?

Noniin ja sitten muokkaamaan sitä. Olisi helppo ratkaisu laittaa vaaleanpunaisen paikalle pinkki, niin jäisi 3 tavua joillekin muille sanoille. En vaan pidä pinkki-sanasta. Siitä tulee mieleen pinkit flamingot, siitä taas homot jne. Vaaleanpunainen on viattomuutta ja herkkyyttä jne sisältävä sana. Pinkki siis joko homomainen tai huoran minihameen väri. Ei jei jei. Ei sovi ihan tämän haikun tunnelmaan.

Lumihiutale
vaaleanpunaa minun
silmään laskeutui.

Vaaleanpunaisuus ei ole enää määre lumihiutaleelle, vaan lumihiutaleellinen on vaaleanpunan määrä. Tietty annos vaaleanpunaa. Ei niin että tietyn värinen lumihiutale. En lähde karttakepillä osoittelemaan miten tämä saattaisi muuttaa tulkintaa.

Yhden tavun olisi säästänyt jos olisi laittanut "silmääni", eikä "minun silmään", mutta haluan korostaa juuri sitä että minun silmään.

Entä jos kaikki hiutaleet olikin vaaleanpunaisia, vaikka auringonnousun "värjääminä", eli kaikki olikin vain illuusiota? Missä lukee etteivätkö muutkin lumihiutaleet näyttäneet vaaleanpunaisilta? Missä lukee että muita lumihiutaleita edes oli lähettyvillä?

Mistä on kyse silloin jos joku on vaaleanpunaista? Siitä että se näyttää vaaleanpunaiselta? Siitä että se "ON" vaaleanpunaista?

Tavumääriä säätäessähän tuli konkreettisemmaksi tuo vaaleanpunaisuus. Tai kyseessä ei enää ole vaaleanpunaisuus, vaan vaaleanpuna. Ei se että johonkin lankeaa vaaleanpunainen valo. Vaan että joku on itsessään vaaleanpunaa. Lumihiutaleen verran.

Ja juuri nyt kun olin lopettelemassa, tv:ssä mainostettiin vaaleanpunaista huulikiillettä.

Jonka jälkeen tuli musiikkivideo jossa vaaleanpunaisessa t-paidassa räppäri. How rare is that?

Kävin raottamassa sälekaihtimia mutten havainnut yhtään lumihiutaletta.

edit:
huomasin että tämä tulee tänään:
http://www.yle.fi/teema/elokuvat/kino_klassikko/id13603.html
http://www.youtube.com/watch?v=QZVTEVIuLQ0

Varmaan vaaleanpunainen tuo kadulta ongittu kukka...

Oodi epätoivoisuudelle (5.6)

Kaikki kivet on heitetty
Kaikki linnut matkittu
Kaikki eläimet on imitoitu
Kaikki kielet kokeiltu
Etuperin ja takaperin
Kaikki äänensävyt on esitetty
Hämärään sopeuduttu
Jokainen sopukka on tutkittu
Jokainen muoto opiskeltu
Jokainen rystynen on hakattu
Päästä ei paljoa jäljellä
Sammalet järsitty loppuun kauan sitten
Matoja ei enää löydy
Ja vain yksi korvanipukka joskus häivähtänyt luolan yllä
Kaikki alkaa olla niin selvää
On aika siirtää voimavarat
levitaatioharjoituksiin

Aivan samoin (5.6)

Aivan samoin
kuin kaivosonnettomuuden uhrit alkavat
toivon hiipuessa syödä multaa,
juoda omaa kustaan,
ja vihdoin, kun ei enää tunnu olevan
muita vaihtoehtoja,
nääntyessään alkavat syödä
mädäntyneitä lajitovereitaan,
niin samoin,
tietyssä pisteessä ihmisyyden koordinaatistoa,
selvitäkseen mitenkään,
pitää onnistua, tuhon uhalla,
adjustoitumaan nauttimaan
tuskasta, yksinäisyydestä,
hulluudesta, ja
kuun pimeimmistä nurkkauksista.

Ja haikuja jotka eivät liity asiaan:

Minä, hissi - hän,
keltainen sählymaila;
muistan vieläkin.

Pussinsulkimen
sormukseksi antaisin
sinulle tänään

Ylihuomenna
sielusi punastutan
kuin horisontin.

Heitän housut ja
pehmolelut lattiaan,
hypähdän sänkyyn.

Mikä saa ihmisen kiinnostumaan haikusta, niin että lukee sen toiseenkin kertaan?

Osuvat sanavalinnat, alkusoinnut, äännemaalailu, yllättävät kontrastit, käsinkosketeltavat kielikuvat, allegoriset viittaukset, rytmi (muukin kuin 5-7-5), kauniit sanat.

Mitä useammin haikun lukee, sitä enemmän siitä saa irti, sitä syvemmälle siihen pääsee. Tai voihan joku lukea vain kerran, ja osata ulkoa, ja mennä sen jälkeen sängylleen lepäämään ja tunniksi miettimään.

Sen mitä kaikkea joku haiku tarkoittaa, ja mitä käänteitä ja ulottuvuuksia se sisältääkään, ei käy esille jos lukee vaan kerran ja sitten lukee jonkun toisen haikun. Voi jäädä paljon saamatta.

Sama se on naisten kanssa, esim vaikka sitten baarissa.

Mitkä on ne asiat jotka saa kiinnostumaan niin paljon että katsoo ihan toisenkin kerran, ja katsoo ihan pidemmänkin kerran, ja katsoo ihan miettienkin, ja katsoo ihan ajatuksen kanssa, ja katsoo ihan päästä varpaisiin vaikka. Ja että ei jätä pelkkään katseeseen. Mikä on se joka saa haluamaan ottamaan selvää mitä joku nainen kaikkien vaatteidensa takana on. Mitä naisen mielestä löytyy. Mitä annettavaa naisella on. Mitä kaikkea nainen voisi opettaa. Mihin kaikkeen naisesta voisi olla.

Itselleni varmaan monenlainen luonnollisuus. Mitä enemmän nainen näyttää siltä että se on juuri puoli tuntia aiemmin paistellut lettuja, sitä parempi. Musta villapaita esim. Tosin eihän monikaan villapaidassa lettuja paistele. Mutta kyllä sen villapaidan puolessa tunnissa päälleen pukee. Baareissa naiset on kyllä lähes kaikki saman kaavan mukaan. Kaikilla on yhteinen tieto siitä mikä "toimii"; "näyttävät" korvikset, tiukat farkut, avarat kaula-aukot, push upit, korkokengät, meikit, keinoripset, tekokynnet, räväkät kynsilakat, jopa varpaissa...

Varmasti toimii 99% miehiin. En vain ole 99% miehistä.

Eikä pelkästään luonnollisuus. Vaan luonnollisuuden, aitouden, ja kiehtovuuden ja "ei tästä maailmasta" -tuntemuksen sekoitus.

Tämä look toimisi minuun:
http://molrik.dk/bjork/pic/debut1.jpg

Tämä ei:
http://www.roxxu.de/image/nelly-furtado.jpg

Satuin eilen kuulemaan radiosta että joku taifuuni riehuu jossain jo toista päivää. Aattelin että miten ihmeessä se voi niin kauan kestää. Ees taasko ne aallot valuilee. Sitten hätkähdin että no mullahan on siinä yhdessä haikussa väärä sana. Enkä puoli tuntia mietittyäni saavuttanut sitä. Lähin mitä pääsin oli monsuuni.

Tänä iltana
hellyyteni taifuuni
sinut uudistaa.

Hei, miks kukaan ei kysässy että "Ai korvistako meinaat nostaa ilmaan ja vähän ravistella..?!" !?

Siis tietenkin TSUNAMI. Ja heti tuon sanan keksittyäni vihdoin, tuli olo että no huh. Tuohon sanaanhaan liitetään nykyään yhtä paljon negatiivista kuin esim natsismiin. "Tänä iltana hellyyteni natsismi sinut uudistaa."

Mutta siis. Tossa haikussa kuva oli sellanen että nainen on kuuma trooppinen palmusaari. Ja minä sitten nousen taivaanrannasta, jostain syvyyksistä kohonneena, ensin vain vähän erotun, mutta kohta jo selvästi väistämättömänä, ja vilvoitan ja virkistän, melko ylitsekäyvästi ja läpitunkevasti. Vähän sellasta Katri Valan Meren laulu maalle -meininkiä. Tai sitten saimaharmajamaisesti:

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Uistimiin, katiskoihin ja verkkoihin
vittuuntuneena
astelen rantaan ja
alan kahlata kuin
kosteaa paksua oksaa pitkin
kohti ulappaa
päättäen että jos erotan
mitään mitä haluan
tarraan siihen
paljain käsin.

(näin T-paidan jossa sydämen kohdalla lukee Treasure, tulin miettineeksi että miten monta yksityiskohtaa ihmisten vaatteissakin on, tarkoituksella tai muuten vaan, joista voisi sopivissa tilanteissa vääntää tikusta asiaa, ihmisetkin vain uistimeksi itsensä laittaneita, jotta joku jossain joskus jotain jotenkin, samaapa netissä, mullaki reilut sata kuvaa, jokanen mietitty kuvaushetkellä, muokkaushetkellä, kuvatekstin vääntöhetkellä, ja kaikki vaan jotta uistin kimaltelis sopivasti ja houkuttelis jonkun räpiköimään päin ja avaamaan kitaansa ja blaa blaa blaa. Mitäköhän jos siinä sydämen kohdalla oiski lukenu vaan että Adidas. All day I dream about sydän. No mitä vaan siinä ois lukenu, jotain vitsaa siitä ois voinu vääntää kuitenkin, ja hyvähän se on, mutta joskus ei tunnu hyvältä olla uistimen korvike. Oikeasti, kaikesta huolimatta, olen ihminen. Paljon tuoreempi sellainen kuin netissä voisi luullakaan. Muuten, runon luettuasi, tai itse lukutapahtumaa läpikäydessäsi, tuliko mieleen että jotain tällaista runo käsitteli? Entäs idea mistä runo lähti liikkeelle, arvasitko että se on jonkun miehen siniviherraidakkaan T-paidan sydämen kohdalla oleva englannin kielen sana joka tarkoittaa aarretta? Kerro toki niin kuuntelen yhtä mielelläni kuin juon mangomehua jossa on banaanin vivahteita, ja ehkä myös vähän leikkaa sitruunaan.)

Ihanan ujo
oli hidas alkumme;
nyt tämä hetki.

Kesäkuun kuudes
ja Saksan mäkihypyn
nykytilasta
huolestunut radio.
Juoksen puistoon, oksennan.

Näin unta jossa
laitoin kahvinkeittimen johdon
seinään.
Ja siitä kuului juuri sellainen
ääni kuin siitä kuuluukin kuulua.
Ja kaikki muukin meni ja oli
niin kuin sen voisi olettaakin.
Ja siinä oli se uni.

Sitähän se on
Asioihin törmätään
Asioista kiinnostutaan
Asioihin aletaan syventyä
Asioita sovitaan
Asioita odotetaan
Asioihin valmistaudutaan
Asioihin päästään
Asioita tehdään
Asioissa ollaan
Asioita koetaan
Asioiden pinnalta livutaan
Asioita muistellaan
Asioihin ehkä palataan
Ja alati,
huomenna, nyt,
ihan äsken,
joku uusi ja toisenlainen asia
törmäsi
johonkin sinussa.

Kool and the Gangia
laulava pörröinen
pehmolelusammakko leijuu
kahvipöydän nurkkaan
ja alkaa tepastella kesämeininkiä uhkuen.
Ympärillä valkeat tiilet
alkavat hymyilemisen.

sinun pehmyet
posket minussa kiinni
ja eräs kevät

(Keskimmäisin sana minussa, jonka keskimmäinen tavu nus, jonka keskimmäinen kirjain u, eli sinä. Eli kumpi onkaan pääosassa, minä vai sinä. Keskimmäinen tavu takaperin sun. Aurinko, sinun? u:ta edeltävät kirjaimet n niinkuin nainen, i niinkuin minä, m niinkuin mies, tuskin sentään niinkuin me. Myöskin uni takaperin löytyy tuosta. Eli löytyy minä ja sinä, mies ja nainen. Kaikki muu kehystyy tuon ympärille. Mutta ei sitä huomaisi jos sitä ei tälleen osoittelisi. Harvahan haikuja lukee muuta kuin yhden 6 sekunnissa kuin sipsin ja sitten vaan seuraavaan. Hektistä, niin paljon kaikkea kaikkialla.)

leikkaan ruohoa
voikukat rivissä kuin
baarissa naiset

muistan huultesi
mutrun kun heräilimme
se kiehtoo yhä

tapaamisemme
luuranko hahmottele
täydennän loput

rakkauteni on
luettu kuin perhosen
silmistä ripset

(Seuran takakannessa oli kännykkäpelimainos sloganilla "Tylsät hetkesi ovat luetut!")

ei mitään turhaa
bussi vailla hymyä
aamun sateisuus

kuin voipaperin
halki bussin maisema
sinä aamuna

Pelonsekainen
kunnioitus - sitäkö
termiä haet?

perhosten putous
mahaan - ajattelin
maailmaa hetken

Aivan kaikki maan
ja mustan aukon väliin
jäävä nyt iskee.

valehtelu vain
jalo inhimillisyys
kummankin hyöty

roskiksen ovi
halki - Alkon kassista
kohoilee home

maitoa haen
väistelen mäellisen
mehiläisiä

yksin kadulla
kävelee ja hymyilee
kylähullu on

koko vartalo
hohtavien perhosten
kummaa havinaa