Kesän pimeys

Asiaa naisista ja muista romanttisista asioista.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on haikuja.



Kesänstarttiviikonlopun haikuja  1

nostellaan rahaa
vessapaperipinot
töllöttää selkiin

kannan kuin vauvaa
Alkon kassia ettei
rivat paukkuisi

oksettaa tietää
jäävuoren huipun pieni
tippa itkuni

nenäni räässä
Sylvia Saint älisee
ihan märkänä

toinen yö kesää
ja tähän tyhjyyteeni
melkein tukehdun

ketkähän kaikki
tänä yönä itkevät
yksinäisyyttään

olisimpa en
minä, tekisin haikun,
kantaa oluen,
appelsiiniliköörin,
auringossa, hymyilee

maksalaatikon
alla hillo, aivoni
poimuissa sinä

sielusta sieluun
linnuntie alkoholi
avaan Leijonan

kaukosäätimet
yöpöydällä kuin sillit
sovussa torkkuu

Ei mitään syytä...
Juuri silloin paukahtaa
äänekäs posti.

Maksalaatikko.
Unta. Suihku. Vaatteet. Ja
baariin riehumaan.

Maailmassa vain
yksi alue jossa
sinä olisit.

Masennuslääkkeen
valmistajan kynällä
haikujani teen.

Jää katsomatta
Berlin Alexanderplatz.
Remuan itse.


Ei päivää hyvää  1

Nukkumaan mentyä tuli melkein heti otsaan kaksi haikua. Ajattelin että kyllä ne aamulla muistan, kunhan vaan ekat rivit ajattelen vielä kerran. Idioottimainen itsevarmuus osa yksi pilkku yksi.

Ei hajuakaan koko haikuista. No 17 tavua niissä oli. Ja kai jotenkin kertoivat (paino kirjaimella i) minusta tai tunteistani ja minusta. Herään tai vittuunnun ja herään ja tällä kertaa se jälkimmäinen.

Unisilppurin mahtia voi vain ihmetellä. Kovin moni ajatus ei voi selvitä läpi esim tällaisesta:

Muurahainen ohjaa salamoita Derren Brownin päähän, salamat ovat samalla nuotteja viivastolla, sarjakuvamaisesti ääriviivoiteltuja, suljahtavat samalla kuvan alalaitaan partituuriksi, joka välkkyy karaokena hiukan nonlineaarisesti, katsahdan sivuun ja siinä on samettinen sähköankerias ja kas kas - säpsähdän hereille.

Pitäisi metsästää ne haikut jostain kuin hirviövillisika.

Sanoinko jo että vituttaa.

5 minuuttia myöhemmin edit:
No huh huh.
Näköjään sadas blogimerkintä.
Sen kunniaksi toinen haiku halusi palata päähäni.

Haluan huutaa
sinun korvaan niin ison
suudelman että

Leikitään kuitenkin että olen yhä silti pahalla päällä koko päivän. Vaihtelu vilvoittaa.




Haikun tulkintaa  1

Iiriksissäsi
Sikstuksen kappeleita
Potenssiin neljä

Mistäs kaikesta tuo haiku voisikaan kertoa?

- siitä että jossain ihmisessä on kolmen ulottuvuuden lisäksi neljäs?
- onko kyseessä häkeltyminen jostain visuaalisesta kauneudesta?
- ja jos on, onko kyseessä nämä iirikset vai niistä heijastuvat iirikset?
- entä onko tässä kyse sielun peilin sisällä olemisesta ja katsomisesta joka suuntaan?
- vai viitataanko tässä siihen että joku on etäinen kuin kappelin katto?
- siitä että jostakin löytyy tasoja ja ulottuvuuksia vaikka miten?
- vai onko tässä kyse lähes uskonnollisesta kokemuksesta?
- Sikstuksen kappelin kattoa Michelangelo maalasi 4,5 vuotta, onko tässä jonkunlaista viittausta siihen että oli iso urakka saavuttaa nämä iirikset?
- vai onko tässä viittaus Good Will Huntingiin. "I'll bet you can't tell me what it smells like in the Sistine Chapel. You've never actually stood there and looked up at that beautiful ceiling; seen that. If I ask you about women, you'd probably give me a syllabus about your personal favorites. You may have even been laid a few times. But you can't tell me what it feels like to wake up next to a woman and feel truly happy."
- vai onko tässä jopa viittaus HIM:n kappaleeseen "Your Sweet Six Six Six" ?

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Chapelle_sixtine_plafond.jpg
http://www.lyricsfreak.com/g/goo+goo+dolls/iris_20061324.html


Haikuja mitäs sitä muutakaan  1

Juustosämpylä
kierähtää avainnippuun.
Yhä kotona.

Leivänpaahtimen
singahdus hiljaisuuden
rikkoo aamulla.

Tasku tärisee.
Sinähän se siellä vaan.
Asiaa olisi.

Mitäs tarjosit
aina vaan sitä samaa
ja yhtä pizzaa.

Vaaleanpunainen
lumihiutale minun
silmään laskeutui.

kaikki se nainen
se koko ulottuvuus
perhonen, Kap Horn

minulta salaa
kaula johon sukelsin
muurattiin umpeen

Iiriksissäsi
Sikstuksen kappeleita
Potenssiin neljä

pää vatsallasi
kevään liukuportaissa
valui sydämeen

Erotan hänen
itkevän kuin teepussi.
Junani lähtee.

viiltävä kylmä
hyisen jähmeä viileys
viimaava kohme

joka aivoistaan
käsin lähelläsi on
kuuluu jumaliin
itsestään saapuilevin
sormin sinuun koskettaa

minä olen se
sydän joka niin kauan
paljon kaivannut
johon kuljit päivänä
jolloin maailma suli

Rakkauden kyyhky
väisteli kaikki luodit,
sukeutui meihin.

Silhuettisi
tajuntani aavisti.
Nyt siinä istut.

Joka keväistä
ei rakkauden idolin
julistus ole.

Sydämeltäni
saat oleskeluluvan
kesästä kesiin.

Janoan tehdä
haikuja avarista
maisemistasi.

Ja siinä koen
sinun pään ympärillä
ylvään maailman.

Tänä iltana
hellyyteni taifuuni
sinut uudistaa.

sitruunan liha
virvoittavan naurusi
arkkitehtuuri

uljaan naurusi
säkenöivät lihakset
greipin aortta

rannalla ranka
turkoosi villapaita
siihen laskeudun

tuuli hyväilee
poskillasi vilvoitun
aallot läiskehtii

hiukset huiskehtii
neuletakin lattiaan
kaappaa varpaita

kyyneleen pilke
parkuu parahtamistaan
silmäkulmassa

ainoastaan vain
suvereeni napasi
mieltäni kieppuu

Niin tahdon minä
sinut rakkaudettaa kuin
maiseman sade.