Blogi

Mummoutuminen part 2  3

Jumankauta! Mitä mulle oikeen on tapahtumassa?!? Leivoin juuri äsken sämpylöitä! Ja viikko sitten korvapuusteja. Minä?!?

Ihmisessä tapahtuu kummallisia reaktioita nähtävästi sen jälkeen kun on täyttänyt 30 vuotta. Alkaa kiinnostaa kaikki sellaiset asiat, joille ennen saattoi nauraa tai joita ei ajatellut olevan olemassakaan. Ja alkaa käyttäytyä ihan kummallisella tavalla.

Seuraavaksi alan varmaan narista baarissa jo ennen puoltayötä että haluan kotiin. Tai vielä kauheampaa; en lähde baariin ollenkaan! Tai ehkä alan haaveilla lapsista ja kotiäidin elämästä...?!? Häärisin vaan kaiket päivät kotona ja olisin kuin paraskin pullantuoksuinen muumimamma... Apua!!!

*alkaa kaivella kultakimalle käsilaukkua ja korkkareita esiin ja muistuttaa itseään että ei ihan vielä ole sen aika*


Orpo olo  1

En muista milloin olisin viimeksi viettänyt sunnuntai-iltaa yksin kotona. Yhteisistä sunnuntaista on jo tullut traditio mutta nyt toinen on reissussa ja tuntuu ihan orvolta olla yksin kotona. En oikeen jaksa keskittyä mihinkään enkä tehdä mitään.

Taidan vain kaivautua sohvannurkkaan teemukin kanssa ja toljottaa telkkaria koko illan. Onhan se edes jostain traditiosta pidettävä kiinni. :)


Sorry, no bonus!  6

Missä menee se raja, milloin ihminen tekee itsestään naurettavan sen sijaan että olisi jollain tapaa haluttava ja mielenkiintoinen? Kuinka paljon vonkausta on jo liikaa, vai onko sellaista? Ja miksi ihminen tajuaa vasta sitten mitä haluaa, kun sitä ei enää voi saada?

Tunnustan että olen joskus syyllistynyt pieneen vonkaamiseen mutta olen kyllä ymmärtänyt ensimmäisestä vinkistä jos toista osapuolta ei kiinnosta. Minulle riittää yleensä jo pelkät eleet/ilmeet tai ihan yksinkertainen kiitos_mutta_ei_kiitos- henkinen vastaus. Ja tyydyn siihen. Ei minua kiinnosta jäädä roikkumaan ihmiseen, joka ei selkeästikään halua minua. Mutta sitten on se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Olen joskus aikaisemmin jo kertonut eräästä herrasta, jonka kanssa tuli vehdattua useampi vuosi. Sinkkuaikoina löysimme toisemme mutta aina kun olisin ollut valmis kunnolliseen suhteeseen, herra painoi kaasua ja poistui paikalta. Turhia lupauksia ja kauniita sanoja, mutta sanat ja lupaukset eivät lämmitä eivätkä lohduta yksinäisinä iltoina. Moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä, aivan kuten herrakin.

Lopulta luovuin kaikista vakavista ajatuksista herran suhteen kun ymmärsin että sitä peliä pystyi myös pelaamaan kaksistaan. Pelasin hetken, kyllästyi ja sanoin että nyt riitti. Never again. Olen sanonut hyvin selkeästi että en enää halua olla yhteydessä häneen ja että tämä luu on jo kaluttu loppuun. Mutta herra ei ymmärrä!

Viime yönä olin saanut seitsemän puhelua ja kolme tekstiviestiä. Minut luvattiin viedä paratiisiin (Missä se on?) ja voisin kuulemma myös auttaa lasten hankinnassa ja perheen perustamisessa. Voi miten olenkaan onnellinen!!! Herra on nyt siis vihdoinkin osannut päättää mitä elämältä haluaa! Kyllä kolmekymppinen kuulemmam jo tietää mitä haluaa... Se on hienoa se! Eihän siinä mennytkään kuin noin seitsemän vuotta tajuta että "se oikea" siis sittenkin olisin minä. Ja yllätysmomenttina tässä koko sopassa on vielä se, että todennäköisesti herra on taas muistanut vonkailla myös parasta ystävääni. Herra kun tunnetusti ei koskaan ole tyytynyt vain yhteen naiseen.

Voi elämä! En oikeen tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Miten joku voi olla niin täynnä itseään? Luuleko herra oikeasti, että minä nyt sitten kirmaan riemumielin hänen kaulaansa ja pakkaan kamani ja lähden sinne paratiisiin hänen kanssaan?!? Ja että nyt kun HÄN on vihdoin tehnyt valintansa niin kaikki on ok? Että nyt sitten aletaan leikkiä kotia ja elämä alkaa hymyillä?

Hyvä herra, myöhästyit noin neljällä vuodella. Se, mitä meillä joskus oli, ja mitä siitä olisi voinut tulla, niin sitä ei enää ole, eikä koskaan tule. Mennyt on mennyttä eikä sitä saa takaisin enää millään. Sorry, no bonus!


Haahuillen läpi koko päivän  1

Heräsin viime yönä klo. 4.36 enkä ole sen jälkeen nukkunut silmäystäkään. Pyöriskelin sängyssä tunnin verran ja päätin lopulta nousta ylös. Haahuilin pitkin kämppää toisen tunnin ja lähdin töihin. Haahuilin töissä yhteen asti ja lähdin pois. Haahuilin kaupungilla hetken ja tulin kotiin. Nyt olen haahuillut koko päivän kotona ja yrittänyt pysyä hereillä.

Jos vielä reilun tunnin jaksaisi niin sitten voisi kaivautua peittoihin. Kunhan toinen tulee ensin sieltä perähikiältä pois... Siihen asti taidan silittää pyykkejä pysyäkseni hereillä.


Iso huoli  1

Nyt mä olen huolissani. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja huomenna saan taas rapsutella toista korvan takaa. Ahdistavaa tällainen välimatka kun tietää että toinen on ihan rikki. :(

Kun toinen on fyysisesti rikki, haluaisin paijata ja sanoa, että kyllä se siitä. Tiedän tasan tarkaan itse kuinka paljon fyysinen kipu ahdistaa ja kuinka kurja olo silloin on kun sattuu. Mutta kun en vaan voi. Välissä on ihan liian monta kilometriä. On aika onneton ja avuton olo, kun joudun vaan möllöttämään kotona ja toinen on jossain... no jossain perähikiällä.

Onneksi torstai on toivoa täynnä.


Turhamaisuus kunniaan!  2

Kävin tänään pitkästa aikaa kampaajalla ja nyt olen koko päivän ollut kuin uudesti syntynyt. Uusi väri, uudet kujeet...vai miten se nyt menikään... :) Varasin jo uudenkin ajan tulevien syntymäpäivien kunniaksi. Pakko nyt vähän "hienostella" taas vaihteeksi. Se piristää kummasti mieltä kaiken tämän synkän alkutalven keskellä kun edes pää on kunnossa. Siis ulkoisesti, sisuksista en menisi niinkään takuuseen. ;D Tämähän on tullut todettua ennenkin.

Viikonloppu meni oikeen rattoisasti. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Mukavaa yhdessäoloa ja ulkoilua. Eilen käytiin piiiitkällä kävelyllä, minkä seurauksena sain jalkoihin hirveät rakkulat. Olisi ehkä aika panostaa kunnollisiin varustesiin jos/kun jatkossa aion reippailla yhtä paljon. Ei tarvitse sitten marista turhasta ja mullitella vastaan. Joten lupaan itselleni, että ostan viimeistään joulun alennusmyynneistä kunnolliset ulkoilujalkineet.

Tosin tässä turhamaisuuteni tulee vastaan. Mistä löydän oikeasti kunnolliset ja kauniit ulkoilujalkineet, jotka on taatusti lämpimät ja vedenpitävät?!? Ne kun on kaikki järestään jotain ruskean ja harmaan sävyisiä rotjakkeita... :/


Haluan..  2

Löysin äsken netistä videon eräästä kaukaisesta paratiisisaaresta, jossa lomailin muutama vuosi sitten. Suunnaton haikeus iski samantien kun katselin videota. Minä haluan aurinkoon. Haluan hipsutella paljain varpain valkoisella hiekalla. Haluan istuskella öisin bungalowin terassilla ja kuunnella aaltojen kohinaa. Haluan tuoksutella merta ja kuunnella kaskaiden ja sammakoiden ääniä. Haluan loikoilla paahtavassa auringossa ja patikoida katsomaan viidakon keskelle vesiputousta. Haluan lukea tuntikaupalla kirjaa uima-alataalla ja laskea illalla hyttysverkon sängyn päälle ja leikkiä prinsessaa. Haluan istua illalla rannalle rakennetussa ravintolassa ja katsoa kuinka nousuvesi hiipii hiljaa kohti varpaitani. Haluan, haluan, haluan...

Haluan takaisin paratiisiin! Ainut mitä tällä kertaa tekisin toisin, olisi seura. Ei niin, että viime kerralla siinä olisi ollut mitään erityistä vikaa (tosin erosimme loman jälkeen :D ) mutta nyt uskallan unelmoida romanttisemmasta ja vauhdikkaamsta lomasta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa...

*haaveilee kun hullu*



Surrur ja niksnaks  1

Kuinka hankalaa voi olla lyhentää yhdet mokomat housut? Vastaan: hyvin hankalaa. :/

Minulla on ollut yhdet farkut kaapissa odottamassa lyhennystä jo jonkin aikaa. Koska olen tällainen persjalkainen, en oikeastaan koskaan löydä sopivan mittaisia housuja kaupasta vaan joudun aina lyhentelemään niitä, joten olen jo varsin tottunut ompelemaan housun puntteja. En vaan ole saanut aikaiseksi kaivettua ompelukonetta kaapista ja mittailtua näitä farkkuja. Tänään sitten päätin olla tehokas ja suorittaa kyseisen tehtävän. Kauankos siinä menee kun äkkiä vaan napsasen puntit poikki ja surautan koneella. Olenhan tehnyt niin monesti ennenkin. In my dreams...

Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes huomasin leikkaavani tyylikkäästi punttia väärästä kohtaa. Siis IHAN väärästä kohtaa, nimittäin keskeltä punttia! Ei auttanut enää itku eikä hammasten kiristely. Keskellä puntti oli armoton kolo. Olin urpo leikannut vahingossa kaksi kangasta päällekkäin... ilmankos olikin "vähän" paksun tuntuista.

No, sain kolon kursittua kasaan suhteellisen tyylikkästi ja jatkoin lyhennysoperaatiota. Seuraavan päänvaivan aiheutti ompelukone. Kone imaisi langan sisuksiinsa ensimmäisen puntin jälkeen. Hirveä lankasykkyrä ihan tuhannessa solmussa. Seuraavat puoli tuntia purin konetta ja revin erinäisiä langanpätkiä koneen uumenista.

Kun vihdoin pääsin taas ompelemaan, lanka loppui kesken puntin. Vaihtoehtoina vaihtaa astetta vaaleampaan lankaan tai lähteä ostamaan uutta... päädyin astetta vaaleampaan, mikä taas tarkoitti sitä, että jo ommeltu puntti piti purkaa, jotta saisin ompeleista samanvärisit.

Nyt on housut ommeltu ja hermot menetetty. Kiitos ja hei.


...  3

Huomasin etten ole kirjoittanut yli viikkoon mitään. Taitaa olla melkein pisin aika, mitä olen ollut kirjoittamatta koko sinä aikana kun tätä blogia tänne olen kirjoittanut. Ei kai ole ollut sitten mitään sanottavaa kun olen pitänyt blogihiljaisuutta. Kummallista...

Takana on varsin mukava viikonloppu. Perjantai-ilta tuli istuttua kotona kokkailun ja hyvän viinin merkeissä. Lauantaina heräsin hyvin nukkuttujen unien jälkeen pirteämpänä kuin pitkään aikaan. Shoppailua, leffa ja hyvää ruokaa ravintolassa, ja illan päätteeksi kotiin toisen kainalossa kyhjöttäen. Ihan oikeasti... parhautta.

Tänään heräsin pirteäni. Loikoilua ja laiska sunnuntaiaamu. Kunnollinen sunnuntaiaamiainen ja Hesarin lukua. Toinen lähti urheilemaan ja itse suuntaan nenäni kohta muotimessuille. Illalla taas toisen kotiin. Elämä tuntuu jokseenkiin täydelliseltä juuri nyt.

Mietin äsken kaikkia niitä asioita, joista pidän ja joita elämääni kaipasin ennen kuin vaihdoin sinkkustatukseni seurustelevaan. Oli pakko kaivaa se "lista" esille ja tarkistaa, ovatko kyseiset asiat toteutuneet...

hassuttelu ja nauraminen √
sarkasmi ja itseironia √
sporttisuus ja trendikkyys √
ystävät
suklaa, kahvi ja punaviini √
itsevarmuus √
kesä, lämpö ja aurinko
hyvä ruoka hyvässä seurassa √
liikunta eri muodoissa ja sen jälkeinen mielentila
kenkien ostaminen
musiikki, joka pakottaa tanssimaan
kotisohva ja löhöily √
kiireettömät sunnuntaiaamut ja Hesari kunnon aamiaisen kera √
toisen ihmisen kosketus ja läheisyys √
nokkelat huumorintajuiset ihmiset, jotka osaavat nauraa myös itselleen √
kaljut miehet; älä kysy miksi :D (okei, kyllä hiuksellisetkin käy) √
miehet, jotka osaavat tehdä ruokaa √
tatuoinnit... kohtuudella
kaupungin vilinä √ mutta toisaalta kesämökin rauha
Lassi ja Leevi-sarjakuva

Ihan kelvollinen saldo yhdelle viikonlopulle. :)