Blogi

Kävellessäni tänään töiden jälkeen kohti keskustaa, näin läheisessä puistossa erittäin tutun näköisen ihmisen. Ystäväni miehen näköinen mies käveli puistossa jonkun vieraan naisen kanssa! Hidastin vähän vauhtiani ja ajattelin hiippailla huomaamattomasti parin perässä ja seurata mitä he tekevät. Päässäni risteilivät ajatukset; miksi hän on toisen naisen kanssa? Mitä hän täällä tekee? Kuka nainen oikeen on? Uteliaisuuteni heräsi mutta samalla suututti ystäväni puolesta.

Kävelin hitaasti heidän perässään ja mitä lähemmäksi pääsin sitä varmempi olin että kyseessä todellakin oli ystäväni mies. Takki, housut, kengät, hiukset... koko miehen olemus oli aivan samanlainen!

Mielessäni alkoi pyöriä eri vaihtoehdot mitä tekisin. Pitäisikö vaan mennä tervehtimään, kysyä kuulumisia ja seurata miehen reaktioita. Vai pitäisikö jatkaa salaperäisen tilanteen seuraamista sivusta? Vai soittaisinko ystävälleni? Pyörittelin eri vaihtoehtoja päässäni samalla kun jatkoin parin seuraamista. Samassa mies käännähti ympäri ja oikeen pelästyin kun tajusin että nyt olen paljastunut! Minut on nähty ja joudun jollainlailla sekaantumaan tilanteeseen.

Samalla sekunnilla tajusin myös että kyseessä ei todellakaan ollut ystäväni mies, vaikka mies näytti lähempääkin todella paljon ystäväni mieheltä! Jatkoin matkaani pariskunnan ohi ja huokasin. Ja nauroin! Voi ziisus että mäkin olen pöljä. Pitäisköhän hankkia ihan oikea elämä? Ei tarvitsisi sitten kehittää olematonta draamaa pienessä päässään kun olisi ihan oma elämä elettävänä. :D

Mun ystävä sano mulle aikoinaan, että mun elämä on kun siitä kyseisestä sarjasta. Että mulla olisi muka just sellanen samanlainen suhde kun siinä sarjassa. On/off ja sitten taas on/off. Ja taas, ja taas...

Ja sitä on jatkunut vuosia. Ollaan kummatkin tahoillamme myös seurusteltu tässä välissä ihan onnellisesti pitkiäkin aikoja, siis vuosia. Enkä ole kyllä silloin käyttänyt pienintäkään ajatusta kyseiselle herralle. Mutta sinkkuna... sitten taas yllättäen löydetään jostain käsittämättömästä syystä toisemme. Ja kun nähdään, niin tuntuu kuin oltaisiin nähty ihan vasta eilen, vaikka välissä on joskus ollut yli kaksikin vuotta aikaa. Ja tunne on molemmin puolinen... On se merkillistä miten johonkin ihmiseen voi muodostua tällainen suhde.

Mä tiedän tasan tarkaan että meistä ei koskaan tule paria. Vaikka fyysisesti ja henkisesti toinen olisi kyllä juuri sellainen ihminen, jonka kanssa voisin olla koko loppuelämäni, mutta jokin vaan mättää tässä koko kuvioissa. Ehkä meillä on jo liian monta vuotta takana, liian paljon "Soitellaan"-lausahduksia ja liian paljon tapahtuneita asioita. Tai ehkä me vaan loppuenlopuksi ollaan molemmat niin helvetin pelkureita, ettei uskalleta ottaa härkää sarvista ja katsoa että tulisiko meistä jotain. Ehkä.

Voi ihanuus mikä päivä! Pakkasin aamulla kamat kassiin ja suuntasin läheiseen puistoon ottamaan aurinkoa. Kahvia termarissa, mansikoita ja suklaakakkua mussutettavana, Hesari ja siinäpä se sitten olikin. Aika täydellinen päivänavaus näin darrapäivänä.

Musta on ihanaa kun on lämmintä ja valoisaa. Mä en kyllä kovinkaan paljon rusketu vaikka makaisin koko kesän auringon alla, mutta nautin lämmöstä ja kerään voimia talven varalle.

Köllöttelin auringossa pari tuntia ja lähdin sen jälkeen käymään kaupungilla katsomassa sambakulkuetta. Tosi hieno tunnelma ja upeita asuja. Ja sääkin tuntui osuvan aika hyvin yksiin samban kanssa. Tuli oikeen kansainvälinen tunnelma. ;)

Kiertelin kauppoja ja kävin etsimässä vetimiä uusiin oviini. Kyllä olikin melkonen urakka löytää mieleiset. Sellasia tylsiä ja tavallisia vetimiä oli kyllä tyrkyllä joka puolella, onneksi vihdoin ja viimein löysin sitten ne hyvätkin.

Tää kämppä alkaa tuntua saunalta, kun noita lämpösiä ilmoja on ollut nyt monta päivää putkeen. Onneksi illalla saa aina viilennettyä tätä kun leväyttää ikkunat isosti auki. Täytyy kai hankkia joku härpätin tänne vähän puhaltamaan ja kierrättämään ilmaa. Mutta ei mitään sellasta tylsää valkosta ropellia pöydänkulmaa.. siinä pitäisi olla "sitä jotain"... :) Täytyy lähteä kai metsästämään jotain semmosta laitetta ens viikolla.

Kun lähtee illalla käymään yllätyskäynnille terassille, niin miksi sitä tulee kotiin vasta aamuyön tunteina, vaikka terassit on ollut kiinni jo monta tuntia? Venähti näköjään taas kerran ilta aamun puolelle. :)

Illan saldona on epämääräinen läjä kuitteja käsilaukun pohjalla, jotka kertoo siitä että pankkikorttia on taas vingutettu oikeen huolella. Äsken kun heräsin, niin huomasin että vessan lattialla oli vastassa kummallinen mytty vaatteita. On näköjään tapahtunut aika nopea kuoriutuminen kun olen kotiutunut. :)

Positiivista tässä on se, että vaatteet ei enää haise tupakalle. Eikä hiukset. Tosin huomattiin illan aikana ystäväni kanssa uutena hajuhavaintona sellainen asia, että nyt baarissa haisi hiki. :/ Hyi yök! Tosin ehkä jotain tekemistä silläkin, että paikka oli aivan ääriään myöten täynnä ihmisiä ja ilmakin oli eilen jokseenkin kuuma, mutta silti... Deodoranttia ihmiset, käyttäkää deodoranttia!

Nyt lähen syömään aamiaista. Kauhea nälkä ja kahvin himo. Aurinkoista päivää mussukat!

Käsi ylös kuka lähtee tänään terassille? *nostaa käden* :)

Heippa mussukat, tää menee nyt!

Ei taas väsytä ollenkaan. Tiedän että aamulla on herätys ennen kuutta ja nyt pitäisi jo olla unten mailla. Mutta ei vaan yksinkertaisesti väsytä, ei sitten ollenkaan. Tosin tämä nyt ei ole mulle mitään uutta, tällainen iltavirkkuhan mä aina olen ollut.

Huomenna olisi tiedossa retki. Mä tykkään retkeillä lasten kassa, vaikka toisaalta retkipäivät onkin tavallisia arkipäiviä tuplasti rankempia. Pitää olla koko ajan niin skarppina, että siihen menee ihan kauheesti energiaa. Mutta kun näkee sen lasten riemun ja ilon, mitä ne kokee nähdessään ja oppiessann uutta niin tajuaa, että se tsemppaaminen on ollut kyllä sen arvoista. Siksi mä ehkä just tykkäänkin työstäni niin paljon, koska siinä saa välittömästi lapsilta palautetta ja huomaa onko asiat hyvin vai ei. Lapset vaan yksinkertaisesti on niin vilpittömiä ja rehellisiä.

Viime viikolla oli töissä kevätjuhlat ja nyt on sitten oikeastaan jo aika rento meininki töissä, kun lapset vähenee kokoa ajan mitä pidemmälle kesä etenee. Ja mulla on enää muutama viikko töitä ja sitten alkaa piiiitkä kesäloma! Mä odotan jo lomaa ihan kieli pitkällään; että saa vaan nukkua, köllötellä auringossa, rentoutua ja levätä. Ja syödä mansikoita! Ostin tänään ensimmäiset mansikat ja ne maistui ihan älyttömän hyviltä. Mä rakastan mansikoita. Niistä tulee aina lapsuus mieleen ja mummin ja ukin mansikkamaa. Voi niitä aikoja...

Taidan lähteä lukeman jotain naisten hömppälehtiä. Josko se Unimasa muistaisi kurvata jossain vaiheessa tätäkin kautta. Sitä odotellessa. Öitä mussukat!

Eiliset ylioppilasjuhlat meni mukavasti. Oli hauska nähdä ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosiin. Jäin sitten lopulta yöksi juhlapaikkaan, kun en enää jaksanut keskellä yötä lähteä taksilla ajelemaan pitkin kaupunkia. Yleensä olen aina äitini luona yötä kun käyn täällä "kotona", joten oli ihan kiva välillä olla isänkin perheen luona.

Porukat heitti mut tänään iltapäivästä takasin äidille ja käytiin matkalla palauttelemassa kaikkia laina-astioita ja muita härpäkkeitä. Satuttiin sitten juuri sopivasti yhteen paikkaan katsomaan, kuinka lehmät päästettiin ensimmäistä kertaa kesälaitumelle. Voi sitä riemua! Häntä pörhössä ne kirmasi ulos navetasta ihan into piukassa. ;)

Näytin kyllä äärimmäisen naurettavalta seisoessani täysissä juhlatamineissa lehmähaan vieressä tuijottamassa lehmiä korkokengät uponneena heinikkoon! :D Harmi ettei ollut kameraa ikuistamassa sitä koomista näkyä.

Sain pari viikkoa sitten unohtuneet korvikseni takaisin. Hyvä juttu, koska niitä olikin jo vähän ikävä. ;) Ehdin kyllä ostaa jo uudet vastaavat tilalle mutta eipä tuo haittaa. Onpahan taas lisää jotain, mitä hukata tai unohtaa.

Lorvailen kotona koska en vielä saa mennä töihin. Pitää ottaa ylitöitä pois. Kassi on pakattu jo viikonlopun vietto varten eikä ole oikeen mitään tekemistä. Taidan lähteä valumaan kohti keskustaa ja mennä sitä kautta töihin. Sitten pari tuntia töitä ja illalla nenä kohti mutsin pöperöitä. Äitä, täältä tullaan! :)

Jos sun pitäisi sanoa just nyt kyllä vai ei, niin mitä sanoisit? Ja nyt ei saa sanoa että pitäisi tietää mihin tää liittyy, vaan nyt vaan pitäisi sanoa kyllä vai ei. Mä sanoisin kyllä, vaikka tiedän että pitäisi sanoa ei.

On se kumma miten ihmismieli voi tehdä tällaisia tepposia. En tiedä itkeä vaiko nauraa, hymyillä vaiko mutristella. Siitä huolimatta sanon KYLLÄ!

Taidan olla vähän hullu! :D

Perskules että pitää jättää kaikki aina viimetippaan. Olisi ollut koko viikkoa aikaa valita vaatteet niin mitä minä teen: jätän tietenkin kaiken viime tippaan. Nyt sitten olen räjäyttänyt taas vaihteeksi puolet vaatekaapin sisällöstä sohvalle ja sängylle ja arvon vaatteita huomiseen kevätjuhlaan. Enkä tietenkään osaa päättää mitä laittaisin. Go girl!