Runosuolesta

Haluaisin niin mennä kauas
kun en enää näe lähelle
sumussa vaellan vailla suuntaa
ja yritän vakuuttaa itselleni
etten voi eksyä
kävelen vain pidempiä reittejä

Siitä huolimatta
olen eksynyt
ja kadottanut päämääräni
unohtaen matkan

Pitää päästä täältä
hetkeksi pois
jotta avaisin silmäni

Minä riudun ja räydyn ja kuolen
tähän rakkauden kaipuuseen
vaikka en edes tiedä
mitä se on
mistä sen voisinkaan tietää
ei se minun nimeäni
ole kaduilla huudellut

Voisin tietenkin vaihtaa näkökulmaa
ajatella että rakastava Jumala
silittää päätä niin että kalju paistaa
tai se ken vitsaa säästää
se lastaan vihaa
kokea olevani kuin raaka timantti
jota elämä hioo muotoonsa
mutta kun minä en usko
Jumalaan enkä rakkauteen
kun en ole sanonut käsipäivää

En rakasta edes itseäni
vaan tuhlaan aikaani suremalla
sitä mitä en ole voinut tuntea
sitä etten tiedä
mitä Rakkaus on

Taistelutantereella käyvät sotaa
ja minä hevoseni selässä tarkkailen kauempaa
kun toiset vahingoittavat toisiaan
sanovat sitä romanttiseksi rakkaudeksi
kun käyvät toistensa kimppuun
egosentrisyyden kivellä teroitetulla miekalla
päät poikki kaikilta paskoilta
jotka eivät olleetkaan sitä
mitä taas toinen heistä halusi
puhuneet oikeilla sanoilla, näyttäneet oikealta
eivät omanneet oikeita arvoja

Ja kun aurinko nousee
nousee myös savukiehkuroita
mustista hiiltyneistä ruumiista
napsautan suullani merkin
minä ja hevoseni menemme pois
vasta jonkun aikaa lähtemisestä
uskallan katsoa puuttuvia jalkojani

En usko enää syliin lämpimään
en sitä että löytäisin Sen Sopivan
rakkauden rampana katselen muita
eikä rakkaus ole se mitä näen
näen sotaa jossa en halua olla mukana
vaikka se maalattaisiin kauniilla sanoilla tajuntaan
että voi kun nyt on niin suurta rakkautta
ja petoja he kuitenkin toisilleen ovat

petoja

Olen kyllästynyt rohkeuteeni
sanoa mitä tunnen ja ajattelen
laitan alttiiksi itseni joka päivä
asetan mieleni vankilan pihalle
kuin alastoman neitsyen
ja sitten kun olen puhunut
ja muut ovat puhuneet
kävelen pois niin itsevarman oloisena
mutta muurien ulkopuolella lysähdän
käperryn mytyksi ja itken
kun olisin niin toivonut
että hekin olisivat ottaneet vaatteensa pois
ja tehneet kanssani lumienkeleitä

Minä tarvitsen niin paljon
pisarasta tahdon meren
ja maasta taivaan
kuusta auringon
ja jollasta laivan
tarpeeni on niin syvällä
sydämen lihassa
etten uskalla ottaa mitään
lamaantuneena makaan
piikkipatjalla pidättäen hengitystä
etten vaan menettäisi itsehillintääni
ja kaikki se tahto ja halu
purkaantuisi minusta kuin ydinpommi
kaatuisi heinä pelloilla
puut metsässä
autot lentäisivät katolleen
ja linnut lentäisivät pois
ihmiset olisivat hiljaa
ja silmistä näkisin
että he tahtovat vain juosta

Joten tahdon, mutta salaa
en näytä sitä, en ilmaise sitä
en kirjoita päiväkirjaan
enkä puhu ystävilleni
odotan että tarve lakkaa olemasta
kuolee pois kuin kasvi
jota ei kastella

Piti tehdä iso työ
että sain rauhan
niiltä kaikilta huorilta, hulluilta ja juopoilta
jotka sisälläni asuivat
piti vääntää kättä, painia
masentua, seota
kiivetä lyhtypylvääseen
näyttää persettä poliiseille,
piti analysoida,
pohtia elämän tarkoitusta
miettiä eri näkökulmista ja prosessoida,
piti kirjoittaa päiväkirjaan
ja kahvihuoneessa puhua syvällisiä
vaikka ketään ei kiinnostanut kuunnella

Ja niin minä sain rauhan
näennäisen normikansalaisen rauhan
niin että tunnen itseni sen vangiksi

Tässä minä makaan pimeässä huoneessa
ja odotan näkeväni unta
joissa huoraan, sekoan
ja juon punaviiniä pullokaupalla
ilman että se on pois keneltäkään
jota rakastan

Minä jaksa mitään kiiltokuvaa
ihmisten parhaita puolia
kertoa siitä miten haluan
kehittyä ihmisenä ja taiteilijana
esitellä huikaisevaa älykkyyttäni
hymyillä niin ettei hampaat näy
juosta ympäri töölönlahtea
ei siksi että nauttisin siitä
vaan siksi että miehet pitäisi
takapuolestani
olla ymmärtäväinen ja ihana
kokoajan 24/7
miksi olisin
kun en kuitenkaan ole
kaunis vaaleanpunainen maali
kuitenkin varisee
kuin henkensä heittävät lehdet

Naiskuiskaajaa odotellessa
minä ja madaltunut itsetuntoni
teemme hiekkakakkuja
jotka pitää heti hajoittaa

Sementtiin en usko
maalia pelkään
ja vielä jonain päivänä
tuossa vierellä joku
nauraa ja itkee
kanssani hetken
sekin riittää

Naiseuteni on rikki
se ei toimi
se on oma vikani
minä rikoin naiseuteni
tekemällä valintoja
joista kaikista heijastui se
etten ole sen arvoinen
rakkauden
kaikuja lapsuudesta
kun en ollut mitään
ja jos olin, niin olin sitä väärin
ei oikein koskaan
minä olisin voinut olla
se lööppien lapsi
ihmisten hylkäämä
mutta kuoreni selvisi

Minä rikoin naiseuteni
mutta lapsen minussa
rikkoivat ne muut

En minä halua tutustua uusiin ihmisiin
ihmisiä kai ne miehetkin ovat
pitäisi olla sitä ja tätä
olla sanomatta sitä ja tätä
ja yrittää hymyillä varovasti
ettei toinen huomaa
huonoja hampaita
olla nousematta tuolista
ja kääntämättä selkää
kun kuitenkin ajattelevat
onpas iso perse
sitähän ne aina katsoo
ja sitten vaan en enää jaksa
pakko sanoa että mun täytyy mennä
kun oma epävarmuus
saa toivomaan
että olisinpa jossain muualla kuin tässä
en halua olla tässä
haluan mennä kotiin
vaihtamaan kissanhiekkoja
ja sen jälkeen facebookkiin
tuntien itseni yksinäisemmäksi
kuin ikinä koskaan

Visuaalinen näkee paskan
ja kiertää sen
auditiivinen kuulee paskaa
ja suojaa korvansa
mutta minä olen
kinesteetikko
haluan tuntea paskan
maistaa sitä
uida siinä
levittää sitä seinälle
ja tehdä kakkuja

aikani leikittyäni
kiipeän takaisin vuorelleni
ja siellä mietin
miltä tuntui

Aika paskalta.