Runosuolesta

Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.

Vastaus tuntematon  7

Sinä haluaisit tietää mikä se meidän juttu on
mutta vastaus on itsellenikin tuntematon
halusin sinua jo ensi hetkistä lähtien
mutta huusi kellot ja vilkkui valo punainen
ennen mä niitä kuunnellut en
ja sukelsin pohjamutiin kerien
nyt olen yrittänyt olla järkevä
mutta joka kerta kun olen sun lähellä
se tuntuu niin luontevalta ja helpolta
oudolla tavalla jään kaipaamaan sinua
en itse aina pidä siitä tunteesta
olisi helpompaa pitää kiinni kuoresta
kun tämä minun kuvioni kuitenkin on mitä on
vastuuta ja velvoitetta, työ loppumaton
en uskaltaisi pikkurilliäkään antaa
kun se saattaisi alkaa viemään kättä, päätä ja jalkaa
ja en voi päästää ketään elämääni jakamaan
kun kuitenkin taas kohta palaa talot, pellot ja maat
enkä minä yksin tässä itkisi
kolme muuta suruni näkisi

Ja vaikka eläisinkin vain kaksoiselämää
toinen täällä kotona ja toinen sun sylissä
pelkäisin sen minua sisältä repivän
kun kuitenkin alkaisin haluamaan enemmän
ja mä pelkään sua koskettaa
jos alkaisin vielä enemmän jotain tuntemaan

Toivoisinkin meille huonoa seksiä
ettei tarvitsisi tekosyitä keksiä
sen tietäisi siitä että homma toimisi muutenkaan
kun ei olisi oikeanlaista kemiaa
olisi vaan parempi jos vetelisit puolilöysällä
ei tarvitsisi kummankaan roikkua löyhässä hirressä
ja saisin oman elämäni takaisin
ilman että arvon herraa enää kaipaisin
ja sinunkaan ei enää tarvitsisi mietiskellä
mitä sillä hullulla naisella on sydämellä
ei tässä mikään analysoiminen auta
vaan ähkivä mies ja kylmä nauta


Ihana vammaislapsi  2

Ennen menin aina suhteesta toiseen ja rakastin huumaa, kun mä tunsin itseni niin ihanaksi ja rakastetuksi...sitten pari vuotta siten tajusin, että ei vika olekaan niissä muissa, vaan minussa. En olekaan niin ihana ja se kun tunnen itseni toisen kanssa hetken aikaa ihanemmaksi, onkin vain illuusio ja ohimenevä psykoosin kaltainen tila. Se havainto ja ongelman tiedostaminen jollain hiljaisella tavalla särki minut...tai ei varsinaisesti minua, vaan ne mun romanttiset unelmat siitä että tarvitsisin toista täydentämään minua, kun nimenomaan toisen kanssa huomasin miten paljon minusta puuttuu tai mitä minussa on liikaa. Tuli tunne, että jos laihduttaisin, lukisin enemmän kirjoja, olisin kunniahimoisempi, minulla ei olisi lapsia, en analisoisi, en puhuisi liikaa, tienaisin enemmän rahaa ja olisin hyvästä perheestä, niin silloin mies voisi välittää minusta, ja pelkkien puheiden sijasta ilmaista sitä myös teoilla ja valinnoilla. Päätin sitten työntää elämästäni tarpeeksi kauas sellaiset ihmiset, joille en koskaan tulisi riittämään sellainen vajukkina mitä nyt satun olemaan, itse kun kuitenkin olen aika tyytyväinen omaan elämääni, ja pidän itseäni taustani valossa jonkinlaisena menestystarinana. Asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, joten en välttämättä kaipaa lähelleni sellaisia ihmisiä, jotka eivät sitä asiaa näe, eikä arvosta.

Itse silti koen muut yhtä ihanina kuin ennenkin, ja kyllä mulla on monta ihmistä, joita voisin sanoa rakastavani tai ainakin tykkääväni, juuri sellaisina kuin he ovat vikoineen kaikkineen, mutta ilmaisen sitä hillitymmin, ja joillekin en ollenkaan. Pidän aika huonosti yhteyttä muihin ihmisiin (helppo huudella yleisesti virtuaalisilla leikkikentällä, kuin soittaa ja häiritä toisen oikeaa elämää), mutta nautin suunnattomasti hyvistä hetkistä lasten ja ystävien kanssa silloin kun niitä sattuu olemaan. Vaikka toisaalta vaikutan hyvin avoimelta ja välittömältä, olen samaan aikaan hyvin suojautunut, ja ehkä vähän sellainen liukas saippua josta ei saa otetta...mutta se on itselleni helpompaa niin. Yritän päästä kaikista vanhoista käyttäytymismalleista eroon, jossa kuvittelin että mun pitää raahata perässäni jotain pelastettavien armeijaa...nyt tietyn itsekkyyden kautta voin paremmin ja mulla on täysi oikeus siihen.

Okei, kuulostaahan tuo aika pateettiselta...mutta jännä juttu tässä on se, että vaikka olen luopunut unelmista ja en enää ymmärrä toisia yli minuuteni rajojen, tai ole mikään rakkauden kerjäläinen, en koe itseäni millään tavalla masentuneeksi tai surulliseksi...oikeastaan mun elämässä on kaikki hyvin, ja näin sen on pitänyt mennäkin. Olen hyvin kiitollinen jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle, jotka ovat opettaneet mua katsomaan asioita toisesta näkökulmasta, ja samaa hetkien aitoutta haluan vieläkin. Mutta omistaa en halua, enkä mitään lupauksia jostain tulevaisuudesta...kun olin nuori aikuinen, mulle sanottiin että voi kun sä elät hetki kerrallaan, mutta nyt vanhemmiten sen pitää mennä juuri niin....tosin senkin teen pienemmällä liekillä kuin ennen. Mutta hetki on hetki. Vain hetki ja arvokas juuri silloin. Sitten tulee toinen hetki. Ja toinen, toisessa paikassa ja toisessa seurassa. Oikea välittäminen ei ole toisen omistamista, vaan myös irti päästämistä.

Mutta kai se että pitää muut ihmiset tietyn välimatkan päässä, on myös jonkinlainen illuusio...kun ei tule pettymyksiä, tunnen itseni paljon ihanemmaksi. Mä en vaan tarvitse siihen muita vakuuttelemaan sitä mun omaa ihanuuttani, kun on minussa paljon vähemmän ihanaanikin.


Hyvää joulua City  1

Oli Erkkipekalla muovinen kuusi
ja sen ruma vaimo Helena huusi
että kinkkua et syö etkä sitä saa
kun et osaa ekologisia arvoja arvostaa
piparistakaan on turha haaveilla
ja saat syödä pelkkää tofua
torttuakaan en sinulle anna
et saa enää ikinä mua panna
sillä mä muutan Intiaan
kannabista polttamaan
ja myyn turisteille kuukuppeja
kaapu päällä ja hiukset takussa

Erkkipekka oli hiljaa, meni tupakalle
mietti että taitaa olla liian pehmonalle
jos suhde on kiinni muovisesta kuusesta
niin nauttikoot toinen elämästä uudesta
ehkä joulupukki antoikin hänelle sen
parhaan lahjan merkityksellisen
että se vitun hippi lähtee Intiaan
hän pääsee rauhassa runkkaamaan
ja tunnustamaan oman fetissinsä
että turkkimummo ottais hänet sträppärillä


Sairaala  3

Kohta 15vee täyttävä esikoiseni oli menossa pään magneettikuvaukseen lastenklinikalla, ja samassa tilassa oli pieni keskonen...liikutuin. Olin parikymppinen keskenkasvuinen punkkari, kun poika syntyi seitsemän viikkoa etuajassa, ja vaikka nopeasti kiitos hyvän keskoshoidon hän pääsi pois hengityskoneesta ja kotiin parin viikon päästä, niin silti ensimmäiset kolme vuotta jouduimme palaamaan uudestaan ja uudestaan sairaalaan. Poika leikattiin kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen elämämme helpottui, mutta itse aloin ajautumaan kohti kriisin mustaa aukkoa.

Tänään siinä odotustilassa tajusin, miten oikeasti voi olla nuorelle äidille paljon sairasteleva lapsi (niin ja vielä kun oma keho menni pettämään ja työnsi lapsen pois) olla niin traumatisoivaa, mutta mä en silloin koskaan itkenyt enkä valittanut...toimin kuin robotti. Silloin olisi tehnyt pienet itkut hyvää...mä muistan kun mulle jo silloin sanottiin että olen vahva ihminen, mutta ne ihmiset olivat kateissa jotka olisivat sanoneet että hei, sä saat joskus olla heikko. Nyt olen oppinut olemaan vielä sitäkin, mutta jos mä menisin aikakoneella 15vee taaksepäin, mä antaisin sille kaikentietävälle näennäisen rempeseälle nuorelle äidille ison halin. Se olisi ehkä vähän särkynyt siitä, mutta en mä sitä olisi säikähtänyt.



Aivopieru  1

Ripulikakka. Paskan jauhaminen on koukuttavaa, ja se helpottaa emotionaalista turhautumista, totesin tämän tänään taas kerran. Kiitos ja anteeksi täällä ja tuolla keitä olen sanallisella konekiväärilläni ampunut, mutta kun se tuntuu hyvältä ja saa minut tuntemaan että osaan jotain....taito se on tämäkin.

Ja on se tähän päivään syvällisiä tunteitakin mahtunut...halasin yhtä itkevää naista ja pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan tietäen miltä tuntuu kun kaikki menee seinään, ja ihastelin yhtä pienempää naista, joka hihkui Korkeasaaressa innoissaan, vaikka ulkona olikin aika myrskyistä. Mitä sitä suotta vinkumaan kun mun elämä on aika täyttä.


AAAAAAArgh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!  6

Vittuperkelesaatana. Mä olen hieno nainen...hieman hullu mutta hieno sydämellinen nainen, ja joku päivä mä kohtaan sellaisen miehen joka kohtelee mua hyvin ja osaa olla oikeasti aito ja rehellinen, ilman että tarvitsee ruveta pelailemaan ja perseilemään, koska sattuu olemaan vaan sellainen eikä voi sille mitään...joo joo, jos on tahtoa, keksii keinot, jos ei ole tahtoa, keksii selitykset. Se voi olla epärealistinen unelma aidosta yhteydestä, mutta onhan ne monet muutkin haavasielut löytäneet sellaisen ihmisen, joka tulee toimeen omien demoniensa kanssa ilman että pitää kaikkea pistää vituiksi niin että alkaa itseäkin vituttaa...voi vitunvitunvittu. Voi kun olisi normaali ja kiinnostaisi normaalit...kohta mulla taas on kierroksessa joku "vaikea ihminen". Olen niin paljon viettänyt hiljaiseloa etten nyt vaan jaksa enää jäädä haavoja nuolemaan...joten toimitaan sitten näin jos siihen on kerta minulla tarve.

Ja en mä tässä nyt ihmistä sure, se oli kivaa niin kauan kuin kesti...mutta mä suren sitä tunnetta että hetken aloin uskomaan että tässä on ehkä jotain. Se toinen varmaan tiesi jo alusta asti ettei ole mitään, mutta ei vaan viitsinyt "loukata" tai jotain muuta patologista nössömeininkiä. Nuorempana olisin varmaan ajatellut että oih ja voih, mä parannan rakkaudella kaikki kusipäät tässä maailmassa...mutta sitten tajusin että saa sitä itseäänkin rakastaa, eikä mun tarvitse kaikkea ymmärtää, teot kertoo enemmän kuin sanat. Argh...ärsyttää ärsyttää ärsyttää. Onneksi selvisi ajoissa asioiden oikea laita sitten sen käytöksen kautta, kun ei osannut ääneen tuntemuksiaan ilmaista, vaikka siitä rehellisyydestä ja avoimista korteista olikin puhe. Joo, saahan sitä aina puhua, mutta sanat on vaan sanoja.

Kun huomenna herään, toivon että viisas vanha nainen-moodi on kytkeytynyt päälle, sillä tämä teinipissisangstaaja ottaa voimille. Mutta en luovuta, olen ihan tarpeeksi parin vuoden aikana tuntenut huonommuutta, kun sydämessäni tiedän että joku voisi olla ihan tyytyväinenkin kun hänellä on nainen joka tykkää ja välittää ilman että se ahdistaisi tai saisi flippaamaan. Mulle on tullut tavaksi lopettaa alkutekijöihinsä kaikki jutut, mutta mä tiedän mitä haluan...aitoa yhteyttä joka perustuu aitoon vuorovaikutukseen, ei mitään pelaamista, roolissa olemista tai kaavojen toistamista...kun mä tällaista havaitsen eikä toinen halua käyttäytymistään edes tiedostaa vaan saattaa vaatia jopa enemmän ymmärrystä itselleen, niin enää mulla ei ole sitä uskoa ja toivoa...tulee vaan kuristava tunne että pakoon pakoon pakoon. Voi olla myös että vaadin liian nopeasti kaikkea...mutta toisaalta silloin vasta hukassa olisinkin jos en tiedä mitä haluaisin. Toiset haluaa että kumppanikokelas on varakas, hyvin koulutettu ja hyvästä perheestä...mä haluan että se toinen puhuu tunteistaan ja ajatuksistaan ja antaa välillä munaa niin, että itken sitä kiiman haureaa kauneutta...sekä että samalla tunnen oloni turvalliseksi ja oppisin ajan kanssa luottamaan toiseen. Ei se parinmuodostus sen kummempaa rakettitiedettä ole...mä lähden vaan lähtökohtaisesti siitä, että se aitous pitää olla jo alusta asti, ei siitä muuten voi ajan kanssa syntyä mitään hyvää.

No joo. Ehkä joku päivä. Menen nukkumaan ja herään huomenna paremmalla tuulella.


Cooli muija  1

"Sinä et taistele minun, vaan omien demoniesi kanssa, enkä tule antamaan sinulle vapautusta omien tekojesi tähden, ellet tule sitä itse pyytämään": hän sanoi tumman soinnikkaalla äänellään ja lipui pois jättäen toisen miettimään. Niin ja hänen rinnat olivat kuin ketun nokat ja perse kuin brasilialaisella tanssijattarella. Ja pillukin tosi tiukka eikä yhtään tuntunut tummelipurkilta.


Kriteerit  5

Nyt tiedän sen että kykenisin antamaan kaiken
jos kohtaisin kulkijan samankaltaisen
turhaan minuuttaan määrittää siitä
ettei ihan kiva riitä
ja itsensä huonommaksi siitä kokea
jos yrittää keskenään vettä ja öljyä sotkea
eikä sitä saa onnistumaan
sitten täytyy vain kaltaistaan odottaa
joka puhuu samaa kieltä
eikä työnnä pois tieltä
jos ei kaikki mene hänen tahtonsa mukaan
nyt enää kelpaa joko se joka on mun kanssa me
tai ei kukaan


Munaton meininki  4

Kiitos Carryon inspiraatiosta =) Eli tässä taas uutta runo/laulumatskua, kopsasin sen keskusteluista jossa mulla taas vaihteeksi välähti.

Munaton meininki

En mä miestä tarvii joka ottaisi housut pois jalasta
en mä miestä tarvii jolla on pallit tulessa
ei mua tarvii halata eikä puhua nättejä
kuitenkin on selän takana sormet ristissä

En mä miestä tarvii jolla omat tarpeet sanelee
en mä miestä tarvii joka mun simpukkaa anelee
ei mun tarvii itkeä eikä päässä pohtia
ei tarvii tunteita kitkeä ja sietää epäkohtia

Jää kauppoihin seksikkäät alusvaatteet
ja syntinen punainen leninki
oon tarpeeksi saanut miehistä
nyt alkaa munaton meininki

(Gospel-tyyppinen kuoro laulaa "munaton meininki" 8x)

Mutta mitä sitten tarviin, jos en miestä kaipaa ollenkaan
niin mitä mä sitten tarviin jos jäävään itseni suhteista kokonaan
varmaankin tasapainoa, omaa tilaa ja tahtoa
riittää aika muuhunkin kun ei tarvii pystyttää mastoa

Jää kauppoihin seksikkäät alusvaatteet
ja syntinen punainen leninki
oon tarpeeksi saanut miehistä
nyt alkaa munaton meininki

Jää kauppoihin pornosaappaatkin
ja kokovartalokortonki
en saa iloa isoista, pienistä
nyt alkaa munaton meininki
nyt alkaa munaton meininki
nyt alkaa munaton meininki
nyt alkaa munaton meininki
(feidaus)