Runosuolesta

Ihme ahdistus päällä joka ei näy ulos...mutta sisällä sen tunnen. Enkä tiedä mistä se johtuu, en osaa purkaa sitä sanallisesti enkä näyttää sitä itsestä pois päin. En pysty kirjoittamaan, ei huvita tehdä lauluja eikä tauluja, luovuus nollassa. Ei jaksa tilittää kenellekään mitään kun kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Telkkarissa tulee joku taloremonttiohjelma ja se ärsyttää. Saatanan jenkit...

Perkele, kynsin kohta paljain käsin kiviseinää vittu.

Mulle ei taida sopia tämä hormonaalinen ehkäisy.

Sunnuntai on pyhitetty hedonismille ja anonyymeille <3

Olen tässä jokusen viikon tapaillut erästä joka käveli On The Rocksissa perässäni tupakkapuolelle vaikka itse ei polta. Nyt en polta minäkään enää...influenssan myötä lopetin.

Meinaan vaan sitä että tekis mieli antaa sille kun on niin mukava ja taitaa tässä alkaa haluamaan enemmänkin...aika kompleksiivinen mä olen kyllä, mutta tykkään siitä tavasta miten tämä siihen suhtautuu....mä en osaa sitä oikein selittää, mikä voikin olla ihan erinomainen asia tulevaisuutta ajatellen. Mä muutenkin selitän liikaa =D

Onnistuin töissä avaamaan suutani yhteisön hyväksi...ensiviikon tiistaina kokous, johon olen suunnitellut oivan monologin näkökantoineen...on mussa vähän ovelaa kettua ja jonkin verran manipuloijaa, mutta harrastelen sellaista vain yhteisen hyvän nimissä. Mä voin nauttia mun puolukoista vain silloin kun muillakin tuokkonen siinä kätösissä.

Huomenna hammaslääkäri...ja poika taas neljättä päivää kuumeessa, eilen vietettiin ilta lastenklinikalla. Nieluviljely otettiin, huomenna vastaukset. Kurjaa kun joutuu olemaan yksin kotona päivät...poika 11v joten mulla ei ole laillista oikeutta olla hänen kanssaan kotona ellen ota palkatonta. Siihen ei ole varaa, eikä mulle saada töihin sijaista, joten plus pitkä miinus nolla. Onneksi poika on itsenäinen luonne...

Sattuu saatanasti hampaaseen ja tekee mieli tupakkaa jonka polttamisen influenssan myötä lopetin. En vaan viitsi ostaa askia jos se maistuukin pahalta...

Ja tähän kohtaan jokin älykäs mietelause.

Äh, ei sitä tullut...pierun kyllä paukautin.

Olen hyvä nainen. En ole koskaan pettänyt ja suhteeni eivät ole menneet päällekkäin, omistaudun niin vahvasti sille johon kohtaan mulla on tunteita. En pihtaa...ehkä suhteen alussa en heti antaudu, mutta kun sen alun yli on päästy, minulta kyllä lohkeaa, oli sitten hyvä tai huono päivä. Tykkään passata toista ja hemmotella...mä olen suorastaan syntynyt sellaiseen. Olen rehellinen, luotettava ja lojaali...

Mutta mikä minussa on helvetillistä mikä vaikuttaa suhteisiini siten etteivät ne kestä? Mä sanon kaiken ääneen mitä ajattelen...ennemmin tai myöhemmin. Mulla on ollut aika traumaattinen lapsuus ja olen selvinnyt siihen nähden aika hyvin...mutta jotta pysyisin kasassa, analysoin lähes jokaisen tuntemukseni ja jopa pierunikin...se on minun tapani saada tilanteesta ote.

Ja sen voi moni mies kokea helvetilliseksi kun vierellä on nainen joka analysoi ja yrittää ottaa tilanteesta otteen...se ei voi olla vaikuttamatta. Mun vierellä kulkiessa joutuu tahtomattaan samalla matkalle itseensä, eikä siihen moni ole valmis...kyllä mä ymmärrän sen.

Olen siis Helvetin Hyvä Nainen. Jos Sartren mukaan helvetti on toiset ihmiset, uskon että meikäläisen persoonallisuudessa on jotain sellaista joka saa toisen hieman ahdistumaan, vaikka en suoranaisesti hänen persoonaansa puuttuisikaan....tönäisen ihmiset matkalle omaan helvettiinsä. Moni tahtoisi sulkea mielensä kaikilta ikäviltä asioilta, kulkea laput silmillä...mutta ei siihen pysty naisen kanssa, joka on taivas ja joka on helvetti...ei mitään kultaista keskitietä.

Oikeastaan aika mukava laite tuo digiboxi...sain kaupan päälle kanavapakettiakin kahdeksi kuukaudeksi.

Myönnän silti että tämä ei ole ollut rakkautta ensi silmäyksellä...vastustin tätä siirtymistä analogisesta digitaaliseen. Aika nopeasti kuitenkin rakkaus syttyi...äsken katsoin Jimiltä dokumentin Eva Braunista ja se herätti paljon kysymyksiä...Ihan ymmärrettävästi Hitler ei olisi kestänyt älykästä naista joka olisi kyseenalaistanut ne mielettömyydet ja hirmuteot...Evaa kiinnosti lähinnä meikit, vaatteet ja se että saa rakkautta Hitleriltä...vaikka se rakkaus taisikin olla enemmän niitä seksileikkejä.

Naisia on moneen lähtöön...

Kävin eilen hankkimassa digiboxin...pääsääntöisesti mun lapsinero-poikani asensi sen. Iltamyöhäsellä kuitenkin kun leikin mun uudella kaukosäätimellä erään ihanan miehen kainalossa, se ei toiminutkaan...jäi jumiin. Hitto että otti päähän, teki mieli heittää se boksi jorpakkoon...nyt kuitenkin toimii taas ihan hyvin.

Niin joo siitä suhteesta...joo, kyllä tässä nyt kokeillaan tällaista vakavempaa otetta...ei tuollaista ihmistä vain tapailla jos tuntuu niin helpolta sellaisen seurassa olla.

En ole selittelijä vaan yleensä sanon mitä tunnen...mutta on se jännä juttu kun sitä tuntee niin eri tavalla eri ihmisten kanssa. Olen käynyt treffeillä ja ajatellut että olen varmaan jonkin sortin sitoutumiskammoinen...vaikka tyyppi olisi ihan kivan näköinen, mukava, fiksu ja sydämellisen tuntuinen ja kaiken järjen mukaan pitäisi kilkuttaa isoilla kelloilla, en ole kuullut mitään erikoista. En ole osannut ajatella että vika olisi siinä toisessa, vaan siinä että olen kokenut vähän liikaa pettymyksiä ja sen vuoksi varautunut.

Kilinvitut...tapasin ihmisen joka laittoi sukat pyörimään jalassa. Kyse ei ollut varsinaisesti siitä oliko hän kivan näköinen, mukava, fiksu ja sydämellinen...tottakai hän siltä vaikutti...mutta se pisti ne kellot kilkuttamaan kuinka luontevaksi mä tunsin oloni hänen seurassa. Olen jollain tavalla vähän jännittäjä...höpötän liikaa, puhun vaikeasti...mutta nyt vaan olin ja nauroin. Huomasin että toinen puhui enemmän kuin minä, siitä pidin ihan mielettömästi <3

En mä olekaan viallinen...kyllä mä pystyn ihastumaan kun on yhteinen kieli ja toinen yhtä valmis suhteeseen kuin minä itse...ehkä se entinen epävarmuuteni oli tavallaan sen toisen epävarmuutta minkä aistin eikä toinen ole ollut mulle sopiva...nyt vaan tuntuu hyvältä eikä pelota.

Uskomatonta, mua ei pelota...vaikeuksia tulee, mutta jos on näin vahvasti latautunut alku, eiköhän sekin lupaa jo jotain...

Iik. Meni treffit vähän liian hyvin...oli aikasta romanttista. Nyt vaan sitten jännitetään kestääkö oma tai toisen pää tätä kun tuntuu niin hyvältä...en ole ihan tällaiseen tottunut että potkii näin hyvin...ihan kuin olisi vaan tiennyt että kuuluu sille toiselle ja sillä sipuli. Ei se mitään...*liitelee*