Puukko ja puntari

Avasin juuri tämän miniläppärini tässä ajankuluksi tällä lennolla Roomaan. Olen menossa sinne Rouvan kanssa jälleen kerran katsomaan erittäinkin tutuksi tulleita paikkoja, ja käymään vihkikirkossamme kaksikymmenvuotishääpäivän merkeissä. Tuolissani on joka suuntaan tilaa kirjoitella, ja jalkatilaakin näyttää olevan pari metriä. Mistäs kirjoittaisin...
.
Kas, ateriaani kuuluva ciabatta -leipä tuoksuu jotenkin tutulta. Lopulta muistan miltä: lihapiirakalta. Lapsuuden aikaiseen lihapiirakkaan on jotenkin kuulunut juuri samoja taikina-aineksia samoissa suhteissa, koskapa leivässäni ei ole lihatuotteita. Näin sitä voi ruuan tuoksu viedä äkkiä kauas menneisyyteen. Juuri tuoksut, ja maut vaikuttavat ihmiseen syvimmin. Ja ruoka yleensäkin on voimakkain symboli, joka ylittää sekunnissa kieli- ja kulttuurirajat. Jos tarjoat herkullista hedelmää vaikka Borneon alkukantaisimmalle asukkaalle, tai jopa pikku hiirelle, saat välittömän yhteyden: olet Ystävällinen Tyyppi.
.
Ja tietysti Kokki on se vanhin kunnioitettu käsityöammatti.
Heti kun Tuli oli keksitty, ensimmäiset (alastomat) Grillimestarit kääntelivät vartaissa kuutiometrin kokoisia mammuttinorsupaisteja valellen niitä sapelihammastiikerin luuytimellä. Tai mitä nyt sen ajan juhlamenuissa on ollut: villasarvikuonoa villijuuresten ja yrttien kera, rosvopaistin tekniikalla luolakarhun mahalaukussa valmistettuna? Juu, heti innostuin kehittelemään. Tällaista se on se ruokafanatismi. Erikoisherkkukaupoissa ihan oikeasti rupeaa kädet tärisemään ja pulssi nousee.
.
Kokkimenneisyydestäni johtuen en lapsuuden jälkeen ole juuri joutunut lihapiirakoihin turvautumaan. Verrattuna Pariisin yleisimpiin käytäntöihin, Helsingin gourmetravintoloissa on tietääkseni lähes aina vallinnut erittäin liberaali tapa. Kokit syövät lähes mitä haluavat. Pariisissa edelleenkään eivät, ja palkat siellä ovat surkeat!
.
Nuoruudestani muistan että rajoitukset olivat: tryffeliin tai keltavatsaisen sterletin mätiin (kaviaaria) ei saanut koskea, hanhenmaksaa sai ottaa vain harvoin ja hyvin vähän, mutta muutoin valtavat kylmäkaapit ja jo valmistetut ruuat olivat ihan vapaata - öh, riistaa. Nuoruuteni päällimmäinen tuoksu oli madeirakastike, ja sisäfile konjakkikermassa oli tavallista arkilounasta. (Normityö taas oli esim poistaa raa´asta riekosta luut nokkapihdeillä rikkomatta pikkuista lintua.) Äärimmäisen harva suomalainen omasta ikäluokastani on kasvanut tällä tavalla; Pariisissa taas meitä on varmaan aika lailla, kuten huomasin siellä.
.
Ai, että mitä huippuravintoloiden salihenkilökunta syö, tai söi? Nykyään useissa ravintoloissa on keskitettyjä ruokatunteja, ja jopa kokit voivat tulla mukaan syömään samaa. Tämä ruokailu liitetään, jos fiksuja ollaan, tuotekehittelyyn. Ennen vanhaan tarjoilijat söivät - kuten kokitkin - silloin kun kerkesivät, pyytämällä kokeilta "jotain", tai annoksen sen päivän lounasta (menun halvemmasta päästä), ja ihmissuhdekorruptio kukoisti. Keittiön suhtautuminen salin porukkaan vaihteli huippupaikoissa rajusti kuten varmaan edelleenkin. Eräät keittiömestarit arvostivat erityisesti vanhimpien salityöntekijöiden ammattitaitoa, joka onkin huippupaikoissa ihan muuta kuin vain lautasten kuljettelua. Olen itsekin joskus yllättynyt siitä kuinka hyvin saliväki tuntee ruuat.
.
Mutta nuoruudessani useimmat keittiömestarit katselivat alaspäin salin väkeä. Huippuna voin mainita tärkeimmän "kokkiasenteen" opettajani, joka piirsi keittiötä salista erottavan tiskin kulkuaukkoon maalilla lattiaan rajan. Siitä yli eivät halveksitut "kantajat" saaneet keittiöön edes astua. Kerran eräs hovimestari harhautui keittiöön. Keittiömestari nappasi pienen mutta raskaan valurautaisen blinipannun ja heitti sen voimalla, niin että se suhahti hovimestarin pään ohi ja teki melkoisen klommon höyrykupuun. Varmaan luulitte että Ramsay on Kauhukeittiö -sarjassaan vaativa ja kiivas, mutta enpä ole kuullut, että hän olisi suoraan yrittänyt tappaa ketään,eikä tässä ollut edes kysymys ruuasta. Mutta tällaisia ne fanaatikot voivat olla. Ramsayn oppi-isästä, Marco Whitestä, on villejä tarinoita joihin liittyy ampuma-aseita.
.
Voitte siis kuvitella millaista niuhottamista itse ruuanvalmistus on! Kerronpa tässä kloppina saamani ohjeistuksen ruokaan nimeltä " Tillintupsu":
Tillinippu hajotetaan, ja kootaan yhteen tukevaksi, ympärille kuminauha. Varret leikataan alhaalta erittäin terävällä veitsellä ja nippu tuikataan samalla sekunnilla kylmään veteen. Kuminauhan alle pujotetaan lähes koko nipun korkuinen voipaperi joka rullana tukee nippua. Jääkaappiin. Sitten aikanaan nipusta otetaan tarvittava määrä oksia, joiden alaosiakin käyttäen muodostetaan "symmetrinen minisypressipuu". Tämän sypressin tulee "ikään kuin taipua kevyessä tuulessa" niin että se "asettuu esillepanon kiertosuuntaan", ja sen tyvi kätketään jollakin tapaa.
Kun tämä oli vasta raaka tillintupsu, alatte varmaan tajuta gourmet-niuhotusta. Luulitteko osaavanne tuosta vain tehdä gourmet -perunamuusin? Edes lämpimän kinkkujuustovoileivän? No varatkaapa aikaa siihen sitten...
.
Raaka-aineiden misaaminen eli esivalmistelu, ruuan valmistus, ja sen asettelu eli esillepano ovat monimutkainen yhtälö, ja huipputasolle sitten noustaan juuri sillä että prosessi pystytään tasalaatuistamaan siten että laatu ei heittele tekijän, kiireen tai fiilisten mukaan.
.
Työn stressin takia huippukokin on oltava vahva persoona, ja minua huvittaakin kun suomalaiset kokit niin kesyttävät juttujaan teeveessä. Turhaan, sillä se olisi hyvää viihdettä. Voitte kuvitella kun kiihkeämielisiä läpänheittäjiä on monta pienessä tilassa, ja kiireessä riuhdotaan tulikuumia pannuja, kiehuvaa öljyä, liekkejä ja huipputeräviä veitsiä. Muistanpas senkin kerran, kun kokit saivat päähänsä kuoroulvoa susien äänellä ja asiakkaat ihmettelivät.
.
Rouvani seuraa aina ravintolassa mielenkiinnolla, onko minulla jotain sanomista ruuasta. No, hyvässä ja pahassa, sitä on riittänyt. Roomassakin tulee taas riittämään. Ruokafanaatikot kokevat yhteyttä. Viime Teneriffan reissulla haukuin erään fuusiopaikan ruuat, mutta niin asiantuntevan rakentavasti, että kädestä pitäen kiiteltiin. Minulla on taipumusta saada pöytään kokkeja ja keittiömestareita, tai itseni keittiön ovelle, sitten hössötämme loputtomiin kalanpaistotekniikasta tai kastikkeista. Roomassa saan ihmetellä sitä pastafanatismia.

Onpa ihanaa olla j@lleen etel@ss@ lomalla!

Teneriffalla on kaunista eik@ hankia n@y miss@@n! ;-D

Tarkoitus olisi menn@ kiipeilem@@n Barranco del Infiernoon.

http://www.viajejet.com/barranco-del-infierno-tenerife/

Sit@ varten onkin kymmeni@ kiloja rojua mukana. Rotkon pohjalla kulkee suosittu vaelluspolku kuten minulle tutussa Mascassakin, mutta Infierno on ollut jo vuosia suljettu kivivyo^ryvaaran takia. No meille se sopii, sill@ nyt ei tarvitse mietti@ sit@ kuinka mahdollisesti aikaansaamani kivivyo^ry v@ist@m@tt@ p@@tyisi turistiparkojen niskaan.

Barrancon ylle p@@sisi liitovarjoilemaan. On kolmekin yrityst@ jotka suovat siihen mahdollisuuden. Jos ruumiinkunto ei nuhan tms syyn takia riit@ kiipeilyyn, niin sitten liit@m@@n. Onpahan sitten ainakin extreme- ja adrenaliinikiintio^ t@ynn@!

Sukellusfirma sattuu olemaan suoraan hotellihuoneeni alla, ja sielt@ saa hurjan halvalla vuokrattua kamat, sanoivat ett@ voin omin p@inkin menn@ noihin hurjan n@ko^isiin kalliopoukamiin kunhan muistan pari juttua.
Kuten ett@ jos joutuu tyrskyss@ ison aallon viem@ksi, pit@@ sukeltaa ennen kuin iskeytyy kallioon, nimitt@in aallon vesimassa menee stopin j@lkeen alas ja vie alhaalla turvallisesti ulosp@in. Taas on suomipoika hiukka ulalla: n@in varot piikkirauskuja menness@si hiekkapohjalla veteen, tuossa kohtaa hait kuulemma k@yv't, jne kivaa.... hmm.

No kunhan ei olla kotona, kukkia on ja kaikkea kivaa. Kun etsimme pikkutalojen muurien v@lisess@ sokkelossa ulosp@@sy@,
niin er@@n talon pihalta kuului naisen @@ni espanjaksi:
Terve! Kuinkas menee?
Kyselimme jo suuntaakin, papukaijalta!

On hämmästyttävää, että suomalaisia ei vähääkään kiinnosta, tuleeko Suomeen sota aivan pian! Ettepäs lue tätäkään!
" EVVK, mitä välii tuleeks sota, eikä niit enää ookkaan".

Naapurimaassa pestään vielä verta telaketjuista edellisen 2008 -sodan jäljiltä, mutta Suomessa kuvitellaan heidän sietävän pelkurihiiren lailla mitä tahansa uhkaustamme. NYT Suomi aivan äsken tilasi itselleen YDINASEVALMIUDEN! 2016 Suomeen tulee Hornetien mahan alle jättiohjuksia, joilla ei voi mitenkään puolustaa maatamme liikkuvaa hyökkääjää vastaaan, mutta ne kelpaavat erinomaisesti Pietarin tuhoamiseen. Niissä on nyt tavanomaista räjähdettä puoli tonnia, mutta jos USA haluaa, niihin voidaan helposti laittaa YDINASEKIN, jolle ne on suunniteltu! Koko maamme pannaan perustelemattoman toiveajattelun varaan, että Venäjä vain seuraa moista hiljaa, aivan kuten keväällä 1939 valmistauduttiin Helsingin Olympialaisiin.
Naapuri ei halua hyökätä vaan pysyä väleissä, mutta olemme itse pakottamassa tuollaiseen reagointiin, monin tavoin, josta aiemmin:

www.city.fi/yhteisot/blogit/magrippa/120624/

Mutta nyt,
OSA 5:
Millainen puolustuspolitiikkamme tulisi olla?
---------------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------
K: Miksi juuri "vahva itsenäinen" puolustus?

V: Koska se on kaikille naapureillemme mieluisin, pisimmän rauhan takaava vaihtoehto.
Stalin vaati Suomea vahvistamaan puolustuskykyään Talvisotaa edeltäneissä neuvotteluissa. Suomi halusi pitää heikon puolustuksen, joka venäläisarvion mukaan oli sekä haluton että kyvytön torjumaan Saksan maahantunkeutumista. Venäläisten kauhuskenaario suurvallan hyökkäyksestä Pietariin Suomen/Baltian alueelta, Suomen tuella, toteutuikin täydessä mitassaan. Tätä ei ole unohdettu: nyky-Venäjällä nähdään taas Suomen yhä kiinteämmät suhteet NATOn kanssa ja kuihtunut puolustuskyky. Suomella ei ole varaa toistaa 30-luvun virhettä ja antaa sotilaallisen tyhjiön muodostua, vielä vähemmän uhkailla Natolla, mm. hankkimalla (puolustuksessa lähes hyödyttömiin) Horneteihin aseistusta joka sopii vain liikkumattomiin maamaaleihin hyökkäämiseen. Ei siis panssarikolonnaa vastaan, vaan Pietariin.

Venäjä varustautuu huimaa vauhtia, joten yksipuolinen aseistariisuntamme ei edistä rauhaa Suomessa, vaan aivan päinvastoin. Puolustuksemme heikkous nimenomaan lisää taipumusta ryhtyä sotilaalliseen ratkaisuun tekemällä sen helpommaksi, nopeaksi ja todennäköisemmin onnistuvaksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisen syyn sodan uhkaan kiteyttää erinomaisesti HS:
"On helppo ymmärtää, että kaasuputken valmistuminen on vain muodollinen peruste sille, että Venäjä on palauttanut uloimman puolustusvyöhykkeensä Itämerelle.

Todelliset syyt ovat muualla: Nato on aktivoitunut Itämerellä, ja Venäjä haluaa varmistaa, ettei siitä tule Naton sisämerta.

Itämeri on jo nyt Euroopan unionin sisämeri, mutta tämä on Venäjän kannalta sivuseikka, koska unionin perustuslailliseen sopimusluonnokseen kirjatut turvatakuut ovat vailla katetta. Sen sijaan Naton laajeneminen Baltiaan ja Puolaan oli suuren luokan kysymys, koska Venäjälle kuuluva Kaliningrad on näiden puristuksessa.

Siksi Venäjä valmistautuu ottamaan tarpeen vaatiessa toimintavapautta siellä, missä sitä on helpoimmin saatavilla - siis Baltian ja Suomen välisellä merialueella."

Eipä ihme, sillä Karjalan/Pietarin alue on paitsi ydinalue, myös Venäjän ainoa kunnon kauppasatama, ja laivaston tukikohta. Pienen pieni rannikkokaistale Hankoa myöten riittäisi takaamaan turvallisuuden.

-----------------------------------------------------------------------------------------------
Joten puolustuspolitiikkamme tulisi ilmaista selvästi kaikille maille, että "Suomen alueella eivät vieraat armeijat ikinä marssi". Tätä olisi vaikeaa kenenkään käsittää nöyristelyksi. Siltikin, käytännössä se muodostaisi Pietarille ystävällisen sotilaspuskurivyöhykkeen. Näin Venäjällä ei olisi mitään tarvetta soveltaa uusittua sotilasdoktriiniaan, joka painottaa että ystävällisen alueen puuttuessa ydinalueen läheltä, on itse ajoissa vallattava yllätyshyökkäyksellä maantieteellinen puskuri, joka antaa ydinalueen puolustukselle syvyyttä.

http://www.bestourism.com/img/items/big/1123/Russia_Chechnya_4137.jpg

Suomen ilmoitettua aikomuksensa, Venäjä myisi mielellään erittäin hyvän hintalaatusuhteen puolustusaseitaan Suomelle, aivan kuten saimme ennenkin BUKit, MIGit, IGLAt ja telapanssarit. Tietysti voisimme hankkia osan muualtakin. Budjetti olisi helppoa ohjata pelkästään niihin halpoihin aseisiin joille ei ole olemassa kunnon vastatoimia suurvalloillakaan. Tällöin miinat, tiedustelu, harhautuslaitteet, pienohjukset, telapanssarit, heittimet ja raketinheittimet muodostaisivat hyökkäävän/kauttakulkevan suurvallan painajaisen, ja rauha olisi taattu pitkälläkin tähtäimellä.

Lukekaapa ensin ensimmäinen osa, jossa kerron miten maamme uhkaa Venäjää Natolla, ja mitä Venäjä on valmis tekemään estääkseen joutumisensa USAn hallintaan! Saman kuin Georgialle 2008. OSA 1:
www.city.fi/yhteisot/blogit/magrippa/120624/
------------------------------------------------------------
TÄTÄ ET SAA LUKEA LEHDISTÄ ! SALATTUA :
OSA 4:
Mitä Suomessa on tehty puolustukselle?

Budjetti on 2000 -luvulla osin jätetty selittämättömästi käyttämättä, miljardikaupalla, ja loput tuhlattu.
Tehokastakin aseistusta on sulatettu romujen keralla, ja paljon.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Minne budjetti on mennyt?

Vain noin kolmasosa budjetista menee materiaalihankintoihin. Palkka- ja käyttökulut, esim kertaukset, vievät loput. Kun hankinnoista leijonanosa käytetään mahdollisimman kalliisti ja hintaan nähden tehottomasti, esim. äärettömän kalliisiin Horneteihin, jääkin maakalustolle murto-osa. Maakalustohankinnan budjetti on valtionbudjetissa saman kokoinen kuin maatalouslomittajien palkkakulut! Tätä surkeutta pyritään piilottamaan kansalaisilta, myös laskemalla käyttökelvottomat helikopterit maajoukkojen kalustoksi.

Kun maakalustoa on uusittu, on lähdetty ostamaan pieniä määriä (esim maailman kalleimpia rynnäkköpanssareita) eikä suurta määrää varmatoimisia vähän käytettyjä. Jokainen ymmärtää miten jalkapallomatsissakin käy, jos kotijoukkueella on vain kolmasosa, kuudesosa tai kahdeksasosa pelaajista kentällä, eikä vaihtopelaajiakaan!
Yksityistämissyistä armeijamme pakotetaan ostamaan sijoittajille yhtiöitetyltä Patrialtamme kalliita heikkoaseisia panssariautoja, maastokelpoisten telavaunujen sijaan: Natohan vaatii lentokuljetteista kevytkalustoa. Vaikka Nato lentää ongelmitta Puolan ja Saksan venäläishävittäjilläkin, meillä vedotaan Nato-yhteensopivuuteen, jolloin kalusto maksaa moninkertaisesti ja sopisi usein paremmin tropiikkiin, näin laivoissakin.
On vain harvoja poikkeuksia sille, että ostetaan kallista ja siksi vain vähän.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä materiaalia on tuhottu 2000 -luvulla?

Tärkein tuhottu kalusto lienee venäläiset taistelupanssarivaunut ja rynnäkkövaunut; näitä ei korvattu millään. Jokaiselle 96 taistelupanssarillemme olisi saatu vanha T-72 sivuammuntapariksi purkamalla varaosiksi huonoin kolmannes, (taktinen etu mukaan lukien) teho olisi noin kaksinkertainen. Vielä vanhemmat T-55M -vaunut juuri modernisoitiin tehokkaiksi maihinnousulaivoja ja laskuvarjojoukkoja vastaan, mutta nekin, 75 kpl, sulatettiin.
Rynnäkkövaunuja romutettiin n. 220 kpl joista puolet uudempia, jäi vain sata, joihin mahtuu 800 yhden valmiusprikaatimme, priimajoukkomme, jääkäriä. Muut kaksi valmaria kulkevat toinen vain tykittömillä panssariautoilla, ja toinen suojattomana avolavalla, mikä on jo säälittävää.

Toinen tuhottu kalusto on 2008 Georgian sodassa kunnostautunut raskas BUK -ilmatorjuntajärjestelmä, ja muukin ohjusilmatorjunta, joka on enää heikkoa, riittäen valmiusprikaateille: lähi-ilmatorjunta on jopa niissä hyvin niukkaa. Ilmatorjunta jäi Hornetien harteille, ja nämähän paljastavat haavoittuvan kenttänsä paikan tutkalle aina sieltä operoidessaan.

Rypäleammuskieltoon liittymisen jäljiltä tehokkaimmalla maa-aseellamme, Nato-raketinheittimillä, ei ole ainuttakaan siihen tehtyä taistelurakettia! ( Edit 13.3. :uusimmassa Ruotuväki-lehdessä kerrotaan, että jonkinmallisia taisteluraketteja ostetaankin, aiemmasta tiedosta poiketen! Pelkät pinnalle jäävät sirotemiinapurkit olisivat olleet vain pikku hidaste miina-auravaunulle.) UUSI edit: ostettavat ammukset eivät ole vaaraksi panssareille, vaan vain Pietarin taloille tms kiinteälle!

Miinakiellon jäljiltä emme voi suojata katvealueitamme emmekä hidastaa panssarimiinanraivausta, vihollinen taas saa miinoja käyttää.

Tykkejä, heittimiä ja kuljetuspanssareita on tuhottu tuhansin, muunkin ohella.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä jäi?

Venäjällä on täysvalmiudessa kymmeniä prikaateja, lähialueiltamme saisi heti 3-5 plus laskuvarjo- ja maihinnousujoukot.
Kolmella e.m. valmiusprikaatillamme on YHTEENSÄ kalustollista taistelutehoa vajaan yhden tuollaisen "moottoroidun prikaatin" verran ( lukuunottamatta em. raketinheittimiä sekä raskaita ohjuksia sekä ilmatukea sekä valelaitteita sekä kalustoreserviä, joita meillä ei ole.)
Etulinjan jääkäreitä mahtuu kalustoon noin 2700. SIINÄ KAIKKI !

KAIKILTA muilta joukoilta puuttuu vähintään yksi triosta:
Liikkuvuus, panssarintorjunta, ilmatorjunta.
Joten MITKÄÄN muut joukot eivät ole oikeasti "operatiivisia" eli liikuteltavia tehokkaita joukkoja, vaan vain paperilla! Ne ovat tykinruokaa, ja parhaimmillaan hidaste, eivätkä este.
Miehiä on paperilla joukoissa sadoin tuhansin, mutta kuranttia kalustoa EI OLE !

http://www.welt.de/multimedia/archive/00630/eng_georgia_GBS_BM__630236a.jpg
-------------------------------------------------------------------------------------------
MOSCOW, 2009: Russia has started the strategic component of ongoing military exercises in the northwest of the country.....
The Ladoga-2009 drills involve all units of the Leningrad military district, several units of the Siberian military district, interior troops, border guards, and the Northern and Baltic fleets.
... the exercise involved the planning of strategic deployment of the armed forces in Russia's northwest and putting the military units on high alert.
-------------------------------------------------------------------------------------------
Tulossa:
OSA 5:
Millainen puolustuspolitiikkamme tulisi olla?

Blogisarjastani tulikin pelottavan ajankohtainen!
Juuri nyt puolustusministerimme Wallin on kutsuttuna Venäjälle.
Hänen kertomuksensa siitä mistä on kyse, on aivan erilainen kuin Venäjän lausunto ja Puolustusvoimien lausunto! Tällaista ei satu kuin hädässä!

Wallin väisteli että asia on "kahdenvälinen yhteistyö" , lähinnä opiskelijavaihto- ja ympäristöasioissa. Mutta kummankin maan sotilaat sanovat suoraan, että kyse on kummankin maan taistelujoukoista ja alueellisesta turvallisuudesta. Minkälaisia joukkoja on rajan lähellä, ja tullaanko niitä käyttämään ja miten. (Muutakin on, sivuasiana.)

Nyt siis alkoi ennustamani Venäjän sotilastunnustelu, kokoomusvetoisen ulkopolitiikkamme Venäjää uhkaavasta Nato-anomusta koskien.
Lukekaapa ensimmäinen osa, jossa kerron miten maamme uhkaa Venäjää Natolla:

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/magrippa/120624/

Heikentyvään Natoon siis ei ole pääsyä, vaan anomuskin aiheuttaa sodan, eikä suinkaan estä sitä. Mutta mitä Natosta on luvattu?
---------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------
OSA 3:
Olisiko Natosta vaihtoehdoksi?
-----------------------------------------------------------------------------
Mitä Nato lupaa?
Maallikkokansalaisillamme on mielikuva siitä miten jättiohjukset moukaroivat Pietaria ja Kymijoelle sataa mustia laskuvarjojääkäreitä, jenkkien panssarikiilojen tueksi. (Isku Pietariin merkitsisi muuten globaalia ydinsotaa, Kymijoen takia. Realistista?)

No, oman ilmoituksensa mukaan Natosta ei tulisi tueksemme ainuttakaan panssarivaunua, eikä edes yhtä ainoaa Ramboa! "Ei maajoukkoja".
Kuten presidenttimme lausunnossakin todettiin, "Suomi hoitaisi jäsenenäkin puolustuksensa itse"! Natosta saataisiin seuraavaa:

- Alennuksella aseita (Kuinka ne toimitettaisiin vajaassa viikossa, kun kaikkea sotilaskuljetukseksi epäiltyä tulitetaan lentokoneista, laivoista ja sukellusveneistä?)

- Suojattu merireitti Saksaan kauppamerenkulkua varten (Sota on lyhyt, ja vaikeudet jo mainittiin)

- Silloin tällöin purskeena hävittäjälentokonetukea (Siis maailman tehokkainta ilmatorjuntaa vastaan!)

Siinä kaikki.

Ja juuri äsken USA ilmoitti, että sen joukkojen painopiste siirtyy Aasiaan, pois Euroopasta, jonka takia Euroopan maiden tulisi uudelleen rakentaa puolustuksensa.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Mitä Nato maksaisi?

USA on ilmoittanut, että eräiden maiden vapaamatkusteltua, se on nyt ohi.
Hinta on siis vähintään sama kuin uskottavalla itsenäisellä puolustuksella, mutta koskapa Nato pakottaa lisäksi kalliisiin lentolaiteostoihin, todennäköisesti enemmän. Ja selvästi nykytasoa enemmän!
------------------------------------------------------------------------------------------------
Itsenäisen puolustuksen hinta:

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/magrippa/120628/

Lue toki ensin OSA 1, se kertoo syyn pohdintaan!
-------------------------------------------
OSA 2:
Onko täysin itsenäinen puolustus mahdollista?
-----------------------------------------------------------------
K:
Mitä siihen tarvittaisiin?

V:
Ihmisillä on harhaluulo nykyaikaisesta sodasta, kun tv:ssä on vain surkeasti johdettuja kouluttamattomia kehitysmaalaisia, joita suurvalta helposti löytää, ampuu ja pommittaa aavikolla, kun vastatoimiin ei kyetä.

Maavoimat ratkaisevat sodan Suomen metsäisessä maassa.
Tarvitaan maavoimat jotka kykenevät, paitsi hidastamaan vihollisen panssarikiilaa miinoituksin ja nopein pistoin, myös tekemään iskun sen kärkeä ja sivustoja vastaan. Muutoin se ei pysähdy!
Mahdollisimman suuri määrä panssarimiinoja ja sirpalemiinoja on halpa tapa hidastaa ja kuluttaa, jos joukoille on liikuntakalustoa. Kunnolla miinoitettuun maahan on hyvin vaikeaa hyökätä.

Kaikkeen vastaiskutoimintaan taas vaaditaan sekä taistelupanssareita, että rynnäkköpanssareita, joissa panssarijääkärit pääsevät suojattuina itse taisteluun. Joukkojen siirtoon ja huoltoon tarvitaan myös kuljetuspanssareita. (Elleivät kaikki kulje telaketjuilla, joudutaan hakemaan kulku-uria pyöräajoneuvoille, ja toiminta lumessa pysähtyy helposti.)

Muutkin kuin vastaiskujoukot ovat heti tuhon omia, jos ne ovat alttiita ilmapommituksille, tai niillä ei ole panssarintorjuntaohjuksia.
Nykyään ei voida linnoittautua mihinkään, siis:
Liikkuvuus, Panssarintorjunta ja Ilmatorjunta,
muutoin ei kannata yrittääkään.

Vastaiskujoukon resepti on yksinkertainen:
mainitun kolmen tyypin tela-ajoneuvoja, tietyssä suhteessa keskenään.
Nyt Suomella on tällaista kalustoa n. 800:lle jääkärille, siinä kaikki! Huonommalla liikkuvuudella tai avolavalla toimivia muutoin kyvykkäitä joukkoja on 1600. Uskottava puolustus?

"Hinta/määrä/reaalimaailman taisteluteho" -yhtälö kehottaa ostamaan vähän käytettyä peruskalustoa, murto-osahintaan, mahdollisimman paljon.

Raketinheittimet ovat kustannustehokkain tapa antaa tulitukea maajoukoille.
Alivoimaiselle maalle on ilmatorjunnan hoitaminen lentokoneilla ylivoimaisesti kallein ja haavoittuvin tapa, ja ohjukset selvästi halvin ja tehokkain tapa: trendi vain selvenee. Jos ohjuksia edes luullaan olevan, vihollinen ei rynnäköi.
Maihinnousuja voidaan torjua meritorjuntaohjuksin, ja pitämällä rannikolla vanhemmalla aseistuksella varustettuja joukkoja, pyörillä.
----------------------------------------------------------------------
K:
Olisiko itsenäinen puolustus liian kallista?

V:
Australia olisi antanut Suomelle ilmaiseksikin Leopard -taistelupanssareita, ja niitä saa ostaa käytettyinä. Myytävänä on pilkkahintaan saksalaisia rynnäkköpanssareita, ja amerikkalaisia ja venäläisiä kuljetuspanssareita, joilla tykistöaseetkin liikkuisivat. Venäläiset myyvät erittäin hyvällä hintalaatusuhteella ilmatorjuntaohjuksia. Miinat ovat halpoja, samoin pienet tiedustelulaitteet. Puhe materiaalin liiallisesta kalleudesta on siis roskaa, ja pätee vain lentolaitteisiin.
Näillä tavoilla, (ja ehkä jopa luopumalla Horneteista, joiden kenttien paikat näkyvät tutkassa - arvattavin seurauksin) saataisiin panssarintorjuntaohjuksiakin, ja äärimmäisen uskottava puolustus, jonka alueella ei voi lentää eikä liikkua. Nykyiselläkin budjetilla.

http://cu.edu.ge/data/img/5483/090808_Z1J5822.uIhk-HIEvY.jpg
-------------------------------------------------------
Tulossa:
OSA 3: Olisiko Natosta vaihtoehdoksi? (Vaikkei siihen ehditä!)

OSA 1: Voiko Suomi joutua sotaan lähitulevaisuudessa?
------------------------------------------------------
K: Miksi Venäjä tänne hyökkäisi?

V: Venäjä ei taatusti haluaisi sotaa, mutta Suomi voi jopa tahattomasti pakottaa sen siihen!
Venäläisten tärkein arvo on isänmaan turvallisuus. Itsenäisyyden menetys, maan joutuminen jollain tavalla USA:n hallintaan, on usein mainittu uhkakuva. Venäjällä ollaan erittäin vihaisia siitä että Viron satamissa on USA:n aseistusta ydinaseita myöten, ja parlamentissa on jo vaadittu sotilastoimiakin. Suomenlahden pohjukassa on Venäjän tärkein ydinalue, sen ainoa kasvualue, ainoat kontti- ja öljynkuljetussatamat, kaasuputket, laivaston päätukikohta, sotilastukikohtia, yms.

Jos Suomi päästettäisiin liittymään Natoon, olisivat ydinohjukset tai muutkin aseet Imatralla selvä hyökkäyksen lähtöalue Pietarin vieressä, ja avuttomalla Venäjällä ei olisi mitään mahdollisuutta edes sota- ja kauppalaivojen liikkeille tai kaasukuljetuksille jos USA haluaisi ne estää.
Naton ilmoituksen mukaan Suomen anomuksen käsittely kestäisi vuosia, ja sinä aikana Venäjän tulisi nopealla sodalla estää anomuksen läpimeno, kuten se äsken teki Georgiallekin. Venäjä on sotinut (jopa heikkoudentilansa aikana) 20:ssä vuodessa neljästi!

Koko Venäjän johto on ilmaissut selvästi, ettei se tule missään tapauksessa sallimaan Naton lisälaajentumista rajoilleen, viimeisimpänä uusi asevoimien ylin komentaja. Britannian Sota-akatemiakin pitää mahdollisena, että Suomen tapauksessa "vastatoimi" on "sotilaallinen".
Vain yhtenä esimerkkinä ylimmän sotilasjohdon kattavasta NATO -pelosta toimikoon tämä uusin lausunto, jossa povaillaan ydinaseiden ensi-iskua Venäjälle. (!)

http://english.ruvr.ru/2013_04_02/US-may-launch-pre-emptive-strike-at-Russia-Russia-s-ex-chief-of-staff-512/
Ja Venäjäkö muka sallisi ohjukset (salaa) Imatralle?

Juuri nyt Putinilla on suuri tarve löytää ulkoinen uhka kansaansa yhdistämään, ja kokoomusvetoinen puolisalainen "Nato -esisopimus" sopisi uhaksi, entisten lisäksi. Venäjän suurissakin medioissa esitetään jo suomalaisten harjoittavan venäläisten "vainoa" ja "kansanmurhaa".
-----------------------------------------------
K: Mikä olisi hyökkäyksen hinta Venäjälle?

V: Merihuoltoinen kapean rannikkokaistaleen valloitus Hankoa myöten kestäisi muutaman viikon. Se ei näytä kartalla juuri miltään menetykseltä Suomelle, eikä se uhkaa Eurooppaa, Norjaa tai edes Ruotsia. Mutta Helsingin valtaus ehkäisee ikuisiksi ajoiksi Naton uhan, sillä Nato ilmoitti hiljan että se ei harkitsekaan maita joilla on mikä tahansa konflikti Venäjän kanssa. Presidentti olisi palvottu sankari.

http://www.wired.com/images_blogs/photos/uncategorized/2008/09/02/t72b_minsk_parade_may_2005_1_2.jpg

Alkutalvesta voi käydä niinkin, etteivät saksalaiset haluaisi palella ilman Venäjän kaasua. Muita kaupparajoituksia tulisi, ja muutaman vuoden ajan pitäisi myydä öljyt muualle kuin Eurooppaan, ja ostaa Lexuksia Mercedeksien sijaan. Yhdysvallathan pommitti toisella mantereella olevaa Serbiaa, jonka kanssa ei ollut mitään ristiriitoja, ilman että pommitus olisi vaikuttanut kauppaan. Venäjä voisi ilmoittaa sodan syyksi suomalaisten Pietarissa räjäyttämät kerrostalot, kuten se teki Tshetsenian sodan aluksi, ja Suomessa sattuneet venäläisten päiväkotien räjäytykset. Ja Serbian nöyryytyskin tulisi samalla kostettua USA:lle.
--------------------------------------
Tulossa, OSA 2:
Onko täysin itsenäinen puolustus mahdollista?

City -lehden keskustelupalstalla kyseltiin suosikkisalaliittoteoriaa.
Kerronpa omani tässä, näin NY:n terrori-iskun kymmenvuotisuuden kunniaksi.

Kävin Pariisissa ostamassa virallisen hallituksen selvityksen 9/11 -päivästä, kun täältä ei saanut. Oli se teksti kyllä melkoista tuubaa, ja ihan oma salaliittoteoriani sai siitä muodon.

Se on:

Alkuasetelma. Vilpillä vastavalittu Bush on historian epäsuosituin presidentti, joka ei saanut edes matkata valansa vannontaan ilman kananmunasadetta. Jotain tarttis siis teherä. Kansakuntaa presidentin taakse yhdistävä katastrofi olisi onneksi sattumoisin saatavissa! Tiedetään suunnilleen ketkä terroristit aikoo mitä, ja voidaan saada tieto siitä että milloin.

Terroristien suunnitelmassa on, ikävä kyllä, laivan kokoinen aukko!
USAn ilmapuolustus on nimittäin viritetty NL:n strategisten pommikoneiden havaintaan, seurantaan ja tuhoamiseen.
Washingtonin ja New Yorkin välillä on maailman tihein ilmaliikenne jota tietysti valvoo eniten siviilitutkia, plus parinkymmenen sotilastukikohdan tutkat, yhteensä ehkä sata primääritutkaa ja sekundäärit päälle. Yhdysvalloilla on maailman eniten kehittyneitä hävittäjäkoneita kentillä ja niissä huikeat tutkat. Terroristeilla ei siis ole paljonkaan onnistumisen mahdollisuuksia!

Seuraa aivoriihi. Tutkat siis pitää saada toimintakyvyttömiksi ja hävittäjät täytyy pitää maassa reilusti yli tunnin... Onnistuuko?

Yhdestoista päivä koittaa ja neljä konetta kaapataan, aseina muutama mattoveitsi...öh? OK...ne kaapataan.
Ja, kas kummaa, tutkat eivät sitten löydäkään neljää suurta hidasta matkustajakonetta rajatulta alueelta. Yli tuntiin.
Tosin, kun kaikki muu ilmaliikenne vedetään yleiskäskyllä supervauhtia alas, niin tutkat tietävät tasan missä jokainen MUU kone on.
Mutta sitten ne ovat taas, voi voi, "osoittamassa väärään suuntaan" kuten virallinen raportti asian selittää. Kun ainoastaan rannikon merenvalvontatutkat toimivat, voi voi.

Hävittäjätkin ovat "ilman polttoainetta" tms. muutoin hiljaa kentillä ihan väärissä paikoissa, josta virallinen selvitys kertoo syyksi, että "puhelimeen ei vastattu".
Viime minuuteilla saadaan kaksi hävittäjää ilmaan, ja ne lentävät ulkomerelle, koska, voi voi, "niille ei kerrottu mihin suuntaan piti lentää". Näin ne saapuvat Washingtoniin katsomaan pelkkiä savuavia raunioita, New Yorkiin eivät lainkaan.
Minulla on vanha Valitut Palat -lehti, jossa tullipoliisi muistelee tapausta, jossa salakuljettaja hyppäsi laskuvarjolla pienkoneestaan jättäen sen ohjaajatta lentämään kohti Floridaa. Tullikone turvautui rutiinipyyntöön, ja nyt kesti peräti yli 8 minuuttia saada hävittäjä - tyhjän pikkukoneen perään. Näin siis kauan ennen v. 2001.

Virallinen USAn hallinnon selvitys kertoo että suurikin matkustajalentokone muuttuu tutkassa näkymättömäksi stealth -koneeksi ihan vain painamalla ohjaamossa transponderi napista sammuksiin. Roskaa.
Transponderi lisää ei-metallisten pienkoneiden havaittavuutta sekundääritutkassa, ja kertoo lennonjohdolle koneen tunnuskoodin ja tarkan korkeuden.
Neuvostoliiton olisikin ollut helppoa pommittaa USAa, jos sen pommarit olisivat näkymättömiä; tuskinpa ne pitäisivät transsuaan kohteliaisuuttaan päällä.
Luulisi että USA:n ei kannattaisi laittaa kymmeniä miljardeja kehittääkseen tutkassa "näkymättömiä" sotilaskoneitaan, joita serbienkin ilmatorjunta pudotteli. Sammuttaisivat vain sen hemmetin transponderin!

Ajatelkaapa suurkaupungin lentoliikennettä. Olisi hirveää, jos kone häviäisi primääritutkasta pikku transponderipurnukan mennessä rikki, tai kuskin painaessa nappia vahingossa.
Mutta onneksi primääritutkan näkyvyyteen transponderi ei vaikuta! Ennen vanhaan transpondereita ei edes ollut, ja pelkillä tutkillahan käytiin isoja sotiakin.

Turhaa höpinääkin on iskujen tiimoilta. On ihan turhaa väitellä tornien sortumisesta. Erikoisesti rakennettu talo sortuu erikoisesti.
Mitäpä me myöskään välitämme Pentagoniin törmänneestä omituisesti lähes täydellisesti kaasuuntuneesta jättiläiskoneesta,
jonka siivet moottoreineen eivät kuulemma osuneetkaan seinään, vaan menivät suppuun ja sisään siitä samasta rekka-auton ajettavasta reiästä.
Onhan se hyvä, että sen kaasuuntuneet matkustajat sentään saatiin tunnistettua sormenjäljistä.

Ja on myös ihan ymmärrettävää, että Presidentti pysyi hyökkäyksen ajan siinä samassa alakoulussa, johon hänen vierailunsa oli jo viikkoja aiemmin buukattu Valkoisen talon julkisilla nettisivuilla.
Tietenkään ei epäilty USA:n Presidentin olevan terroristien maalina, eiväthän terroristit voi olla niin ilkeitä ihmisiä...

Ja on ihan sattumaa, että Bushin perhe, joka on öljy-, muttei rakennusalalla, tuntee läheisesti kaikista maailman rikkaista perheistä juuri Bin Ladenin perheen joka asuu toisella mantereella, ja on rakennus- , muttei öljyalalla. On ihan sattumaa, että Presidentin ensimmäinen työpaikkakin oli osin Bin Ladenin perheen omistuksessa.

Näitä on turha pohtia, ne ovat hullujen pohdintoja.
Mutta tutkat ja hävittäjät! Entä se, ettei niiden puutteseen syyllisiä milloinkaan edes etsitä, saati rangaista. Muu kuin salaliitto ei riitä sitä selittämään.

9/11 -isku tehtiin Saudi-Arabiassa syntyneen ideologian innoittamana.
Ideologiaa oli jatkokehitetty ja jalostettu Saudeissa.
Isku oli saudien yläluokan rahoittama.
Sitä suunnitteli ja johti saudi, ja
lähes kaikki sen toteuttajat olivat saudeja.
Siispä sen takia hyökättiin itsestäänselvästi Saudi-Arabiaan....Eipäs, vaan kauas Afganistaniin!

Tulipas tehtyä taas erikoinen veto, light-extremeä, tai niin mielelläni ajattelen.

Työtyhteisössämme globaalissa konsernissa on myös useita somaleja, sekä sitten niitä jotka ovat syntyneet Suomessa somaliperheeseen tai ovat tänne niin nuorena tuotuja etteivät muista kaukomaista mitään.
Ja näitä jälkimmäisiä en pirullakaan suostu kutsumaan koskaan somaleiksi, vaan minulle he ovat suomalaisia. Mitäpä muutakaan? Joudun joskus muistuttamaan heitä itseäänkin tästä, mikä on hassua! Mutta osaavathan he somalia, ja ymmärtävät noin puolet somalien tavoista, joten eivät ole ihan pallo hukassa somalienkaan seurassa.

Niin, pallo. Parhaiten tuntemani somalinkielinen suomalainen nuorimies on kova urheilemaan ja pelaa jalkapalloa. Nyt oli Helsingissä "Eurosom" -turnaus jossa Euroopan somaliperäiset nuoret pelaavat Euroopan mestaruudesta. Viime vuonna Suomi voittikin.
Sanoin, että voisinhan tulla rouvani kanssa katsomaan.

No mitäs, pikasoitto kotiin ja töiden jälkeen treffit kaupungille.
Ratikalla Kallion Brahen kentälle, ja kun saavuimme varttia ennen ilmoitettua matsin alkamisaikaa, mietimme että olisiko paikkoja vielä jäljellä. No kissan länget, eihän siellä suuressa katsomossa ollut kuin parikymmentä ihmistä ja jonkun verran haahuilemassa kentän laidoilla!
Alkamisaika sitten tuli ja meni, eikä näyttänyt tapahtuvan mitään. Joukkueet verryttelivät. Paahtopaistipatongit ja limpsat kerettiin hyvin syödä jengin valuessa sisään, ja vasta kolmen vartin jälkeen vauhdikas peli vihellettiin alkuun, Suomi-Ruotsi, eli finaali.

Katsojien saapuminen oli täydessä käynnissä vielä vartti senkin jälkeen, eli tunnilla jäljessä. No mitä välii meille, tehkööt somalitilaisuudessa miten haluavat! Työpaikallamme taas ollaan sitten sveitsiläisen tarkkoja aikatauluista; olen nähnyt firmassamme kahdesti miten radiosta otetaan aikamerkki ja lyödään auditorion tai neukkarin ovi lukkoon! Somaliperäisille se käy, mutta joillekin muille afroille tekee näköjään tiukkaa ennen kuin menee jakeluun se, että miksi kellossa on viisarit.

Populaa oli matsissa lopulta joka maasta yllättävästi, eli niin hemmetisti!
Vain osa kuvassa:

http://isboorti.com/spaw/body/large-images/EUROSOM-11-garoonka.jpg

Katsomo täynnä ja laidoilla runsaasti. Oli kumma olo, kun en ymmärtänyt selostuksesta sanaakaan enkä tiennyt mitä yleisö huutaa niin että penkit tärisee. Ihan kuin olisimme olleet ulkomaanmatkalla - maassa jota ei ole. Se ei ollut Suomi, sillä porukka oli lähes täysin mustaa ja kieli vierasta, eikä se ollut Somaliakaan, sillä kaaos puuttui. Hellettä kyllä piisasi. Somalimaassako sitten "kävimme", niinpä kai. Suomalaisjoukkue käytti hauskaa pikku etua, huudellen toisilleen ohjeita suomeksi, ymmärtäen kuitenkin jos Ruotsin joukkue huuteli keskenään millä kielellä vain!

Väliajalla lähdin kiertelemään alueella ja porukka otti kontaktia, mutta en suinkaan saanut nyrkkiä nenään, vaan tervehdyksiä, kädenläppäisyjä ja kättelyjä. Siis tuntemattomilta, en nähnyt kuin kolme tuttua ja nekin kiikarilla.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270490/

Ilmeisen suomalaiset pikkuskidit olivat ihmettelevällä tavalla ystävällisiä. Hepäs eivät olleet - ikävä kyllä - aiemmin tavanneet sellaista isoa kaljua ystävällistä valkoista miestä, jolla on leijonavaakunakoru kaulassa. Minä nimittäin pidin tahallani paitaa niin auki että se varmasti näkyi jokaiselle.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270491/

Suomen vaakunassa ja lipussa kun ei ole mitään häpeämistä, ja ne kuuluvat kaikille suomalaisille. Sattumalta se kentällä pelaava työtoverini on ollut juuri siinä koruuni kaiverretussa Puolustusvoimien yksikössä, ja saanut saman sotilaskoulutuksen samassa komppaniassa Joten koru voisi olla hänen!
Lippuamme ja vaakunaamme ei saisi jättää kusipäiden omaisuudeksi, sillä kyllä ne vievät häpäistäviksi lopulta kaikki symbolimme, saunankin.

Fiilis oli eksoottinen ja hyvä, ihmisillä oli tapana kovasti kätellä ja halailla tuttuja. Turnauksessa tavataan kuulemma niitä tärkeitä serkkuja ym. sukulaisia. Istuin keskellä jättimäistä sukukokousta! Naisia oli yllättävän runsaasti paikalla (hei, se oli fudismatsi sentään) ja muutoinkin tervehenkistä sakkia näyttivät olemukseltaan olevan, mustakaavut ja jihadparrat eivät nimittäin tule kun eivät tykkää urheilusta. Somaliaa hallitseva Al-Shabaab käy välillä Kenian puolellakin tappamassa niitä jotka katsovat fudista televisiosta. On se wahhabismi hullua, ja silti leviää Eurooppaan kuin tuli.

Pelissä oli erikoisen paljon vauhtia, ja miestä kaatui kuin Raatteen tiellä.
Eipä voinut olla käymättä mielessä, että juuri urheilun kautta olisi halvinta saada mamunuoriso suomettumaan, ja kaupan päälle tulee terveet elämäntavat, kun suomalaisuuden mallina ei näin käytetä Suomen pummeja ja narkkareita, joita lähiöistä kyllä löytyy.
Varsinkin tyttöjä kahlitsevat usein vanhemmat, jotka - monikultturistien tarmokkaasti tukemina - alistavat lapsensa näille täysin vieraan mantereen tapoihin. Ehkä urheiluseura voisi vakuuttaa edes joitakin vanhoillisia vanhempia siitä, että suomalaisuus ei merkitse sitä että tytöstä tulee Honkytonk Woman tai pissishoratsu.

Juu, olepas teini sitten siinä kahden kulttuurin välissä. Jompikumpi on selkeästi valittava, tai muuten et ole hyväksytty kummassakaan. Selvästi useimmat haluaisivat olla normaaleja kunnon suomalaisnuoria, ja heille pitää antaa siihen kaikki mahdollisuudet. Jos eivät islamista luovu, heille on Suomen kehutuissa tataareissa erittäin hyvä muslimimalli.

No se oli ainakin hyväksi, että siellä matsissa ei ollut sitä älytöntä viinan imurointia joka mukamas kuuluu suomalaisiin lätkämatseihin. Olimme nimittäin menneet tietämättämme istumaan paikkaan, jonka ympärille muodostui sadalla desibelillä Ruotsia kannattavien katsomo!
Me siellä keskellä: "Hyvä Suomi, hakkaa päälle!" :-D

Olen useaan otteeseen itsekin todennut hauskan eron eri kansallisuuksissa. Suomalaisille ominaista on jonkinasteinen itseluottamuksen puute, tai meidän näkökannaltamme pikemminkin ulkomaalaisilla sitä on liikaa. Jos etelämpää tullut ulkomaalainen osaa muutaman fraasin vierasta kieltä, hän kyllä kertoo CV:ssä ja muutenkin "puhuvansa/osaavansa" sitä. Sama liioittelu tulee lähes mistä vain muistakin taidoista; joka toinen on viittä vaille kokki vaikka ei osaa paprikaa kuoria. Jos kysyt italialaiselta osaako hän laulaa, niin jokainen osaa, totta kai ja komeesti! Suomalaisen pitää olla aktiiviharrastaja jotta hän voisi sanoa niin, ja silloinkin laulutaidosta kerrotaan varauksellisesti: no kyllä vähän olen semmoisessa naiskuorossa... Vaikka oikeasti kiertää esiintymässä jopa muissa maissa ja laulaa soolo-osuuksia. Suomalaiselle perusrehellisyyden vaatimus on niin suuri että kehutaankin jarrut päällä. Jopa rehvastelustaan kuuluisalla Etelä-Pohjanmaalla on ankarasti kiellettyä kehuskella jollain, mitä ei ole tehnyt. Etelän maissa valehdellaan surutta.

Mutta onhan sitä rajuja poikkeuksia aina. Nuorena olin erään kerran töissä Helsingin keskustassa; kyseessä oli arvokkaan jugendtalon peruskorjaus ja muutos toiseen käyttöön. Tulin tuntemaan koko sakin hyvin, koska rakennusmestari delegoi hommiaan minulle, sekä minulla oli avaimet taloon, joten viikonloppu- ja ylityötkin kulkivat kauttani. Eräs puuseppä tuli pikku hiljaa tunnetuksi kehuskelustaan, joka porukan tutustuessa paremmin, kasvoi kasvamistaan. Hän oli käynyt joka paikassa ja tehnyt kaikkea komeaa. Aluksi häntä uskottiinkin, Suomessa kun oltiin. Juttuja ei voinut tuolloin, ennen nettiaikaa, tarkistaa sekunnissa.

Epäilyt heräsivät joskus siinä vaiheessa, kun puuseppä oli melonut kanootilla Niilin lävitse, alkaen Victoriajärven eteläpäästä. Siellä oli keskellä selkää pyydystetty virvelillä kanootin mittaisia kaloja ja sidottu ne siihen kylkeen ja siitä suoraan leikattu paistit retkikeittimelle. Minähän se lopulta kysyin, että olikos se hurjaa, kun Niili saapuu melkein kilometrin leveänä matalana puolittain koskena Välimereen. Kyllä oli ollut kovaa kyytiä, juu! Kun puuseppä ei ollut läsnä, kerroin muille että kysyin tahallani, kun Niilihän käytetään kokonaan kasteluun ennen mereen saapumistaan, ja mereen johtaa kymmenen metrin levyinen virraton kanava, josta hädin tuskin veneiden välistä mahtuu soutamalla.

Tämä oli käännekohta. Aina tauolla, töiden lomassakin, kuuntelimme hurjia juttuja uskomatta pätkääkään. Myöntelimme vaan: Ai jaa, kuis sit? Tosielämässä tämä puuseppä oli päässyt pankissa työskentelevän tyttöystävänsä siivellä seisomaan Helsingin satamassa kelluvan Whitbread-kilpailun purjeveneen kannelle. (Näytettiin kuvia.) Tämä juttu kasvoi kelpo mittaan. Jo tuona aikana kilpaveneet olivat komposiittihiilikuitua ja mitä lie, mutta meidän puuseppämme oli omin käsin tehnyt puusta tuollaisen jättiveneen Australiassa, kun oli soitettu ja pyydetty. Pari legiä oli purjehtinutkin sen mukana, hurjaa!
Ei varmaan tarvitse muistuttaa, että tavallisen pikkupurjeveneenkin tai soutuveneen tekeminen on taidonnäyte puusepältä, ja jo vettäpitävä ämpärikin kysyy taitoa. Oli siinä naurussa pidättelemistä sitten, kun meidän puuseppämme tekemässä metrin korkuisessa betonimuotissa ei meinannut paksu betonipuurokaan pysyä, raot olivat sellaiset. Whitbread-veneen tekijä....

Hän meni jopa väittelemään kanssani tähtitieteestä, mikä oli virhe, sillä voitin siinä rahakkaan vedon aurinkokuntamme planeettojen radoista.

Myös se on hyvin muistissani, kun hän oli ollut valtavan merentutkimusaluksen kapteenina Etelänapamantereen vaarallisten jäävuorien seassa. Totta hitossa sitten mennään puusepäksi raksalle...
Ja juttuja riitti. Muut raksamiehet jo alkoivat kyllästyä niihin, ja juttelivat keskenään maanantain aamukahvilla: - "Huomenta, mitäs teit viikonloppuna?" -"Olin tossa geofyysikkona ryssien avaruusasemalla, paska reissu mutta tulipahan sekin nähtyä." Valepukki ei ymmärtänyt mitä tässä vihjailtiin, niin irti hän oli todellisuudesta.

Kerran näin antikvariaatissa virheettömän, kuin uuden kirjan, arvokkaan näköisen klassikon ja sikahalvalla. Nappasin sen mukaan, koskapa puuseppä oli etukäteen mainostanut tulossa olevaa synttäriään, aivan kuin odottaen meiltä lahjoja. Synttäripäivänä puuseppä saikin ruokatunnilla yllätyksen, kun ojensin hänelle lahjapaketin. Muutkin seurasivat ihmeissään, mitä sieltä paljastuisi. Ilahtunut puuseppä hihkaisi: "Voi kun hieno! Paroni Munchausenin ihmeelliset seikkailut! Enpä ole koskaan lukenut, eikös tämä ole joku tunnettu kirja!" Muu porukka melkein putosi tuoleiltaan, ja kaikki nauru meni yleisen syntymäpäiväilon ja onnittelun piikkiin.