Kakstuhattakuustoista
vaihtuu vuosi, en vanhaa muista
Tänä vuonnako autot lentää?
Minne asti tiede entää?
Loppuuko sota ja sorto ja muu?
Kääntyykö hymyyn nääntyvän suu?
En usko että kaikki selviää
ei löydy simpukoista pelkkiä helmiä
Vuosi kuustoista
jatkuvaa kasvamista
Tieni vie eteenpäin
Siksi lausun näin:
Toivon vuodelta sadetta, tuulta
Niin kovaa, että se melkein katkoo puita
Toivon tuiskua tervettä, kovaa
Peiton raskaan voi päältäni nostaa
Toivon, että talvella sataa lunta
Joka herättää katsomaan näenkö unta
Muutaman salaman kesäsäässä
Sua ajattelen, oisitpa täällä
Toivon vuonna kakstuhattakuustoista
Etten saa elooni moista
onnettomuutta, sairautta
pelkästään olon parhautta
Toivon, että aurinko paistaa
saan auringon makeita säteitä maistaa
Toivon, ettei masennus vie
fiilis hyvä ois toiveeni tie
Toivon, että ystäväni
ne ihanat, hauskat kumppanini
Saavat onnea hyvää, suunnatonta
mutkatonta, uutta vuotta
Tahdon vuosi kuustoista
Ois lupsakka, reipas ja tilaisuutta
sut löytää joukosta saisin
kultaseni, rakkaan, ihanaisen
-Unilintu-
*Myös kiertotiet ovat matkan tekemistä*