Pantava

On olemassa tietyt mitat ja tietty paino, joihin ihmisen pitäisi pyrkiä ollakseen pantava. Minä taistelin pitkään ollakseni niissä mitoissa, joiden oletin olevan seksikkyyden mittari. On ihan turha väittää, että olisin tavoitellut laihuutta oman itseni takia (en väitä, etteikö olisi sellaisia ihmisiä, jotka niin tekevät).

Mitkä siis on ne ihanteet joihin pyrin? Kun tuijottaa telkkaria tai katsoo elokuvia, niin nuoret naiset ovat lähes aina tietyn kokoisia ja jopa tietyn näköisiä. Kauniita, ajatellaan. Sellainen minäkin olisin halunnut olla.

Laihuuden kriteerit pyritään täyttämään, koska halutaan olla haluttavia. Harva uskaltaa taistella tätä stereotypiaa vastaan. Ehkä siksi, että sitä koeta stereotypiaksi ollenkaan. Niiden kuvitellaan olevan ”niin kuin asiat on”. Kauniit ja hoikat on parempia ihmisiä, kuin rumat ja lihavat. Tai jos puhutaan miehistä, niin bodattu kroppa on parempi kuin kukkakeppi.

Mielenkiintoinen kysymys on se, miksi ihminen haluaa olla kaunis. Juttelin tästä siskoni kanssa, joka sanoi, että on puolet elämästänsä halunnut olla pantava. Itselläni on aivan sama tunne, vaikka en ole osannut sitä noin suoraan sanoa. Tottahan se on, että yksi ihmiselämän olennaisista asioista on lisääntyminen, ja luonnonvalinta pyrkii suosimaan parhaita yksilöitä, eli heitä, jotka ovat seksikkäitä. Siksi kaikki, tai ainakin monet, pyrkivät kuulumaan heihin.

Media väistämättä muokkaa ihmisten käsitystä kauniista vartalosta. Ihmiset kuvittelevat, että pitävät tietynlaisesta kehosta, koska he näkevät sellaisia koko ajan. Nainen rakentaa itse itselleen kuvan seksikkäästä vartalosta, eikä tällä välttämättä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, mistä miehet pitävät. Saman voi kääntää myös toisin päin.

Silikonirinnoissa tiivistyy jollakin tavalla se, kuinka erilaisella tavalla miehet ja naiset suhtautuvat seksikkyyteen, ainakin Suomessa. Moni nainen ottaa implantit tunteakseen itsensä haluttavaksi – en keksi muutakaan syytä niiden ottamiseen. Miehet taas pitävät luomurinnoista.

Median myötä ajatellaan, että pärjätekseen tässä maailmassa täytyy olla nuori, kaunis ja seksikäs - tai epäseksikäs, kuten hijabiin pukeutunut nainen. Suurin osa meistä on kuitenkin keskivertoja ja ihan tavallisia. Kuinka moni ihminen silti tappelee kroppansa ja painonsa kanssa ollakseen kaunis - eli pantava? Kuinka moni on tyytymätön itseensä? Väittäisin, että ainoastaan vuoren huipulla on täydellisen kropan omaavia kaunottaria. Sellaisia kuin Hollywoodissa (tai Bollywoodissa). Sellaisia, joiden kaltaisiksi pyritään.

Jotenkin mua kammottaa se, miten vanhemmat ihmiset kiristävät kasvojaan. Miksei saa ikääntyä ja näyttää vanhalta? Miksi täytyy taas ahtautua siihen muottiin minkä media rakentaa pantavasta ihmisestä? Jotenkin Ruotsin kuningatarta tekee pahaa katsoa. Ehkä hänellä on niin suuret ulkonäköpaineet, että hänen täytyy kiristää naamansa niin, että suukin venyy kuin jokerilla.

Kauneusleikkauksissa pyritään tiettyihin piirteisiin, joista voi päätellä, millainen länsimainen nainen haluaa olla: sileä iho, pieni nenä, turpeat huulet, korkeat poskipäät... ja ne isot kiinteät tissit, nykyään myös takapuolet ja miehillä lihakset. Usein nimenomaan vanhemmat naiset haluavat kasvoihinsa leikkauksia. Kai he tavoittelevat ikuista, palvottua, nuoruutta.

Jos joku Hollywood elokuva kertoisi vanhasta ryppyisestä naisesta ja seksistä, niin se ravistelisi koko Hollywoodin maailmaa. Ja miksei muunkin elokuvateollisuuden. Bollywoodissa aihe olisi mahdoton. Tuntuu, että olen nähnyt tuhansia elokuvia, eikä mieleeni tule nyt yhtään, jossa vanha ryppyinen riipputissinen nainen harrastaisi seksiä – siis panisi kunnolla, niinkuin leffoissa nykyään. Ja kauniisti esitettynä – ei minään kauhuparodiana.

Onneksi ikä helpottaa näiden ulkonäköpaineiden tuskaa. Saattaa olla, että ihminen oppii hyväksymään oman vartalonsa ja omat kasvonsa. Se on irrottautumista siitä nukkemaailmasta, jota media meille syytää. Se on sen ymmärtämistä, että ei tarvitse olla tietyn näköinen ja kokoinen ollakseen pantava tai kelvatakseen maailmassa.

- Riikka