Usein kun puhutaaan tilan esteettömyydestä puhutaan fyysisestä esteettömyydestä, eli miten hyvin tilaan pääsee pyörätuolilla jne. Mutta julkinen tila voi olla esteellinen muutenkin kuin sillä tavalla, että ihmiset joilla on fyysisiä rajoitteita eivät pääse sinne. On sosiaalisia esteistä, kuten että henkilöt, jotka käyttäytyvät tietyllä tavalla luokitellaan hulluiksi tai alkoholisteiksi/ huumeidenkäyttäjiksi ja niitä voi heittää ulos julkisista tiloista, kuten baareista tai kauppakeskuksista. Ja sitten on neurologinen esteellisyys. Minulla on aspergerin oireyhtymä, eli lievä autismin muoto, ja add ja erityisesti aspergeriin liittyvän aistiyliherkkyyden takia julkiset tilat eivät todellakaan aina ole mulle esteettömiä.
Kuvitelkaapa seuraava skenaario: olet menossa sisään isoon tavarataloon. Olet vältellyt sitä jo kauan, mutta liput teatteriesitykseen pitää lunastaa lahjakortilla juuri tästä isosta tavaratalosta. Jo ennen kun menet sisään sydämmesi alkaa lyödä lujempaa ja hikoilet. Tiedät että et ehkä tule selviämään tästä kunnialla, mutta kuitenkin se on pakko tehdä. Seisot liukuovien luona ja keräät voimia mennäksesi sisään. Olet monta kertaa saannut paniikkikohtauksia tällaisissa tilanteissa ja melkein aina ylikuormittunut täysin kaikista aistiärsykkeistä, mutta kuitenkaan tällaisia tilanteita ei voi välttää.
Menent sisään liukuovista. Heti tulee hajumuuri vastaan. Et saa henkeä, koska ilmassa on niin paljon hajuvesiä. Silmiä ja nenää kirvelee. Tässä tavaratalossa kosmetiikkaosasto on heti pääovien jälkeen. Yrität pidättää hengitystä. Olet pari kertaa juossut heti ulos tavaratalosta, koska olet saannut astmakohtauksen hajuvesistä. Tila on täynnä ääniä, visuaalista kaaosta, eri hajuja. Ja ihmisiä. Ihmisiä kaikkialla. Tiedät että pitää päästä hisseille ja yläkertaan turvaan NOPEASTI, mutta olet jähmettynyt paikoillesi. Unohdit että on hiihtolomaviikko ja tavaratalo on erityisen täynnä. Kaikkialla on ihmisiä tukkimassa kulkuväylää. Ja missä ei ole ihmisiä on ständejä, banderolleja jne.
Näet hissit portaiden yläpäässä, mutta ensin pitää kävellä kosmetiikkaosaston läpi portaille. Koska koet maailman eri tavalla, et osaa hahmottaa kulkureittiä portaille. Tai ehkä osaisit, jos saisit keskittyä. Mutta kaikki äänet, hajut, visuaalinen kaaos ja liikkuvat ihmiset estävät keskittymistä. Tuntuu että kaikki ulkoinen kaaos menee suoraan sisääsi ja lamauttaa sua. Et osaa enää eritellä aistiärsykkeitä, kaikki on vaan yksi iso kaaos. Äänet sotkeutuvat yhteen yhdeksi isoksi äänipalloksi, jossa on tuhansia eri ääniä samaan aikaan. Et näe enää ihmisiä, ständejä jne, näet vaan sumua ja ääriviivoja. Imet kaiken ulkoisen kaaoksen sisääsi. Et osaa enää ajatella selkeästi. Tiedät, että et tule kestämään enää kauan. Nyt pitää tehdä ratkaisu; joko yrittää portaille tai mennä ulos.
Valitset portaat. Yrität liikkua kohti niitä, mutta ihmiset ja ständit ovat tiellä. Hahmotushäiriön takia et osaa väistää esteitä reitillä. Paniikki nousee, on pakko päästä pois. Änget väentungoksen läpi kohti portaita. Koska et osaa hahmottaa ympäristöä, törmäät muihin ihmisiin. Sinut tuupitaan ja saat paheksuvia katseita. EN TEE TÄTÄ TAHALLANI. Juokset ylös rappuja. Ylätasanteella pitää odottaa hissiä. Vihdoinkin! Änget täyteen hissiin. Paniikki on sietämätön. Ihmiset on liian lähellä. Et siedä vieraita ihmisiä liian lähellä. Yrität pitää omaa tilaa. Lisää tuuppimista ja vihaisia katseita. Vihdoinkin oikea kerros. Yrität päästä ulos hissistä niin nopeasti kuin mahdollista.
Kun pääset ulos hissistä, sun pitää seistä pari minuuttia lepäämässä. Mutta se auttaa vain vähän. Olet jo niin ylikuormittunut, että et pääse takaisin normaaliin olotilaan. Koko keho on jännittynyt. Sydän hakkaa. Aivot on täysin sumussa. Ja tässä tilassa sun pitää mennä palvelutiskille, jutella asiallisesti tiskin takana olevan kanssa, ymmärtää mitä hän sanoo ja osata päättää päivämäärä ja istumapaikka teatteriesitykseen. Kuullostaako haastavalta? Kaoottiselta? Pärjäisitkö tai juoksisitko heti pois? Minulle tämä ei ole ajatusleikki, vaan todellisuus, koko ajan. Näin minä koen maailman. Se on rakennettu ehkä muille normaaliksi, mutta mulle ja muille neurologisesti erilaisille esteelliseksi. Ja kuitenkin minun pitää yrittää elää tässä maailmassa ja käyttäytyä samoin kun te.
Henkka
Lisää juttua esteettömyydestä ja muusta 21.3 klo 12-16 Platonium-lähetyksessä. Kuuntele verkosta tai Helsingin Lähiradiosta 100,3 MHz. Mieltöntä valoa on-air.
