Kahelin kapina

Lavan keskellä on sänky, jossa makaa nainen nostelemassa lantiotaan ja esittelemässä takapuoltaan nelinkontin. Kyseessä on Lucy Kirkwoodin näytelmä "Ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin", joka käsittelee prostituutiota. Kohtauksessa on kuitenkin jotain outoa. Naisella on vaatteet päällä, eikä miestä näy missään. Ulko-ovellakin seisova mies on oikeasti vain varjo.

Luulisi, että sellaisessa sivistyneessä ja "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa kuin Suomi protituutio ei olisi enää niin tabu kuin se on nykypäivänä. Ihmiset kuitenkin jakautuvat mielipiteidensä suhteen siinä, hyväksyvätkö he prostituution. Prostituoidut itse eivät uskalla puhua asiasta suoraan, vaan tulevat haastatteluihin huppu päässä, ja heidän äänensä muutetaan jälkikäteen. Ne, jotka uskaltautuvat puhumaan omalla nimellään ja kasvoillaan, joutuvat loppuelämäkseen leimatuiksi esimerkiksi työmarkkinoilla, vaikka kyseinen tausta ei millään tavalla liittyisi tai vaikuttaisi työsuoritukseen.

Minua raivostuttavat ihmiset, jotka tulevat julkisuuteen puhumaan prostituutiosta, mutta eivät uskalla tehdä sitä omalla naamallaan eli häpeävät itseään. Tällainen toiminta ei vie asiaa yhteiskunnallisesti eteenpäin. Tällä tavoin prostituoitu osoittaa, että on hyväksyttävää tulla kohdelluksi häpeäpilkkuna ja jonkin asteen saastana.

Usein ajatellaan, että prostituutio on vain väliaikainen rahanhankintakeino. Helpon rahan toivossa toimintaa tulee kuitenkin helposti jatkettua varsin pitkään. Tulonsaannin epävarmuus on myös tosiasia - osa tapaamisista peruuntuu, eikä rahoja silloin saa mistään. Jos tällä tavoin yrittää kuitata esimerkiksi velkoja, on asiakkaita oltava paljon ja suunnitelmia on voitava muuttaa lennosta. Et saa olla riippuvainen mistään tai kenestäkään, jotta asiakas on mahdollista ottaa vastaan silloin kun hänelle sopii. Saadakseen paljon asiakkaita on myös oltava valmis tekemään extremeä, kuten eriteleikkejä, väkivaltaa tai ryhmäseksiä, asiakkaat kun useimmiten ovat sellaisia, joiden fantasioihin kuuluu muutakin kuin perinteistä lähetyssaarnaajaa. Ennen prostituution harjoittamisen aloittamista olisikin hyvä pohtia muutama asia. Pystyykö ammatin takana oikeasti seisomaan? Pystyykö asiasta kertomaan omille vanhemmilleen, lapsilleen, kavereilleen? Asenne "eivät mun vanhemmat saa koskaan tietää" on utopistinen, sillä asiat tulevat aina julki jotenkin. Prostituutiosta tulee väkisin osa minuutta, ja niin ison asian piilotteleminen läheisiltä on sellainen taakka, jota on vaikea kestää.

Prostituutio voi olla esimerkiksi vammaiselle ainoa mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan. Ei kuitenkaan voida pitää lähtöoletuksena, että prostituutiota tehdään seksin puutteen vuoksi, silloinkaan, kun ei itse pysty tyydyttämään itseään. Ensisijaisena syynä on lähes aina raha ja toivo elämänlaadun kohenemisesta joko rahan tai läheisyyden muodossa. Lisäksi aivot erittävät seksiä harrastettaessa valtavan määrän serotoniinia riippumatta siitä, kenen kanssa tai miten seksiä harrastaa. Serotoniinin tuomaan hyvänolon tunteeseen voi jäädä koukkuun, mikä jo itsessään saan jatkamaan prostituutiota.

Ihmisille, joilla on hyvä itsetunto, ja jotka saavat jo olemassa olevista ihmissuhteista sen, mitä kokevat tarvitsevansa, prostituutio voi olla ihan samanlainen vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin työ. Prostituoiduiksi päätyvät kuitenkin usein ihmiset, joilla on joitakin traumoja lapsuudessaan, usein epäonnistunut isäsuhde. Prostituoitu ehkä kuvittelee ammattiaan harjoittamalla korvaavansa kaipuutaan hyväksyntään, mutta jotkut asiakkaat voivat oppia käyttämään tätä hyödykseen ja saada prostituoidun luulemaan, että he välittävät hänestä. Tällöin prostituoitu tekee mitä tahansa, jotta asiakas olisi onnellinen, vaikka tosiasiassa hän joutuukin leikkikaluksi, jonka leikkijälle ei mikään riitä. Alussa mainittu näytelmä onnistuu kuvaamaan tällaista riippuvuussuhdetta erittäin hyvin.

Jos ympäröivät ihmissuhteet eivät ole kunnossa, voivat prostituutiosta aiheutuvat ristiriitaiset tunteet olla liian vaikeita käsitellä, varsinkaan yksin. Useimmat asiakkaat kun pitävät prostituoitua esineenä, eivät ihmisenä. Ja jos itsetunto on romuna, kuvittelee pian, ettei kelpaakaan mihinkään muuhun. Siksi asiasta avoimesti puhuminen ja läheisten tuki on tärkeää. Jos on edes yksi, jolle asiasta voi puhua, voi jo se auttaa pohtimaan asioita objektiivisemmin ja tarvittaessa pääsemään irti kierteestä, jonka prostituoitu on onnistunut itselleen luomaan. Siksi yleisen asenteen muuttuminen olisi tärkeää. Silloin uskaltaisi ilmoittaa ja hakea apua, jos joutuu raiskatuksi tai muuten hyväksikäytön kohteeksi. Silloin tuntisi olevansa samanlainen ihminen kuin muutkin.

Heljä Hesso