Musta tuntuu hyvältä. Pitkästä aikaa. Onkohan oloni liiankin hyvä? Jospa kaiken hyvän jälkeen tuleekin aina se paha? Jospa ei tulekaan ja pelkään turhaa? Voiko olo olla hyvä, jos pelkää? Mun mielestä oloni on nyt joka tapauksessa hyvä.
Sattuu mahaan. Sekin on tunne. Musta tuntuu vanhalta, sillä veikkaan, että olen juuri oppinut tuntemaan närästyksen. Tuntuu ikävältä. Korventaa. Tunne on siitä jännä juttu, että se voi olla fyysinen tai psyykkinen. Tai psyko-fyysinen! Nyt kuitenkin sattuu mahaan ja tuntuu vanhalta.
Miltä susta tuntuu?Illalla väsyttää – siis tuntuu väsymys – mutta vasta sen jälkeen, kun on syönyt lääkkeet. Väsymys illalla on hyvä asia, mukava tunne, mutta aamulla se inhottaa. Kerran olin niin väsynyt, että nukahdin koulussa. Heräsin röhkivään henkäykseen. Nolotti, tuntui nololta. Väsymys on kamala tunne aamulla, etenkin, jos se johtuu lääkkeistä, sillä silloin ei kahvikupposet auta! Tai niin veikkaan, en nimittäin juo kahvia. Se tuntuu pahanmakuiselta. Maistuu. Onko makutuntemus myös tunne?
Nyt on kevät, keväällä paistaa aurinko. Silloin tunne velloo sisällä ja pääsee ulos vihellyksenä. Silloin tekee mieli pussata sitä henkilöä, ketä kohti tuntee paljon rakkauden tunteita! Rakkaus ja rakastuneisuus ovatkin jännä juttu. Tuntuu ihanalta ja voi ajatella yhteistä tulevaisuutta. Haluaa kertoa kaikki asiat tälle yhdelle. Mutta tuntee myös huolenpitoa ja harmia toisen harmistumisesta. Empatia ja sympatia tuntevat 110%.
Rakkautta kaikille,
-Unilintu-
*Myös kiertotiet ovat matkan tekemistä*
Kirjoitettaessa soi https://www.youtube.com/watch?v=a-xWhG4UU_Y
