Blogi

Matkakuume  1

Minulla on ihan hirveä matkakuume. Roikun lähes kaiken vapaa-aikani erilaisilla matkailusivustoilla kyyläten ihmisten matkakertomuksia ja valokuvia eri puolilta maailmaa. Tuijotan lumoutuneena turkoosin sinistä vettä ja saatan melkein kuulla meren huminan korvissani ja maistaa suolan huulillani...Aaargh!!! Haluan päästä kauas pois aurinkoon ja lämpöön. Haluan palmun alle köllöttelemään, haluan tuijottaa auringonlaskua toisen kainalossa, haluan upottaa varpaat hiekkaan...

Ennen kesää ei ole mahdollista pitää pidempää lomaa, joten siihen asti täytyy tyytyä vain kuolaamaan muiden kuvia ja matkustaa mielikuvitusmatkalle maailman ääriin. Mutta ehkä sitten kesällä... :)


Viallinen part 2  1

Alan kohta oikeasti muistuttaa jotain saatanan ameebaa. Miten vi**ssa olen oikeasti päästänyt itseni tällaiseksi?!? Missä on se vajaa 50 kilonen opiskelija ja miksi peilistä näkyy nykyisin vaan läski ja kulahtanut ämmä?!?

Tarvitaan näköjään vuosien saatossa hitaasti hiipineet rapiat 10 kiloa, että ihminen saa silmänsä auki. Tarvitaan myös peili, jonka ohi kulkee päivittäin. Ja viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä tarvitaan vaatehuoneellinen vaatteita, joista vähintään joka toinen puristaa tai kiristää jostain kohtaa.

Mua oikeasti kuvottaa, että olen tällanen plösö. Olen inhonnut itseäni viimeiset kolme päivää oikeen urakalla ja mitä mä sitten teen... syön saatana lisää! Suklaata, joulupipareita... Ei näköjään riitä, että olen univammanen; olen myös ruokavammanen.

Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. En halua laihduttaa laihduttamisen takia, vaan siksi että viihtyisin paremmin kehossani. Olisin ehkä myös pirteämpi ja nukkuisin paremmin. Kun henkisesti kaikki asiat on vuosien jälkeen vihdoinkin hyvin, toivoisi että kroppakin voisi paremmin. Taitaa olle aika pitää vuorostaan siitä huolta. Eipä sitä kukaan mun puolestakaan tee.


Viallinen  3

Nukuin lomalla kun pieni porsas ja söin kun iso sika. Nukuin monena yönä lähes kymmenen tunnin unia enkä herännyt kertaakaan. Muutenkin onnistuin olemaan varsin hyvä laiskiainen (jos jätetään huomioimatta kolmen päivän laskettelusetti). Makasin vaan vuorotellen sängyssä tai sohvalla, mussutin suklaata ja rämpytin pleikkaria. Kävin vähän sukuloimassa ja kaveroimassa, mutta enimmäkseen vaan hiippailin yöpuvussa mutsin nurkissa. Ei ollut vaikeuksia käydä nukkumaan saati sitten nukkua.

Viime yönä painin peiton kanssa sillä seurauksella, että yöpaita kietoutui ahdistavasti ympärilleni ja lakana myttääntyi alleni iljettäväksi mytyksi. Peitto ei suostunut asettumaan millään ja tyynykin oli ihan huonosti. Kostoksi heitin ne lattialle ja otin toisen varusteet. Ei ne kyllä olleet sen paremmat mutta otinpahan ne silti. Viimeisen kerran katsoin kello 2.46.

Kun heräsin 6.30, olin lievästi sanottuna väsynyt. Ja vittuuntunut. Mikä siinä oikeen on, että en enää osaa muka nukkua yksin. Ennen porskuttelin ihan kelvollisia unia yksikseni (vaikeuksia oli vaan siinä nukkumaan menossa) mutta nyt se ei enää onnistu. Musta on tullut jotenkin viallinen... univammanen. :/



Drop dead tired  1

Alan muistuttaa kohta jonkin asteista zombia. Silmien alla on hirveät mustat säkit ja olen jotenkin muutenkin nuupallaan koko nainen. Olen nukkunut viimeisen kahden viikon aikana todella huonosti ja sen vähän mitä olen saanut nukuttua, olen nähnyt ihan ihmeellisiä unia. Ensin olin kuolleiden isovanhempieni luona saunomassa ja seuraavana yönä sairastuin johonkin mystiseen tautiin. Varsin ahdistavia öitä molemmat...

Onneksi on enää puoli päivää töitä ja sitten alkaa loma. Huomenna harjoitan pakaralihaksia reilut 10 tuntia autossa istuen ja viikonlopun aion viettä rinteessä. Jouluna kaivaudun äidin sohvan nurkkaan vällyjen alle mussuttamaan suklaata ja ehkä pelaan vähän pleikkaria. Muuten en tee mitään. Aion nauttia levosta, hiljaisuudesta ja rauhasta.

Uusi työ on ollut ihanaa ja antoisaa mutta vaatinut myös paljon. En silti kadu hetkeäkään. Oli varsin viisasta vaihtaa työpaikkaa, sillä henkisesti voin nyt paljon paremmin kuin edellisessä paikassa. Ammatillisesti olen loikannut melkoisen lokan eteenpäin, ja toivon, että saan jatkaa sitä loikkaa taas loman jälkeen.

Ihanaa joulun odotusta mussukat. Täti lähtee nyt nukkumaan. Täti on näet vähän väsy.



Loma!  2

Olen kävellyt kymmeniä kilometrejä, kiivennyt satoja portaita, nuuskinut tuhansia tuoksuja ja katsellut lukemattoman määrän erilaisia nähtävyyksiä ja taideteoksia yli kahden tuhannen vuoden ajalta. Olen kiivennyt korkeuksiin kohti taivasta ja hiipinyt maan alle pimeisiin käytäviin. Olen syönyt ehkä maailman parasta jäätelöä, nukkunut lähes kymmenen tunnin yöunia ja juonut halpaa punaviiniä.

Nyt olen kotona. Lentokentällä oli pienimuotoinen kaaos yöllä kaiken lumipyryn keskellä. Sen lisäksi auto piti kaivaa hangesta esiin ja sen jälkeen piti vielä ajaa kesärenkailla kotiin. Onneksi matka ei ollut pitkä. Nukuin viime yönä vajaat viisi tuntia ja raahauduin puoliunessa töihin. Nyt olen ihan poikki, mutta matka oli sen arvoinen.

Buon giorno mussukat. Rooma oli ihan mahtava!!!


Ketjureaktio keittiössä  1

Hiphei! Keksin vihdoinkin syyn muutamale ylimääräiselle kilolleni. Olen nykyään viikonloppuisin lähes pakotettu leipomaan jotain, koska ruoanvalmistuksesta jää monesti yli tiettyjä aineita, enkä halusisi heittää niitä poiskaan.

Tänäänkin kävi juuri niin. Tein muutama tunti sitten kanalle marinadin, jonka seurauksena minulla oli yksi "ylimääräinen" munan keltuainen. En viitsinyt heittää sitä roskikseen, joten päätin tehdä vaniljakastiketta, jotta saisin keltuaisen käytettyä. Koska pelkkää vaniljakastiketta ei kuitenkaan ole kiva lusikoida, päätin tehdä myös omenapiirakan.

Nyt on sitten taas pakko syödä tuotokset. Harmi, ettei ole edes vierata tulossa kylään. Onneksi ensi viikonloppuna ei tarvitse tehdä ruokaa ollenkaan. Saa istua vaan valmiiseen pöytään. ;)


Tyhmyyden huipentuma  2

Taksijono on ehkä yksi mielenkiintoisimpia paikkoja havainnoida ihmisiä. Viime yönä tuli taas omin silmin (ja korvin )todistettua sellaista typeryyttä, että en ihan heti muista vastaavaa nähneeni.

Olin ehtinut olla jonossa ehkä minuutin, kun joku tunkee seläntakaa kyynerpää taktiikalla ohi ja alkaa samantien töniä takanani seisovaa naista. En edes ehtinut sanoa mitään, kun kundi toteaa, että hänen paikkansa on tässä ja edessäni seisova tyttö jatkaa, että tyyppi on heidän seurassaan. Seuraavaksi tyyppi kääntyy puoleeni ja alkaa kysellä minulta englanniksi, olenko venäjältä. Vastaan selvällä suomen kielellä että juuen ole. Ääliö jatkaa kuitenkin englannin puhumista ja huutelee kovalla äänellä, että no ystäväni ainakin on "some fuckin russian". Tuijotan tyyppiä epäuskoisena ja vastaan olevai ihan yksin jonossa, että mitähän ystävää hän mahtaa tarkoittaa. Ei mitään vaikutusta. Kundi huutelee edelleen englanniksi, että ystäväni ainakin on venäjältä. Vihdoin edessäni seisova tyttö toteaa kundille, että olisi nyt jo hiljaa mutta tyyppi vaan jatkaa mesoamista. Päätän sulkea suuni ja odotella vaan taksia.

Menee hetki, ja herra keksii alkaa huutelemaan kuinka silakalle vittu haisee. Tätä jatkuu seuravat kymmenen minuuttia. Aina välillä hän muistaa myös kysyä minulta olenko venäjältä, sillä ystäväni ainakin on. Ja koko ajan hän puhuu minulle englantia. Tässä vaiheessa olen jo ymmärtänyt, että hän puhuu takanani seisovasta naisesta "ystävänäni". Koska keskustelun taso on näin korkea tasoista, olen edelleen vaiti. Eipä minulle ole mitään lisättävää näin huimiin älyllisiin havaintoihin. Vaihdan vain pari epäuskoista katsetta takanai seisovan naisen kanssa. Hän vaikuttaa varsin tyylikkäältä ja on lähinnä huvittunut koko tilanteesta.

Kun olemme kuunnelleet vartin silakka-vittu-venäjä- aiheista verbaaliakrobaattia, takanani oleva nainen avaa vihdoin suunsa. Hän toteaa, että eikö tyypillä ole ollenkaan käytöstapoja, että kuinka hän kehtaa huudella sellaisia asioita kun ympärillä on hienoja naisia ja oma tyttöystäväkin näyttää seisovan vieressä. Vastaus on ihailtava: silakalle haiseva vittu venäläinen huora voi mennä kotiin, että mitään vitun venäläisiä pakolaisia ei tällä vittu tarvita, vitun huora, vittu että haiset silakelle, vittu. Nainen ei tästä hätkähdä, vaan toteaa että on sääli, miten vieraat joutuvat kasvattamaan muiden äitien lapsia ja että kuusivuotiaillakin on parempia juttuja. Minä totean saman. Sanon, että lapset todellakin ovat viisaampia kuin kyseinen herrasmies edessämme ja herran olisi syytä ensin ottaa termeistä selvää, ennekuin alkaa huudella ketään millään nimikkeellä.

Onneksi edessä oleva porukka saa juuri silloin taksin, koska en ole varma millainen käsirysy tilanteesta olisi saattanut syntyä. Älykkö huutelee vielä taksin ovelta viimeiset vittusilakkahuorapakolainen-kommentinsa ennenkuin taksikuski toteaa että nyt ovi kiinni. Minä ja koko muu jono jää hämmentyneenä mutta toisaalta naureskellen seisomaan taksitolpalle.

Onneksi noin huonoa käytöstä ja tyhmyyttä samassa paketissa tapaa todella harvoin. Mahtaa äiti olla ylpeä pojastaan. :/ Totean uudelle "ystävälleni" että juuri tällä hetkellä on häpeä olla suomalainen. Nainen vain hymyilee ja sanoo, että ei tarvitse, hän kyllä ymmärtää. Hänen puheestaan huomaan, että hän todellakin saattaa olla venäläinen mutta huora... en usko. Pakolaiseksikaan en häntä nimeäisi. Ja ainut haju mikä nenääni leijailee on läheisen nakkikioskin käry. Silakka ei taatusti haise missään lähettyvillä.

Saan oman taksini melko nopeasti ja "ystäväni" toivottaa minulle hyvää loppuiltaa. Hyvää illanjatkoa madame, hän sanoo ja hymyilee. Minä toivotan samat hänelle ja poistun paikalta. On jotenkin utopistinen olo.


Kiitooooos!  1

Koska olin tänään erityisen hyvällä tuulella kotiin tullessani, niin jaksoin jopa siivota tätä huushollia. Juan Carloksella on paha karvanlähtöaika ja karvoja on joka puolella. Toivottavasti se loppuu ennenkuin muuttuu ihan kaljuksi koko "poika". Imurontikaan ei tunnu tehoavan siihen. :/

Syy, miksi olen ollut tänään niin hyvällä tuulella löytyi aamulla sähköpostista. Sain tänään sellaisen postin esimieheltäni, että suu vääntyi pakolla ylöspäin. Positiivisella palautteella voi olla ihmeellinen vaikutus ihmiseen. Kun on lähes neljä vuotta tehnyt töitä ilman kiitosta, niin kummasta hivelee itsetuntoa kuulla joskus jotain mukavaakin omasta työskentelystä. Se on sitä ammattitaitoa. Arvostan! Kiitos.