En muista milloin olisin ollut yhtä hyvällä tuulella kuin koko tämän viikon. Olen iloinen ja pää on täynnä positiivisia ajatuksia mutta ennen kaikkea olen onnellinen. Todella onnellinen. Eilen kävelellessäni töihin mietin omaa olotilaani, muistelin menneitä ja haaveilin tulevasta. Yhtäkkiä minua alkoi ahdistaa ihan järkyttävästi. Mitä jos..."-ajatukset täyttivät pääni ja hyvä että sain henkeä. Minua alkoi pelottaa. Mitä jos tämäkään onni ei ole pysyvää. Mitä jos taas satutan itseni... Jos hyppään, niin ottaako joku minut kiinni vai hypäänkö taas kerran kivikkoon.
Hetken mietittyäni tajusin, että tällä kertaa minun ei tarvitsekaan hypätä, ei ainakaan yksin. :) Onni palasi ja hymy levisi kasvoilleni. Elämä on... tässä ja nyt. Ja haluan nauttia juuri tästä hetkestä.