Kesälomat lähestyvät, ja on jo korkea aika suunnitella kesän ulkomaanmatkoja. Itselläni on viimeisen viiden vuoden ajalta muistona pieni laatikollinen lentolippujen kantaosia, ja uskallan kokemuksen syvällä rintaäänellä antaa lukijoilleni muutaman vinkin rahan säästämiseksi ja matkustuskokemuksen parantamiseksi. Ostakaa säästetyillä rahoilla vaikka mojitoja rantabaarista siellä paratiisisaarella.
1) Lentomailit ja kanta-asiakaskortit:
Lentomailien kerääminen toimii samalla tavalla kuin plussa-kortin höyläys ruokakaupassa. Syötät lentoja ostaessasi kanta-asiakaskortin numeron, ja saat tietyn osuuden takaisin hyvitettynä tilillesi lentomaileina. Kun maileja on tarpeeksi, voit käyttää ne ilmaisten lentojen hankkimiseen. Ainoa ero on se, että et saa takaisin prosentuaalista osuutta käytetystä rahasta, vaan nimenomaan lennetyistä maileista. Lisäksi voit kerätä ns. statusta, jota voi hyödyntää vaikkapa ilmaiseen upgreidaukseen business-luokkaan. Kun olet lentänyt tietyn määrän maileja, saat noston aina seuraavalle jäsentasolle eli esimerkiksi kulta- tai platinakortin, jotka tuovat mukanaan aina parempia ja parempia ilmaisia etuja. Suomalaisille lentomailien kerääminen ei ole kovin tuttua puuhaa, ja Finnair Plus-kortin lisäksi muita kortteja harvemmalta löytyy. Tässä vinkki, jonka avulla saat luultavasti vielä joskus ilmaisen etelänloman: Leikkaa Finnairin kortti kahtia.
Finnairin kanta-asiakasohjelma lienee maailman huonoin. Maileja saa takaisin niin pienen prosentin lennetyistä, ettei niillä pääse lentämään Tallinnaa kauemmas. Mitä useimmat eivät tiedä on se, että myös Finnair on osa lentoyhtiöiden OneWorld-allianssia. Siihen kuuluvat muun muassa American Airlines, British Airways, Iberia ja niin edelleen. Allianssin sisällä minkä tahansa yhtiön lennoista saa bonuksia. Näin ollen kortti kannattaa tilata esimerkiksi British Airwaysiltä tai American Airlinesilta (suosin itse jälkimmäisen AAdvantage-ohjelmaa). Näissä ohjelmissa on huomattavasti paremmat edut kuin Finnairin omassa, ja voit kerryttää maileja aivan samalla tavalla Finnairin lennoilla. AAdvantage-pisteesi siis kertyvät, vaikka et koskaan lentäisi koko lentoyhtiöllä. AAdvantagen kultakorttiin vaaditaan 30 yksittäistä lentoa, kun Finnair taas pyytää 54:ää. AAdvantagen mailit kertyvät myös moninkertaisella vauhdilla Finnairiin nähden. Lisäksi AAdvantage kerryttää maileja myös Finnairin kotimaan sisäisistä lennoista, joita Finnairin oma ohjelma ei täysin käsittämättömästi laske ollenkaan. Kuinkahan moni bisnesmatkustaja lentää useamman kerran viikossa työnsä puolesta ympäri Suomea tajuamatta, että korttia vaihtamalla saisi itselleen korkeimman mahdollisen jäsentason USA:n suurimmalle lentoyhtiölle ja siten presidenttitason palvelun omasta autonkuljettajasta lähtien ilmaiseksi?
Miksi näitä kortteja sitten kannattaisi höylätä? Aloitetaan vaikka sillä, että mitään haittaa siitä ei ainakaan ole. Kaikkien yhtiöiden kortit ovat ilmaisia, ja kertyneet mailit säilyvät tililläsi vaikka jäsentaso ei koskaan nousisikaan. Itselläni on ollut Aadvantage-kortti vasta 1,5 vuotta, ja erittäin säästeliäästi käytettynäkin minulla on maileja säästössä ilmaiseen meno-paluuseen käytännössä mihin tahansa maapallolla. Sitä ennen käytin pitkään Lufthansan Miles & More-korttia, joka taas on osa OneWorldin kanssa kilpailevaa Star Alliancea (tämä on mielestäni toiseksi paras vaihtoehto suomalaiselle). Sieltä sain kultastatuksen lentämällä vaaditut 30 pysähdystä, ja pääsen kultakorttiani veivaamalla vieläkin ties mihin loungeihin. Vaikka joku voisi kuvailla ilmaisen shampanjan siemailemista ennen lentoa turhamaiseksikin, on suljettujen ovien taakse mukava viedä vaikkapa lentopelosta kärsivä matkakumppani rentoutumaan ennen lähtöä.
Pähkinänkuoressa lentomaileja saa siis jäsentasosta riippumatta, vaikka olisi aivan uusi asiakas. Ne kertyvät tilille pelkästään korttia vilauttamalla, ja niitä voi käyttää ilmaisiin lentoihin sitten kun huvittaa. Lisäksi lennetyistä maileista kertyy statuspisteitä, ja niitä tarpeeksi kerryttämällä saa itselleen aina kiiltävämmän kortin. Useimmiten luokat menevät perusjäsenyys-hopea-kulta-platina. Näiden korttien edut riippuvat yhtiöstä, mutta tyypillisimpiä etuja ovat nopeampi mailien kertyminen, kaikenlaisten check-in- ja turvatarkastusjonojen ohittaminen, paikan upgreidaus business-luokkaan, pääsy lentoasemien loungeihin ja niin edelleen. Matalampien statuskorttien lounget ovat ainakin Suomessa enemmän tyyliä iltapäivälehti, rauhaisa odotustila ja ilmainen sämpylä, mutta korkeammalle mentäessä ja etenkin ulkomailla palvelun taso nousee melkoisiin sfääreihin. Kollegani Ilkka Heikkilä haastatteli aikanaan Pokerisivut-lehden numeroon 1/10 nimetöntä lentomailiasiantuntijaa, enkä malta olla siteeraamatta tämän kokemuksia korkeimpien statustasojen palvelusta:
Loungetiloissa on tarjolla pieniä hotellihuoneita päiväunia varten. Pukusi prässätään sillä aikaa, kun käyt suihkussa. Hovimestari ottaa passisi ja lentolippusi loungeen saapuessasi ja tulee lähtöajan lähestyessä ilmoittamaan ’Olkaa hyvä, auto odottaa teitä.’ Sitten ajellaan ympäri lentokenttää ja sinut boardataan sisään lentokoneen kyljestä. ’Tässä on istumapaikkanne, hyvää matkaa’, kontakti kertoi tuolloin.
Ymmärrän kyllä, että useimmilla ei riitä aikaa kanta-asiakasohjelmiin perehtymiseen, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta sanon sen vielä kerran: Hommatkaa nyt ihmeessä joku kortti ja vinguttakaa sitä aina matkaa varatessa, koska mitään haittaa siitä ei ainakaan ole. Hakemuksen täyttämiseen netissä menee noin 5 minuuttia, ja kortti tulee viikossa postissa. Olen itse saanut pari kertaa paikan upgreidauksen pyytämättä puolityhjässä koneessa jopa matalimmalla jäsentasolla, ja tilille on ropissut muhimaan mukavasti maileja. Jos taas kiinnostuit asiasta enemmänkin, suosittelen etenkin flyertalk.com-foorumia. Nopeana käytännön vinkkinä voisi mainita, että pisteiden kerryttämiseen hakukoneiden antamat mielisairaat lentokombinaatiot ovatkin itse asiassa parhaita. Itse kullekin on varmaan joskus ehdotettu varaussivuston toimesta yksinkertaiselle Helsinki-Bangkok-lennolle jotain älytöntä Helsinki-Moskova-Tokio-Bangkok-kombinaatiota. Koska kertyvät lentomailit ja statuspisteet lasketaan nimenomaan koneessa istuttujen mailien ja pysähdysten määrän mukaan, tällaisesta lennosta saa suoraa lentoa huomattavasti enemmän pisteitä. Noin Thaimaan-lomansa reitittämällä saattaa saada pisteitä lähes uuden, ilmaisen Thaimaan-loman verran.
Mainittakoon lopuksi vielä, että korttia kannattaa näyttää myös hotelliin kirjautuessa. Useimmat hotelliketjut antavat lentomaileja nukutuista öistä, jotka menevät myös suoraan tilillesi. Tätäkään harvempi tajuaa, koska ihan äkkiseltään ei tule ajatelleeksi että British Airwaysin kortilla olisi jotain tekemistä Best Western-hotellien kanssa ja niin edelleen.
2) Lentoyhtiön valinta:
Useimmille meistä lentokone on vain välttämätön paha paikasta toiseen siirryttäessä, ja niin sen mielestäni pitääkin olla. Taloudellisesti järkevintä on tietenkin keskittää lennot samalle yhtiölle kanta-asiakasohjelman mukaan (ks. yllä). Jos tilaisuus tulee, niin jokaisen kannattaisi joskus kokeilla lentää ei-eurooppalaisilla lentoyhtiöillä. Esimerkiksi British Airwaysin koneet ovat pääosin vanhoja ja epämukavia, kuten on useimpien kansallisten lentoyhtiöiden kohdalla yleensäkin (lasken tähän kategoriaan myös Finnairin). Jos haluaa testata kaikenlaisilla lisämukavuuksilla, erikoispehmeillä penkeillä, ylimääräisellä jalkatilalla ja huippuluokan palvelulla varustettuja lentoyhtiöitä, suosittelen rikkaiden arabisheikkien lentoyhtiöitä kuten Etihad, Qatar Airways ja niin edelleen. Olen lentänyt näillä muutaman kerran Euroopan ja Aasian väliä, ja kokemukset ovat olleet joka kerta ensiluokkaisia. Oma suosikkini on ehkä kuitenkin Singapore Airlines, joka on tunnettu paitsi edellisille vertoja vetävästä luksuksestaan, myös tavastaan rekrytoida nuoria ja kauniita lentoemäntiä. Jos lentoemäntien kuolaamista haluaa muuten käyttää valintakriteerinä, kannattaa valita mahdollisimman tuoreita lentoyhtiöitä etenkin pitkille matkoille. Mitä kauemmin lentoemäntä on ollut töissä samalla yhtiöllä, sitä ”tärkeämpiä” lentoja nämä saavat. Nuoret lentoemännät aloittavat käytännössä aina kotimaanlennoilta ja pitkät mannertenväliset lennot menevät lähes poikkeuksetta firman kokeneimmille – paitsi uusissa lentoyhtiöissä, joissa kukaan ei ole ollut vielä pitkään töissä.
3) Milloin ostaa lennot:
Lentoja ostettaessa nyrkkisääntö on, että ne kannattaa ostaa mahdollisimman aikaisin. Kävisi sinänsä järkeen, että lentoyhtiöt myisivät viimeisiä paikkoja alennushintaan, jos näyttää siltä ettei lento tule täyteen. Näin ei kuitenkaan koskaan käy, vaan lennot kallistuvat päivä päivältä ja hinnat ovat aina huipussaan jopa tunteja ennen lähtöä. Toki lentoyhtiöt pitävät joskus alennusmyyntejä ja laittavat tiettyjä lentoja myyntiin normaalia halvemmalla. Tätä ei kuitenkaan käytännössä koskaan tapahdu äkkilähtö-tyylisesti, vaan noin 1-2 kuukautta ennen lentoja. Käytännössä alennuslentoja tulee sen verran harvoin, että hyvän hinnan saadessaan lento kannattaa mielestäni aina varata heti. Tilanne on tosin eri, jos matkakohteella ei ole niin väliä vaan mielessä on ennemmin ”mihin tahansa lämpimään mahdollisimman halvalla”-tyylinen ratkaisu. Tällöin matkatoimistojen (ei siis lentoyhtiöiden) tarjoamat äkkilähtö-palvelut ovat usein kirkkaasti edullisin ratkaisu.
4) Osta lennot aina yksityisselaus-tilassa:
Kun ostat lentoja internetissä, käytä aina yksityinen selaus-tilaa (Firefoxin päävalikosta ”uusi yksityinen ikkuna”). Tätä ei moni tiedä, mutta varaussivustot tallentavat hakusi ja nostavat usein hintoja seuraavalla etsinnälläsi. Jos esimerkiksi etsit normaalitilassa lentoa Helsinki-Berliini, saatat saada hinnaksi 200 euroa. Kun sitten päätät vielä miettiä etkä tee ostopäätöstä, hinta onkin seuraavalla kerralla 210 euroa. Yksityistilan päälle laittamalla hinta putoaa kuitenkin takaisin 200 euroon. Logiikka on siinä, että lentoyhtiöt järkeilevät epäilevän asiakkaan tekevän ostopäätöksen nopeasti huomattuaan hinnan nousseen, ennen kuin se nousisi uudestaan. Samoin jos olet aikaisemminkin ostanut lippuja samaan paikkaan, sivustot saattavat näyttää suoraan kalliimpaa hintaa. Yksityistilassa selaamalla saat aina varmuudella alhaisimmat hinnat, koska sivustot eivät näe aikaisempaa hakuhistoriaasi.
5) Miten lentää halvalla kauas:
Suomen taivasmarkkinat ovat todella heikosti kilpaillut, ja siksi Suomesta on välillä hankala löytää edullisia lentoja Euroopan ulkopuolelle. Euroopan sisällä osaava etsijä pääsee lähes mihin tahansa halvalla, jos käyttää joko halpalentoyhtiöitä tai ns. yhden pompun taktiikkaa eli välttelee Finnairin suoria lentoja ja käyttää muiden yhtiöiden välilaskullisia palveluita. Kauemmas lennettäessä tilanne on kuitenkin usein vaikeampi, sillä jostain syystä useimmat hakukoneet eivät osaa yhdistää kunnolla halpalentoyhtiöiden palveluita tavallisten lentoyhtiöiden kanssa. Jos käytetään esimerkkinä vaikkapa Karibialla sijaitsevaa St. Maartenia, laittamalla erään suuren online-matkatoimiston hakuun meno-paluun Helsingistä testipäiviksi halvimmat löytämäni lennot näyttäisivät maksavan 1088 euroa, kahdella välilaskulla Lontoon ja Miamin kautta. Tällaisten paikkojen kohdalla on kuitenkin tärkeää selvittää, mistä päin Eurooppaa niihin lennetään suoraan. St. Maartenilla pyörii paljon ranskalaisturisteja, ja yllätys yllätys – Air France tarjoaa Pariisista samoille päiville suoria lentoja 580 eurolla. Helsingistä taas pääsee Norwegianilla ja Easyjetillä Pariisiin noin 60 eurolla/suunta. Ainoana miinuspuolena joudut checkaamaan laukut uudestaan sisään Pariisissa, ja koska lentosi eivät ole kytkettynä toisiinsa, et saa Air Francelta korvausta jos Norwegianin lento ei pääse ajoissa perille ja missaat seuraavan lennon. Nyrkkisääntönä kannattaa joka tapauksessa selvittää aina nimenomaan suoria lentoja Euroopan suurilta lentokentiltä esimerkiksi Kaakkois-Aasian, Karibian ja vastaavien paratiisien kohteisiin, ja sitten matchata kentät Suomesta lentävien halpalentoyhtiöiden kanssa. Easyjet lensi vuosikausia Helsinki-Vantaalta Lontooseen muutamalla kympillä, ja Lontoo oli loistava kenttä lentää edelleen suoraan halvalla vaikka miten pitkälle. Parhaana suorituksena varasin joskus meno-paluun Helsingistä Buenos Airesiin alle 400 eurolla käyttäen Easyjetiä ja sen jälkeen Aerolineas Argentinaesin suoraa lentoa Lontoosta. Tuo Easyjetin yhteys Lontooseen on nykyään ikävä kyllä lopetettu, mutta isoista kentistä halvalla pääsee vieläkin Pariisin lisäksi esimerkiksi Berliiniin (Air Berlin). Karibiasta kiinnostuneille suosittelen myös Amsterdamin kokeilemista, sillä KLM lentää sieltä usein pilkkahintaan Hollannin vanhoille siirtomaasaarille.
6) Miten vältellä sakkomaksuja:
Monet lentoyhtiöt laskuttavat ekstraa liikakiloista laukussa tai liian isoista käsimatkatavaroista. Etenkin Ryanair on tehnyt tästä lähes taiteenlajin. Kaikenlaisten sakkomaksujen välttelemiseen on kuitenkin olemassa keino: Tule lentokentälle viime tingassa. Jos saavut juuri ennen check-inin sulkeutumista tiskille, ja virkailijakin tietää ettet ehdi lennolle jos alatte selvittämään liikakilojesi maksuja ja uudelleenpakkaamaan laukkuja, pääset lähes poikkeuksetta kuin koira veräjästä. Vielä paremmin tämä toimii käsimatkatavaroiden kanssa. Vaikkapa Ryanairille saa viedä tiukasti vain yhden, pienikokoisen käsimatkatavaran. Mutta entä, jos juokset viimeisen kuulutuksen aikaan portille? Virkailijat haluavat vain saada portin kiinni ja koneen matkaan, sillä lentoyhtiöpomot inhoavat myöhästymisiä, joka tässäkin tapauksessa kaatuisi lentokenttävirkailijan niskaan. Jos sen sijaan viet vähän ekstratavaraa koneeseen, virkailija ei voi jäädä siitä mitenkään kiinni. Olen itse joskus joutunut viemään Ryanairin lennolle noin kaksi kertaa sallitun kokoisen rinkan ja kädessä vielä ison monitorin. Pamahdin lähtöportille vasta viimeisellä mahdollisella hetkellä, ja yleensä tiukkapipoinen virkailija ei edes katsonut käsimatkatavaroitani vaan kehotti kiirehtimään tunnelin läpi koneeseen.
7) Missä vaihtaa valuuttaa:
Älä koskaan vaihda rahaa lentokentillä, juna-asemilla tai muissa paljon matkailijoita vetävissä paikoissa. Näistä saa lähes aina käytännössä ryöstöä vastaavat kurssit. Sama koskee useimpia hotelleja. Jos joku paikka mainostaa suureen ääneen sitä, etteivät peri palvelumaksua, kurssit ovat lähes järjestään huonot. Palvelumaksu on yleensä muutaman euron kiinteä maksu, joten siitä ei kannata kauheasti välittää. Varmista sen sijaan aina, että vaihtopaikka näyttää kurssit molempiin suuntiin. Mitä isompi ero valuutan osto- ja myyntihinnoilla on, sitä isompi on valuutanvaihtajan voittomarginaali. Esimerkiksi Heathrow'n lentokentällä sijaitsevassa Travelexin pisteessä oli viime reissullani dollareita ostaessa ja myydessä käsittämätön 25 prosentin ero. Suomessa kaikki tuntuvat käyttävän Forexia, vaikka sielläkin kurssit ovat melko huonot – tuntemattomampi Tavex tarjoaa pääsääntöisesti paremmat. Itse vaihdan kuitenkin yleensä rahaa vasta kohteessa, jossa electronilla automaatista nostamalla saa (maasta riippuen) useimmiten paremmat kurssit kuin mistään Suomessa. Ja näin se nimenomaan yleensä menee – jos jonkun maan valuutta on jo tuotu Suomeen, siinä on totta kai maahantuontilisää. Jos taas vaihdat kohdemaassa, siellä kyseistä valuuttaa riittää jo itsestään mutta vaihtofirmat haluavat puolestaan mielellään itselleen ulkomaisia valuuttoja, joten kurssit ovat paremmat. Suosittelen siis vaihtotoimenpiteen tekemistä vasta kohteessa joko automaatista nostamalla tai sopivan vaihtofirman löytämällä. Kovimmat valuuttakeinottelijat käyttävät kasinoita, sillä lähes joka paikassa kasinot vaihtavat paikallista valuuttaa rajattomasti ilman palvelumaksua ja vaihtavat kuittia vastaan ylijääneet rahat takaisin samaan hintaan! Tällä yritetään tietenkin houkutella pelaajia taloon, mutta mikään ei estä kävelemästä ulos ja vaihtamasta ylijäämärahoja takaisin ilmaiseksi.
Kommentiboksiin voisi mielellään kerätä myös lukijoiden vinkkejä. Aurinkoista kesää itse kullekin!
*Lentomailiosuuden lähteenä käytetty osittain Pokerisivut-lehden numeron 1/10 juttua "Hyvät matkustajat, tämä on frequent flyer!". Kuvat (c) minä.
