Kaukaisia vieraita, osa 1

Kolmesta ystävästäni kaksi löysi perille asti Suomeen, viimeinen eli Mike unohti itsensä Barcelonaan. Ensimmäisenä perille saapui pari blogientryä takaperin mainitsemani Pratyush, joka laskeutui Suomeen sunnuntaina keskipäivällä. Pratyush oli pelannut koko edellisen yön pokeria, kuten myös minä. Sain sentään kaksi tuntia unta Pratyushin nollaa vastaan. Varsin alavireinen habitus kuittautui päiväunilla, ja viideltä olimme henkisesti valmiita päivän kohokohtaan - pokerinpelaamiseen.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ensi töikseen uudessa maassa mennä hotelliin ja pelata pokeria nenä kiinni ruudussa? Ei kai kukaan haluaisikaan, mutta ongelmana oli saapumispäivä eli sunnuntai. Vaikka se tunnetaan useissa ammateissa lepopäivänä, pokerinpelaajille se on kaikkea muuta. Sunnuntaina pelataan aina viikon isoimmat turnaukset, eikä niitä voi yksinkertaisesti jättää väliin. Periaatteessa sunnuntaipelit muodostavat arvioni mukaan noin 30-40 prosenttia koko viikon palkasta. Muiden päivien kanssa ei ole niin justiinsa, mutta sunnuntait ovat pokeriturnauksia elääkseen pelaaville lähes pyhä tapahtuma. Aikavälillä sunnuntai 17:00-maanantai 07:00 emme kommunikoi, meitä ei saa häiritä emmekä vastaa puhelimeen. Itse olen tänä vuonna jättänyt Suomessa ollessani väliin tasan yhden sunnuntain.

Vein Pratyushin hotelliin suunnitelman mukaisesti kolme näyttöä, joista yksi ei kuitenkaan toiminnut. Hyppäys kympin sporaan ja ehdimme Stockalle 5 minuuttia ennen sulkemisaikaa, nappasimme nopeasti halvimman (190 euron) näytön ja ryntäsimme hotellille take away-kinkkisafkat kainalossa. Olimme valmiita taistoon pari minuuttia ennen seitsemää, kun ensimmäiset isot turnaukset pyörähtivät käyntiin.

Fast forward 12 tuntia, ja aamuseiskalta olimmekin sitten ns. isossa kuopassa. Kuoppa on pokeritermi, ja tarkoittaa tappioita. Meidän sunnuntai-illan kuoppamme oli kollektiivisesti noin $15000. Tarkoitus oli hakea aamu/yöpalaa jostain, mutta surkea ilta vei voimat ja suuntasin nälkäisenä nukkumaan.

Maanantaina Pratyush heräsi klo 19:30, itse ponkaisin sentään pari tuntia aiemmin pystyyn. Minulla oli muutamia juttuja ensi viikon matkustusta varten jotka piti hoitaa, kuten uuden passin hakeminen ja äitimuorini luona vierailu, ja ilmoitin jo etukäteen Pratyushille että olen muina päivinä paitsi maanantaina käytettävissä. Pratyush halusi kuroa kuoppaansa umpeen, joten hän päätti pelata koko maanantainkin. Tiistaiaamuna Pratyushin hotellihuone oli erilaisten take away-boksien täyttämä ja kuoppa vielä viisi tonnia syvempi, Helsingistä hän ei ollut ensimmäisen kahden päivän aikana nähnyt muuta kuin Stockmannin elektroniikkaosaston ja sporassa kimppuun hyökänneen pultsarin. Kuulostaa erittäin paljon tyypilliseltä omalta ulkomaanmatkaltani.

Tiistaina ryhdistäydyimme ja päätimme pitää vapaapäivän peleistä. Kiertelimme ensin ympäri keskustaa aurinkoisessa säässä katselemassa Helsingin nähtävyyksiä ja shoppailemassa. Kluuvin SuperDrysta Pratyush nappasi käsittämättömät neonvihreät 90 euron verkkarit. En uskaltanut kysyä, missä hän aikoo niitä käyttää. Toivottavasti ei viikonlopun riennoissa. Shoppailukierroksen jälkeen loppuilta kului lintsillä ja pitkän kaavan mukaisella illallisella.

Eilen eli keskiviikkona oli ensimmäinen baari-ilta. Tätä varten vahvuuteemme liittyi toinen ystäväni Andrew, jonka kone laskeutui iltapäivällä. Kutsuin paikalle myös muutaman hyvän pokeriystäväni. Startti oli Kalliossa, jossa kiersimme olennaisimmat räkälät ja teemabaarit kuten Exoduksen ja Pacificon. Taisimme ehtiä olla porukkana noin 5 minuuttia, kun ystäväni pakottivat jenkkivahvistukset kokeilemaan nuuskaa. En ole itse koskaan kokeillut, joten en tiedä miltä sen pitäisi tuntua, mutta kovasti tykkäsivät. Nyt minulla on nuuska-addiktina myös ei-suomalaisia ystäviä.

Joskus yhdentoista aikaan otimme metron Kamppiin ja menimme Anna K:hon laulamaan karaokea. Tai siis pakotimme jenkit laulamaan, kappalevalintana Aikuinen Nainen. Heillä ei siis ole mitään suomen kielen osaamista, mikä toi kappaleeseen pienen lisämausteen. Esitys oli menestys ja keräsi varmasti illan raikuvimmat aplodit.

Karaokesta illan oli tarkoitus jatkua ilmiselvistä syistä Amarillon karkkikeskiviikkoon, mutta Vaticanin edestä bongatut opiskelijatytöt muuttivat suunnan sinne. Muutamaa vodkaämpäriä myöhemmin suuntasimme lopulta kahden aikaan Amarilloon, jonka kohdalla seurueellamme on yleistä mustaa aukkoa muistikuvissa. Voisin jopa pikakelata siihen, kun havahduin ranskanperuna huulessa Eerikin Pippurissa, vastapäätä sammunut Andrew. Kuvailisin iltaa onnistuneeksi.

Oli hauskaa havaita eroja jenkkiläisessä ja suomalaisessa baarikäyttäytymisessä. Tuskin tämä kenellekään shokkina tulee, mutta jenkkiystäväni joivat vähän ja olivat jo muutaman juoman jälkeen valmiina vipeltämään ympäri baaria, tanssimaan ja pysäyttelemään random-tyttöjä. Suomi-porukkamme taas keskittyi perinteiseen tyyliin enemmän juomiseen ja odotti, että tytöt tulevat pöytään jos ovat tullakseen. Vieraani olivat myös kohtalainen menestys naisten keskuudessa, ilmeisesti pelkästään puhumalla englantia ja olemalla suomiyrmyä sosiaalisempi voi saada seuralaisia. Pitää harkita ulkomaalaisen leikkimistä joskus Helsingissä, huomioiden että omat, yli kolme vuotta kestäneen yhtäjaksoisen seurustelun ruostuttamat naiseniskutaitoni ovat varsin heikot. Ainakin minulla on tänä viikonloppuna hyvät wingmanit.

Tänään on vapaapäivä, huomenna mennään Suomenlinnaan ja sekä perjantai- että lauantai-illat kulunevat pokerinpelaajien tukikohdassa Namussa. Sunnuntaina jenkit lähtevät Ranskaan pelimatkalle, itse pelaan vielä sunnuntain kotona ja maanantaina lähden kolmeksi viikoksi Maltalle.

Kakkososa tulossa myöhemmin.

Kirjoitettaessa soi jj - Let Go