Mullistuksia

"Mikä pokeriammattilaisuudessa on parasta?" on kysymys joka minulle on esitetty usein. Varjopuolista olen tässäkin blogissa jo luennoinut, mutta positiivisista puolista vain yksi nousee ainakin minulle selkeästi esiin: vapaus. Olen aika vapaudenhaluinen ihminen, ja todennut itseni jo monesti soveltumattomaksi aikataulutettuun elämään (koulut, työpaikat). Pokeria voi pelata mistä vaan ja milloin vain. Ei tarvitse lähteä töihin, sen kuin avaa vain läppärin.

Vapaudenhaluisuuteni huomioiden on mielenkiintoinen fakta, että olen ollut erilaisissa seurustelusuhteissa käytännössä koko aikuiselämäni. Siitä ajasta, kun olen pelannut pokeria vakavasti eli jostain 2009 eteenpäin olen seurustellut koko ajan. Olen uskollisuudeltani kultaisen noutajan tasoa eikä minulla ole koskaan ollut erityisen suurta kaipuuta vieraisiin naisiin, enemmän ongelmia on aiheuttanut se, etten ole saanut tulla ja mennä vapaasti.

Se onkin käytännössä ainoa asia, mikä minua on seurustelusuhteissa ärsyttänyt. Jos ajatellaan vaikka baarissa käymistä, niin sinkkuna olen aina rakastanut sitä tunnetta, mikä ennen baariin menemistä on. En varsinaisesti koskaan odota iskeväni yhtään ketään (olen siinä todella huono enkä yleensä jaksa edes yrittää), mutta se "eihän sitä tiedä jos tänään vaikka tapahtuisikin jotain"-kutkutus on jotain mistä pidän. Seurustelevana se kutkutus viedään pois, ja baari-illoista tulee tylsempiä kun ainoa pointti on vetää kännit.

Tai matkustelu - en ole mistään unelmoinut viime vuosina niin paljon kuin siitä, että voisin lähteä taas vaikka puoleksi vuodeksi reppu selässä "työ"matkalle. Olen todella palavasti halunnut kokea sen jo pitkään, mutta koskaan ei ole tullut tilaisuutta. Tyttöystävillä on ollut työtä, koulua ja niin edelleen. Aika harvassa ammatissa voi työskennellä tien päältä. Ja koska olen kuitenkin arvostanut tyttöystävääni haaveiden edelle, olen nyhjännyt Suomessa ja käynyt pisimmillään kolmen viikon reissuilla viime vuosina.

Koko tämän ajan haaveeni on ollut täysin saavutettavissa, koska olen noussut pokerissa sille tasolle että voin suht turvallisesti odottaa tienaavani tarpeeksi, että voin heittäytyä sen varaan myös Suomen ulkopuolella. Olen aivan varmasti syntynyt väärään maahan ja vihaan talvea enemmän kuin muut ihmiset yhteensä, ja olen jatkuvasti haaveillut siitä että voisin asua koko talven vaikka Meksikossa tai Australiassa, käydä joka aamu meressä uimassa ja mennä sitten palmun alle pelaamaan pokeria.

Vapaus.

Tähän asti en ole seurustelemisen takia voinut haavettani toteuttaa, ja vaikka minulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa menneistä seurusteluistani, olen jollain tapaa katunut usein sitä, etten ole ottanut pokerista niin sanotusti "kaikkea irti". Taisin itse asiassa tämän blogin avauspostissakin vailittaa siitä, kuinka päivät menevät kaavalla rämpinen sateessa Subwayhin-->pelaamaan niin, että päivän kohokohta on kympin sporalla ajaminen. Aika surkeaa verrattuna siihen, että päivä voisi mennä myös kaavalla, johon kuuluu flip-flopien käyttämistä, aurinkovoidetta, palmuja, rannan kookosmyyjiä ja rentoutumista.

Nyt siihen on ensimmäistä kertaa mahdollisuus. Lusikat menivät jakoon tänään, ja olen aika varma että lähden talveksi pitkäksi aikaa pois. Minulla on Meksikossa paljon jenkkikavereita (nettipokeria ei saa pelata USA:sta lainsäädännön takia), ja sieltä tuli noin 15 minuuttia eroilmoituksen jälkeen ehdotus että tulepa tänne Cabo San Lucasiin pariksi kuukaudeksi. Tunnen sieltä kymmenkunta ihmistä, ja ennustan hyviä aikoja.

Tuolta voisin taittaa joulu-helmikuuksi Australiaan. Sydneystä tunnen lukuisia ihmisiä, koska asuin siellä toista vuotta nuorempana. Rakastan muutenkin sitä kaupunkia, ja joulukuu olisi nätti kuukausi olla siellä. Tammikuussa Melbournessa on tenniksen Australian Open ja pokerin Aussie Millions, ja sen voisi ottaa majapaikaksi pariksi kuukaudeksi. Siellä asuu myös hyvä ystäväni ja pelieni rahoittaja Jay sekä lukuisia muita tuttuja pokerinpelaajia.

Sen jälkeen voisin vielä olla pari kuukautta talvea paossa jossain, esimerkiksi Aasiassa tai Etelä-Amerikassa. Ja kesäksi sitten Suomeen. Ei tämä ero nyt ihan kamala juttu ole.

Ainoana ongelmana on se, että asu(i)mme entisen tyttöystävän kanssa yhdessä, kämpässä jossa on vuokrasopimusta vielä puoli vuotta. Entinen parempi puolisko etsii nyt kämppistä, jonka löytyminen on ainoa este lähtemiselleni. Jos kämppäjuttu vain natsaa, niin se on adios ja unelmia toteuttamaan.

Seuraavat pari kuukatta tulevat varmasti olemaan vähän synkkiä, olen käytännössä unohtanut kokonaan miten sinkkuna ollaan ja kyllähän näin isot elämänmuutokset varmasti pistävät vähän masentamaan. Toisaalta horisontissa siintävä pitkäaikaisen haaveen toteutuminen saa suunpieliin väkisinkin hymynkareen. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

PS. En tiedä, oliko tässä mitään järkevää sisältöä, mulla on sekä kammottava darra että väsynyt olo. Säästin tällä luultavasti kuitenkin monta "hä, ai te erositte?"-tyylistä keskustelua, joten parempi näin. Ulkomaanvahvistukset tulevat ylihuomenna ja ennustan sattuneesta syystä erittäin kosteaa alkavaa viikkoa. Tästä lisää ensi blogissa jos muistikuvat eivät jää Namun tiskille.

Kirjoitettaessa soi Belle & Sebastian - Seeing Other People