Ystäväni Pratyush

Olin viime joulukuussa Prahassa pelaamassa viiden tonnin EPT-turnausta. Menin bookkaamaan heikkotasoisen hotellin kun sain hienon vision, että säästetäänpä vähän rahaa ja otetaan tuollainen ihan kivalta näyttävä luukku kilometrin päästä pelipaikalta. Kun tulin huoneeseen joulukuisena iltana 36 tunnin yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen, havaitsin että huoneessa oli noin 3 astetta lämmintä, ei lämmitystä, netti ei toiminut ja kaikki muukin oli sanalla sanoen karmeaa. Sammahdin kuitenkin sänkyyn välittömästi, heräten yöllä hypotermian kourissa. Yritin bookata parempaa hotellia, mutta ilman nettiä se oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Soitin lopulta kaverilleni Suomeen seitsemältä aamulla ja pyysin varaamaan Hiltonin. (Tässä muuten matkavinkki: jos menet Prahaan, kyseisen kaupungin Hilton on parhaita tietämiäni hotelleja hinta/laatusuhteeltaan. Siellä maksaa yö vain noin 100 euroa ja hotelli on viisi tähteään ansainnut.)

Hiltonissa kaikki olikin sitten hyvin, mutta vahinko oli jo tapahtunut: yö arktisissa olosuhteissa sai sellaisen kuumeflunssan päälle ettei pokerista tullut pariin päivään mitään. Ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin ensimmäisestä pelipäivästä jatkoon, vaikka pelasin 39 asteen kuumeessa. Toisena pelipäivänä kuume oli jo laskenut, mutta aivoni kävivät ylikierroksilla ja uskomattoman typerän peliliikkeen seurauksena putosin ennen kuin päivä ehti kunnolla alkaakaan.

Tämän jälkeen reissu jatkui linjalla millä se yleensä putoamisen jälkeen jatkuu, eli järjestäjäfirman bileillä jotka järjestettiin kuuluisassa yökerhossa.

Istuin alkuillasta muutaman ulkomaalaisen pokeriystäväni kanssa, kun seurueeseen liittyi minulle tuntematon, intialaistaustaiselta näyttävä nuorimies. Yleensä kun pokerinpelaajat esittäytyvät toisilleen (ja kyllä, tiedostan tämän olevan hieman noloa), esittäydymme nettinimimerkeillä. Syynä on tietenkin se, että nimipelaajat tuntevat toisensa netistä lukemattomien pelituntien ajalta, mutta harvemmin tapaavat toisiaan livenä.

Kerroin hänelle, millä nimimerkillä pelaan. Kaveri reagoi heti, ja alkoi välittömästi selostamaan kuinka olin tehnyt sitä ja tätä jossakin turnauksessa. Kun sain suunvuoron, kysyin kuka hän on. Hän kertoi nickinsä, mutta se ei soittanut mitään kelloja. Ajattelin, että ehkä kuulin sen musiikin takia väärin. Kolmen yrityksen jälkeen totesin että tämä kaveri on yksinkertaisesti täysi neverheard. Kuinka väärässä olinkaan.

Hetkeä myöhemmin seurueeseen liittyi toinen henkilö, jonka kaikki tunnistivat heti. Pius Heinz, pokerin hallitseva maailmanmestari. En ollut koskaan aiemmin tavannut Piusta, mutta esittäydyin ja vaihdoimme kuulumiset. Jälkeeni Pius meni Pratyush-nimeä tottelevan uuden tuttavuuteni luokse. He eivät esittäytyneet, vaan heittivät high fivet ja alkoivat juttelemaan kuin vanhat ystävät.

Kuka helvetti tämä tyyppi oikein on? Tämän kysymyksen esitin yhteiselle ystävällemme Bryanille niin, ettei Pratyush kuullut. "Se on pitkä tarina", Bryan sanoi.

Pratyushin matka kohti pokerikuuluisuutta alkoi siitä, kun hän voitti 13-vuotiaana yhden Yhdysvaltojen perinteikkäimmistä kilpailuista, Spelling Been. Kyseessä on siis tavauskilpailu, joka suomalaisnäkökulmasta kuulostaa varsin hölmöltä. Jenkeissä Spelling Bee-kilpailu on kuitenkin ollut kansakunnan huulilla jo vuodesta 1925, ja kunkin vuoden voittajalapsesta tulee jonkin tason valtakunnallinen julkkis. Systeemi toimii jotenkin niin, että ensin kussakin koulussa on karsinnat kaikille halukkaille 13-vuotiaille, voittajat lähetetään piirikunnan kisoihin, niiden voittajat osavaltion kisoihin, ja niiden yhdeksän parasta valtakunnallisesti televisioitavaan finaaliin. Ei siis mikään piece of cake. Aikuisten Spelling Bee-kilpailua on muuten näytetty televisiossa jo vuodesta 1938, ja sitä pidetään maailman ensimmäisenä visailuohjelmana.

Tässä hauska kuva ja pieni artikkeli Pratyushin voitosta:

http://www.sermonaudio.com/new_details.asp?ID=12104

Osoitus Spelling Bee-voiton tuomasta julkisuudesta ja statuksesta rapakon takana (Pratyush oli päässyt myös illastamaan istuvan presidentin kanssa Valkoiseen taloon):

Voittorahansa Pratyush sijoitti heti täysi-ikäiseksi tultuaan pokeriin. Opiskelukaveriksi tähän uuteen, kiinnostavaan peliin valikoitui sattuman kautta muuan saksalainen, samanikäinen nuorukainen. Molempien harrastus otti tulta alleen, ja paria vuotta myöhemmin tämä saksalaisnuorukainen voitti pokerin maailmanmestaruuden ja reilut $8 000 000. Hän oli myynyt ennen turnausta 20 prosenttia mahdollisista voitoistaan Pratyushille 2000 taalalla, josta tuli sijoituksensa myötä myös miljonääri 1,6 miljoonan osuudellaan.

Kuvassa keskellä Pratyush, Pius ja Piusin sisko Ronja ESPN:n lähetyksessä voiton ratkettua.

Voittorahoillaan Pratyush perusti lukiokaveriensa kanssa yrityksen Coloradossa, joka myy itsesuunniteltuja vaatteita: http://www.weneedthp.com/shop.html

Parhaana kaverina pokerin maailmanmestari, miljoonaomaisuus, menneisyydessä treffit Yhdysvaltain presidentin kanssa ja julkkis jenkeissä jo 13-vuotiaana. Ei hullumpi elämänkaari tälle parikymppiselle, jota vielä minuutteja aikaisemmin pidin ärsyttävänä hännystelijänä.

Meistäkin tuli Pratyushin kanssa lopulta todella hyvät ystävät, ja olemme matkustelleet tänä vuonna ympäri Eurooppaa. Pratyush ottaa ensiaskeleensa Suomen maaperällä vieraanani reilun viikon päästä. Saa nähdä, miten intialainen geeniperimä soveltuu suomalaiseen saunaan ja yöelämään. Pratyushin kohdalla en yllättyisi enää mistään. Palaan asiaan, kun poikien reissu on ohi.

PS. En löytänyt yhtään youtube-videota Pratyushin Spelling Bee-suorituksista, mutta hänen pikkuveljensä sen sijaan on jo youtube-legenda. Vai mitä mieltä olette tästä: http://www.youtube.com/watch?v=06JUfkiMOVc

Kirjoitettaessa soi Jens Lekman - An Argument With Myself