Tervehdys täältä aurinkoisesta, kauniiden ihmisten ja elokuvatähtien kansoittamasta Hollywoodista. First things first, kunnon turistin tavoin kävin myös heti kättelyssä ihmettelemässä kaupungin maailmankuulua kylttiä:
Ei, kyltti ei ole kokenut vuosikymmenten saatossa metamorfoosia. Olen paikassa nimeltä Hollywood, Florida, parikymmentä kilometriä Miamista pohjoiseen I95-moottoritien varressa. Miten minä oikein tänne päädyin? Kelataanpa vähän taaksepäin.
Pari merkintää takaperin kitisin pokerinpelaamisen (?) aiheuttamasta huimauksesta ja muista ikävistä oireista. Kanadasta ei kovasta yrittämisestä ja yleislääkärin, silmälääkärin, kiropraktikon, osteopaatin ja hierojan konsultoinnista huolimatta löytynyt mitään apua vaivoihin, ja neurologille en siis jonkun Kanadan mystisen lain takia päässyt. Koska oletin ongelmien johtuvan huonoista työasennoista ja liiallisesta näytön tuijottamisesta, päätin pistää pelit muutamaksi viikoksi jäihin ja lähteä Belizeen. Koska minulla oli kuitenkin muutama ylimääräinen päivä ja lentäminen hieman huolestutti huimausoireiden kanssa, päätin tehdä mielestäni aika järkevän muuvin ja ostaa ensin lennot Miamiin ja pitää muutaman välipäivän täällä Floridassa. Näin pääsisin kunnolliseen sairaalaan jos oireet äityisivät todella pahoiksi, ja myös lentäminen Suomeen olisi helpompaa kuin jostain autiosaarelta Belizestä. Jos kaikki sujuisi hyvin, jatkaisin Belizeen muutaman päivän päästä. Lisäksi Hard Rock Seminole-kasinolla Hollywoodissa pelattaisiin sattumalta kymppitonnin WPT-turnaus ja pienempiä sivuturnauksia, joten ajattelin voivani käyttää myös lomapäivät Floridassa hyödyksi. Pääturnaukseen ei ollut tässä kunnossa intoa, mutta $500-$1500 sivuturnauksia olisin mielelläni lätkinyt.
Lennot sujuivatkin rajanylitysongelmat poislukien varsin hyvin. Toinen lento oli kyllä älytöntä turbulenssia, mutta omaksikin yllätyksekseni pääni ei oirehtinut mitenkään. Ehdin jo nuolaista, kun hotellihuoneeseen päästyäni totesin että nyt heittää päässä ja kunnolla. Menin suihkuun, suljin silmät ja annoin veden valua naamalle. Oli kohtalaisia vaikeuksia pysyä pystyssä, ja tuntui kuin kylpyamme olisi avomerellä seilaava paatti, jonka päällä yritin itse tasapainotella. Olin tässä vaiheessa sattuneesta syystä ollut kuitenkin hereillä jo toista vuorokautta, joten hyppäsin sänkyyn ja nukahdin suht vaivattomasti vaikka sänkykin tuntui heiluvan mystisesti.
Unilta herättyäni olo oli suht pahoinvoiva ja edelleen huimaava. Seminole-kasinolla oli kuitenkin juuri alkamassa turnaus, ja fiksuna valitsin sen esimerkiksi syömisen sijaan. Ajattelin, että pokeri nyt viimeistään vie ajatukseni pois huimauksesta. Väärin ajateltu. Pystyin istumaan pöydässä vain parin jaon ajan, ennen kuin tuntui että putoan tuolilta ja oksennus ei ollut kauhean kaukana. Ensimmäistä kertaa elämässäni hylkäsin $240 edestä pelimerkkejä ja ryntäsin kasinolta ulos. Jos minä hylkään pokeripelin kesken kaiken ja jätän vielä rahatkin pöytään, jonkun täytyy olla todella pielessä. Vesisateessa kävely ja hengittely auttoi ja olotila kohentui kuitenkin sen verran, että sain otettua taksin hotellille ja syötyä melkein kokonaisen aterian. Loppuilta sujui yllättävän hyvin, katselin jopa tv:tä ilman sen kummempia ongelmia.
Seuraavana päivänä herätessäni olo oli vähän parempi. Samanlaista perushuimausta mitä tässä nyt on kohta kuukauden ollut ja aavistuksen pahoinvoiva olo, muttei sen pahempaa. Olin varannut tälle päivälle jo aiemmin ajan korvalääkäriltä (johon en Vancouverissa päässyt), josta oletin saavani edes vähän vastauksia. Korvalääkäri katsoi korvat, ei löytänyt mitään ongelmaa mistään. Sain suosituksen hakea apteekista huimauslääkettä. Nappasin elämäni ensimmäisen motion sickness-pillerin, vietin kaksi tuntia aivan älyttömässä ukkosmyrskyssä yrittäen saada taksia ja tulin hotellille lopulta joskus neljän-viiden aikaan illalla aivan likomärkänä. En tiedä katosiko huimaus vai ei, mutta vain muutaman tunnin hereilläolosta huolimatta jostain (mahdollisesti lääkkeen sivuoireena) puski aivan uskomaton väsymys. Käytännössä kaaduin sänkyyn ja heräsin 19 tuntia myöhemmin siihen, kun hotellista tultiin heittämään pihalle missatun checkoutin takia. Olo oli kuin koomasta heränneellä. Hampaiden harjaaminen oli helvetin vaikeaa, kun käsi tärisi kuin horkkatautisella. Odotin taksia seuraavalle hotellille kaksi tuntia, ja koko sen ajan kävelin ympyrää, koska paikallaan seisominen sai aikaan kaikkein huonoimman olon.
Kun vihdoin sain kamat heitettyä seuraavalle hotellille, olo oli jo niin uskomattoman huono ettei 911:een soittaminenkaan ollut kauhean kaukana. Tätä en silloin tajunnut, mutta olin syönyt noin yhden aterian edellisen 48 tunnin aikana, mikä ei varmasti ainakaan edesauttanut asiaa. Tilasin taksin ja kurvasin Aventura Hospitalin emergency roomiin.
Sairaalassa tuntui lähinnä siltä, kuin olisin keskellä jenkkiläisen sairaalasarjan episodia. Sain masentavan sairaalapuvun päälle ja oman huoneen, josta katselin lääkärien ja hoitajien rupattelua. Mietin mielessäni, kenellä on suhde kenenkin kanssa ja odotin Patrick Dempseyn ilmestyvän jostain hetkellä millä hyvänsä. Lääkärit ottivat veri- ja virtsanäytteitä ja aivoista CT-kuvat, ja sain jotain toista huimauslääkettä, mistä ei myöskään ollut mitään apua. Makasin puoliunessa sängyssä pari tuntia ilman mitään lääkärikontaktia, jonka jälkeen lääkäri tuli, kertoi että missään kokeissa ei löytynyt mitään. "Sinusta tuntuu varmaan nyt jo paremmalta?", lääkäri kysyi. Sanoin että yhtä huonolta kuin tänne tullessakin. "Meillä on ikävä kyllä täällä nyt kiireisempiä potilaita", lääkäri sanoi ja lähetti ulos parin tonnin lasku kourassa. American healthcare.
Sairaalassa lähtiessä olo oli aika synkkä, ja hoipertelin sattumalta vastaantulleeseen dineriin syömään. Vointi kohentui tästä sen verran, että pahimmat pyörrytykset lähtivät pois ja pystyin jopa kävelemään normaalisti. Koska aurinko ei ollut vielä edes laskenut, minulla ei ollut mitään tekemistä, kukaan tässä maanosassa ei selvästikään osaa auttaa eikä missään muutenkaan näkynyt kauheasti toivoa, lähdin kävelemään satunnaiseen ilmansuuntaan ilman mitään käryä siitä, missä edes olin. Parin tunnin epämääräisen kävelemisen jälkeen tulin yhteen Miamin alueen suurimmista ostoskeskuksista eli Aventura Mallille. Ei varmasti loppupeleissä kovin kaukana sairaalasta, mutta kävelemäni reitti luultavasti kiersi kilometrikaupalla. Hotellille päästyäni totesin, että ei kai tässä nyt helvetti ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lento Suomeen. Vaikka en räntäisen kotimaamme ylimpiin ystäviin kuulukaan, niin suomalainen terveydenhuolto ansaitsee kyllä täydet pisteet. Seuraavalle päivälle lento $5000, maanantaille $3000, tiistaille $1500, keskiviikolle $1000. Vedin kipukynnyksen tiistaihin ja päätin pärjätä jotenkin siihen asti.
Sairaalaepisodista on nyt reilut kaksi vuorokautta, ja sen jälkeen fiilis on ollut nousujohteinen. Yhtään täysin selväpäisen tuntuista hetkeä tässä ei ole kuukauteen ollut, mutta nyt pystyy jotain jo tekemäänkin. Mitään kovin järkevää en ole silti saanut aikaiseksi, eilen tosin kävin sentään kymmenen kilometrin kävelylenkillä. Jostain kumman syystä liikkeessä oleminen tuntuu kaikkein luontevimmalta, ja istuminen laukaisee yleensä pahimman huimauksen. Ikävä kyllä täällä myös satoi ja myrskysi aina tähän aamuun asti lähes taukoamatta, mikä vähän hankaloitti ulkoilemista. Luonnollisesti ikään kuin vittuillakseen sade katosi viimeiseksi päiväksi, ja ulkona paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta tänään koko päivän. Jos nyt en ihan rusketusta ehtinyt saada, niin ainakin ihonväri vaihtui kalmankalpeasta keitettyyn hummeriin. Kotiinpäin sekin.
Fiilikset ovat kyllä edelleen todella synkät. En tiedä, johtuuko se enemmän aivoissani mahdollisesti muhivasta sairaudesta vai näiden säiden hylkäämisestä. Olin siis suunnitellut koko ajan niin, että menen Vancouveriin 6 viikoksi pelaamaan, jotta voin sitten pitää huhtikuun käytännössä lomaa, reppureissata pitkin Belizeä ja tulla takaisin ruskeana maailmanmiehenä. Helsinkiin palaamisenkin oletin tässä vaiheessa tuntuvan ihan mukavalta, koska kevät olisi jo pitkällä ja pääsisin tapaamaan kavereita pitkästä aikaa ja kenties pyörimään vähän Helsingin yöelämässä. Nyt hävisin Vancouverissa 50 tonnia ja tulen takaisin punavalkoisena ja puolirampana ilman mitään tietoa siitä, milloin pystyn ehkä seuraavan kerran pelaamaan pokeria, tapaamaan ihmisiä tai ylipäätään tekemään jotain muuta kuin nukkumaan ja kävelemään. Jos olisin tämän tiennyt, olisi Vancouverin-osuus jäänyt väliin ja reppumatkat tehty ajat sitten. Tarkoitus oli siis mennä ensin bussilla Yucatanin niemimaan halki, rajan yli Belizeen ja sieltä laivalla Caye Caulkerille. Googlen kuvahaku on ystäväsi, en voi sanoin kuvailla vitutuksen määrää. Sitä ei ainakaan vähennä Helsingin sääennuste.
Kovasti siis odotin ja toivoin tälle reissublogille vähän kunniakkaampaa päätöstä. Sen verran itsepäisen sinnikäs myös olen, että en totisesti ihan helposti reissua kesken jätä, vaan nyt on luultavasti joku kyllä vähän pahemmin vinossa. Menen lentokentältä käytännössä suoraan neurologille, ja ei auta kuin toivoa että sen jälkeen oltaisiin edes vähän viisaampia. Kaikenlaista reissua ja pokerihappeningia tässä on jo suunniteltu kesälle ja syksylle, mutta niistä ei nyt viitsi edes unelmoida ennen kuin saa tähän jonkinlaisen diagnoosin. Wish me luck.
PS. Ettei nyt ihan synkistelyksi mene, niin survaisen muutaman kuvan tältä päivältä:
Fro-yo ja +30c, tilapäinen piristyminen.
Muotibloggareille terkut mun kengiltä. Ei jaksanut kiinnostaa asianmukainen pukeutuminen, käveleminen muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa.
Nämä kaverit tulivat vastaan niin ruuhkaisella tiellä kaukana puistoista ja rannasta, että kovin pitkää elinikää en poikasille ennustaisi :(
Kuvasivat Hollywood Beachilla ilmeisesti jotain tv-mainosta. Näin vain mallityttöjä ja pienenpieniä bikinejä.
Kirjoitettaessa soi Kanye West - Homecoming
27 kommenttia
Anonyymi
9.4.2013 08:12
Paranemisia. Ei ole hauskaa, kun ei tiedä mikä vaivaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 09:25
Heti kun sairastaminen alkaa palataan Suomeen hyväksikäyttämään muiden verorahoilla maksamaa terveydenhuoltoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 10:42
Itsellenikin tuli mieleen tuo jälkimmäinen. Verottomat pokerivoitot tullin ohitse ja biletys ulkomailla on ihan jees, mutta kyllä normaalien tylsien työssäkäyvien maksama yhteiskunnan infrastruktuuri kiinnostaa, kun tulee hätä. Mutta ei se mitään, se on ihan ok.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 11:58
Pokeritappioitakaan ei käsittääkseni saa vähentää verotuksessa...
Paranemisia Anttoselle. Vähän vastaava olotila vaivasi vuosia sitten, mutta fysioterapia pisti miehen kuntoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 13:59
Moi.
Oletko miettinyt että kyseessä olisi jonkinasteinen paniikkihäiriö? Itsellä stressi, ahdistus ja pelaaminen yhdistelmänä tekevät vastaavanlaisia oireita. Adrenaliinipiikit kropassa aiheuttavat kuvailemasi olotilan. Tämä olisi selityksenä sille, että lääkärissä eivät löydä mitään. Itsekin samaa polkua kulkeneena..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
9.4.2013 14:47
(09:25) Anonyymille: Niin no, enhän mä tässä ole kuin käynyt vasta yleislääkärillä. silmälääkärillä, korvalääkärillä, hierojalla, kiropraktikolla, osteopaatilla ja sairaalan päivystyksellä ja maksanut matkasuunnitelman muutokset mukaanlukien tästä lystistä jotain 7-8 tonnia omaan piikkiin. Voin vakuuttaa että en todellakaan tulisi takaisin täältä lämmöstä jos ei olisi fiilis että nyt on aivan pakko ihan vain että saisin asianmukaista hoitoa. Verorahojen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä ja yksityiselle oon siis menossa Suomessakin. Kai se Kela siitä jotain korvaa, en tiedä, about viimeinen asia mielessä tällä hetkellä.
13:59: En ainakaan usko, henkinen olo tila yleensä varsin epäahdistunut, mutta en oo kyllä perehtynyt asiaan. Ottaisin ton vaihtoehdon vastaan ihan mieluusti vs. muutamat muut skenaariot, täytyy muistaa mainita lääkärille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
9.4.2013 14:51
Hienon yhdyssanavirheen sain aikaiseksi, olo_tila.... :D en jaksa korjata.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 18:29
Diagnoosi, ole hyvä: Hyvänlaatuinen asentohuimaus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00224
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
9.4.2013 20:57
Näitähän tässä on googleteltu kyllästymiseen asti. Vahvasti epäilen että on ylläolevasta (tai oikein mistään muustakaan mitä google löytää kyse. Asentohuimaus tulee kohtauksittain (quote linkin takaa):
"Hyvänlaatuisella asentohuimauksella tarkoitetaan sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan kaarikäytävissä. Kaarikäytävissä kehon asentoa ja tasapainoa aistivaan kaarikäytävään kertyvä sakka saa aikaan virheaistimuksen, joka 2–20 sekuntia asennon muutoksen jälkeen tuntuu kiertohuimauksena."
Mua on huimannut nyt kuukauden putkeen ilman sekunninkaan taukoa. Huimaus tosin pahenee kohtauksittain, mutta käsittääkseni oikein minkään korvaperäisen sairauden oire ei ole täysin jatkuva huimaus ilman mitään helpotusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 21:35
Hei pliis älkää valittako verorahojen tuhlauksesta, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi niitä tapauksia, jotka elävät pelkillä tuilla tai saikuttavat turhaan kun töihin ei huvita mennä. Käsittääkseni Miikka ihan itse tienaa elämiseensä käyttämänsä rahat eikä pummaa valtiota. Älkää olko niin katkeria..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2013 21:44
Tsemppiä ja hali! Onneks oot fiksu ja tulit hoitamaan ittes kuntoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2013 02:18
Yhdellä tutulla oli pari vuotta sitten samanlaisia oireita, kävi kaiken maailman tutkimuksissa, jonkinlainen kasvain päästä löydettiin. Kuoli muutama kuukausi sitten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2013 06:23
Minusta on mukava, että vaikka Miikka lähes jokaisesa blogissaan ja usein myös twiiteissään dissaa ja haukkuu Suomea ja suomalaisia, niin silti hän aina kutsuu Suomea kodiksi ja kotimaaksi. Tervetuloa kotiin Miikka ja pikaista paranemista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
10.4.2013 10:38
Kyllähän se Suomi aina koti kuitenkin on, täällä on perhe, kaverit, vihaiset ex-tyttöystävät ja Eerikin Pippuri. Moni asia täällä on todella esimerkillisesti, eikä mulla oikeasti muuta valittamista Suomea kohtaan juuri ole kuin ilmasto. Sille vain satun olemaan huomattavasti normaalia yliherkempi ja tuntuu ettei noita talvia kestä mitenkään. Suomalaiset tytöt ansaitsee overall kyllä kehut myös, nyt sattui koneeseen joku muodostelmaluistelun mm-kultajoukkue tms joka muistutti heti Suomen hyvistä puolista :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VeliSkeptinen
10.4.2013 12:24
Näkisin että kirjoittajan kannattaisi mennä julkiselle puolelle tutkimuksiin. Hoito on edullista ja laadukasta, sekä onhan hän sen maksanutkin etukäteen raportoimalla ja maksamalla kaikki tuloverot ETA:n ulkopuolisista pokerivoitoistaan täysin rehellisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2013 15:24
>>Ottaisin ton vaihtoehdon vastaan ihan mieluusti
>>vs. muutamat muut skenaariot
Et ottaisi jos tietäisit paremmin. Minä vaihtaisin oman paniikkihäiriöni aika moneen muuhun juttuun, voisin vaikka työnnellä päivittäin neuloja kynsieni alle ja silti maksaa vielä vähän välirahaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2013 19:34
Erikoissairaanhoitoa (syöpä, elinsiirrot jne) ei muuten käytännössä juurikaan ole yksityisellä puolella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.4.2013 04:30
On taas niin perisuomalaista kommentointia tää kitinä verovarojen tuhlaamisesta. Missä tahansa muussa maassa lukijat tuntisi jonkinmoista kansallista ylpeyttä siitä, että kirjoittaja haluaa palata kotimaahansa, jossa terveydenhuolto pelaa paremmin kuin postauksessa mainituissa maissa. Täällä sen sijaan kitistään "hyväksikäytöstä", joka toteutuessaankin vastaisi merkitykseltään kärpäsenpaskaa kaatopaikalla. Huvittavimpana yksityiskohtana tietysti se, ettei kirjoittajalla ole ollut edes aikomusta käyttää julkista terveydenhuoltoa. Se että maksaa veroja ei oikeuta olemaan mulkku toisia ihmisiä kohtaan, maksoi ne sitten veroja tai ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.4.2013 08:15
ihan samanlaisia oireita itsellä 13-14kk sitten ja ongelma oli juurikin tuo asentohuimaus. Auttaa kun tekee asentohuimauksen "venytyksiä"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.4.2013 08:30
Vosin heittää pienen betsin että syy löytyy kuitenkin korvasta. (tai ainakin korvien välistä :D) Toivotaan että selviää parhain päin jotta notta päästään pilittää sua MNS ME:ssä ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.4.2013 17:48
anonyymi 02.18:lla samoja asioita, joita mulla tuli mieleen, kun mietin, mikä voisi olla. Eli kasvain ja voi jopa kuolla. En tahallaan maalaile tämmöisiä synkkiä ennusteita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
11.4.2013 20:46
Menin yksityiselle lähinnä siksi että saisin vastaukset mahdollisimman nopeasti ainakin vakaviin sairauksiin, aivokasvaimet jne. Laskeuduin Suomeen klo 10 keskiviikkona, ja huomenna klo 12 saan jo vastaukset tänään otettuihin pään, korvan ja niskan magneettikuviin. 2 vuorokautta on imo aika nopeaa toimintaa vaikka tonnin maksoikin. Julkisella menee kuukausi että pääsee lääkäriin, toinen että neurologille ja ties miten kauan että pääsee kuvauksiin jos pääsee. Toki jos jotain vakavaa löytyy niin hyppään sitten julkiselle.
Vois kyllä käyttää nyt pokerinpelaajien kuuluisan "one timen" ettei nyt ainakaan mitään supervakavaa löytyisi. Vähän lose/lose-situation huomenna kun menen kuulemaan tulokset - joko omaan jotain hengenvaarallista tai sitten kenelläkään ei vieläkään ole mitään käsitystä mikä mulla on. Huoh.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2013 18:59
Mä jinxailen sulle jotain vähemmän vakavaa! Ikinä saanu aikaiseks kirjoittaa kommentteja sulle millekään foorumille, mut jotenkin tuntui että nyt ton mysteerisairauden saattelemana muutaman kiitoksen sanan annan. Ensinnäkin imo tuollainen tarinankerronnan taito joita vain erittäin harvoilta (ainakin omista tutuistani) löytyy on aivan mahtavaa, jaksaa lukea pidempiäkin sepustuksia ja alkaa elää hetkessä. Pushing poker skills aside, tollanen ihmisenä kasvaminen mitä oon saanut seurata näiden muutaman vuoden aikana on kyllä todella kunnioitettavaa. Näen paljon itseäni niin vanhassa kuin uudessakin Miikkassa. Toivottavasti pelitaitojen ohella samanlaista itsensä tuntemista ja omien sekä yleisten realiteettien omaksumista pystyn kehittämään itsessänikin.
Rock on! Ja myös tämäkin vaikeus tehty voitettavaksi. Ehkäpä jossain vielä tapaamme :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2013 20:32
Sulla nyt vaan on niska/hartiaseutu helvetin jumissa, ei mitään sen vakavampaa. Yleinen vaiva istumatyöläiselle. Se, että vaivat pahenee nimenomaan istuma-asennossa kertoo paljon. Ei muuta kuin jumppaa, venyttelyä, nyrkkeilysäkin hakkaamista yms.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
13.4.2013 06:06
Kiitos molemmille anonyymeille!
No, tulokset tuli puhtaina takas, aivot oli terveet. Kaikki ontelot ihan tukossa mikä on erikoista (ikinä ollu mitään poskiontelotulehduksia tms), mut jos ne saa tyhjäks niin varmaan tää älytön paineen tunne päässä ainaki vähän hellittää. Muuta ei kuvissa löytyny, aivot näytti toimivan normaalisti. Niska/hartiat on kyl varmaan joo todella jäässä, kuuluu sellanen "ruts" aina ku kääntää päätä toiseen suuntaan. Lisäbonuksena vielä tietokoneen näytön kattominen aiheuttaa kyllä selvästi pahimmat oireet joten täytyy nyt yrittää pitää joku 1kk pakkolepo ja kattoa sit uusiks. Ei helppo juttu mun tasoiselle nettiaddiktille... Vähän hölmöä kun tää lomailu ois niiiin paljon helpompaa jossain Meksikossa, tääl Helsingissä on näin 3vrk kokemuksella todella ankeeta säiden puolesta, ja kun ei pysty kunnolla urheilee tai datailemaan niin en oikeesti tiedä mitä helvettiä tässä tekis. En silti kadu päätöstä lentää pois saamaan varmuutta omasta terveydestä, koska tosiaan viikko sitten Miamissa käytännön pyörryin randomilla ja oli aivan uskomattoman hirveä fiilis.
En oo koskaan oikein osannut olla tekemättä mitään, aina pitäis olla max monta rautaa tulessa, ja lomat ollu yhtä kidutusta ellei niissä oo jotain seikkailuelementtiä. Jossain rantamestassa nyt pystyis ehkä just ja just 2 viikkoa lepäämään ennen kuin pää räjähtää tekemisenpuutteeseen, mut täällä on synkkää ku ei voi tehä mitään. Tai varmaan vois jos ois enemmän kylmänsietokykyä ja mielikuvitusta. Voi olla et lennän ens viikolla johonkin pariks viikoks ja tuun vapuksi takas niinkuin alkuperäinen plan oli. Pitkää lentoa pois Euroopasta ei voi enää tähän saumaan jaksaa, mut kai jossain Malta/Portugali/Espanja nyt jotain lämpöä jo olis? Noissa ei yleensä toimi hotellien netitkään kunnolla joten ei tulis houkutuksia. Mihinkään Madeiralle nyt en haluis, mut jos jonkun mestan keksis mis ei ois liikaa turisteja, ois mahikset syödä suht terveellisesti, ois minimum 20c lämmintä, suht järkevän hintaset lennot ja hotlat ja siihen päälle bonuksena esim kasino jossa vois käydä hiilitysti vääntämässä livepokeria, niin avot.
Mut joo ei viitti kitistä sen enempää, anyway todella helpottunut olo ettei ainakaan akuuttia kuolemanvaaraa ole miltä tää todella pahimmillaan tuntui. Ei oo eläessäni ollut niin karmivia fiiliksiä kuin mitä tässä nyt on viimeiset pari vk ollut päällä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.4.2013 16:40
Kiva kuulla ettei vakavampaa. Huolissamme olimme.
t. Tuntematon Lukija :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.4.2013 17:19
Vieläkö tulee tänne tekstiä, vai vain ps?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin