Olin viime lauantaina Mascotissa vanhan ystäväni kanssa parantamassa maailmaa. Ystäväni oli ollut juuri tapaamassa vanhempiaan, ja puheeksi oli tullut pokerinpelaamiseni ja jatkuvat kasinovierailuni. Vanhempien näkemyksen mukaan olin kuulemma uhkapeliriippuvainen, ja voitolliset tuloksetkin selittyvät ainoastaan tuurilla. Tämä on varsin yleinen näkemys asiaan vihkiytymättömien keskuudessa, joten oikaistaanpa muutamia harhakäsityksiä.
Tyypillisesti kaikessa uhkapelissä voitolle jää vain järjestävä taho, eli "talo". Jos otetaan esimerkiksi kauppojen kassoilla seisovat peliautomaatit, niiden pelaaminen voitollisesti on täysin mahdotonta. Sama koskee vaikkapa rulettia, blackjackia ja muita kasinopelejä. Toki jos kysyt keneltä tahansa automaattia rämpyttävältä mummolta tuloksista, vastaus on aina "kyllä minä olen vähän voitolla, tai ainakin omillani". Tämä on uhkapeliaddiktiota pahimmillaan. Kaiken uhkapelintarjoamisen perusidea on luonnollisesti tehdä voittoa. Mikään kasino ei yritä lahjoittaa rahaa pelaajilleen tarjoamalla sille epäsuotuisia pelejä. Uhkapelien luonteeseen kuitenkin kuuluu, että pelaajille osuu välillä myös voittoja. Siksihän niitä pelataan.
Jos ajatellaan esimerkiksi tyypillistä hedelmäpeliä, sellaisen palautusprosentti on noin 90:n luokkaa. Jokainen euron pyöräytys palauttaa siis pitkässä juoksussa takaisin 90 senttiä, mutta yksittäisellä kerralla lopputulos voi olla mitä vain nollan ja sadan euron päävoiton väliltä. Jos pelaajat tajuaisivat maksavansa 10 senttiä jokaisella napinpainalluksella, pelejä ei varmasti kovin moni pelaisi. Tätä pelaamisen hintaa kutsutaan rakeksi.
Miksi pokerinpelaaminen on sitten erilaista? On totta, että siinäkin maksetaan rakea. Järjestävä taho, eli kasino tai nettipeleissä jokin uhkapelejä tarjoava sivusto, ottaa siinäkin siivun jokaisesta voitosta (tyypillisesti jotain kolmen ja viiden prosentin väliltä). Juju onkin siinä, että pokeria pelataan muita ihmisiä vastaan. Et tule koskaan voittamaan pitkässä juoksussa peliautomaattia, rulettipyörää tai blackjack-jakajaa, koska kaikki nuo pelit ovat matemaattisesti mahdottomia peitota. Mutta entä toinen ihmismieli? Niin kauan, kun vastapelurisi on niin paljon huonompi että voittomarginaalisi on suurempi kuin rake, pystyt tekemään puhdasta voittoa. Jos kaksi täysin samantasoista pelaajaa pelaa vastakkain, tuolloin voitolle ei tosiaan jää kuin talo. Pokeriammattilaisen tärkeimpiä tehtäviä onkin peliseuran valinta, eli vältellä kovia vastustajia ja viedä rahat amatööreiltä.
Pokerissakin tuurielementti on vahvasti läsnä. Amatööri voi helposti voittaa viikkotolkulla tajuamatta, että on itse asiassa häviävä pelaaja. Maailman huonoin pelaaja voi peitota yksittäisessä jaossa maailman parhaan. Jos pelaisin nyt yhden jaon haasteottelun juuri säännöt oppinutta amatööriä vastaan, voitonmahdollisuuteni olisivat vain karvan yli 50 prosenttia. Kymmenessä jaossa jäisin voitolle ehkä 55% ajasta, sadan jaon jälkeen noin seitsemän kertaa kymmenestä. Monesti hävitessä ärsyttää vastustajan hyvä tuuri. Se sama tuuri on kuitenkin myös se, joka tuo huonoja pelaajia peleihin loputtomasti. (Nopean vilkaisun mukaan maailman suurimmalla pokerisivustolla pelaa tälläkin sekunnilla 100 000 ihmistä, vaikka on vuorokauden hiljaisin aika. Eri pelisivustoja on yli 500, voitollisia pelaajia ehkä 5%. Laske siitä.)
Mistä kaikki raha sitten tulee? Kun ammattilaiset pelaavat keskenään, voitolle ei jää kuin talo. Käytännössä kaikki raha tulee heikoilta pelaajilta. Pokeri on hauska harrastus, ja häviävät pelaajatkin nauttivat pelaamisesta. Nämä ovat myös samaa ihmisryhmää, jotka pokerimenestyksestä kysyttäessä kertovat olevansa "vähän voitolla tai ainakin omillaan".
Tässä kohtaa astuu esiin myös moraalikysymys, jota moni pokeriammattilainen tuskin on pohtinut. Erittäin suuri osa ammattilaisten voittorahoista tulee nimittäin eriasteisista peliongelmista kärsiviltä ihmisiltä. Minun on todella vaikea kuvitella, että pokerin kaltaisessa pelissä kovin moni sijoittaisi tunnollisesti samalla lailla harrastukseensa tietyn summan kuussa kuin vaikka futisjoukkueen kenttävuokriin. Kun huonot pelaajat häviävät, he haluavat usein voittaa tappionsa takaisin tallettamalla lisää ja lisää. Kaikista maailman pokerinpelaajista voitollisia on muutama prosentti, eli jokaista menestystarinaa kohden pitäisi mahtua kymmeniä surullisia ihmiskohtaloita. Nurjan puolen tarinoita kuitenkin harvemmin kuulee.
Pelaan itse lähes pelkästään nettipelejä, ja moraalikysymykset on siten helppo laittaa taka-alalle. Nettipokeri on videopelimäisen hektistä ja jännittävää, summat vaihtavat ruudulla omistajaa hurjaa tahtia ja uusia jakoja tulee muutaman sekunnin välein. Ei siinä paljon ehdi miettiä, onko vastustaja mahdollisesti pantannut perintöhopeansa ostaakseen sisään vielä kerran. Nyt viime aikoina olen käynyt useamman kerran myös kasinolla pelaamassa. En ole kaksisesti voitolla (live-pokeri ei ole minun juttuni), ja ne vähät voitot ovat tulleet käytännössä pelkästään hupipelaajilta. Viimeksi toissapäivänä pöytääni istahti humaltuneen oloinen pukumies, joka kertoi hävinneensä jo pari tonnia rulettiin odotellessaan pöytään pääsemistä. Pöydässä hän ei vaivautunut katsomaan korttejaan, vaan panosti pelimerkkinsä sokkona meidän muiden hieroessa käsiämme yhteen. Tällä kaverilla oli luultavasti sen verran syvät taskut, että muutaman tonnin hävimäinen kasinolle kävi ajanvietteestä. Olen monesti kuitenkin nähnyt myös heikkoja pelaajia, jotka yrittävät tosissaan mutta eivät kertakaikkiaan pärjää. He saattavat juosta pankkiautomaatilla hakemassa lisää rahaa useamman kerran illan aikana, koska ylpeys ja pelihimo eivät anna myöten lopettaa parempia pelaajia vastaan. Kun istuu pelipöydässä ilmiselvästi häviävän amatöörin kanssa, jonka elekielestä huokuu pikemminkin tuska kuin huoleton illanvietto, on välillä vähän vaikea nauttia pelaamisesta ja voitetuista rahoista. Silti nuo tunteet on osattava laittaa taka-alalle, tai muuten tässä ammatissa ei ole tulevaisuutta.
Emmekä me ammattilaisetkaan ole immuuneja uhkapeliaddiktiolle. Vaikka pelaisimme 99 prosenttia ajasta hyvää, voittavaa pokeria, kaikille sattuu joskus mielenhäiriöitä. Ja ne saattavat tulla todella kalliiksi. Yleensä nämä liittyvät aina yksittäisen session tappioihin. Kun häviää vaikka pari tonnia pöydässä huonoa onneaan, tekee niin pirusti mieli yrittää hakea tappioita takaisin ruletista tai isommista peleistä. Olen itsekin kärsinyt menneisyydessä näistä ongelmista paljon, enkä ole ainoa. Pari kertaa olen joutunut vetämään kaverini kasinopelien äärestä pois puoliväkisin. Molemmilla kerroilla kaverini oli niin humalassa, että rahaa olisi takuuvarmasti mennyt huomattavasti enemmän kuin varaa olisi ollut. Nämä tilanteet ovat kuitenkin aina vaikeita, koska toisen ammattilaisen päätöksiin puuttuminen asettaa kyseenalaiseksi tämän harkintakyvyn ja siten koko ammattilaisuuden perusteet. Olen useita kymmeniä kertoja tyytynyt vain seuraamaan vierestä tuttuni tilttaamista, koska mielestäni ei ole ollut asiani siihen puuttua.
Pokeri on hyvin pitkälti itsekontrollipeli. Perustaidot oppii nopeasti, ja 10-20 euron tuntipalkkaan riittävät kohtuulliset taidot kertyvät (henkilöstä riippuen) muutaman sadan pelitunnin jälkeen. Mutta se tuntipalkka edellyttää sitä, ettei koskaan tee huonoja, tunnepohjaisia ratkaisuja. Olisi mielenkiintoista nähdä joku tutkimus siitä, ovatko pokeriammattilaiset enemmän tunnekylmiä kuin muut. En mielestäni itse ole, mutta käytännössä kaikki urallani vastaan tulleet ongelmat ovatkin tulleet tunnepuolelta. Pokerissa rationaalinen ajattelu ja kylmähermoisuus viedään niin pitkälle, että epäilen monen meistä vertautuvan psykopaattisarjamurhaajiin, jotka poistavat uhreiltaan hanniballecterinä ruumiinosia pedanttisen tarkasti silmääkään räpäyttämättä. Täydellinen pokerinpelaaja on tunteeton kone, joka ei hätkähdä mistään eikä varsinkaan suutu koskaan.
Olen jo perusluonteeltani aika lauhkea, mutta yhdestä asiasta minäkin kimmastun helposti. Nimittäin siitä, kun tietämättömät valistavat kuinka häviän ne rahat varmasti kuitenkin ennemmin tai myöhemmin mokomaan uhkapeliin. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos ihmiset eivät arvosta ammattiani tai pitävät pokerinpelaajia ylipäätään epäilyttävänä joukkona. Uhkapelivetoisten ammattien ympärillä tulee aina olemaan tietty leima, joka juontaa juurensa ihmisten kärsimyksistä. Vaikka maailmassa on miljoonia pokerinpelaajia ja raha tulee minulle vaihtelevasta pelaajapoolista eikä suoraan yksittäisen uhkapeliriippuvaisen kärsimyksistä, hyväksyn mukisematta väitteen siitä, ettei tämä ehkä ihan korkeimman mahdollisen moraalin hommaa ole (tätä voi kukin yrittää kompensoida tavallaan, itse kirjoitan väsynyttä blogia ihmisille viihteeksi ja yritän parhaani mukaan suojella luontoa ja eläimiä). Mutta sitä en hyväksy, että pokerimenestystäni kuvaillaan tuuriksi. Olen kuitenkin pelannut yli kaksi miljoonaa jakoa urallani, ja niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu saavikaupalla. Arvostan jokaista tuntemaani pokeriammattilaista, koska he ovat kyenneet tekemään itselleen ammatin pelistä, jossa vain pienenpienellä prosentilla on siihen rahkeita. Jos kyse olisi pelkästä tuurista, minun on pakko olla maailman onnekkain ihminen.
Ja sopii muuten tulla kokeilemaan onneaan.
PS: Bookkasin pienen kevätretken ensi viikolle. Ainakin neljä maata, kaksi maanosaa, mahdollisimman vähän matkatavaraa, liian paljon live-pokeria ja totuttua enemmän reppureissumeininkiä. Seuraava blogi tulee siis toivottavasti parinkymmenen asteen paremmalta puolen.
Kirjoitettaessa soi Mew - Comforting Sounds
20 kommenttia
Anonyymi
25.4.2013 09:31
" Et tule koskaan voittamaan pitkässä juoksussa peliautomaattia, rulettipyörää tai blackjack-jakajaa, koska kaikki nuo pelit ovat matemaattisesti mahdottomia peitota."
Vituks meni, aika monta virhettä yhteen lauseeseen... Keksisitköhän ne ihan itse kun te kaikki nuoret pokerinpelaajat olette niin vitun matemaatikkoja että aina tiedätte milloin joku pelaa väärin:) Vai pitääkö sedän kertoa???
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 10:16
Kaikissa mainituissa peleissä sijoitetun panoksen tuoton odotusarvo on negatiivinen. Setä voisi hyvin kertoa, kuinka on mahdollista pelata edellämainittuja pelejä niin, että ajan lähestyessä ääretöntä voitto on positiivinen. Samalla setä ratkaiseekin sitten mm. rmaailmaa vaivaavan rahan puutteen...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 10:49
Ja setä hiljeni :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 14:10
Ei kaikki pelaa edes pokeria voittaakseen. Itsekin pistän parin kuukauden välein lisää rahaa pelitilille ja pelailen vain pelaamisen takia. Kiinnostusta ei ole tarpeeksi että jaksaisi opetella pelaamaan mahdollisimman hyvin ja koska haluaa pelata "oikeaa" pokeria, on pelattava taidoilleen aivan liian isoissa peleissä koska vasta niissä alkaa olemaan oikeaa pelaamista eikä random mätkintää. Menetetty raha ei tunnu missään kun homma pysyy hanskassa ja jos en pelaisi, se raha menisi baaritiskillä tai pelikaupassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 15:45
Tää on musta kaikenssa tyhjänpäiväisyydessään jotenkin perverssin viihdyttävää luettavaa. Tää on nimittäin mun painajainen ... pyöriä yksinään jossain maailman turuilla ja toreilla, ainoana elämäntehtävänä rahan nyhtäminen muilta hölmöiltä tai riippuvaisilta. Ettei omalla elämällä, työllä tai sosiaalisella elämällä olis sen kummempaa tarkoitusta, ei tavoitetta ... Ei opiskelua, ei ammattia, ei ammattiliittoa, ei oppilaitosta, ei vanhoja opiskelukavereita. Ei se vaan mulle riittäis, että vois esitellä hienoja paratiisikuvia jostain hevonhelvetistä roleksi kädessä ja samppanjalasi toisessa.
Hienoa, että tää tyyppi on löytänyt oman lokeronsa ja oman tapansa elää. Sanon vaan, että omista eläke- ja sairausvakuutusmaksuista kannattaa pitää huolta, sijoittaa liiat rahat ja pitää kunnostaan huolta kuntoilemalla säännöllisesti. Ja yrittää pitää jotain ystävyyssuhteita, niin että jos joskus haluaiskin ihan oikeita livekavereita, ei tarvitsis luoda kaikkea taas tyhjästä. Meistä ei kukaan pysy ikuisesti nuorena.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 15:57
Aika hauskaa kuinka pokerin pelaajilla on niin voimakas tarve todistella, että pokeri on taitopeli.
Vastaa kommenttiinTodisteluun kuuluu aina tuo termi "pitkässä juoksussa".
Kun olen sitten kysynyt tältä todistelijalta, kuinka monta jakoa tuo kuuluisa "pitkä juoksu" on, ei kukaan ole antanut tarkkaa vastausta - tästä päätellen eivät tiedä itsekään.
Eipä taida tietää Miikka Anttonenkaan....
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 16:51
Hauskempaa on asiasta mitään tietämättömien jatkuva tarve päteä jostain kumman syystä. Ei pitkä juoksu ole mikään tarkka luku. Sitä, missä pitkän juoksun raja menee ei pysty kukaan maailmassa määrittelemään, mutta sanotaan nyt vaikka että miljoona kättä alkaa olemaan aika paljon. Mitä enemmän käsiä pelataan, sitä todennäköisempää on että parempi pelaaja jää reilusti voitolle. Se on täysin kiistämätön matemaattinen fakta.
Mitä tuohon todisteluun tulee, niin eikö se ole täysin normaalia ja odotettavissa? Mitä luulet, että esim. ammattisijoittaja sanoisi jos menisit kertomaan että hänen ammattinsa perustuu tuuriin? Pokerin taitoelementti on kuitenkin aukottomasti perusteltavissa oleva fakta, samoin kuin sijoittamisessakin. Kummastakaan alasta asiaan vihkiytymätön ei voi ymmärtää oikeasti mitään, vaikka itse niin omassa päässään kuvittelisi.
On huvittavaa, kuinka ihmiset kokevat olevansa päteviä puhumaan asioista, joista eivät oikeasti tiedä mitään. Veikkaisin, että vaikka näille tyypeille perustelisi asian oikean laidan täysin aukottomasti rautalangasta vääntäen, he eivät silti ymmärtäisi/myöntäisi olevansa väärässä. Yksi raivostuttavimmista asioista maailmassa on tyhmä ihminen joka luulee olevansa fiksu. Huokaus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 19:16
Pitkä juoksu kysymykseen on varmaan aika vaikea antaa eksaktia vastausta. Riippuu pitkälti omista taidoista ja tuurista. Micro tasoilla nl4-nl20 peli on lähes kokoajan plussalla, lukuunottamatta muutamia ohivetoja ja rikkoontuneita hiiriä.
Sinulla ei ilmeisesti ole asiaa kokeilemaan tätä pitkää juoksua pelipöytiin, mutta voit turvallisesti kokeilla kotona painotetulla kolikolla. Siitä vaan viskomaan ja raportoimaan tänne, missä vaiheessa klaavojen ja kruunujen välinen ero oli selvästi havaittavissa.
Ensimmäinen kommentoija ilmeisesti viittaa blackjackin marginaaliseen +Ev:n tietyillä säännöillä ja rullan voitollisuuteen äärettömällä kassalla, mutta mitä hyötyä valittaa, eiköhän blogistikin asiat tiennyt. Stokastiset prosessit ja martingaalit menisivät varmaankin aika monelt lukijalta ohi, joten miksi mennä niihin. Jos unohdetaan nämä erityistapaukset, niin blogissa kirjoitettu lause oli hyvinkin validi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 20:16
^Hieno ja tyhjentävä vastaus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
25.4.2013 22:09
Nyt mulla alkoi päässä soimaan Poker Face. Hirvee biisi, mutta onko ihmekään...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
26.4.2013 02:31
Multiquoteemista en ole vielä oppinut, mut mennäänpä järjestyksessä:
Setä: Odottelen mielenkiinnolla todistusta siitä että mikähän mun lauseessa oli virheellistä. Hyvä vastaus tosin anonyymeiltä (16:59 ja 19:16), ei olennaista lisättävää näihin.
Anon 14:10: Mielestäni tämä on todella hienoa ja propsit sulle. Väittäisin (täysin mututuntumalta) että olet kuitenkin vähemmistössä, suurimmalle osalle tiettyjen pelikassallisten rajojen asettaminen on tuskin ihan noin helppoa. Tai ainakaan kaikille.
Anon 15:45: En ottanut tätä mitenkään vittuiluna vaikka kommenttisi vähän kärjistetty olikin. Oot monessa asiassa ihan oikeassa, sekä henkilökohtaisella tasolla että yleisesti pokerinpelaajien suhteen. Henkilökohtaisesti en kaipaa aamuherätyksiä, rutiineja (yleensä) tai 8-16-duuneja, mutta yhteisöllisyyttä kylläkin. Oon ollut aikanaan yhteisöpuolella erinomaisissa työpaikoissa kuten McDonalds (50 nuorta tyyppiä samaan aikaan duunissa, oli Suomen isoimpia mäkkejä), ja kyllähän noita aikoja kaipaa. Toki meillä in isohko pokerinpelaajien yhteisö ja kavereita riittää paljon sieltä suunnalta, mut oon ihan tosissani joskus miettinyt että menis johonkin kouluun ihan vaan siks että vois mennä opiskelukavereiden kanssa sitseille ja mennä tyyliin johonkin vapaa-ajan kerhoon tai jotain. Näiden seikkojen puuttuminen on tän ammatin pahimpia varjopuolia jos multa kysytään.
Ei mulla ainakaan oo mitään erityistä tarvetta boastailla rikkauksilla ja rolex-kuviakaan ei oo tainnut näkyä (voi johtua myös siitä että rikkauksia ja rolexeja ei ole). Myönnän kyllä että joskus vähän nuorempana saattoi olla toisin ja kuvauksesi osuu varmaan moneen pokeriammattilaiseen. Henkilökohtaisesti pyrin nykyään suht järkevään rahankäyttöön.
Sitä oon tässä aika paljon kyllä miettinyt viime aikoina, että ois kiva jos elämällä ois joku muukin suunta kuin tää loputon uhkapelaaminen. En vaan toistaiseksi oo keksinyt oikein mitään mitä haluaisin tehdä (Cityyn kirjoittamalla toteutan jo lapsuuden unelma-ammattiani, tosin erittäin sivutoimisesti). Mut toivottavasti esim 10 vuoden päästä tekisin jotain muuta, ois liuta hienoja ystäviä ympäri maailmaa pokeriajoilta ja kontakteja luotu joka suuntaan, tietokoneella 5000 kuvaa paratiisisaarelta roleksi kädessä ja shampanjalasi toisessa vanhojen muistelua varten ja isosti rahaa tilillä/sijoituksissa. Tähän ainakin pyrin, mut jää nähtäväksi miten pahasti vihkoon menee. So far en tosiaan koe saavuttaneeni elämässä kovinkaan paljon jos ei matkustelua lasketa.
Pitkä juoksu on... pitkä. Mulla on henkkoht uralla ollut yksi 5000 turnauksen (1 turnaus kestää 4-6 tuntia) downswing netissä jonka aikana runnasin yli $100 000 alle odotusarvon. Kyllähän näitä kaikenlaisia varianssisimulaatioita on tehty ja kuten sanottua kaikki riippuu myös vastustajien tasosta, mitä pienemmät edget sitä isompi varianssi. Mutta jos on tarpeeksi hyvä, pelaa suurella sydämellä, hillitsee itsensä ja painaa tarpeeksi volyymiä sisään niin aika vaikea tässä on kyllä tappiolle jäädä.
-Miikka
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.4.2013 19:11
Hieno mies. Vähän lihonut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jormakka68
2.5.2013 02:06
Äijähän kirjoittaa kuin luulisit olevasi kovakin ammattilainen. Paisti sä olet joka menee katki vähän väliä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
2.5.2013 17:54
^ :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.5.2013 15:31
Joo, vastaamattomuuden syynä oli siis Cityn uudistukset, ei mitkään anomuumien vammailut:) Lainaan ensin itseäni:
"Anttonen raapusti:" Et tule koskaan voittamaan pitkässä juoksussa peliautomaattia, rulettipyörää tai blackjack-jakajaa, koska kaikki nuo pelit ovat matemaattisesti mahdottomia peitota."
Vituks meni, aika monta virhettä yhteen lauseeseen... Keksisitköhän ne ihan itse kun te kaikki nuoret pokerinpelaajat olette niin vitun matemaatikkoja että aina tiedätte milloin joku pelaa väärin:) Vai pitääkö sedän kertoa???"
Väittääkö Anttonen siis
1. että black jackissa ei pysty voittamaan taloa? Minkähän takia korttien laskijoista ei siellä päin oikein tykätä...
2. että yksikätisessä ei voi voittaa yhdellä nykäisyllä esim. 11.500.000 U$D (Louis Theroux Vegasissa)? Eli pitkässä juoksussakin voin pelata lottoa tai isojen kertoimien automaatteja eurolla päivässä ja jäädä voitolle, kun kerran napsahtaa. Todennäköisyydet silti toki ovat talon puolella ja talo voittaa kokonaisuutena kun pelaajia on paljon, mutta mun talouteen ei vaikuta euro päivässä vaikka kuolemaan asti pätkän vertaa, mutta työt loppuu heti kun potti osuu
3. ettei rulettia voi voittaa? Mä taas väitän että jos ihan matemaattisesti puhutaan, ruletti on se peli jossa voittaa aina, jos säännöt (ja rahat) sen sallivat, ihan yksinkertaisesti tuplaamalla panoksen joka kerta ja pelaamalla samaa mitä tahansa loputtomasti. Näin siis matemaattisesti, älä nyt enää toista kertaa sekoita IRL ja puhtaasti matemaattisia laskelmia keskenään:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.5.2013 15:33
"Pokerin taitoelementti on kuitenkin aukottomasti perusteltavissa oleva fakta, samoin kuin sijoittamisessakin. "
http://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/investing/9971683/Monkeys-beat-the-stock-market.html
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
5.5.2013 20:59
Ei pahalla Sepulchrave, mutta listaamastasi kohta 2 vie sen verran pahasti jalat alta kaikelta argumentoinniltasi, että tätä keskustelua meidän ei varmaan kannata jatkaa. Aurinkoista kevättä sinnekin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.5.2013 13:58
Taidat olla vanhan matikan maikkani poika, sekään ei ymmärtänyt panoksen ja kertoimen suhdetta:) No mut kuhan ny vastasin ku kysyit, eipä se puristele ettet pidä vastauksesta. Harvemmin teillä muutenkaan pää on kunnossa "väärin pelattu" on yleisin kuulemani lause voittamani käden jälkeen.
Nettipelit nyt vaan on maksimaalisen tylsää jauhamista ja ihmettelen miksei sitä vielä ole ohjelmistot tappaneet kokonaan...mut ainahan degeneroituneita pelaajia näyttää riittävän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leksor
6.5.2013 18:52
Miikka puhuu kyl ihan asiaa. Kyllä huomaa kommenteista ketkä osaa pelaa pokeria ja ketkä ei. Jos jokainen lukija lukis jotain pokerin perusartikkeleita niin ne tajuais mistä Miikka puhuu.
Hyvää kevättä Miikka ja jatka kirjoittamista!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.6.2014 15:06
Mutta onneksi me leffatähdet emme kasinoita tarvitse kun rahaa on muutenkin niin paljon
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin