Pokeri, douppi ja huumeet

Luin joskus pokeritaipaleeni alkuaikoina Cityn paperiversiosta artikkelin erilaisista mömmöistä, mitä jenkkiläiset opiskelijat pumppaavat itseensä ennen yliopistojen pääsykokeita, SAT-testejä ja vastaavia. Aivodouppiartikkeli julkaistiin joskus vuoden 2008 paikkeilla, kun itse aloittelin pokeriuraani. Kiinnostuin totta kai heti. Jos voisin jotenkin kemiallisesti parantaa aivojeni suorituskykyä, se näkyisi suoraan pokerituloksissa. Erilaisten aineiden sivuvaikutuksista luettuani päätin pitäytyä harmittomissa piristeissä, mutta tunnen kuitenkin satoja pokerinpelaajia niin Suomesta kuin ulkomailtakin ja kaikenlaista on tullut nähtyä. Kokoan siis tähän havaintoihini perustuvan kollaasin pokeriammattilaisten douppaamiskeinoista.

Kofeiini: Tämä lienee valtaosalle pokerinpelaajista tuttu muodossa tai toisessa. Koska pokerinpelaajan elämänrytmi on äärimmäisen epäsäännöllinen, on 15 tunnin sessioista usein vaikea selvitä ilman energialatausta. Vanhemman polven pelaajat juovat tyypillisesti pannukaupalla kahvia, kun nuoremmilla kuluu energiajuomia helposti viisi tölkkiä illassa. Join itsekin ennen Batteryä varsin usein, kunnes keltaisten litkujen maku ja lisäaineet alkoivat etomaan (vuosia jatkuneella vodka-redbullien kittaamisella yökerhoissa saattaa olla osansa asiaan). Tätä nykyä en juo energiajuomia kuin äärimmäisen pakon edessä, vaan otan kofeiinini suoraan tabletteina (maksaa muuten noin 3 euroa/100 tablettia Suomenkin apteekeissa eikä vaadi reseptiä). Täällä Meksikossa laitetaan jostain täysin käsittämättömästä syystä kofeiinitabletteihin mukaan aspiriinia. Yhdessä tabletissa on 200 milligrammaa kofeiinia ja saman verran aspiriinia. En huomannut tätä heti, vaan napsin kofeiinitabletteja purkista normaalin tahtiin. Söin siis samalla ensimmäisen Meksiko-viikkoni aikana kymmenen buranan verran särkylääkkeitä turhaan. Kun vihdoin havaitsin virheen, purkki lensi nopeasti pois. Sain kiertää pitkin kaupunkia päiväkaupalla ennen kuin vihdoin löysin yhden apteekin, joka myy puhdasta kofeiinia.

Melatoniini: Melatoniini on ihmisen elimistössä luontaisesti esiintyvä lisäravinne, jota käytetään nukahtamisen helpottamiseen. Ainetta markkinoidaan yleisimmin aikaerorasituksesta toipumiseen, ja sitä on Suomessa aina välillä myynnissä ja välillä se taas on pannassa. Esimerkiksi USA:sta melatoniinia voi ostaa jopa kioskeista. Olen itse käyttänyt pitkillä turnausreissuilla melatoniinia jo vuosikausia aikaerorasitukseen, mutta joskus myös kotona pitkäksi venähtäneiden sessioiden jälkeen. Täällä Meksikossa sille ei ole tarvetta, koska unirytmit ovat kohtalaisen järkevät, mutta Suomessa ollessani turnaussessiot aikatauluttuvat väkisin suunnilleen aikavälille 19-07. Ja jos on sattunut menemään pitkälle tärkeässä turnauksessa ja saanut kunnon adrenaliinilatauksen päälle, niin eihän sitä onnistu nukahtamaan ennen aamuyhdeksää millään. Tässä melatoniini on usein hyvä apu, mutta ei sekään erityisen terveelliseltä tunnu että aamulla otetaan melatoniinia nukahtamiseen ja iltapäivällä kofeiinia salille raahautumiseen. En suoranaisesti odota innolla tulevan kesän pelisessioita Suomessa totuttuani täällä mukaviin 12-21-tyylisiin sessioihin.

Kannabis: Suomen pokeriskenessä kannabiksen polttelu on vielä suht harvinaista. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt kenenkään pelaavan pilvessä Helsingin kasinolla, kun taas esimerkiksi USA:ssa varmasti yli puolet parikymppisistä pokerinpelaajista käy pössyttelemässä jokaisella tauolla. Todella usein johonkin ulkomaille suuntautuvalla turnausmatkalla koko hotelli tuoksuu kannabikselta, pokerinpelaajat kun usein majoittuvat samaan hotelliin kimppadiilillä tietyn turnauksen ajaksi. Monesti toteankin heti hotellin aulassa että jaahas, täällä on taas tuttuja paikalla. Suurin osa yhdysvaltalaisista kavereistani polttelee aina pokeria pelatessaan niin livenä kuin netissäkin, Euroopassa se on selkeästi harvinaisempaa. Mielestäni tässä on taustalla ennen kaikkea kulttuurierot. USA:ssa pilveä polttavat vähän kaikki omista vanhemmista yliopiston professoreihin, eikä sitä katsota paheksuen. Ainakin Suomessa kannabis tunnutaan miellettävän valistusmielessä samaan kategoriaan kemiallisesti valmistettujen huumausaineiden kanssa, eikä yleisesti hyväksyttävää polttelukulttuuria ole oikein syntynyt. Suomalaisista kavereistani äärimmäisen harva (tietääkseni) polttelee pelatessaan, vaan sätkä rullataan ennemminkin session jälkeen rentoutumiseen.

Henkilökohtaisesti en oikein näe, miten polttelusta olisi hyötyä nettipokerin suhteen. Joka ikinen päivä lähes taukoamatta polttelevia kavereitani seuratessa tulee enemmän mieleen, että he polttelevat koska eivät osaa lopettaakaan ja tapa on jatkunut liian pitkään. En usko, että juuri kukaan heistä ajattelisi yhtään vähemmän selkeästi ilman kannabiksen vaikutusta, mutta vaikea vuosia jatkunutta polttelua on varmaan lopettaakaan kuin seinään. Sen sijaan live-pokerin suhteen näen jopa selkeitä hyötyjä. Live-pelaaminen on monelle ennen kaikkea sosiaalisesti iso juttu, ja on paljon vaikeampi pelata pelotonta ja uhkarohkeaakin pokeria oikeiden ihmisten edessä verrattuna kalsarit jalassa netin ääressä istumiseen. Siksi lähes joka live-turnauksessa pelaajat lähes juoksevat tauolla parkkipaikalle ja polttelevat autoissa, kulman takana ja niin edelleen. Tämän jälkeen he toteuttavat itseään pelipöydissä pystyen unohtamaan sosiaalisen tilanteen tuoman ahdistuksen ja löytävät itsestään kyvyn bluffata kaikkien silmien alla.

Viime vuonna Valencian Estrellas-turnauksessa kasino salli polttelun pääoven edessä, eivätkä turvamiehet vaivautuneet poistamaan ketään. Yleisesti polttelu kasinoiden välittömässä läheisyydessä on todella huono idea, sillä kiinnijäämisestä seurauksena on usein elinikäinen porttikielto. Tiedän ystäväpiiristäni monia tapauksia, joissa kaverini on ollut pelaamassa turnausta hyvissä asemissa, jäänyt kiinni jossain kasinon tiloissa sytyttämisestä ja saanut sekä elinikäisen porttikiellon että menettänyt jopa viisinumeroisien summien arvoisen pelimerkkipinonsa. Ehkä tunnetuin tällainen tapaus on viime kesältä, kun Dan "Wretchy" Martin sytytti sätkän Venetian-kasinon parkkihallissa kesken WSOP-turnauksen, tuli turvamiesten kiinniottamaksi ja menetti elinikäiset pelioikeutensa ja pinonsa $5000 turnauksessa.

Adderall ja muut ADHD-lääkkeet: Tämän kategorian tuotteet lienevät lähimpänä dopingia, mihin pokerinpelaaja voi "syyllistyä". Jenkeissä on käsittääkseni suht tavallista, että nappaillaan "addyjä" esimerkiksi ennen pääsykokeita keskittymisen parantamiseksi. Käytännössä ilman sivuvaikutuksia tämäntyyliset lääkeiaineet olisivat täydellinen keino pokeritulosten parantamiseen. Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta usean kaverini käyttöä olen seurannut pidemmän aikaa. Käytännössä kaikki kertovat, kuinka adderallin vetäiseminen naamaan saa sinut suorastaan rakastamaan pokeria, etkä kertakaikkiaan pysty lopettamaan sen pelaamista. Ajatus kulkee paremmin ja pelisuoritukset ovat parempia. Havaintojeni perusteella en voi kyseenalaistaa tätä, sillä näitä nappeja syövät kaverini saattavat helposti pelata kaksi vuorokautta putkeen ja pelata koko ajan vieläpä hyvin. Lienee kuitenkin myös selvää, että näin voimakkaiden lääkkeiden syöminen pitkäaikaisesti ei voi olla kovin terveellistä. Lisäksi samat kaverini myös valittavat, että pelaamisesta ei tule yhtään mitään ilman lääkkeiden vaikututusta. He ovat hermostuneita eivätkä pysty keskittymään mihinkään, kun taas nappien vaikutuksen alaisena he eivät huomaisi edes atomipommin räjähdystä miettiessään vastustajan 4bet-rangea kesken pokerikäden. Henkilökohtaisesti tätä touhua katsellessa mielessäni ei ole edes käynyt kokeilla, sillä mieluummin nautin tavallisesta elämästä ja kykenen pelaamaan koska tahansa jotakuinkin samalla tasolla.

Yhtä asiaa olen kuitenkin miettinyt. Entä, jos pääsisin esimerkiksi WSOP:n pääturnauksen finaalipöytään, jossa voittajalle on luvassa kahdeksan miljoonaa dollaria? Tai johonkin muuhun vastaavaan finaalipöytään, jonka voittamisella olisi elämää mullistava taloudellinen merkitys? Katsottuani kavereideni zeniläistä olotilaa ja huikeita pelisuorituksia adderallin vaikutuksen alaisena en voi välttyä ajatukselta, että ehkä yhden tabletin ottaminen tällaisessa tilanteessa olisi paras ratkaisu. Ja kun mietitään mediarumban tuomia paineita, ehkä jointin polttaminen ennen finaalipöytää veisi jännitystä sopivasti pois. Jos nappi ja jointti auttaisivat minua pelaamaan vielä vähän paremmin ja voittamaan sen kahdeksan miljoonaa josta voisin nauttia lopun elämääni, tuskin yksittäiskerran sivuvaikutukset voisivat kuitata hyötyjä.

Tähänastisella urallani olen päässyt vähän isompaan finaalipöytään livenä ainoastaan kerran. Tuolloin ratkaisin jännitysongelmat suomalaisittain juomalla kolme karpalolonkeroa ennen pelien alkamista ja voitin koko turnauksen. Suomessa pääasiallinen pokeridoping onkin live-peleissä itsensä alkoholilla lääkitseminen. Tätä ilmiötä taas ei näe Irlantia lukuunottamatta juuri missään muualla.

Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos pystyisi aina pelaamaan parasta peliään ilman mitään stimulantteja. Monesti se ei kuitenkaan onnistu, ja siksi minä en ainakaan tuomitse kenenkään käyttöä, vaikka joidenkin adderall-nappailijoiden tilapäisesti parantunut keskittymiskyky saattaa olla suoraan omista tuloistani pois. Kannattanee kuitenkin tosissaan miettiä aineiden sivuvaikutuksia ennen kuin ryhtyy kokeilemaan. Muutama ylimääräinen voitettu dollari on aika pieni hinta omasta terveydestä, ja surullisia tarinoita entisistä, nappien voimalla pelanneista voittajista löytyy etenkin jenkkien pokerifoorumien puolelta pilvin pimein.

Varmaa kuitenkin on, että aivodoupin käyttö ei tule koskaan poistumaan pokerista. Tälläkin hetkellä tuhannet pelaajat voittavat netissä osittain laittoman valmistautumisen turvin. Se tosiasia on vain hyväksyttävä, sillä kusitestejä turnauspaikoille tuskin on ihan hetkeen tulossa.

Kirjoitettaessa soi Jamie xx - Far Nearer