Walter de Camp

Sen jälkeen kun eduskunta alensi ruoan arvonlisäveroa jotta ruoan hintaa saataisiin laskettua, olen puoliuutterasti kahviloissa lojumisen välillä yrittänyt selvittää, onko hintoja laskettu.

Näyttäisi siltä, että veronalennuksen jälkeen saan rakkaan suklaapatukkani halvemmalla R-kioskista, Stockmannilta ja varmaan lähes kaikista suurista kauppaketjuista. Hienoa toimintaa, kaverit! Te yllätitte.

Entä sillä rintamalla, jota hyvin monet ihmiset pitävät paremman tulevaisuuden airuena, nimittäin eko- & luomukaupoissa?

Ruohonjuuri-kaupoissa alv-alennus on tehty hintoihin, samoin Ekolossa, Porthaninkatu 1. Hienoa, eettisesti pätevää toimintaa!

Mutta ainakin kahdessa ekokaupassa, joissa tapaan käydä ostamassa jyviäni, hinnat ovat entisellään kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Omistajat ilmeisesti aikovat syödä jouluna luomukinkkua asiakkaille kuuluvilla rahoilla rasvan tiristessä suupielissä.

Tsekkaa ihmeessä oman luomukauppasi tilanne. Välistävetäjät ovat lähempänä kuin luulimmekaan. Sinun on ihan helppo nähdä, onko niitä hintoja alennettu.

Puhuin erään alan kauppiaan kanssa. Hän myönsi, että he eivät ole laskeneet kuin yhden tuotteen hintaa. Sitten hän ryhtyi selittelemään.

”Tuottajat eivät ole laskeneet hintoja.” (Sillä ei ole merkitystä, sillä kaupan kuuluu tehdä alv-alennus myyntihinnan ja ostohinnan välisestä erotuksesta.) ”Isot kauppaketjut ovat jo vuoden ajan hilanneet hintojaan ylöspäin, jotta pystyvät nyt tekemään hinnanalennuksen. Ei meitä pikkukauppiaita kannata syyttää. Isot ketjut ovat paljon pahempia.”

Siis moraalittomuus ja epäeettisyys on hyväksyttävää, jos jossain esiintyy moraalittomuutta ja epäeettisyyttä vielä suuremmassa mitassa.
Mitä tästä tuumaatte? Onko uskottavaa, että tällaiselle moraaliselle pohjalle voi rakentaa paremman yhteiskunnan?

Äiti Amma varmaankin kehottaisi näitä alv:lla huijaavia ekokauppiaita tekemään heti hintoihinsa asianmukaisen alennuksen ja sen jälkeen: Meditoikaa päivittäin vaikka vain kymmenen minuuttia. Se auttaa teitä löytämään elämässänne oikean tien.

Luomukauppias Guru Nanak: "Luomu ei ole lyhennys sanoista luota muhun."

Oletpa iso tai pieni tekijä, tunnettu tai tuntematon, yhtiö tai yksilö, pistä tiedotteitasi, kutsujasi, infoasi osoitteeseen walterdecamp.pressi@gmail.com. Jos et kerro asioistasi, miten voisin kertoa niistä? Lähden vaikka kirjekuoren avajaisiin.

Mitähän tästä tulee? Pystynkö takomaan pätevää jälkeä? Päätoimittaja on määrännyt minut kirjoittamaan urbaaneista aiheista, tai okei vaikka mistä, ”kunhan et kirjoita Pakistanin tilanteesta” (traagista, koska juuri Pakistanin tilanteen tunnen kaikkein parhaiten. Pakistan koituu sotapäällikkö Barack Obaman kohtaloksi.)

Mutta asiaan, minut on akkreditoitu Vinokinon filmifestivaaleille. Akkreditoitu! Minut, joka en ole koskaan kirjoittanut riviäkään mistään elokuvasta. Tämän blogin ansiosta pääsen nähtävästi kaikkialle ilmaiseksi, ja voin ruinata itselleni kaiken maksamatta mitään. Oli tosi älytöntä, että Diilin joukkueet yrittivät saada hankittua tavaroita alennuksella, kun heidän olisi pitänyt keinotella ne itselleen ilmaiseksi.

Aina kun syksyisin Helsingissä järjestetään hlbt-väen (homo, lesbo, bi, trans) Vinokino-filmifestivaali (http://www.tuseta.fi/vinokino/2009/) tunnen asuvani Berliinissä. Tämä onni koittaa taas 30.10.-1.11. Andorran kellari, jossa esityspaikat Kino ja Dubrovnik – joihin siis pääsen ilmaiseksi – sijaitsevat, on jo itsessään kuin Berliiniä. Siellä voi nähdä nyt vaikka elokuvan I Can’t Think Straight.

Against a Trans Narrative -filmi on ”kokeellinen dokumentti, jossa etualalle nousee transmaskuliinisten ihmisten elämä.” Jotkut naiset ovat niin maskuliinisia, että heidän on vaikea mennä ravintolassa tai tavaratalossa vessaan. Naisten vessassa naiset hätkähtäisivät, että vessaan tuli mies, ja myös miesten vessaan leviäisi kaaos. Naiset on että ”Apua! Pissittää! Rakko halkee!” Filmin jälkeen paikalle (ehkä) tulleet maskuliiniset naiset keskustelevat.

SqueezeBox!-filmi kuvaa New Yorkin taannoisen, legendaarisen, queer-väen suosiman SqueezeBox-klubin jengiä. Laitan tähän oheen kaksi valokuvaa filmin ensi-iltayleisön joukosta. Toisessa on Amerikan-setäni Guggen ”Sissy” de Camp ja toisessa – uskokaa tai älkää – setäni uusin pokaus. Hänen nimeään setä ei ole kertonut.

Walter de Camp

Oletpa iso tai pieni tekijä, tunnettu tai tuntematon, yhtiö tai yksilö, pistä tiedotteitasi, kutsujasi, infoasi osoitteeseen walterdecamp.pressi@gmail.com. Jos et kerro asioistasi, miten voisin kertoa niistä? Lähden vaikka vessanpytyn avajaisiin.