Tätä ennen on tapahtunut: Walter on päättänyt ryhtyä käymään Oopperassa. Hän onnistuu löytämään oopperatalosta lippuluukun ja saa hänelle myönnetyn ilmaislipun. Jo sisään tullessaan Walter on kiinnittänyt huomiota Punamekkoiseen Neitoseen. Kellon kutsuessa katsomoon, Walter bongaa Punamekkoisen uudelleen.
"Hänen kyljessään kulki nyt inhottavan komea, ällöttävän roteva, kaljupäinen miesystävä, joka kaiken kukkuraksi oli pukeutunut parempaan tummaan pukuun kuin minä. Miehellä oli jopa valkoinen kauluspaita. He lähtivät nousemaan ensimmäiselle parvelle vieviä portaita, käsikynkkään, ja punainen mekko kiristyi naisen pyöreän lantion ympärille tuoden esiin alushousujen reunasaumat."
Lue Ilta oopperassa, 1 jakso: sisääntulo: http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/120242/
Ja nyt Ilta oopperassa 2. jakso: Pääskysen ohari
Paikkani oli permannolla rivin 11 vasemmassa päässä, käytävän vieressä. Olin Oopperan ilmaislippuja kinuessani avautunut (yhdestä) fobiastani. Minua alkaa ahdistaa, jos joudun istumaan keskellä penkkiriviä. Se ei tokikaan ole ainoa fobiani. Kun olin kerran Havannassa Folke Westin kutsumana, ja siellä oli myös kolme Folken ystävää - Kreivitär, Talouspäällikkö ja Eightfingers, joista viimeksi mainittu oli Bangkokissa työntänyt kätensä sirkkeliin ja menettänyt puolet nimettömästään ja pikkurillistään -, tulin maininneeksi heille muutamia fobioitani. Joku heistä kysyi huvittuneena, että onko olemassa jotain, mitä minulla ei ole. http://www.city.fi/artikkeli/Go+west+go/1819/ Olen miettinyt asiaa ja voin nyt kertoa teille, että minulla ei ole kolmea psyykkistä ongelmaa: huolestuneisuutta, pessimismiä ja kyynisyyttä.
Oli alkamassa Giacomo Puccinin vuonna 1917 ensi-iltansa saanut ooppera La rondine (Pääskynen). Puccinin nimi oli kirjoitettu nimikirjoitustyyppisesti suureen esirippuun. Se näytti upealta.
Samalla rivillä lähelläni istui vanhempi aviopari sekä nuorempi nainen. He puhuivat englantia, joka ilmeisesti ei ollut kenenkään äidinkieli. Oletan, että pariskunta oli ruotsalaisia ja nuori nainen oli suomalainen. Hän istui pariskunnan välissä, ja pariskunnan rouva istui vieressäni. Rouva oli pukeutunut vaaleanharmaaseen villaiseen housupukuun. Siirtymässä post-hormonaaliseen kauteensa, tuumin.
Silloin kuulin takaani langattoman sisäpuhelimen äänen. "Kuuleeko orkesterisyvennys? Onko kaikki siellä valmista?" Mikä fiilis! Mahtava operaatio oli alkamassa! Kello oli täsmälleen "nineteen thousend". Ja Puccini-esirippu lähti avautumaan!
Sillä siunaaman hetkellä villahousurouva kääntyi puoleeni ja ojensi karkkipussiaan. Oh, thank you! Otin paperiin käärityn karamellin.
Puccinin ensimmäisten vaimeiden sävelten huokuessa katsomoon hyväilemään ihmisten sielua rapistin paperin auki ja pistin karamellin suuhuni. Se oli anista. Silloin muistin, että ihoni oireilee talvisin kuivassa ilmassa. Shit! Jos syön tämän karamellin, voiko ihoni alkaa kutista kesken oopperan? Tätä riskiä en voinut ottaa. Käännyin käytävälle päin ja ongin karamellin suustani. Ällöttävä möykky takertui sormiini. Työnsin karamellisormet pikkutakin taskuun ja käärin karkin taskun sisällä nenäliinaan. Se tuskin onnistui kunnolla, joten karamelli on taatusti kovettunut kiinni taskun vuoriin. Sormeni olivat nyt aivan tahmeat. Voi v....! Ei, en hinkannut sormiani puhtaaksi Oopperan istuimen kankaaseen, vaan penkkirivin rautarakenteisiin.
La rondinen ensimmäiset sävelet menivät ohitseni villahousurouvan karamellihäiriköinnin takia.
La rondine tapahtuu Pariisissa ja Nizzassa. Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä ollaan Pariisissa. Rikkaalla pankkiirilla Rambaldolla on ylläpidetty nainen Magda. Pankkiiri on siis naimisissa ja Magda on hänen rakastajattarensa. Pankkiiri on hankkinut ja sisustanut rakastajattarelleen asunnon. Luoja, mikä läävä! Magdan vessa on luultavasti suurempi kuin minun koko asuntoni. Ja miten hienot kalusteet! Pelkkä olohuone on Oopperan näyttämön kokoinen! Suomessa varmasti 98 % ihmisistä asuu pienemmässä kodissa kuin Magdan asunto. Ja Magdalla on palvelijatarkin! Onko mahdollista, että jos kerään oikein paljon hyvää karmaa, voin syntyä seuraavaan elämään pariisilaisen pankkiirin rakastajattareksi? Okei, Magda joutuu antamaan pankkiirille omaa "pankkiaan" aina kun mies tulee käymään, mutta pankkiirit ovat kiireisiä ihmisiä.
Käykin ilmi, että Magda ei ole antopuuhien uuvuttama vaan äärettömän pitkästynyt. Hänen luonaan on käymässä kolme ystävätärtä Yvette, Bianca ja Suzy sekä varakkaita piirejä lipova runoilija Prunier, joka alkaa (laulaen) puhua romanttisesta rakkaudesta. Se viesti uppoaa Magdaan kuin veitsi vanhaan naiseen.
Jengin lähdettyä Magda pukeutuu yksinkertaisiin vaatteisiin. Hän laittautuu "grisetteksi" eli "kevytmieliseksi työläistytöksi". Hän on päättänyt lähteä viettämään iltaa tuon ajan suosittuun pariisilaiseen juhlapaikkaan Bal Bullieriin. Tässä on siis kysymys siitä, että normaalisti pankkiirin kustantamissa hienoissa merkkivaatteissa elelevä Magda pukeutuu Gina tricot'n ja Hennes & Mauritzin kuteisiin ja lähtee Tigerin yökerhoon bilettämään rikkaan rakastajansa tietämättä.
Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä oli muutaman minuutin tauko, jonka aikana valot kirkastuivat. Oopperassa esitettäviä biisejä kutsutaan aarioiksi ja niiden jälkeen katsojat osoittavat usein suosiotaan. Villahousurouva ei ollut taputtanut kertaakaan. Nyt hän mutisi jotain tyyliin "boring". "I found it quite entertaining", hänen vieressään istuva nuori nainen kommentoi ensimmäistä näytöstä tyytyväisen tuntuisena. "And now it's second act. Love is burning!" Villahousurouva huokaisi raskaasti.
Toisen näytöksen tapahtumat sijoittuvat Bal Bullierin huvihuoneistoon. Bal Bullier oli viime vuosisadan alussa hiukan Moulin Rougea rahvaanomaisempi tanssimesta. Luotan siihen, että teidät kaikki on pakotettu koulussa pistoolilla uhaten lukemaan Juhani Ahon Rautatie. Ainakaan minulle opettaja ei kertonut, että Juhani Aho kävi Pariisissa tsekkailemassa Moulin Rougen can-can-tanssijoiden sääriä ja alushousuja ynnä muita puolialastomia naisia ja heidän lihaansa. Minulle puhuttiin koulussa vain rautatien ja höyryveturin hämmästelemisestä. Oopperan esittelylehtisestä luin Ahon kuvailua Moulin Rougesta, mikä sopii myös Bal Bullieriin:
"Parit pyörivät toisiinsa puristuneina, miehet ja naiset, rinta rintaa vasten, melkein yhtenä olentona [...] Ilma on lämmin ja kiihkoinen. [...] ja siinä on hajuvesillä höystettyä hikeä [...] niin kuin nousisi savu parhaillaan palavien ihmisellisten intohimojen uunista."
Tämä teksti on Juhani Ahon vuonna 1890 ilmestyneestä romaanista Yksin. Eikö lapset kannattaisi pakottaa lukemaan mieluummin tätä kuin Rautatietä?
Bal Bullieriin on saapunut muuan Ruggero, joka on pankkiirin ystävän poika. Hän on käymässä Pariisissa ja hänelle on suositeltu Bal Bullieria hyvänä illanviettopaikkana. Siellä on myös ylioppilaita, taiteilijoita sekä kolme "grisettea", Georgetta, Gabrielle ja Loletta. He ovat samantyyppisiä nuoria naisia kuin taannoisissa "seduloiksi" kutsuttuissa yökerhoissa viihtyneet kissat. Mitä jos laittaisimme näille henkilöille suomenkieliset sukunimet? Georgetta Tahvanainen, Gabriella Luttinen ja Lolette Mielonen. Tosi-tv-tyrkkyjä, eikö vain? Magda Mäkinen. Pyrkii Taideteollisen korkeakoulun jollekin osastolle? Taideteollisen korkeakoulun tunnuslause on Pro Arte Utili - Hyödyllisen taiteen puolesta. Magda Mäkistä ajatellen se voisi olla Pro Arte Non-utili. Ruggero Pulliainen. Kaveri, joka menestyy bisneksissään ja saa naisia, mutta jolla on aina ongelmia naisten kanssa?
Magda ja Ruggero kohtaavat. He rakastuvat. He laulavat sydämensä riemusta. Lavalle ryntää can-can-tanssijoita helmat korvissa. Kaiken yläpuolella heiluttaa Ranskan lippua vaalea nainen rinnat paljaina. Voittaa kotiolot, tuumin.
Magda jättää pankkiirin ja muuttaa Ruggeron kanssa Nizzaan.
Väliaika.
La Rondinen kolmannessa, viimeisessä näytöksessä ollaan Nizzassa. On kulunut kolmisen kuukautta. Tässä joudun antamaan täydet pisteet kolmannen näytöksen lavasteista ja valaistuksesta. Ne on niin hienot! Lähes koko näyttämön levyiset ylöspäin nousevat portaat, joiden takana on Välimeri. Vaikka merta ei näe, aistii sieltä tulevan valoisuuden ja tuntee ihollaan Välimeren lämmön.
Ruggero ja Magda rakastavat edelleen toisiaan. Näin ainakin voi olettaa. Ruggeron rahat ovat finito, mutta hänen vanhempansa ovat varakkaita ja hän on kirjoittanut äidilleen ja saa äidiltä vastauskirjeen. Äiti hyväksyy Magdan! Magda ei tosin ole kertonut mitään taustastaan. Ja äiti hyväksyy Ruggeron ja Magdan avioliiton. Ruggero ei tosin ole puhunut naimisiin menosta Magdalle. Yhtäkkiä Magdan hermot pettävät. Tai jotain. I don't know. Magda ilmoittaa jättävänsä Ruggeron!!! Siis mieletöntä, mieletöntä touhua!
He ryhtyvät laulamaan vimmatusti loppuaariaa. Ruggero-rassukka on ihan kipeenä. "Etkö käsitä, että tuhoat elämäni? Älä jätä minua!" Ruggero ruikuttaa. "Älä vaivu epätoivoon", Magda laulaa. Ja sitten sadismin huippuna: "Voit muistella minua. Sydämeni jää luoksesi." Ruggero-rassukka viruu tuskan kouristamana.
Minä samaistuin niin kauheasti Ruggeroon. Magda ei edes sanonut, miksi hän Ruggeron jätti. Se oli niin kaamea ohari. Jos joku haluaa oppia jättämään rakastettujaan tosi sadistisesti, kannattaa mennä katsomaan La Rondine. Loppuaarian teksti pitäisi saada paperille, niin että kaikki törkeät jättäjät voisivat opetella sen ulkoa.
Tästä myös näkee, ettei sydämellä ole mitään arvoa. Jos joku sanoo: "Sydämeni jää luoksesi." Hänelle voi vastata: "Ota vain mukaan kaikki sisäelimesi."
Tilitin Magdan ja Ruggeron erosta eräälle naiselle, ja hän kysyi: "Miksi Magda sitten jätti Ruggeron?" Sitä Ruggero ja minä koko ajan mietimme, vastasin.
Mutta voitteko kuvitella? Kolmannen näytöksen ja oopperan päättyessä villahousurouva puhkesi taputtamaan.
Ilta oopperassa 3. jakso: Matka Reimsiin
ilmestyy 9.1. Kerää koko sarja!
