Cityn hääreportteri Walter Princess Camp/Berlin.
Seurasin Katen ja Williamin hääseremoniaa suositun homobaarin vieressä Tempelhofer Dammilla Berliinissä sijaitsevassa Britannian lipuin koristellussa Drama-baarissa, siis televisioscreeniltä. Mesta oli täynnä, kadut tyhjiä. Ihmiset liimautuivat tässäkin kaupungissa tv-ruutujen ääreen seuraamaan häälähetystä.
Tässä kuva Drama-baarin tarjoilijattaresta.
Silmäilin Iltalehdestä läpi Perussuomalaisten uusien kansanedustajien listan: 39 hahmoa pienine luonnehdintoineen.
Ensivaikutelmani oli tämä: reipas joukko jääräpäisiä mulkkuja ja apureita höystettynä muutamalla kahjolla. Eli siis: TYYPILLISIÄ SUOMALAISIA ihmisiä oman kansamme keskuudesta; ihmisiä, joihin törmäämme kaikkialla kotimaassamme, jos rohkenemme astua varovaisesti Punavuoren alueen ulkopuolelle.
Minulle ei ole tullut ikinä mieleenkään pelätä tällaisia suomalaisia ihmisiä. Hehän ovat kelpo kansalaisia. Olen vain yrittänyt kaikin keinoin karttaa heitä, koska heillä on asioista mielipiteet muodostettuina, eikä niihin voi vaikuttaa.
Näiden ihmisten juuret ovat syvällä kansamme keskuudessa. Useimmat heistä tietävät, millaista on vähän köyhempienkin ihmisten elämä.
Vihreiden kansanedustajat taas ovat enimmäkseen sellaisia henkilöitä, jotka ovat kasvaneet hyvin toimeentulevassa keskiluokkaisessa kodissa ja eivät ole koskaan tarvinneet esim. Kelan korvauksia. He ovat tuskin käyneet edes terveyskeskuksessa, vaan ovat käyttäneet yksityisiä lääkäreitä.
Nämä vihreät voivat olla iloisin mielin säätämässä lakia, jonka seuraukset ovat karmaisevat köyhille ihmisille. He eivät lainkaan tajua, mitä he ovat tekemässä. He näkevät lain seuraukset vasta muutaman vuoden kuluttua tilastoista. Siinä vaiheessa on enää turha rypistellä, kun on paskat housuissa.
Perussuomalaisten monet kansanedustajat sen sijaan tietävät, miten lait vaikuttavat köyhempien elämään. Se on aikamoinen etu.
Mua ei siis sanalla sanoen pelota pätkääkään.
Kunhan kulttuuriministerin salkku annettaisiin jollekin muulle puolueelle.
Noudin eräänä päivänä Diana Ballin hänen hyvin myöhäiseltä lounaaltaan ja lähdimme yhdessä seksibileisiin Villi-Iran taloon Helsingin lähelle. Siellä oli kolmisenkymmentä ihmistä viettämässä hauskoja seksiorgioita. Tästähän olen jo kirjoittanut jutun Cityyn:
http://www.city.fi/artikkeli/de+Campin+isku+seksikemuihin/3845/
Talossa ei saanut kuvata, mutta livahdin Dianan ja videokameran kanssa pariin huoneeseen, joissa ei sillä hetkellä ollut muita, ja käynnistin kameran. Diana Ball otti ohjakset käsiinsä...
Viime lauantaina Helsingissä järjestettiin Rappiotaiteen festivaalit vanhassa Astoria-teatterissa Iso-Roballa. Se oli suurenmoinen tilaisuus. Siellä olivat kaikki. Esimerkiksi Irma Optimisti.
Kun Perussuomalaisten toiminta joskus kymmenen vuoden kuluttua on päättynyt omaan sekavuuteensa, avuttomuuteensa ja mahdottomuuteensa - sen jälkeen kun muutamat sen nimimiehet ovat onnistuneet vaurastumaan - ja puolueen historiikki kirjoitetaan otsikolla Perussuomalaisten nousu ja tuho, siinä toivottavasti muistetaan mainita, että Perussuomalaisten suurin saavutus oli Rappiotaiteen festivaalit 2011.
Niitä ei olisi kenellekään tullut edes mieleen järjestää ilman Parussuomalaisten taideohjelmaa.
Tarvittiin ensin jotain niin karmeaa kuin Perussuomalaisten taideohjelma. Sen jälkeen Nuoren Voiman Liitto pystyi muutamassa viikossa kokoamaan noin sata suomalaista eri alojen taiteilijaa esittämään omia mitä erilaisimpia töitään. Suuren salin näyttämöllä esiintyjät vaihtuivat kuuden minuutin välein. Alasalissa näytettiin harvemmin nähtyjä suomalaisten tekijöiden filmejä.
Rappiotaiteen festivaaleilla oli kuin vanhan ajan kyläjuhlien tunnelma. Kylänväki saapuu katsomaan monenmoista ohjelmaa. Tässä tapauksessa vain sattui olemaan niin, että se kylä oli Helsingin ydin.
Sen kylän tunnuksena on avoin demokraattinen maailma. Sitä kylää eivät perussuomalaiset pysty valloittamaan. Se kylä pitää.
Kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte kovan teen reseptin ideoimiseen!
Ensin kommentteja ehdotuksiin:
Rommi toimii varmasti teen kanssa, mutta koska on jo olemassa perinteinen ja pätevä kuuma rommitoti, niin rommin ja teen yhdistäminen ei toisi mukanaan erityisempää uutta.
Jägermeister saattaa tuottaa teen kanssa varsin hyvän juoman. Ehdotan kuitenkin, että Jägermeisterin asemesta kokeilisitte teetä ja italialaista Avernaa. Se muistuttaa Jägermeisteria, mutta on monien mielestä vielä parempaa.
Anonyymin kommentoijan ehdotus: "2cl Cointreau, 2cl Vs Cognag (tai joku brandy tai jallu) + Keisarin Morsian (tai muu hedelmillä maustettu musta tee)". Tämä voi olla hyvä, mutta jos juoman nimi on Kova tee, sen täytyy olla streitimpi ja "kovempi". Hienostelu ei toimi. Tällaisia kokeiluja tekemällä voi kyllä onnistua kehittelemään hienoja drinkkejä. Esimerkiksi berliiniläisen Shochu-baarin (Behrenstrasse 72) drinkkimestari Arnd Heissen on saanut aikaan erikoisia makuelämyksiä liottelemalla teepusseja erilaisissa drinkeissä.
Sitten lopputulokseen:
Monissa kommenteissa ehdotettiin teetä ja viskiä. Kovan teen resepti syntyikin tästä yhdistelmästä. Kiitokset Leccarelle ja anonyymeille viskin ystäville. Ratkaiseva oli Susirajan kommentti: "Viskiä, hunajaa ja teelaaduksi nimen omaan Lapsang Souchong. Savuisen teen luulisi toimivan viskin kanssa."
Tämä ehdotus voisi toimia ihan sellaisenaan. Viskiä ja savuista teetä. Juoma tehdään nyt kuitenkin toisin päin: teetä ja savuista viskiä.
Töttöröröö!!
KOVAN TEEN RESEPTI
Ceylon Nuwara Eliya FOP -teetä
Laphroaic 10v -viskiä, joka on suurenmoista savunmakuista skotti mallasviskiä
Hippunen tummaa sokeria
Maistuu erittäin hyvältä! Kokeilkaa! Huom! sokeri kannattaa sekoittaa teehen ennen kuin sekaan kaataa viskiä.
Kyseistä Ceylon-teetä saa ainakin Demmers Teehausin myymälästä Annankatu 13.
Demmersin omistaja Kirsi Pullinen vietti hauskan viikonlopun läträämällä Laphroaic-viskin ja erilaisten teelaatujen kanssa.
Anonyymille, joka ehdotti appelsiiniteetä ja konjakkia, Kirsi sanoo: "Appelsiinitee ja konjakki voisi olla myös erinomainen, mutta sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla." Läträäminen jatkuu!
Savunmakuisia teetuokioita!
