Walter de Camp

Helsingin toinen Fashion Film Festival esittää elokuviaan tänä viikonloppuna Bio Rexissä ja Maximissa. Oma suosikkini on Voguen pitkäaikaisesta, lievästi sanoen friikistä päätoimittajasta Diana Vreelandista tehty dokumenttifilmi The Eye Has to Travel.

Kirjoitin Fashion Film Festivalin nettisivuille jutun L'amour fou: muoti ja elokuva. Sen yhteydessä voitte nähdä mm. uuden muotikauhufilmin Possession, mutta huomatkaa että se on K-18. http://www.ldmfff.fi/walter/

Lainaan itseäni Fashion Film Festivalin sivulta: "Berliiniläisen Mindpirates-kollektiivin tuottama ja Ralf Schmerbergin ohjaama muotikauhuelokuva Possession sijoittuu Berliinin klubikuvioihin. Kaksi huumeita käyttävää ystävätärtä löytävät kaupungin läpi virtaavasta Spree-joesta nuoren naisen ruumiin. Huumepäissään heidän huomionsa kiinnittyy vain ruumiin yllä olevaan hienoon kultakimalteiseen Moga E Mago -muotiliikkeen vaatteeseen. Kumpikin haluaisi sen ja..."

Hei, mun juttu kannattaa lukea ja mm. tuo filmi kannattaa katsoa. http://www.ldmfff.fi/walter/

Ja kannattaa mennä katsomaan Fashion Film Festivalin leffoja. Helsingin Fashion Film Festival on yksi maailman ensimmäisistä muotielokuvafestivaaleista! http://www.ldmfff.fi/etusivu/

Hei kaikki luovan luokan kivat ihmiset!

Mä olen niiiin kateellinen kaikille niille ihmisille, jotka eivät ole jumittuneet Berliiniin tai pingpongaamaan Berliinin ja Helsinkin väliä, niin kuin minä. Ne ihmiset voi mennä Lontooseen. Minä voin vain unelmoida siitä.

Jos mä joskus pääsisin Lontooseen, menisin ehdottomasti ensimmäisenä Somerset Houseen, joka on luovan luokan ihmisten mekka. Siellä on aina hienoja näyttelyjä ja muotitapahtumia.

Syyskuussa siellä on 14.-18. päivä London Fashion Week Spring/Summer 2013. Heti sen perään on tulossa Vodafone London Fashion Weekend 20.-23.9. Sinne ihan oikeesti todella haluaisin päästä. Siellä saa tietää, miten ihmiset tänä syksynä ja ensi talvena pukeutuvat. Siellä on muotinäytöksiä ja yli 100 lontoolaista huippudesigneria myy tuotteitaan at heavily reduced prices. Ja: "There's also hair styling, make up and beauty, champagne bars, lunch with the girls, personal styling, trend talks and more..."

Se viikonloppu on naisen taivas, ja, jos tsekkaat alla olevat pari videota, niin te jätkätkin ymmärrätte, mitä silmänruokaa ja pokaamismahdollisuuksia siellä olisi teille. Misuja, misuja, misuja, loputtomiin, ja kaikki laittautuneet mahdollisimman kauniiksi ja kaikki vielä viilauttamassa siellä kynsiään ja ripustelemassa ripsiä. Mitä toikin mahtaa tarkoittaa, että "lunch with the girls"?!

Epäilenpä, että tuo alempi video, jossa on paljon muotiviikonvaihteen kävijöitä - se on kuvattu viime vuonna ja siksi siinä on eri päivämäärä kuin tänä vuonna - voi panna miesten vasemman lahkeen yläosan sisäsyrjään pientä värinää! Kelatkaa itseänne noiden naisten kanssa!!!)

Jos muuten tänne aikoo lähteä, on syytä buukata sisäänpääsy jo nyt.

http://www.londonfashionweekend.co.uk/

Ja nyt tullaan otsikon kohtaan "ja sinä". Jos rakkaiden lukijoitteni joukossa on vielä joku totaali luuseri ja laitapuolen jumittuja, jolla siis ei ole omaa muotiblogia - hyvä Jumala! - eikä hän näin ollen pääse jatkuvasti esittelemään meille joka ainoaa vaate- ja asusteostostaan ja jos hän kuitenkin luovan luokan toimeliaana jäsenenä sattuu käymään Somerset Housessa muotiviikolla tai muotiviikonloppuna, niin jos vain suinkin haluat, lähetä minulle tekstiä vaikutelmistasi, fiiliksistäsi, ostoksistasi, pyörtymisistäsi, ja kuvia, ja laita oma nimesi mukaan, niin julkaisen kamasi tässä blogissa. Pane matsku tulemaan osoitteeseen

walterdecamp.pressi@gmail.com

Hyvää matkaa kaikille!

Muoti ja elokuva ovat aina liittyneet läheisesti yhteen. Melkein kaikki muotisuunnittelijat ovat luoneet vaatteita elokuviin. Giorgio Armani suunnitteli Richard Geren puvut elokuvaan American Gigolo (1980). Gere esitti varakkaissa piireissä pyörivää gigoloa. Hän vaihtoi filmin aikana vaatteita niin usein, että vaatteet nousivat filmissä keskeiseen osaan. Geren esittämä gigolo oli pukeutunut eri tavalla kuin sen aikaiset miehet yleensä. Erityisesti hänen puvun takkinsa olivat uudenlaisia. Ne olivat rennompia, vartaloa myötäilevämpiä, sensuellimpia kuin miesten siihen asti käyttämät kankeat puvun takit. Armani oli uudistanut miesten puvun takin ja American Gigolo muutti kerta heitolla miesten pukeutumisen. Kukaan ei enää halunnut käyttää entisenlaisia takkeja.

Tuntuukin ihmeelliseltä, että vasta viime vuosina on alettu järjestää muodin ja elokuvan kytköksiä valottavia elokuvafestivaaleja. Berliinissä oli tänä kesänä Fashion Film Festival, käsittääkseni toista kertaa. Helsinki on tässä asiassa ihan ensimmäisten joukossa.

Suomen ensimmäinen Fashion Film Festival järjestetään Helsingissä 2.-5.8.2012. Filmit esitetään Bio Rexissä ja Orionissa.

Fashion Film Festivalin idean keksi Suomessa Anna Möttölä. Hän opiskeli kulttuuriaineita Turun yliopistossa 2002-2010. Hän sattui tutustumaan muotisuunnittelija Givenchyn ja elokuvatähti Audrey Hepburnin pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön. Tällöin syntyi ajatus Fashion Film Festivalista.

Fashion Film Festivalin ohjelmiston voi laatia kahdella eri tavalla. Berliinissä Fashion Film Festivalilla esitetään ymmärtääkseni pelkästään lyhyitä filmejä/videoita, jotka on tehty jonkin muotisuunnittelijan tai muotikokoelman ympärille. Ne ovat muotiin liittyviä mainosfilmejä. Helsingin Fashion Film Festivalilla on myös näitä lyhyitä filmejä. Niitä esitetään ilmaisnäytöksissä Bio Rexin yläaulassa. Näiden lisäksi ohjelmistoon kuuluu kuitenkin myös erilaisia pitkiä filmejä, joissa valottuu muotisuunnittelijoiden ja elokuvan kytkökset. Mielestäni Helsingin Fashion Film Festivalin lähestymistapa on paljon antoisampi kuin Berliinin Fashion Film Festivalin kapeampi lähestymistapa. Helsinki beats Berlin!

Uskallan tässä nyt paljastaa omat suosikkifilmini, koska saan pressikortin, jolla pääsen sisälle saliin olkoonpa tungos millainen tahansa. I hope! Aion mennä katsomaan joka tapauksessa Bill Cunningham New York -dokkarin. Se kertoo valokuvaaja Bill Cunninghamista, 80, joka on vuosia valokuvannut New Yorkin katumuotia, ja valokuvaa edelleen.

Toinen must-filmi on Madonnan ohjaama W.E. Se ei tule Suomessa kaupalliseen levitykseen, vaan tämä on filmin ainut esitys Suomessa. Älkää välittäkö kriitikoista, jotka mollaavat Madonnan elokuvaa. Tässähän on se tausta, että koska kriitikko on yleensä vain kriitikko, hän ei voi sietää ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita, esim. laulavat ja ohjaavat elokuvia.

Ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva on tietysti myös avajaisnäytöksessä esitettävä Michelangelo Antonionin 60-luvun Lontoon pop- ja muotimaailmaan sijoittuva Blow Up - Erään suudelman jälkeen. Ja sitten ovat myös Orionissa 7.-19.8 esitettävät muotiin liittyvät filmit.

Fashion Film Festival aiotaan järjestää taas ensi vuonna. Olen rukoillut, että pääsisin silloin mukaan ideoimaan sitä. Pääsen, luvattiin!

http://www.ldmfff.fi/fashion+film+festival/

http://www.kava.fi/esitykset/orionin-kesa-2012/fashion-film-festival