Viime viikolla oli Sodankylän filmifestivaalit ja siellä kerrottiin, että Aki Kaurismäki – yksi festivaalin perustajista – ei tänä vuonna voinut saapua Sodankylään, koska hän tekee parhaillaan kuumeisesti uutta elokuvaansa.
Kuitenkin eräs tuttavani näki Akin viime torstaina Corona-baarissa!
Viime viikolla lähdin seuralaiseni kanssa vuokratulla autolla ajamaan Rovaniemen lentokentältä, ja heti siinä muutaman kilometrin päässä, kun tie kääntyy pohjoiseen, vastaan tuli joulupukki hienolla avoautolla. Joulupukki istui kuljettajan vieressä täysissä joulupukin vaatteissa. Toisaalta, missä vaatteissa joulupukki sitten olisi ellei joulupukin vaatteissa. Tietenkin joulupukki on joulupukin vaatteissa ympäri vuoden. Ei kai joulupukki voi kesällä olla uimahousuissa tai Armanin puvussa tai pukeutuneena ihmiskauppiaaksi.
Siellä on nyt se tilanne, että Joulupukin maan rinnalle on perustettu ainakin yksi kilpaileva joulupukin koti. Mikä on tosi törkeää. Ei voi olla useita joulupukkeja. Niinpä ei ole täysin varmaa, oliko se avoautossa viilettävä joulupukki oikea joulupukki vai kilpaileva feikkijoulupukki. Se näytti kyllä ihan oikealta.
Sodankylän filmifestivaaleille mennessä kannattaa ehdottomasti vuokrata Rovaniemen lentokentältä auto, eikä mennä linja-autolla. Kun liikkuu omalla autolla, voi pysähtyä puolimatkassa Köyrimön Keitaalle - ääh, siis sori, Käyrämön Keitaalle. Suomalainen mies ja hänen kiinalainen vaimonsa myyvät Chinese and European Foodia. Ja pihalla pyörii usein poroja.
Sodankylässä parhain ruokapaikka on Päivin Kammari. Siellä käyvät kaikki kuuluisat ulkomaiset vieraatkin.
Kaikki mitä Sodankylän filmifestivaaleista sanotaan, pitää paikkansa. Se on loistava kuvio. Jos sinne kerrankin menee, ei voi koskaan enää olla poissa.
Tänä vuonna siellä oli mieletöntä draamaa. Kumpaakaan Kaurismäkeä ei näkynyt kaljottelemassa koulun pihalle pystytetyssä ravintolassa ja "lääkäri määräsi Peter von Baghin lähtemään Helsinkiin lepäämään". Petterin lähtö tapahtui juhlien toisena päivänä. Sen jälkeiset kolme aamukeskustelua hoidettiin Peter von Baghin opetuslasten vetäminä. Ne onnistuivat ihan ok.
Kaikesta ohjelmasta mainitsisin unkarilaisen ohjaajavieraan Béla Tarrin filmit - ihan oman laatuistaan kamaa, mustavalkoisia, pitkinä otoksina tehtyjä. Menin katsomaan lauantai-iltana 20:30 alkanutta seitsemän ja puoli tuntia kestävää Sátántangó-elokuvaa. Jengillä oli eväät mukana.
Se filmi alkaa 10 minuuttia kestävällä yhtäjaksoisella otoksella, missä lehmät tulevat ulos navetasta. Kamera siinä jonkin verran kääntyy ja seuraa niiden luupäiden löntystelyä, jolloin nähdään yksityiskohtaisesti maalaiskylän karu maisema jossain pustalla. Tämä ei tietenkään ole mitään sellaista mitä ikinä haluaisin katsoa, mutta se filmi alkoi nopeasti koukuttaa.
Häpeäkseni lähdin sieltä ulos puolentoista tunnin kuluttua, koska halusin viettää lauantai-iltaa Sodankylä-cityssä seuralaiseni kanssa. Turha selittää. Todella avutonta toimintaa. Eräs tuttuni kertoi seuraavana päivänä katsoneensa Sátántangóa neljä ja puoli tuntia. Vähän parempi. Olimme yhtä mieltä: meidän on pakko nähdä se filmi kokonaan. Olen ihan varma, että eräs toinen tuttuni katsoi filmin loppuun asti. Se on taatusti yksi maailman parhaimpia elokuvia.
Lopuksi pieni vinkki: kaikkein eniten juovien elokuva-arvostelijoiden kirjoitukset ovat luotettavimpia. Itsehän en juo, joten en edes yritä esittää elokuvakriitikkoa
.
Tavataan ensi kesäkuussa Sodankylässä.
