Walter de Camp

Uupumattomien kenttätutkimusteni jälkeen uskon vihdoin ja viimein tietäväni, mistä ulkoisista piirteistä pystyy tunnistamaan aidon berliinittären ja erottamaan hänet kaikenlaisista tulokkaista.

Hiukset: berliiniläiset naiset antavat hiustensa olla sotkuisina. He eivät harjaa ja kampaa ja siloittele hiuksiaan, niin kuin kaikki maailman muut naiset. Heidän tukkansa viestittää kadun särmikästä morsesanomaa: what the fuck, scheiss egal.

Tällaista tukkatyyliä muualta kaupunkiin tulevien naisten on lähes mahdotonta omaksua kovin nopeasti. Äitikullan sanat ovat liian syvällä mielessä: "Tukka pitää kammata siistiksi."

Kasvot: berliiniläiset naiset maalaavat usein huulensa voimakkaasti ja räikeästi. Suu on heidän kasvojensa silmiinpistävin yksityiskohta.

Suurkaupunkia kutsutaan viidakoksi. Berliiniläiset naiset pitkine, paksuine, sekasotkuisine ja usein jopa likaisine hiuksineen, harjoineen, ovat tämän viidakon naaraita. Kun asian on kerran käsittänyt, ei enää voi olla huomaamatta, että on, ei naisten vaan naaraiden, ympäröimä. Näillä naarailla, jotka kulkevat yksin ja parvissa, on kaiken huipuksi korostettu suu.

Berliinin viidakon naaraiden kesyttämisestä miehen on turha nähdä unta.

Monet suomalaiset naiset luulevat, että heidän hiuksensa ovat ohuet, ja sen tähden hirveän ongelmalliset. Ja vähemmän kauniit. Ei pidä paikkaansa. Suomalaisten naisten hiukset eivät ole ohuet.

Väitteeni perustuu siihen yksinkertaiseen faktaan, että sellaisia asioita kuin ohut, paksu, pitkä, lyhyt, kapea, leveä ei ole olemassa. Jokin on vain ohuempi tai paksumpi kuin jokin toinen. Suomalaisten naisten hiuslaatu on toki ohuempaa kuin eteläeurooppalaisten ja afrikkalaisten naisten hiuslaatu, mutta ei siitä seuraa, että hiukset olisivat ohuet. Ja mitä väliä sillä on, että italialaisilla naisilla on paksummat hiukset kuin suomalaisilla. Mehän ollaan Suomessa.

Olen yhä uudelleen sanonut eräälle naiselle, että hänen hiuksensa eivät ole ohuet. Hän ei ole varsinaisesti uskonut puheitani, mutta pikku hiljaa hän on alkanut rentoutua hiustensa suhteen. Hän on solminut hiustensa kanssa aselevon. Hän on alkanut jopa nähdä jotain kaunista hiuksissaan. Hänen olonsa on parantunut.

En tiedä toista ammattikuntaa, joka yhtä rutiininomaisesti solvaisi asiakkaitaan kuin suomalaiset kampaajat. Kun suomalainen nainen tulee kampaajalle, kampaaja alkaa tunnustella hänen hiuksiaan ja ryhtyy herjaamaan.

Sinulla on "heikko hiuslaatu". Hiuksesi ovat "ohuet". Hiustesi päät "halkeilevat", "hapsottavat", "harottavat". Hiuksesi eivät ole "ryhdikkäät".

Saatuaan tämän solvausryöpyn niskaansa, nainen saa kuulla, että hänen hiuksiaan pitää tietenkin lyhentää reippaasti. Se on se perusjuttu. Minkä jälkeen naisen tilanne pystytään jollain ihmejipolla pelastamaan. Filmitähtikampauksesta hänen ei kannata edes haaveilla, kun hiukset ovat niin "ohuet".

Monien miesten mielestä nainen on usein kampaajalla käytyään ollut kauniimpi ennen kuin jälkeen.

Suomalainen nainen voi halutessaan antaa hiustensa kasvaa olkapäille saakka, vaikka hänen hiuksensa olisivatkin ohuemmat kuin jollain toisella naisella. Ne ovat riittävän paksut. Kukaan mies ei pidä huonona, jos naisen hiukset hiukan hapsottavat. Ei ole tarvetta föönata ja vääntää hiuksia johonkin asentoon. Who cares! Kaikkein parhain on sellainen kampaus, joka on vain tuulen pöllyttämä. Hiukan sekaisin oleva tukka saa miehen menemään sekaisin.

Jos sinun hiuksesi ovat mielestäsi ohuet - mutta ne ovat puhtaat ja yltävät olkapäille - niin voin kertoa sinulle, että kun mies painaa niihin kasvonsa ja pitää kasvojaan niissä hiuksissasi vähän aikaa, hänestä tuntuu kuin suomalainen lämmin kesätuuli hyväilisi hänen kasvojaan. Jos naisella on paksummat hiukset, hän ei pysty järjestämään miehelle tuollaista kesätuulifiilistä.

Ne ohuemmat hiukset tuntuvat sormissakin niin söpöiltä ja herkiltä.