Uupumattomien kenttätutkimusteni jälkeen uskon vihdoin ja viimein tietäväni, mistä ulkoisista piirteistä pystyy tunnistamaan aidon berliinittären ja erottamaan hänet kaikenlaisista tulokkaista.
Hiukset: berliiniläiset naiset antavat hiustensa olla sotkuisina. He eivät harjaa ja kampaa ja siloittele hiuksiaan, niin kuin kaikki maailman muut naiset. Heidän tukkansa viestittää kadun särmikästä morsesanomaa: what the fuck, scheiss egal.
Tällaista tukkatyyliä muualta kaupunkiin tulevien naisten on lähes mahdotonta omaksua kovin nopeasti. Äitikullan sanat ovat liian syvällä mielessä: "Tukka pitää kammata siistiksi."
Kasvot: berliiniläiset naiset maalaavat usein huulensa voimakkaasti ja räikeästi. Suu on heidän kasvojensa silmiinpistävin yksityiskohta.
Suurkaupunkia kutsutaan viidakoksi. Berliiniläiset naiset pitkine, paksuine, sekasotkuisine ja usein jopa likaisine hiuksineen, harjoineen, ovat tämän viidakon naaraita. Kun asian on kerran käsittänyt, ei enää voi olla huomaamatta, että on, ei naisten vaan naaraiden, ympäröimä. Näillä naarailla, jotka kulkevat yksin ja parvissa, on kaiken huipuksi korostettu suu.
Berliinin viidakon naaraiden kesyttämisestä miehen on turha nähdä unta.
